Työnhaku! (vinkit, ohjeet ja mielipiteet)

[hoyhenen_kevyt]

En ole kanssasi eri mieltä, mutta 21-vuotiaana sinulla on varmasti aika olematon käsitys AMK-insinöörien tämänhetkisestä työtilanteesta.

Aika huono tietääkseni. Yhteen työpaikkaan kun otettiin suunnitteluinssi töihin, niin pomo sanoi valinnan tehtyään, että valittu oli ainut joka erottui haastateltavista. Kaikki oli paperilla melkolailla yhtä päteviä/pätemättömiä, mutta se valittu tuli haastatteluun sillä asenteella, että se työpaikka on jo sen. Ja uskalsipa jopa heittää kevyttä vittuiluakin. Sillä tuon röyhkeyden nostin esiin.

Edit. Enkä tarkoittanut tuolla asenteella sitä, että heti kättelyn jälkeen kysytään, että mihin paperiin laitetaan nimi.

 

[manux]

Kuinka minun kaltaiseni ihminen, joka ei ole mitenkään luova enkä supliikki-ihminen voi tehdä hyvän hakemuksen ja olla vakuuttava haastattelussa? Nykyään painotetaan niin paljon sitä sosiaalisuutta, erottumista, persoonallisuutta ym. asioita, jotka on minulle melko vieraita. Kotona vaan hoettiin että opiskelet ahkerasti ja teet kovasti töitä... no se ei vienytkään mihinkään muuhun kuin ylikoulutetuksi ja vääränlaiseen työkokemukseen.

Pitäs tehdä työpaikkaan kohdistettu työhakemus... häh? mitä missä milloin miten? No kyllähän minä periaatteen ymmärrän, mutta kun pitäs saada jotain paperille niin homma alkaa kusemaan. Mikä on laadukkaan työhakemuksen määritelmä?

Kotona on vaan opetettu vaatimattomuus ja nöyryys niin tiukasti tuonne takaraivoon etten oikein saa mitään itsekehua ja hyviä puolia mitekään tuonne paperille. Näitä asioita on puitu ties kuinka monen ihmisen kanssa ilman mitään konkreettista lopputulosta. Monesti on vaan tultu siihen lopputulokseen että ne ongelmat on paljon syvemmällä kuin pelkässä hakemuksessa, koulutuksessa tai työkokemuksessa (myös täällä pakkiksella ja tässä ketjussakin).

Tämä taistelu tuntuu vaan niin loputtomalta ja lohduttamalta etten oikein tiedä mitä pitäisi tehdä ja mikä on se juttu, joka menee väärin joka kerta. Työnhaku saa minut vain usein pahalle päälle, masennuskauden käyntiin ja vihan entisiä opiskelukavereita kohtaan nousemaan.

Haluaisin päästä eteenpäin, mutta tuntuu kuin hakkaisin vaan päätäni johonkin lasikattoon. Onko työnhaussa ja naisteniskemisessä menestymisestä tullut vaan joku alfaurosten yksinoikeus?

Mun mielestä ei pakolla kannata pyrkiä sellaisiin töihin mihin ei omat ominaisuudet sovi. Kannattaa ennemmin käyttää omia vahvuuksia ja pyrkiä eroon niistä asioista mitkä on pakkopullaa.

Ei pomoporras tai esimiesasema tee autuaaksi, päinvastoin. Esimieshommat voi olla ihan perseestä ellei tyyppinä ole sellainen, että tulee toimeen kaikkien kanssa, osaa myös olla jämäkkä ja järkätä asioita. Painetta pitää kestää helvetisti. Karikatyroiden pomot monesti on puun ja kuoren välissä. Paskaa tulee ylhäältä ja alhaalta niskaan. Todellisuudessa vaikutusmahdollisuudet voi olla lähellä nollaa, kun budjetit on mitä on. Kaikki haluavat palkankorotuksen, jengi sairastaa, hommia pitäisi tehostaa ja kaiken paskan keskellä pitäisi vielä tehdä tulosta. MaijaLiisan mummo kuolee väärään aikaan ja maijaliisa on 2vk pois töistä. Yritä siinä sitten saada pertti alkoholistia tekemään lisätöitä. Jouni kiipijä samaan aikaan uhkaa erota, kun palkka on liian pieni. Ylhäältä kerrotaan, että firmalla menee huonosti ja pitäisi tehostaa tai annetaan fuduja. Mistään et saa kenellekään kertoa kun yksityisasiat on luottamuksellisia ja bisnespuolen asiat myös. Oot niille työkavereilles paska jätkä ja isommalle pomoportaalle kintas millä tehdään töitä ja suojataan itseä paskalta. Jos tyyppinä ei ole sopiva niin jossain kohtaa leikkaa kiinni ja se mitä siitä sitten seuraa luetaan lehdistä

