Tähän vähän pidempi vastaus. Juuri tuossa viime viikonloppuna Varjolan Nikon kanssa puhuttiin, tai lähinnä Nikolle fiilistelin näitä kisaprojektejä, kun hänellä oli todella vaikea vaihe dieetissä meneillään. Pääpointti jutussani oli se, että vaikka dieetillä ollessaan tuntuu siltä, että se lopputulema on se pääasia, niin jonkin ajan kuluttua kisoista se ei sitä olekaan. Pääasia on se, miten paljon jokainen kilpailudieetti ihmistä kasvattaa. Sen huomaa todella monesta asiasta.
1.) Omasta toiminnastaan löytää aina jotain parannettavaa. Oppii rytmittämistä, asioiden helpottamista ja arvostamaan pienempiä asioita.
2.) Henkinen kantti ainakin kaksinkertaisuu ja jopa moninkertaistuu. Tämä asia riippuu lähinnä siitä, miten paljon vaikeuksia dieetin aikana voittaa.
3.) Oppii suhteuttamaan kehonrakennuksen oikealla tavalla muuhun elämään nähden. Kokemattoman kilpailijan tunnistaa dieetillä lähes aina siitä, että mielessä ei ole juuri yhtään mitään muuta, kuin tulevat kilpailut ja dieetti, vaikka päässä pitäisi pyöriä pääasiassa ihan muut asiat. (Osasinpa kirjoittaa tuon taitavasti
)
4.) Stressinsietokyky paranee huimasti. Ketkä ovat leppoisalla tuulella dieetin ajan, lopputulos on myös pääosin loistava. Stressaantuneet, vihaiset ja töykeät ovat yleensä huonommassa jamassa.
5.) Huomaa muiden ihmisten merkityksen oman henkisen hyvinvoinnin kannalta. Tämä jää monesti arjessa huomaamatta. Välillä dieetillä ollessaan tuntuu henkisesti olevan lopussa erinäisistä syistä johtuen, mutta toisten ihmisten avulla nousee kyllä syvältäkin suosta.
Asioita on toki paljon lisääkin kuten sanoin, mutta tuossa niitä tärkeimpiä.
Itsekin tiesin jo vuonna 2010 keväällä, että en tule pääsemään lähellekään samaa kisakuntoa, missä olen aiemmin ollut. Silti lähdin dieetille, koska olosuhteet olivat täysin erilaiset, kuin aiemmilla dieeteilläni. Tiesin myös, että jos onnistuisin tuossa projektissa edes kohtuullisesti, olisin myös jatkossa taas vahvempi ihminen. No, voitin nuo kisat jopa paskalla kunnolla, joten olisi voinut mennä huonomminkin. Olisin kyllä ollut tuohon prokkikseen todella tyytyväinen, vaikka olisinkin sijoittunut vaikka sijalle 5. Niin paljon se kisa opetti jatkoa ajatellen, ja myös niillä opeilla on ollut vaikutuksia tuon jälkeisiin huomattavasti kovempiin suorituksiin.
Toki aina pitäisi olla perkeleen kovassa kunnossa, mutta se ei ole kuin se päällinen puoli ja siitä riippuu kisatulos MUTTA aina on myös olemassa se sisäinen kasvu, minkä tulokset nälyy sitten KOKO LOPPUELÄMÄSSÄ.Ei tätä hommaa tehdä lehtiä ja arvostelijoita varten, vaan omaa fiilistä ja elämää varten. Perhanan kasvattava laji myös sen Suomalaisen sisun kannalta ajateltuna!
That´s what I think about...life & bodybuilding.
PS. Koska et itse voi tietää, mikä sijoitus kilpailusta tulee, MIKSI SITÄ PITÄISI JATKUVASTI MIETTIÄ JA STRESSAANTUA SIITÄ? Kyllä se sitten aikanaan selviää, mihin kunto riitti. Tekee vain asiat sitä ennen mahdollisimman hyvin, niin ei kai sitä parempaan pysty.
