Mielestäni tuo ei pidä paikkaansa nykyaikaisessa länsimaisessa yhteiskunnassa. Jos meinaa elää, kuten keskiverto keskiluokkaisen kansalaisen ja kuluttajan oletetaan (eli on 1,8 lasta, auto ja omistusasunto tai talo), on PAKKO tehdä töitä, molempien perheen vanhempien, eli on PAKKO myydä aikansa työnantajalle. Tässä ei ole mitään pahaa, jos suunnilleen 37,5-45 tunnin viikkotyöpanoksella (ja tosiaan työskentelyä, ei istuskelua ja lorvimista) tienaa em. elämäntapaan vaadittavia summia (Suomessa siis vähintään noin 1500€/kk, pääkaupunkiseudulla ehkä noin 1800€/kk, karkeana arviona). Tämän lisäksi kannatan lämpimästi poonuksia ja/tai tulospalkkausta.BS1 sanoi:Sun ei ole pakko myydä sun aikaasi yhtään kenellekkään.
Mitä tulee kateellisuuteen paperiduunareiden palkoista, niin en näe kateuteen mitään syytä. Kyseessä on käsittääkseni kolmivuorotyö, jota tehdään 365 päivää vuodessa. Toki lomiakin vissiin on normaaliin tyyliin, mutta niitä ei välttämättä pidetä joulun seutuna eikä juhannuksesta etiäpäin kesällä, kuten muut duunarit yleensä pitävät.
On myös turhaa eriyttää liikaa firman johtoa ja duunareita. Molemmat osallistuvat tärkeinä osina firman tuotantoon (johtajat esim. myyvät firman tuotteita, suunnittelevat tuotantoa jne., kun taas duunarit sitten toteuttavat ne tilaukset, tuottavat myytävät tuotteet), joten on ihan turhaa kovin paljoa heitä vastakkainasetella. Molempien työntekijäryhmien (kyllä, johtajatkin ovat tietyllä tavalla työläisiä, eivät useinkaan suuromistajia, vaikka joskus omistaja ja johtaja on yksi ja sama henkilö) joustava yhteistoiminta ja kommunikaatio edesauttaa varmasti firman tehokasta toimintaa.
Omistajat ovat sitten hieman eri asia, mutta heidänkin etunsa on pitemmän päälle mahdollisimman tehokas firma, joka tuottaa laadukkaita tuotteita sekä nopeasti että tarkasti (tällöin toki myös tuotekehityksen pitää toimia). Elektrobitin mahtimiehet Juha Hulkko ja Juha Sipilä ovat järkevästi todenneet (tässä artikkelissa: http://hightechforum.kaleva.fi/index.cfm?alue=10&Id1=342932&OpenStory=1&lang=1&scs=2), että "Elektrobitissä ei kumarreta "markkinavoimia", eikä hellitä monen muun yrityksen tavoin ensisijaisesti omistajien etua". Ilmeisesti tämä strategia on aika lailla päinvastainen vaikkapa Elektrobitin ostamaan JOT Automationiin nähden, jossa pyrittiin maksimoimaan lyhytaikaisesti voitot, muttei huolehdittu riittävästi siitä, että itse firma pysyy vahvana.