Jos sun vahvuudet on enemmän tekemisen puolella niin ennemmin sitten jalostaa niitä taitoja ja hommaa jonku spesialistipaikan missä saa väsätä jotain muuta kuin ihmisasiaa. Panosta vaikka harrasteprojektiin, jota haluaisit tehdä työkseksi. Sen jälkeen hae paikkoja joissa voit puuhata samankaltaista asiaa ja esittele sitä harrasteprojektiasi sekä työhakemuksessa että haastattelussa.

Jotain kättä pitempää niitä töitä hakiessa tarvii. Joillakin se voi olla cv toisilla jokin harrasteproggis mitä voi näyttää haastattelussa. Harvat on tyyppeinä sellaisia, että ne halutaan hommiin vaikka osaaminen ei natsaisikaan. Työnantajalle syntyy kuva tekijähemmosta, joka kyllä ottaa hommat hanskaan nopeasti. Tosin kyllä noikin jannut jotain kättä pitempää tarvii todistaakseen mielikuvan oikeaksi.

 

[manux]

Joskus menneisyydessä olin tiiminvetäjänä. Yksi aika jännä tapaus tuli yritysoston myötä. Ostettavan yrityksen henkilöstö oli todella negatiivinen kauppaa kohtaan. Pomo käskytti minut istumaan sinne ostettavan yrityksen tiloihin yksistään. Tarkoitus oli rauhoitella kriisiä ja epäluuloja + pitää hommat juoksemassa. Samoihin tiloihin muuttoa ei saatu heti järkättyä ja tota limboa jatkui vajaan kuukauden.

Oli aika jännä olla siellä, kun jengi suorastaan vihas meikäläistä. Olin se valloittaja paskapää, joka tuli pilaamaan hyvät hommat ja muka pomottamaan. Ei paljon tullut "moro kuis menee tervehdyksiä kahvihuoneessa tai muuta ihmismäistä palautetta", Muutenkin kaikki sanominen ja mahdollisuudet tulkittiin aina huonoimmalla mahdollisella tavalla. Meni reilu vuosi, että olin kunnolla väleissä sen porukan vaikeimpienkin tapausten kanssa. Oli melkoista epäluuloa puolin ja toisin. Tosin väittäisin, että homma meni putkeen, kun irtisanoutumisia ei tullut ja ajan kanssa hommat alkoi sujumaan ilman epäluuloja ja säätämistä. Se vaikein tapaus porukasta osoittautui myöhemmin todella kovaksi tekijäksi, kun vain saatiin se soutamaan samaa laivaa kuin muutkin

Ei tollasta paskaa jaksa tehdä ellei siitä ihmishommasta saa jonkinlaista tyydytystä. Mulle tekniset asiat on paljon mukavampia ja siksi suuntasin uraa uusiksi. Suomessa on kummallinen "jos et ole pomo et ole mitään" asenne vielä vallalla. Täällä piilaaksossa tekijämiehet on arvossansa. Tekemisestä maksetaan ja ei toteuttajaa katsota kuin halpaa makkaraa mitä saa kilotavarana kaupasta. Toki suomessakin on yrityksiä joissa on minun mielestä hyvä yrityskulttuuri ja oikeanlainen arvostus kaikille hommia paiskoville.

