Työttömät jotka eivät haluaisi olla työttömiä?

10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Puhumattakaan siitä, että siellä on kaikenmaailman puhelinmyyntiä tarjolla. Minä en ainakaan pystyisi tekemään tuollaista työtä, häiritä ihmisiä kauppaamalla niille kaikenlaista paskaa. Varmaan pääsee, mutta minä en todellakaan ole myyntihenkinen ihminen joka pystyy tuputtamaan mummoille ties mitä tuotteita. Ei ole halusta kiinni vaan luonteesta.

Kyllä tuo yhtälö on oikeasti tosi hankala. Uskon, että valtaosa työttömistä ottaisi työtä vastaan jos sellaista olisi tarjolla ja sillä olisi mahdollisuus pärjätä. Enkä minä usko, että kannusteloukuista päästään sillä eroon, että poistetaan tukiverkko ja pakotetaan ihmiset tekemään ihan mitä ikinä vaan voi tehdä.

Joukossa on sossutatuja, joita pitäis pystyä potkimaan, mutta rankaisemalla heitä rankaistaan samalla helvetin isoa joukkoa jotka ei piiskaa tarvitse.

Kun kysytään, että "mitä se paskaduuni on kun kaikki työ on arvokasta ja jonkun se täytyy tehdä", niin yksiselitteinen esimerkki on puhelinmyynti. Tosiaan se vaan haittaa ihmisiä, perustuu tiettyjen arviontikyvyn puutteiden hyväksikäyttöön eikä lopulta tuota mitään muuta, kuin pistää mummojen ja muiden kelkasta pudonneiden rahat kiertoon (eli paskaa myyvien yhtiöiden kassaan). Siinä on paskaduuni, jota kenenkään ei tarvitse tehdä eikä tule tehdä.
 
Sen verran pitää omakohtaisia kokemuksia kertoa tuosta kouluttautumisesta, että eipä ole sekään niin helppoa mitä voisi kuvitella. Itse olen tämän vuoden aikana tainut hakea kuuteen eri aikuiskoulutukseen eri tekniikan aloille enkä ole päässyt yhteenkään. Aloitusmäärät noissa kouluissa on aika pienet ja itsellä kun on jo inssin paperit taskussa niin ei sekään helpota asiaa. Koulussa sanovat, että yleensä kaikki joilla ei ole mitään tutkintoa tai on alemman tason tutkinto menevät jonossa edelle. Ei sillä, että tuo kuusi hakemusta olisi vielä paljon koska olen kuitenkin yrittänyt pääasiassa löytää vielä oman alan hommia, mutta itse elin aikaisemmin siinä uskossa, että aikuiskoulutukseen ei ole kun kävellä sisään.
 
Selittäkää mulle toi yhtälö että jos avoimia työpaikkoja on paljon vähemmän kuin työttömiä työnhakijoita, niin millä ihmeen ilveellä se täystyöllisyys on ihan vaan motivaatiosta sun muusta kiinni? Useat noista avoimista työpaikoista etenkin siivousalalla on jotain max 20h viikossa pätkähommia.



Täystyöllisyyteen ei tulla koskaan pääsemään, tuossa työttömien joukossa on ihmisiä jotka eivät tule ikinä tekemään sekuntiakaan töitä vaikka haluaisivat.. mm entinen armeijakaverini kuuluu näihin, Hän kun ei kykenisi edes haastatteluun tulemaan ajoissa, ja ei ymmärtäisi miksi ei voi tulla 5h myöhässä.. Haluaisi kuulemma kyllä töitä.
Toinen kaverini, löytyy ammattia ->ammatin perään työhaaveet vaan kaataa 10v tauko kaikesta, skitsofrenian ja muiden mielenterveyden ongelmien takia.
ja yksi läheltä mun mutsi on työtön nykyään, Kouluttamaton 59v nainen, ei ole mitään syytä edes hakea töihin koskaan enää.
Lisänä venkulat jotka tekevät kaikennäköistä muuta bisnestä.
ja ihana ryhmä joita myös sossu Tatuiksi kutsutaan.

