Työttömät jotka eivät haluaisi olla työttömiä?

Vaikka kaikki tämän maan ihmiset olisivat yhtä skarppeja kuin ketjun aloittaja niin ei täällä siltikään varmasti nykytilanteessa kaikille töitä riittäisi. Mutta tulee Vensku123:n posteja lukiessa väkisin mieleen että kyllähän täällä maassa on aika paljon sitä kuuluisaa tekemätöntä työtä. Varsinkin palvelupuolella. Mahtaako se johtua siitä kun on totuttu tekemään itse niin ei sitten osata ajatella että arkisia hommiakin (lumityöt nyt esimerkkinä) voisi teettää jollain eikä toisaalta omia palveluja osata tarjota.

Esim. joskus juttelin yhden tuttavan kanssa siivouspalvelun käyttämisestä kotitaloudessa. Tuttava suhtautui siihen aika penseästi, itse vähän ihmettelin sitä suhtautumista. Sekin työllistää ihmisen, jos palvelusta on vara maksaa ja jälki tyydyttää, ja oma elämäkin helpottuu.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Toi kotisiivooja on helkkarin hyvä. Silloin kun revin pennejä tiestä tai tein 60 h työviikkoa, niin toi siivooja oli oikeasti todella hyvä kahden kauppa. Minä sain puhtaan kämpän ja opiskelijatyttö parin tunnin työllä jopa puolen viikon ruuat. Olihan se kiva aloittaa lauantai silmänilolla ;)

Sama toimisi omakotitalossa myös siihen lumenluontiin. Tosin en käyttäisi siivouksessa ja lumen pudotuksessa samaa henkilöä ;)
 
30 hakijaa? Eihän toi ole vielä yhtään mitään. En tosin tiedä duunaritason hauista, mutta toimihenkilöhommiin pk-seudulla hakemuksia tulee satoja.

Jos 30 hakijan joukosta pääsy tuottaa ongelmia jatkuvasti niin mites kun vastassa on 200 tai 400 hakijaa?

Montako kertaa olet päässyt haastatteluun? ts. tuottaako vaikeuksia päästä haastatteluun vai voittaa muut haastatellut.


Siis 20v jamppa eikä päivääkään työkokemusta?

Työkokemusta on 9 viikkoa, mitä amiksessa oli työssäoppimista, sen lisäksi 5 viikkoa kesätöitä. Tuohon päälle ammatillinen koulutus samalle alalle.

3 haastattelussa ollut viiden kuukauden aikana. Ja ymmärrätkö nyt varmasti, millä jamalla rakennusala on tällä hetkellä? Varsinkin pk-seudun ulkopuolella? En tiedä lähialueiden rakennusalalta valmistuneista ketään, kuka olisi päässyt töihin nyt valmistuttuaan, jollei paria suhteiden kautta pääsyä lasketa (isäukon firma esimerkiksi).

Ja tuo 30 hakijaa oli vain heitto, tuon verran oli haastateltavia viimeksi kun kävin.
 
Tätä minäkin mietin. Olen siinä käsityksessä, että iso osa, ellei jopa suurin osa, töistä annetaan ns. tiskin alta eikä todellakaan mistään työkkärin hausta. En tunne lakia kovin hyvin, mutta olen ollut siinä uskossa, että vain tiettyjen julkisen puolen tahojen täytyy laittaa avoimeen hakuun kaikkien näkyville

Sitä hän on tutkittu ja arvioitu että piilotyöpaikkoja olisi jopa 70-80% avoimista työpaikoista. Niinpä tosiaan ne suhteet ja soittelu ympäriinsä tuottanee enempi tuloksia kuin työkkärihaut.
 
off-topic, mutta sairaanhoitajakaan ei ole enää niin hotti ammatti. Paikallisen työkkärin mukaan esim. lähihoitajat ovat suurin kasvava työttömien määrä tällä hetkellä. Miksi? Koska kaikki tehtailta potkut saaneet menivät siihen koulutukseen. Kunta on persaukinen, joten jo ennestään sairaaloissa duunissa olevat saavat kenkää tai lomautetaan.