 

[wacko]

Onkos pakkislaisilla vinkkejä siihen työnhaun, ehkä tärkeimpään tekijään, eli verkostoitumiseen?
Faktahan on, että jos tunnet jonkun rekrytoivasta yrityksestä niin haastatteluasteelle pääseminen on huomattavasti helpompaa.
Pitääkö kuokkia läheiselle jahtiklubille vai ottaa selvää paikallisen illuminati jaoston kokoontumisesta? Minkäslaisia vapaaehtoishommia kannattaisi metsästää lähitienoolta?

Perheen ja ystävien kautta saadut vähäiset suhteet ovat johtaneet haastatteluun, mutta työpaikka lopulta meni molemmissa rutkasti enemmän työkokemusta omaaville. Hyvä maku jäi silti suuhun, koska sain tärkeää haastattelukokemusta ja jäin yritysten mieleen jos jatkossa avautuu jotakin.
Nyt pitäisi sitten kymmenien hakemusten lisäksi keskittyä tähän verkostoitumiseen, mikä ei olekkaan lainkaan niin helppoa kuin voisi kuvitella. Vinkkejä kaivataan.

 

[D.Yates]

Suosittelen verkostoitumaan niissä piireissä missä pyörit esim harrastusten merkeissä. Tyrkkynä hyöriminen voi toimia jos olet hyvä siinä, yltiösosiaalinen pelimiestapaus, mutta tavallisen jurottajan tapauksessa syntyy vain vaivautunut meininki ja hämärän kundin maine.

Koulussa olisi ollut se tuhannen taalan verkostoitumismahdollisuus, ikävä jos missasit sen. Armeija toinen. Ja tietty ne oman alan työt kunhan saa jostain semmoisen kiinni.

Ei pomoporras tai esimiesasema tee autuaaksi, päinvastoin.

Jostain syystä nuorisolla usein siintää pomohommat unelmissa, täytyy myöntää että itselläkin joskus oli autuaita kuvitelmia niistä. Nyt kun on vähän työelämää nähnyt, niin ei saatana joku linjamarakatin homma on varmasti kusisin jobi mitä voi keksiä :D

 

[wacko]

Suosittelen verkostoitumaan niissä piireissä missä pyörit esim harrastusten merkeissä. Tyrkkynä hyöriminen voi toimia jos olet hyvä siinä, yltiösosiaalinen pelimiestapaus, mutta tavallisen jurottajan tapauksessa syntyy vain vaivautunut meininki ja hämärän kundin maine.

Koulussa olisi ollut se tuhannen taalan verkostoitumismahdollisuus, ikävä jos missasit sen. Armeija toinen. Ja tietty ne oman alan työt kunhan saa jostain semmoisen kiinni.

Siinäpä se paras vinkki vielä koulussa oleville. Menkää niihin pirun ryyppyiltajaisiin vaikka ei se baareilu kiinostaisikaan. Maksaa itsensä takaisin sitten työnhakuvaiheessa. :D

 

[Tartsan]

Mistäs lähtien nöyryys ja vaatimattomuus eivät olisi kilpailuvaltteja työmarkkinoilla? Siinä työnantaja säästää helposti pitkänkin pennin, jos työtekijä ei ylimielisyyttään tee typeriä virheitä.
Varsinkin silloin, kun vastuuta alkaa olla paljon, niin tietynlainen maanläheisyys alkaa olla korvaamaton etu.

 

[Axelpass Tommi]

Ei ole enää in nuo piirteet.

 

[Ominous]

Nöyryys ja vaatimattomuus ovat hyviä piirteitä, mutta näitä ei pidä sekoittaa nöyristelyyn ja itsensä vähättelyyn. Kyllä hyvä työntekijä tuntee ja kokee ylpeyttä vahvuuksistaan ja tuntee oman arvonsa.

 

[fgfbfgbfgbfgbbg]

Mistäs lähtien nöyryys ja vaatimattomuus eivät olisi kilpailuvaltteja työmarkkinoilla? Siinä työnantaja säästää helposti pitkänkin pennin, jos työtekijä ei ylimielisyyttään tee typeriä virheitä.
Varsinkin silloin, kun vastuuta alkaa olla paljon, niin tietynlainen maanläheisyys alkaa olla korvaamaton etu.