Ton sortin ihmiset kun ottaa veks tuolta niin alkaa normaali jampan tilanne vaikuttaa huomattavasti paremmalta?


1 lisävinkki-> alkaa talvi ja lumityö aika lähestymään! kovaa duunia ja paikkoja ON.


Kyöpelille, toi on ilmeisesti aika veemäinen ongelma inssistä opiskella alemmas, oon meinaa kuullut ennenkin ettei ole päässyt mihinkään.
 
Tulee muistoja mieleen, kun itse valmistuin ja piti ruveta hakemaan töitä. Työmotivaatio on aina ollut äärimmäisen korkea mutta mulla oli ensimmäisen työpaikan hakemisessa suurin ongelma aivan älytön ujos ja kun ensimmäistä kertaa piti Helsinkiin mennä haastatteluun niin koko junamatkan ajan oli melkein kirjaimellisesti paskat housussa. Paksu poika muutaman sadan ihmisen kylästä huonosti istuva puku päällä, jossa housutkin oli eriparia takin kanssa ja hiki valui kuin raiskatessa. Oli varmaan luottamusta herättävä näky.

Mihinkään en edes uskaltanut koskaan soittaa vaan lähettelin aina sähköpostilla hakemuksia ja jos mitään ei kuulunut niin en uskaltanut häiritä ketään vaan annoin asian olla. En usko, että itse olen ainoa, jolla on ollut samanlaisia ongelmia työnhaun kanssa. Työmotivaatiota löytyisi mutta ei vaan meinaa uskaltaa soitella saatika käydä jossain paikan päällä kyselemässä aktiivisesti. Luonnetta on vaikea muuttaa sormia napsauttamalla.

Vaikka nyt olenkin johtotason tehtävissä isossa firmassa niin edelleen mulla on traumoja tuosta ensimmäisestä työnhausta ja pelkään koko ajan, että joskus joutuu siihen tilanteeseen uudestaan, hehe. Tämän vuoksi minulta löytyy aina ymmärrystä työttömiä kohtaan enkä koskaan voisi sanoa kelleen, että kyllä töitä aina tekevälle löytyy tai se on vaan itsestä kiinni tms. Ei se ole aina niin helppoa.

Itse kun nykyään joutuu silloin tällöin työhaastatteluja pitämään niin kyllä samanlaisia jännittäjiä löytyy tasaisin väliajoin. Sen takia yritän aina heittää alkuun jotain kevyttä läppää ja muutenkin tehdä rennoksi koko tilanteen. Olen ollut pari kertaa mukana toisena haastattelijana ja eräs kolleega hoiti pääosan haastattelusta. Kauhee hiostus ja kurmootus haastateltavaa kohtaan. Teki aina mieli vetää turpaa sitä mulkkua. Itse olisin nöösipoikana varmaan laskenut tuollaisesta kurmootuksesta alleni.

e. Sekavaa tekstiä mutta pää käy vähän hitaalla nyt.
 
Itselle kun tuli se tilanne että nyt pitää muuttaa, ei tästä tule muuten hevon vittua, löi aivan hirveen stressin päälle. Työttömyyttä oli takana jo jonkin aikaa, ja myös mulle työnhakuprosessi on on aina ollut vaikeaa. Rahat loppu ja vitutti, työkkari sano että ei me sulle mitää anneta että vois pakua vuokrata. Piti sitten loppuenlopuksi hattu kädessä kävellä pankkiin että sain sen verran lainaa, että sai takuuvuokrat maksettua sun muut muuttokulut. Rupes loppuvaiheessa oleen takki aika tyhjä jo. En varmaan pariin viikkoon nukkunut juuri ollenkaan.

Ja mullahan tossa vaiheessa oli jo kaikki sopparit kirjotettu. Että kiitos vaan valtio, vielä vittuillessaan lähettivät laskun perään viimosesta asumistuesta.