Kun minä olin koulussa, niin armeija oli se paikka missä oli ihan varman työllisyys. Ja poliisiksi pääsi kun vain meni opistoon ja ikinä ei saa kenkää :D
 
off-topic, mutta sairaanhoitajakaan ei ole enää niin hotti ammatti. Paikallisen työkkärin mukaan esim. lähihoitajat ovat suurin kasvava työttömien määrä tällä hetkellä. Miksi? Koska kaikki tehtailta potkut saaneet menivät siihen koulutukseen. Kunta on persaukinen, joten jo ennestään sairaaloissa duunissa olevat saavat kenkää tai lomautetaan.

Kun minä olin koulussa, niin armeija oli se paikka missä oli ihan varman työllisyys. Ja poliisiksi pääsi kun vain meni opistoon ja ikinä ei saa kenkää :D



Täytyy taas muistaa että LH:ksi on koulutettu ihan sairaan paljon näitä ihmisiä jotka eivät myöskään tule ikinä mihinkään menemään.. Mun vaimo on LH ja hänellä meni noin 2pv työhaun aloittamisesta kun sai paikan, Hän ei ole vielä kauan ollut firmassa sinä aikana on tullut aika selväksi ettei hyvät työntekijät kasva puissa.. Siitäkin huolimatta että tässä firmassa maksetaan tosi hyvin, osa työntekijöistä ei pysty pitään paikkaansa.

Ja onhan noita paikkoja vähän perkeleesti avoinna tälläkin hetkellä, tuskin tulevaisuudessakaan pulaa tulee olemaan töistä tällä ikäjakaumalla.

Olisi tosi mielenkiintoista tietää kuinka paljon noissa laskelmissa on ihmisiä jotka eivät koskaan aiokkaan /halua mennä mihinkään töihin.? Suomessakin on pirun paljon ihmisiä jotka perivät kohtuullisia omaisuuksia,..
 
Olen onnistunut täpärästi surffaamaan YT-aalloilla koko urani. Aihe on kuitenkin sikäli itselleni ajankohtainen, että olen vaihtamassa alaa kiinnostuksen puutteen takia. Tarkoitus on hypätä aivan uuteen maailmaan, josta ei löydy kontakteja tai kokemusta entuudestaan. Hommaan vaaditaan koulutusta n. 4 vuotta, mutta tämän lisäksi olen aloittanut tekemään alaan liittyvää vapaaehtoistyötä jo nyt. Sillä kokemuksella mikä minulla on tähän mennessä työelämän lainalaisuuksista uskon tällä olevan suuri merkitys mahdollisuuksiini työllistyä uudella alalla tulevaisuudessa.
 
Mietinkin tätä aihetta tässä äskettäin.. en ole työtön, mutta mitä jos jäisi työttömäksi?

Ihan heti en olisi valmis vaihtamaan alaa, mutta ajatusleikkinä mietin seuraavaa.. puoli vuotta voisi hakea omalta alalta paikkoja jotka ovat samaa tasoa nykyisten kanssa ja sen jälkeen alentaa rimaa ja laajentaa hakua myös ei niin kiinnostaviin paikkoihin.. ansiosidonnaista kun olis puoli vuotta enää jäljellä, niin varmaan sitten voisi harkita jo muita hommia. Olisin koko ajan valmis muuttamaan työn perässä melkein minne tahansa, koska aina voi muuttaa takaisin sitten kun töitä taas löytyy. Todennäköisesti jatkaisin hakua edelleen oman alan töihin (ja vanhalle paikkakunnalle) vaikka välillä kävisikin vieraissa. Voisin harkita myös ulkomaille lähtöä. Perhe hieman hankaloittaa tätä vaihtoehtoa.

Paskaduunia en lähtisi heti tekemään, mutta kyllä ottasin senkin vastaan jos ei oikeasti mitään muuta saisi. Tässä vaiheessa ei omalla koulutuksella enää väliä, jos ei kerta löydy niin ei löydy, mutta jotain olisi tehtävä. Ansiosidonnainen kun loppuu, niin sitten paskaduunistakin jää todennäköisesti enemmän käteen. Tää ottas aivan varmasti itsetunnon päälle, mut parempi olla työssä kun työttömänä.

Määrittele "paskaduuni"

Purkuhommat raksalla? Mäkkärin kassa? Puhelinmyyjä? Ovelta-ovelle -kauppias? Maatalouslomittaja? mansikanpoimija? Siivooja?
 
off-topic, mutta sairaanhoitajakaan ei ole enää niin hotti ammatti. Paikallisen työkkärin mukaan esim. lähihoitajat ovat suurin kasvava työttömien määrä tällä hetkellä. Miksi? Koska kaikki tehtailta potkut saaneet menivät siihen koulutukseen. Kunta on persaukinen, joten jo ennestään sairaaloissa duunissa olevat saavat kenkää tai lomautetaan.