Mä nyt kommentoin omien kokemusten pohjilta tätä; hieman erilainen yrityskulttuuri täällä Saksassa tietysti on mutta kansainvälisenä toimijana uskon sen olevan vertailukelpoinen ainakin suomalaisiin suuriin, kansainvälisiin, yrityksiin verrattuna. Nöyryys ja vaatimattomuus eivät kaunista täällä. Pitää olla vähän röyhkeä ja valmis tuomaan omat näkemyksensä esille vaikka sitten muiden päälle puhumalla ja asioista päättävien henkilöiden puheille rohkeasti menemällä. Mulle on ollut aika paljon oppimista tässä koska olen myös ajatukseen nöyryyden ja vaatimattomuuden, ehkä jopa hieman syrjäänvetäytymisen, riittämisestä inssihommissa uskonut kunhan vain ammatillisesti on valmiudet työnsä hoitaa.

Täällä paikoista on niin kova kilpailu (kuten Suomessakin), että työhaastattelussa ei yksinkertaisesti ole varaa olla liian vaatimaton. Kaikki asiat, joilla voi vähänkin olla merkitystä paikan saamiseen, on nostettava rohkeasti esille ja mieluummin vähän hehkutettava kuin vähäteltävä niitä. Itse taisin olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan kun oman käsitykseni mukaan ihan normaalilla suomalaisella haastattelukäyttäytymisellä pääsin sisään, tulevaisuudessa aion kyllä vastaavaan tilanteeseen asennoitua hieman erilailla kun viimeksi.

 

[Tartsan]

Nöyryys ja vaatimattomuus on nykyään todellakin in - varsinkin kun meritokratia tuntuisi olevan kasvava trendi. Itse jos mietin omasta tuttavapiiristä kaikkein kovimpia oman alansa asiantuntijoita, niin yksikään heistä ei pidä itsestään isompaa ääntä. Ei siihen vain ole tarvetta, sillä teot ja saavutukset puhuvat puolestaan. Siinä on aika kylmää kyytiä luvassa, jos lähtee tuonkaltaisen kaverin päälle puhumaan tai erehtyy nokittelemaan röyhkeydellä :D

 

[D.Yates]

Pitää olla vähän röyhkeä ja valmis tuomaan omat näkemyksensä esille vaikka sitten muiden päälle puhumalla ja asioista päättävien henkilöiden puheille rohkeasti menemällä.

No totta helvetissä pitää sanoa silloin kun on aihetta. Siitä töissä maksetaan että ongelmat korjataan ja hommat etenee. Aika harvassa paikassa/tilanteessa kukaan kysyy siltä seinäruusulta että no mitäs mieltä sinä olet tästä, tehdäänkö niin vai näin.

 

[fgfbfgbfgbfgbbg]

No totta helvetissä pitää sanoa silloin kun on aihetta. Siitä töissä maksetaan että ongelmat korjataan ja hommat etenee. Aika harvassa paikassa/tilanteessa kukaan kysyy siltä seinäruusulta että no mitäs mieltä sinä olet tästä, tehdäänkö niin vai näin.

Joillekkin se sanominen vain on helpompaa kuin toisille. Tarkoitan esimerkiksi tilanteita joissa täytyy keskeyttää muita ja puhua päälle, koska muuten sitä suunsijaa ei yksinkertaisesti vain tule. Tämä nyt ei varsinaisesti (toivottavasti) työnhakuun liity vaan ihan yleisesti työelämään. Tätä on vähän hankala ymmärtää jos ei tällaisessa työskentelykulttuurissa toimi, Suomessa ei taida olla onneksi ihan samanlainen tältä osin?