Tarkennuksena tohon ensimmäiseen postiin minkä pistin, että ei tää helppoa ole.

Eikä mullakaan ole mitään muuta ongelmaa ole kun oikeestaan se ensimmäinen askel, siinä tuntuu aina menevän pää aika huolella jumiin.
 
Itselle kun tuli se tilanne että nyt pitää muuttaa, ei tästä tule muuten hevon vittua, löi aivan hirveen stressin päälle. Työttömyyttä oli takana jo jonkin aikaa, ja myös mulle työnhakuprosessi on on aina ollut vaikeaa. Rahat loppu ja vitutti, työkkari sano että ei me sulle mitää anneta että vois pakua vuokrata. Piti sitten loppuenlopuksi hattu kädessä kävellä pankkiin että sain sen verran lainaa, että sai takuuvuokrat maksettua sun muut muuttokulut. Rupes loppuvaiheessa oleen takki aika tyhjä jo. En varmaan pariin viikkoon nukkunut juuri ollenkaan.

Ja mullahan tossa vaiheessa oli jo kaikki sopparit kirjotettu. Että kiitos vaan valtio, vielä vittuillessaan lähettivät laskun perään viimosesta asumistuesta.

Tarkennuksena tohon ensimmäiseen postiin minkä pistin, että ei tää helppoa ole.

Eikä mullakaan ole mitään muuta ongelmaa ole kun oikeestaan se ensimmäinen askel, siinä tuntuu aina menevän pää aika huolella jumiin.

Sama juttu. Piti muuttaa pienestä P-Suomen kylästä Helsinkiin globaaliin firmaan junior product manageriksi. Olin pihalla kuin tamppoonin naru. Olin aina kuvitellut, että KehäI ja KehäIII on liikenneympyröitä ja sitten linja-autotkin änkes pysäkiltä päälle siten, että jouduin vetämään auton liikenteenjakajan päälle, josta en sitten enää päässyt pois kun molemmin puolin tuli niin saatanasti autoja jne. Hiki valui niinku somalilla. Vitusti porukkaa joka puolella, jotka puhui narisevalla äänellä ärsyttävästi. Kaikilla oli kiire johonkin, kun itse aina lönnin kaikessa rauhassa Eka kerran kuulin jonkun puhuvan ruotsia siten, että kyseessä ollut ruotsin oppitunti. Työkielenä heti englanti ja eihän siitäkään vittujakaan meinannut tulla. Hiki vaan valui ja nuppi oli ihan jumissa. Ensimmäisten kuukausien aikana teki monta kertaa mieli pakata kamat ja lähteä vittuun. Se on jäänyt mieleen, että mitä tahansa tekikin, ajoi autolla, meni palaveriin, ostoksille jne niin aina oli kauhee hiki päällä.
 
Jos työttömiä oli 500 000 ja avoimia paikkoja 60 000, niin kuinka monta lusmua, vammaista, skitsoa ja muuten työhön kelpaamatonta pitäisi saada pois tilastoista? Puolet jos ottaa pois, niin eipä se vieläkään kovin valoisalta näytä.

En oikein sitäkään tajunnut, että jos yhteen vartijan paikkaan hakijoita oli 350, niin miten ongelma poistuu toteamalla vartijan paikkoja olevan haussa tälläkin hetkellä 10??

Ehkä Suomessa pitäisi suorittaa joku työpaikkojen uusjako. Aika moni "pitää vain ryhdistäytyä" miehistä löytäisi itsenä kortistosta. Mutta eipä hätää, kun kävelee vaan raksalle ja alkaa kantamaan lankkua. Niin netissä käskettiin tekemään.

Vaan kyllä se työttömyys kohta helpottaa. 50% kansalaisista tulee olemaan hoitokodeissa ja moni työ on vailla tekijää. Palkanmaksun kanssa voi tietenkin olal vähän niin ja näin, mutta sehän on kiinni omista valinnoista ja pakkoko sitä on joka päivä syödä.
 