Kun minä olin koulussa, niin armeija oli se paikka missä oli ihan varman työllisyys. Ja poliisiksi pääsi kun vain meni opistoon ja ikinä ei saa kenkää :D

Pakko sanoa tähän:

Ja valtiovalta jauhaa paskaa siitä, miten tarvimme lisää maahanmuuttajia juuri hoitoalalle koulutettavaksi...näin meitä kusetetaan.
 
Karkeasti: 70 % on töissä, 10 % on työttömänä ja loput 20 % missä kukin. Mihin joukkoon kuulut ja jos olet esim. työtön, niin kysy rehellisesti itseltäsi, miksi olet siinä joukossa?

Nimim. paskaduuneilla työuran aloittanut - nyt konsernijohtaja.
 
Pakko kyllä ihmetellä nuoria, jotka eivät missään nimessä edes harkitse töitä oman alan ulkopuolelta.

Omassa porukassa ajattelumalli on aina ollut se, että kaikki mahdollinen työ on hyvää niin kauan kunnes parempaa tulee löytymään. Jos on esimerkiksi rakennusalan ammattikoulutus takana ja ikää vasta ~20 vuotta, niin eikös se CV ja tulevaisuuden työmahdollisuudet kasva huomattavasti todennäköisemmin tekemällä vaikkapa varastoduunia sillä välin kun odottelee oman alan työllisyystilanteen paranemista. Yleensä moisesta ahkeruudesta palkitaan vielä rahallisella korvauksella, sosiaalisella ympäristöllä, lisääntyvällä ammattitaidolla (olkoonkin sitten vieraalta alalta) ja mahdollisilla kontakteilla.

Itse valmistun lähivuosina ylemmillä korkeakoululapuilla, mutta ei mulle tuota erityistä ongelmaa tilanne jossa en heti valmistumisen jälkeen saakaan oman alan koulutustasoa vastaavia töitä. Sitten tehdään jotain muita hommia, opiskellaan lisää tai yritetään kovemmin. Sen tiedän, että jos kotiin jäisin makaamaan, niin kynnys löytää töitä tulevaisuudessakaan tuskin tulisi madaltumaan.

Uskoisin myös, että muuttovalmiilla kaverilla on selvästi paremmat työmahdollisuudet kuin niillä, jotka ei suostu muuttoa edes harkitsemaan. En itsekään ihan joka paikkaan suostuisi muuttamaan, mutta voisin karkeasti sanoa, että Etelä-Suomen alueella olen erittäin valmis muuttamaa ja työmatkat saa tarvittaessa olla reilunkin mittaisia. Houkuttelevimmissa mahdollisuuksissa tai mielenkiintoisissa väliaikaisissa urakkahommissa myös kaukaisemmat alueet ja ulkomaat tulisivat ehdottomasti kyseeseen.
 
mites kun vastassa on 200 tai 400 hakijaa?
Tämä on juuri se tilanne missä minä kilpailen. Viimeksi kun oli ~300 hakijaa pääsin haastatteluunkin, mutta totta kai sisäinen hakija oli etusijalla ja paikka meni hänelle. (Mistä sitä tietää vaikka olisi jo valmiiksi pedattu paikka sille, mutta ihan sama minun näkökulmastani.)
Uskoisin myös, että muuttovalmiilla kaverilla on selvästi paremmat työmahdollisuudet kuin niillä, jotka ei suostu muuttoa edes harkitsemaan. En itsekään ihan joka paikkaan suostuisi muuttamaan
Minulla taas on nyt sellainen asenne, että muutan melkein mihin vaan Pirkanmaan, Keski-Suomen ja Etelä-Savon alueella. Hain jopa Pohjois-Karjalaan, minne en koskaan ajatellut palaavani.