Nöyryys ja vaatimattomuus on nykyään todellakin in - varsinkin kun meritokratia tuntuisi olevan kasvava trendi. Itse jos mietin omasta tuttavapiiristä kaikkein kovimpia oman alansa asiantuntijoita, niin yksikään heistä ei pidä itsestään isompaa ääntä. Ei siihen vain ole tarvetta, sillä teot ja saavutukset puhuvat puolestaan. Siinä on aika kylmää kyytiä luvassa, jos lähtee tuonkaltaisen kaverin päälle puhumaan tai erehtyy nokittelemaan röyhkeydellä :D

Kolikon kääntöpuolena näihin tilanteisiin törmää palavereissa aina silloin tällöin; joku perus pyrkyri saa nenilleen juuri tuollaisessa tilanteessa kun ei jaksa kuunnella asiat rauhallisesti ja perustellen esittävää kokenutta työntekijää vaan lähtee liian kärkkäästi kommentoimaan ennenkun asia on edes esitetty loppuun.

 

[Art Vandalay]

Ei pomoporras tai esimiesasema tee autuaaksi, päinvastoin. Esimieshommat voi olla ihan perseestä ellei tyyppinä ole sellainen, että tulee toimeen kaikkien kanssa, osaa myös olla jämäkkä ja järkätä asioita. Painetta pitää kestää helvetisti. Karikatyroiden pomot monesti on puun ja kuoren välissä. Paskaa tulee ylhäältä ja alhaalta niskaan. Todellisuudessa vaikutusmahdollisuudet voi olla lähellä nollaa, kun budjetit on mitä on. Kaikki haluavat palkankorotuksen, jengi sairastaa, hommia pitäisi tehostaa ja kaiken paskan keskellä pitäisi vielä tehdä tulosta...

Hyvin sanottu. Itselläni on amk-koulutus ja olen esimiestehtävissä ja meininki on töissä hyvin pitkälti kuin lainaamassani kirjoituksessa. Paskaa tulee niskaan asiakkailta, pomoilta, alaisilta ja jopa työkavereilta. Ei tätä pitkään viitsi tehdä ja olenkin miettinyt "palaavani" takaisin suorittavan portaan tehtäviin ja sitten joskus mahdollisesti alkaa yrittäjäksi ja tehdä töitä omiin nimiin.

 

[Rontto]

Tekemällä, lukemalla, oppimalla virheistään. Ja ympäripyöreisiin ongelmiin saat ympäripyöreitä vastauksia. Jos kysyt kysymyksiä kuten, miksi tällaista sattuu aina minulle, niin vaikea siihen on vaikea vastata. Paras mitä pystyn vastaamaan on, että sellaisia juttuja aina tapahtuu sinun kaltaisillesi ihmisille. Kysy fiksumpia kysymyksiä, niin saat fiksumpia vastauksia. Jos haluat tietää, mikä CV:ssä ja hakemuksessa on pielessä, niin voithan ne tänne copy-pasteta ja pyytää parannusehdotuksia. Saatat saada aika täsmällisiä ja hyviäkin vinkkejä.

Ja yksi tärkeä asia on pohtia, hyödynnätkö kaikkia mahdollisia työnhaun kanavia. Jos haku rajoittuu MOL:in, Monsterin ja Oikotien avoimiin paikkoihin, niin olet kovassa kilpailussa. Jokaiseen avoimeen paikkaan tulee helposti satoja hakemuksia. Avoimet hakemukset kiinnostaville työnantajille, soitot yritysten henkilöstöhallintoon ja verkostoituminen alasi eri tapahtumissa ja tilaisuuksissa saattaisivat kantaa enemmän hedelmää.

En usko että kenenkään työn saanti on cv:n muotoilusta kiinni, kaikki osaavat listata koulut ja työpaikat riittävän hyvin ja tuskin monessakaan paikassa kytätään onko sisennykset parimilliä liikaa reunasta.
Sisällöstä se on kiinni, jos ei ole erottuvia kouluja ja työkokemusta laittaa cv:hen ei käytännössä pysty erottumaan mitenkään sadasta muusta amk inssistä tai vastaavasta. Ei sinne mitään keksiäkään voi.
Hakemuksellakin on vaikea erottua, jos duunit on olleet jotain normaaleja perustason hommia, eikä ole mitään hienolta kuulostavia projekteja laittaa paperille. Sekin on tuurista kiinni miten rekrytoija suhtautuu itsensä ahkeraksi ja tunnolliseksi kehumiseen, joihinkin saattaa upota ja toisilla aiheuttaa suoraan hakemuksen lentämisen roskiin.