Mä en kyllä laskisi yrittäjyyttä mukaan "avoimiin työpaikkoihin".
Yrittäjäksi ei kannata ihan kenen tahansa ryhtyä. Se vaatii kuitenkin aika paljon enemmän henkilökohtaista panostamista (etenkin ajankäytön osalta) kuin normaali palkkatyö.
Hyvä vaihtoehto tietylle ihmistyypille, mutta ei todellakaan kaikille sopiva.

Itse olen monta kertaa miettinyt yrittäjyyttä (vaikka en ole työttömänä edes koskaan ollut), mutta tähän asti olen tullut siihen johtopäätökseen, että en ole valmis siihen panostukseen, mitä se vaatisi. Tokihan sitä voi laittaa yrityksen pystyyn asenteella "katsotaan nyt kuinka käy", mutta siinä on lopputulos jo etukäteen tiedossa.
 
Jos työttömiä oli 500 000 ja avoimia paikkoja 60 000, niin kuinka monta lusmua, vammaista, skitsoa ja muuten työhön kelpaamatonta pitäisi saada pois tilastoista? Puolet jos ottaa pois, niin eipä se vieläkään kovin valoisalta näytä.

En oikein sitäkään tajunnut, että jos yhteen vartijan paikkaan hakijoita oli 350, niin miten ongelma poistuu toteamalla vartijan paikkoja olevan haussa tälläkin hetkellä 10??

Ehkä Suomessa pitäisi suorittaa joku työpaikkojen uusjako. Aika moni "pitää vain ryhdistäytyä" miehistä löytäisi itsenä kortistosta. Mutta eipä hätää, kun kävelee vaan raksalle ja alkaa kantamaan lankkua. Niin netissä käskettiin tekemään.


Vaan kyllä se työttömyys kohta helpottaa. 50% kansalaisista tulee olemaan hoitokodeissa ja moni työ on vailla tekijää. Palkanmaksun kanssa voi tietenkin olal vähän niin ja näin, mutta sehän on kiinni omista valinnoista ja pakkoko sitä on joka päivä syödä.


No tohon 2 kysymykseen selvennys että on se nyt perkele jos ei yhteen vartijan paikkaan pääse niin eikös se kannattaisi hakea koko ajan uudelleen ja uudelleen niin kauan kunnes napsuu? Tai laajentaa hakua?
Ootkos muuten monta kertaa kävellyt firmaan ja kysellyt työtä? Mä olen, ja CV:stä löytyy kukkakauppiaasta -> padonrakentajan kautta metallipajaan suunnilleen kaikkea. Työttömänä ei oo tarvinnut hirveästi olla, ja nyt olen ollut +10v samassa firmassa.


Mtm, kumpi sitten on parempi vaihtoehto maata sohvalla ja vikistä kun ei saa mitään töitä vai ruveta yrittäjäksi?
 
^
Useimpien ihmisten tapauksessa varmasti se "maata sohvalla ja vikistä" (eli hakea aktiivisesti palkkatöitä)

Määritä hakea aktiivisesti palkkatöitä? Monesti tuntuu että se aktiivisuus on sitä että täyttää 1 hakemuksen ja sit valittaa kun ei napsu töitä.
 
Jos työttömiä oli 500 000 ja avoimia paikkoja 60 000, niin kuinka monta lusmua, vammaista, skitsoa ja muuten työhön kelpaamatonta pitäisi saada pois tilastoista? Puolet jos ottaa pois, niin eipä se vieläkään kovin valoisalta näytä.

Avointen (eli ilmoitettujen) vakanssien määrä ei kerro koko totuutta. Näyttäisi siltä, että merkittävää osaa avoimista tehtävistä ei edes ilmoiteta missään niin, että ne päätyisivät tilastoihin. Esimerkiksi nykyisessä firmassani haetaan jatkuvasti kokeneita tyyppejä tehtäviin, mutta ne eivät ole missään lehdessä tai netissä avoimiksi ilmoitettuja, vaan niihin rekrytoidaan joku, kun ja jos sopiva tulee vastaan. Olen muutenkin havainnut, että uudet työntekijät napataan alan sisäisesti kontaktien kautta ilmoittamatta avoimista paikoista missään ja aina kun joku vaihtaa firmaan, niin yleensä siihen edelliseen puljuun syntyy taas avoin paikka.