Minun ongelmani on, että valmistumisen jälkeen ajauduin toisen alan töihin yli kuudeksi vuodeksi (kunnes tulin irtisanotuksi tuotannollisista ja taloudellisista syistä). Nyt en saa koulutusta vastaavaa työtä, koska ei ole koulutusta vastaavaa työkokemusta. Toisaalta taas en ole vahvoilla työkokemusta vastaavista töistä kilpaillessa, koska ei ole muodollista pätevyyttä antavaa koulutusta. Tällä hetkellä sitten opiskelen tuota työkokemusta vastaavaa alaa, jospa alkaisi sitä kautta työllistyminen helpottua.
 
Yle: Joka kuukausi 30 000 työtöntä jättää hakematta työtä | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi kuvastaa nykyajan ajattelumallia aika hienosti.
Emmä kuitenkaan pääse mihkään jään siis kotiin-

Ihan oikea johtopäätelmä. Paljon todennäköisempää on ettei töitä saa. Jos nyt kuitenkin keskityttäisiin työpaikkojen luomiseen. Ihan selkeää on, että työttömiä suhteessa työpaikkoihin on järkyttävästi enemmän, joten teoriassakaan töihin ei pääse kuin murto-osa.
 
Mutta entä sitten kun haet sitä työtä niin vaaditaan jokin tietty määrä työkokemusta ja siksi ei palkata? Miten se sie kokemusta saat kun ei kukaan palkkaa?

Ja se sitten on hyvä (teko)syy jättää hakematta?

Onhan tuo oravanpyörä, vaan kyllä jotkut valkkaavat kiinnostavan tyypin siitä huolimatta ettei kriteerit täyty. En vain usko että sellainen henkilö voi olla kenenkään mielestä edes kiinnostava, jos asenne on valmiiksi tuollainen.

Itseäkin hyvin lähellä on henkilö joka haki parempaa työtä pitkään, hakemukset olivat semijees, vaan haastattelut.. Sinne suoraan lakki kourassa kuin pyydellen anteeksi että häiritsee, ja asenne valmiiksi jo se että tuskin minua valitaan. Ja jokaisen mönkään menneen haistattelun jälkeen oltiin ihan alamaissa. No, saihan hän sitten yhden duunin, pyysi palkkaa vähemmän kuin koulutuksellaan VASTAvalmistunut voisi pyytää tai siis saada kun pyytää. Koska se nyt oli kuitenkin muutaman satasen enemmän kuin vanhassa... Huooohhh... Ja sitten valitusta siitä miten on aina rahat loppu tai vähissä ja on niin tiukkaa. Sanoin kyllä hänelle että pyydä nyt reippaasti enemmän kuin vanhassa, olisi surutta voinut pyytää liki 1000€ enemmän (edelliseen verrattuna) kun ajatteli vuosien työkokemusta koulutuksen lisäksi. No mutta ei...
 
Mutta entä sitten kun haet sitä työtä niin vaaditaan jokin tietty määrä työkokemusta ja siksi ei palkata? Miten se sie kokemusta saat kun ei kukaan palkkaa?

Kokemus haetaan tekemällä ensin jotain todella epämiellyttävää, mutta opettavaa työtä, johon pääsee. Itse aloitin puhelinmyynnistä ja tehdaslaitteiden siivoamisesta muutaman euron tuntipalkalla. Ko. hommiin kyllä pääsee, kunhan jaksaa sitkeästi hakea. Puhelinmyynnin kohdalla täytyy olla todella huonolla tolalla asiat, jos ei mihinkään firmaan pääse. Kyllä minuakin ahdisti suunnattomasti sinne mennä, mutta jos en olisi mennyt, niin olisin varmaan edelleen siinä loukussa, että ei ole työkokemusta -> kukaan ei palkkaa.

Nimim. entinen siivooja/puhelinmyyjä, nykyinen B2B-avainasiakaspäällikkö
 
Mä oon toisaalta iloinen, että kaikkien ei ole tarvinnut esim. kykkiä pellolla 13-vuotiaana tienestien perässä, mutta toisaalta enemmän iloinen että itsellä oli jo valmistuessa aika pitkä työhistoria vähän sitä sun tätä. Eihän se työnantajalle kerro juuri mitään siitä, mitä osaan nykyisessä työnkuvassa tehdä, mutta näkee siitä sen että ns. osaa käydä töissä. Tietää mitä rutiineja siihen liittyy ja miten siellä ollaan. En mä sitä välttämättömänä pidä, että pitäisi noita kukkuu-hommia olla cv:ssä että osaisi olla ihmisiksi, mutta veikkaan että näyttää oudolta työnantajan näkökulmasta.