 

[Spear]

Mun mielestä ei pakolla kannata pyrkiä sellaisiin töihin mihin ei omat ominaisuudet sovi. Kannattaa ennemmin käyttää omia vahvuuksia ja pyrkiä eroon niistä asioista mitkä on pakkopullaa.

Ei pomoporras tai esimiesasema tee autuaaksi, päinvastoin. Esimieshommat voi olla ihan perseestä ellei tyyppinä ole sellainen, että tulee toimeen kaikkien kanssa, osaa myös olla jämäkkä ja järkätä asioita. Painetta pitää kestää helvetisti. Karikatyroiden pomot monesti on puun ja kuoren välissä. Paskaa tulee ylhäältä ja alhaalta niskaan. Todellisuudessa vaikutusmahdollisuudet voi olla lähellä nollaa, kun budjetit on mitä on. Kaikki haluavat palkankorotuksen, jengi sairastaa, hommia pitäisi tehostaa ja kaiken paskan keskellä pitäisi vielä tehdä tulosta. MaijaLiisan mummo kuolee väärään aikaan ja maijaliisa on 2vk pois töistä. Yritä siinä sitten saada pertti alkoholistia tekemään lisätöitä. Jouni kiipijä samaan aikaan uhkaa erota, kun palkka on liian pieni. Ylhäältä kerrotaan, että firmalla menee huonosti ja pitäisi tehostaa tai annetaan fuduja. Mistään et saa kenellekään kertoa kun yksityisasiat on luottamuksellisia ja bisnespuolen asiat myös. Oot niille työkavereilles paska jätkä ja isommalle pomoportaalle kintas millä tehdään töitä ja suojataan itseä paskalta.

Hyvin sanottu. Itselläni on amk-koulutus ja olen esimiestehtävissä ja meininki on töissä hyvin pitkälti kuin lainaamassani kirjoituksessa. Paskaa tulee niskaan asiakkailta, pomoilta, alaisilta ja jopa työkavereilta. Ei tätä pitkään viitsi tehdä ja olenkin miettinyt "palaavani" takaisin suorittavan portaan tehtäviin ja sitten joskus mahdollisesti alkaa yrittäjäksi ja tehdä töitä omiin nimiin.

Nämä. Esimies ei ole koskaan samanlainen työkaveri kuin se suorittavan portaan jäsen.

 

[Deleted member 112166]

Mulla on tässä seuraavanlainen kuvio kehitteillä. Koulua (AMK) on jäljellä tämä syksy maanantaisin ja perjantaisin. Tämän lisäksi on pari pientä rästihommaa ja opinnäytetyö. Olen nyt hakenut yhteen duunipaikkaan ja ilmoittivat, että tarvitsisivat täysipäiväisen heti.

Ehdottivat sellaista kuviota, että tekisin heille opinnäytetyötä nyt ti-ke-to jonkinlaisella korvauksella, toki saisin myös opintotuet tältä ajalta. Kun koulu on paketissa ja paperit ulkona saisin vakituisen työpaikan (viimeistään maaliskuussa, oli koulu siinä vaiheessa paketissa tai ei). Mahdollisesti aikaisemminkin, mikäli kouluhommat saan hoidettua nopeasti alta pois.

Miltä ylläoleva kuvio kuulostaa noin pääpiirteittäin? Web-developerin hommat siis kyseessä ja harjoittelut jne suoritettu. Pistävät alkuviikosta sähköpostilla ehdotelman sopparista, josta ilmenee korvaukset jne. Opinnäytetyön aihe on ainakin helppo, joten sen kanssa ei tarvitsisi hirveästi repiä hiuksia päästä.

 

[fgfbfgbfgbfgbbg]

Mulla on tässä seuraavanlainen kuvio kehitteillä. Koulua (AMK) on jäljellä tämä syksy maanantaisin ja perjantaisin. Tämän lisäksi on pari pientä rästihommaa ja opinnäytetyö. Olen nyt hakenut yhteen duunipaikkaan ja ilmoittivat, että tarvitsisivat täysipäiväisen heti.