Ja sitten hyvistä ammateista, joihin työllistyisi helposti: juuri tällä viikolla kerrottiin medioissa kuinka kuljetusalalla olisi parhaillaan työtä 4000:lle ja lisää on luvassa. Siihen lienee nopeinta kouluttautua, jos haluaa töitä mahdollisimman pian.
Sairaanhoitajaksi työllistyy varmasti, jos on motivaatiota ryhtyä opiskelemaan vähän pidemmän kaavan kautta. Myös kirjanpitäjiä kaivattaisiin tuhansia, jos löytyy alaan intoa ja jonkinlaista pohjakoulutusta. Rakennusmestareille riittäisi hommia, jos on valmis muuttamaan töiden perässä kasvukeskuksiin.
 
Jes, odottelinkin jo kaavioita ;) Miten noi poistaa sitä tosiasiaa että esim: Siivous alalla on jatkuva haku päällä? Myös taksirengeistä ja vartijoista tuntuu olevan pulaa? Ei kaikkia ihmisiä voi luonnollisestikkaan saada työelämään mukaan, mutta jos olet terve aikuinen niin aivan varmasti löytyy töitä,Ei vaan tunnu nuo työpaikat kelpaavan juuri kenellekkään mihin olisi helppo päästä--
Aivan samoin kuin opiskelun kanssa ennemmin ollaan 3v työttömänä kuin lähdettäisiin opiskelemaan uutta ammattia.. Voi sitten miettiä jatkossa kun ojentelee CV:tä työhönottoon mistä puuttuu 3v.. Jos vastassa on kaveri joka käytti tuon 3v opiskeluun.. kumpihan palkattaisiin.


Ja tämäkin taas koskee ihan puhtaasti niitä ihmisiä jotka haluavat päästä töihin. Jos vaatimukset työlle on se että tienaa 3000 nettona ja ei suostu mitään muuta tekemään kuin oman alan hommia luonnollisesti työnhaku on pirun paljon vaikempaa.

Se kun olisikin noin yksinkertaista ja sitä yhtä kahta paikkaa jotka on tarjolla ei olisi hakemassa satakertainen määrä ihmisiä ja sitten nää vaatimukset firmoilla pitäisi olla 18 vuotias , armeija käyty , lapset tehty ja mieluusti jo muuttaneet kotoa ja 5-10v työkokemusta ja ylikoulutettu juuri siihen hommaan lisäksi pitäisi päästä naamarajasta läpi...

Vielä vajaa 10v taaksepäin duunia saattoikin vaihtaa vitutustason mukaan mutta nykyään se on mitä on teollisuus ihan tukossa tai tarjotaan vaan jotain pätkää tai todella epävarmaa tulevaisuuden näkymää koita siitä sitten rakentaa elämää eteenpäin. Jos meinaat kouluttaa itseäsi uuteen hommaan on taas tämä paikkojen saamisen tuska . Itselleni joka pääsi vihdoin ~2vuoden tuskailun ja hakemisen jälkeen hoitoalan koulutukseen kun aina ennen sanottiin ettei sovi alalle haastattelussa ja nyt pukkaa kiitettävää arviointia ja perkeleesti kehuja harjoittelupaikoista.

Ja mitäpä näistä sinun esimerkkihommista yleensä ennen kukonlaulua oltava jo hommat tehtynä ja vieläpä useasti vajaata päivää koitappa niillä sitten maksaa vuokraa ja elämistä joka kallistuu tuplavauhtia ansioihin nähden. Sopivat varmasti sivuansioiksi opiskelun ajaksi mutta joku perheellinen ja vaikkapa vielä paikkakunnan vaihto tähän mukaanlukien niin helppo on huudella netissä kuinka helppoo se on silloin repiä koko perhe juuriltaan jotta pääsee johonkin 2h vuokramurjuun asumaan 4-5 ihmisen voimin.