Paljon hyviä pointteja on esitetty, itsellä on käynyt tuuri ja esim. nykyiseen paikkaan on pyydetty tutun kautta haastatteluun kun paikalle oli pakko saada "joku". Tässä on kuitenkin nämä ääripäät taas esillä, epärealistiset odotukset aidan molemmilla puolilla. Kyllä mä ymmärrän ihan helvetin hyvin, että jos on tuskalla ja hiellä taistellut itselleen jonkun tutkinnon niin vituttaa mennä sellaiseen hommaan johon olisi päässyt jo ennen opiskelujakin. Ja onko sekin paikka sitten joltain sellaiselta pois, jolla ei ole mahdollisuutta hakea niitä hommia joihin vaaditaan koulutus. Samaan aikaan pitäisi olla haaveita ja tavoitteita sekä tyytyä siihen mitä saa. Aina on vanhempi sukupolvi paukuttanut sitä opiskelua, joka ei sitten takaakaan mitään. Kyllä laittaisin jotain arvoa sille elämänlaadullekin, kaikki eivät kaikkeen sovellu eikä itseään kannata ihan äärimmilleen silputa (enkä nyt tarkoita mitään väliaikaista juttua tai pientä - keskisuurta mukavuusalueen hajottamista).
 
Mä oon toisaalta iloinen, että kaikkien ei ole tarvinnut esim. kykkiä pellolla 13-vuotiaana tienestien perässä, mutta toisaalta enemmän iloinen että itsellä oli jo valmistuessa aika pitkä työhistoria vähän sitä sun tätä. Eihän se työnantajalle kerro juuri mitään siitä, mitä osaan nykyisessä työnkuvassa tehdä, mutta näkee siitä sen että ns. osaa käydä töissä. Tietää mitä rutiineja siihen liittyy ja miten siellä ollaan. En mä sitä välttämättömänä pidä, että pitäisi noita kukkuu-hommia olla cv:ssä että osaisi olla ihmisiksi, mutta veikkaan että näyttää oudolta työnantajan näkökulmasta.

Paljon hyviä pointteja on esitetty, itsellä on käynyt tuuri ja esim. nykyiseen paikkaan on pyydetty tutun kautta haastatteluun kun paikalle oli pakko saada "joku". Tässä on kuitenkin nämä ääripäät taas esillä, epärealistiset odotukset aidan molemmilla puolilla. Kyllä mä ymmärrän ihan helvetin hyvin, että jos on tuskalla ja hiellä taistellut itselleen jonkun tutkinnon niin vituttaa mennä sellaiseen hommaan johon olisi päässyt jo ennen opiskelujakin. Ja onko sekin paikka sitten joltain sellaiselta pois, jolla ei ole mahdollisuutta hakea niitä hommia joihin vaaditaan koulutus. Samaan aikaan pitäisi olla haaveita ja tavoitteita sekä tyytyä siihen mitä saa. Aina on vanhempi sukupolvi paukuttanut sitä opiskelua, joka ei sitten takaakaan mitään. Kyllä laittaisin jotain arvoa sille elämänlaadullekin, kaikki eivät kaikkeen sovellu eikä itseään kannata ihan äärimmilleen silputa (enkä nyt tarkoita mitään väliaikaista juttua tai pientä - keskisuurta mukavuusalueen hajottamista).

Ihan hyviä pointteja. Epärealistiset odotukset aidan molemmin puolin; ylempiä toimihenkilöitä ja teknisiä myyntitehtäviä täytettäessä tätä tapahtuu usein työnantajan puolelta. Pitäisi olla insinööri ja todella myyntihenkinen luukuttaja sekä kokenut vielä käsien likaamisessa ja mielellään +30-v. ja ei perhettä ja... ja... ...tiedän joitain positioita, joita ei lopulta sitten täytetä ollenkaan, kun työnantajan lista on niin iso. Ja sitten on näitä: "pitäis olla kova myymään, suostua täysprovikkaan ja pitäis olla teknisestikin tosi lahjakas ja kokenut ja lisäks tää jäbä ei sais sit lähtee heti vuoden tai parin päästä toisiin hommiin...". Tällaisille rekrytoijille ei voi muuta ku sanoa, että "tsemppiä" ja jättää oman onnensa nojaan.
 
Back
Ylös Bottom