Ehdottivat sellaista kuviota, että tekisin heille opinnäytetyötä nyt ti-ke-to jonkinlaisella korvauksella, toki saisin myös opintotuet tältä ajalta. Kun koulu on paketissa ja paperit ulkona saisin vakituisen työpaikan (viimeistään maaliskuussa, oli koulu siinä vaiheessa paketissa tai ei). Mahdollisesti aikaisemminkin, mikäli kouluhommat saan hoidettua nopeasti alta pois.

Miltä ylläoleva kuvio kuulostaa noin pääpiirteittäin? Web-developerin hommat siis kyseessä ja harjoittelut jne suoritettu. Pistävät alkuviikosta sähköpostilla ehdotelman sopparista, josta ilmenee korvaukset jne. Opinnäytetyön aihe on ainakin helppo, joten sen kanssa ei tarvitsisi hirveästi repiä hiuksia päästä.

Mitenkä muuten täyttäisit viikon/hommaisit koulun pakettiin kuin opiskelemalla kaksi päivää ja tekemällä opparia kolme? Vetämällä lonkkaa ti-to ja kurssien suorittamisen jälkeen katselisit sitten mahdollisia päättötyöpaikkoja? Tein itsekin viimeisenä vuonna päättötyötä ma-ke ja olin koulussa to-pe, välmatka opiskelu- ja duunipaikalla 250km. Täysin tehtävissä.

Edit. Onko tässä edes tarkoitus kysyä mielipiteitä vai tuoda optimaalinen tilanne muiden tietoisuuteen?

 

[Deleted member 112166]

Mitenkä muuten täyttäisit viikon/hommaisit koulun pakettiin kuin opiskelemalla kaksi päivää ja tekemällä opparia kolme? Vetämällä lonkkaa ti-to ja kurssien suorittamisen jälkeen katselisit sitten mahdollisia päättötyöpaikkoja? Tein itsekin viimeisenä vuonna päättötyötä ma-ke ja olin koulussa to-pe, välmatka opiskelu- ja duunipaikalla 250km. Täysin tehtävissä.

Edit. Onko tässä edes tarkoitus kysyä mielipiteitä vai tuoda optimaalinen tilanne muiden tietoisuuteen?

Lähinnä mielipiteitä siitä, miten tuollainen työsopimuksessa tulisi lukea, että työt alkavat viimeistään maaliskuussa, oli koulu siinä vaiheessa paketissa tai ei? Mahdollisesti aikaisemmin, mikäli koulun saan pulkkaan nopeasti. Ja myös sitä ajattelin kysellä, minkälaista korvausta te muut olette saaneet opinnäytetyön tekemisestä?

 

[Hippinakki]

Lähinnä mielipiteitä siitä, miten tuollainen työsopimuksessa tulisi lukea, että työt alkavat viimeistään maaliskuussa, oli koulu siinä vaiheessa paketissa tai ei? Mahdollisesti aikaisemmin, mikäli koulun saan pulkkaan nopeasti. Ja myös sitä ajattelin kysellä, minkälaista korvausta te muut olette saaneet opinnäytetyön tekemisestä?

Tuo voi olla ihan hyvä juttu, mikäli sopparissa on selvä päivämäärä koska oppari tulee olla valmis. Kummasti sujuu opparin teko nopeammin, kun tietää että tiettyyn päivämäärään se pitää olla valmis.

Itse tein opparin työajalla. Sain normaalia harjoittelijan palkkaa. Oliko se nyt reilu 2000e/kk. Mielestäni se oli sopiva korvaus työstä. Monet kaverit tekivät samaan aikaan täysin ilman korvausta opparia, joten mielestäni tuosta korvauksesta ei kannata liikaa valittaa mikäli ei 5000e/kk + autoetua saa. Varsinkin kun on työpaikka tiedossa opparin jälkeen. Vaihtaa työpaikkaa sitten kun on hiukan työkokemusta (1-2v), mikäli palkka ja työpaikka ei miellytä. Helpompi hankkia uusi työpaikka kun on valmistumisen jälkeen työkokemusta alla.