Voisit hiukan miettiä syvällisempää otetta näihin juttuihin kun oma elämä ja pari kaveria harvoin se kuitenkaan vastaa kaikkien muiden tilannetta. Toki mahtavaa että tajuat itseäsi työllistää vaikkapa juuri näillä lumihommilla mutta mitens jos tuleekin lumeton talvi vaihteeksi ? Mutta olet oikeassa että halustahan se on kiinni jos ei yritä ei voi myöskään työllistyä ei ne kotoa tule hakemaan duuniin, tarjonta vaan tällä hetkellä ylittää kysynnän todella rajusti ja sitten vielä laivataan ulkomaista duunivoimaa tekemään "paskahommat" halvalla pois niin vielä vähemmän on töitä tarjolla.
 
Mtm, kumpi sitten on parempi vaihtoehto maata sohvalla ja vikistä kun ei saa mitään töitä vai ruveta yrittäjäksi?

Kyllä se tiettyjen ihmisten kohdalla on kaikkien kannalta parempi vaihtoehto, että makaa sohvalla kuin alkaa yrittäjäksi.
Konkurssiin menevä yritys usein aiheuttaa menetyksiä monelle muullekin taholle kuin sille yrittäjälle.
 
Samathan nuo vaatimukset on muillekkin, yritäppäs hake vartijan paikkaa kun olet +40v nainen jolla on vielä polvi paskana ;) Tunnen sellaisenkin tapuksen, hyvin näyttääisi g4s pärjäävän..
Tohon epävarmuuteen sanon vaan sen että eipä ne tulevaisuuden kuvat hyvältä näytä sohvalla makoillen kun ei nyt sattunut löytymään ikuista varmaa virkaa..
Monissa opiskelupaikoissa muuten näkyy paljonko kurssille haki ihmisiä ja montako otetaan....

Ai LH-hommat, taksikuskit;vartijat,muuttomiehet,´työskentelee vaan ennen kukonlaulua tämä oli mulle täysin uutta..ja vielä lyhyttä päivää, mä kun oon käsittänyt et nää joutuu painaan pitkää päivää.
Pärjäämisestä en ole sanonut mitään, mut on se kumma jos pärjätään 500€ toimeentulotuella ja ei sit pärjätä vaikka 1.5k netolla.

Ja kyllä mä pakkaisin välittömästi perheeni autoon ja muuttaisin jos vaihtoehtona olisi asua juurillaan työttömänä, vaikka tää olisikin aika paskamaista en kiellä.

Lumeton talvi hmm sillon tein muuttohommia :) kun on niihinkin hommiin paikkoja jatkuvasti vapaana.

Joo mä yritän koko ajan ymmärtää miksi jotkut ei saa millään töitä kun taas omat kokemukset on sitä luokkaa et saa miettiä mitä työtä haluaisi tehdä. (lisähommina) Ja ei oo tarkoitus millään tavalla kerskua, on vaan vitun hämärää että mä pääsen joihinkin töihin suoraan 5 keskiarvolla ja jotkut ei ikinä mihinkään.
 
Yksi ongelma monilla on varmaan sekin, että eivät osaa hakea töitä.
Vaikka työvoimatoimistot nykyään järjestääkin kursseja työnhakemiseen, niin todennäköisesti paljon löytyy niitä, jotka lähettävät 100kpl täsmälleen samanlaisia hakemuksia eri yrityksiin.
Tuossa pitäisi muistaa se, että laatu on tärkeämpi kuin määrä. 10kpl hyvin tehtyjä hakemuksia, jotka on kohdistettu haettuun työhön ja yritykseen, tuovat todennäköisesti suuremmalla todennäköisyydellä ainakin haastattelun kuin 100kpl geneerisiä hakemuksia.
 
Back
Ylös Bottom