Reisi 58cm, jalka suorana; olkavarsi 41,5cm, jännitetty; forkku 33cm, jännitetty
Mitat otettu nyt aamulla ilman pumpin pumppia.
Vyötärö 74cm, pohje 37cm
CBB Tuukka Heikkinen
- Keskustelun aloittaja Mike
- Aloitettu
-
- Tags
- cbb turkka heikkinen
Reisi 58cm, jalka suorana; olkavarsi 41,5cm, jännitetty; forkku 33cm, jännitetty
Mitat otettu nyt aamulla ilman pumpin pumppia.
Vyötärö 74cm, pohje 37cm
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
- Liittynyt
- 11.3.2003
- Viestejä
- 1 419
Ja nyt sitten kaikki 15-25+ rasvoilla varustetut kreatiinipöhöbodarit vertailemaan mittoja ;)
- Liittynyt
- 11.3.2003
- Viestejä
- 1 419
Miekin voitan vyötärön ylivoimaisesti. Ja reiden ympärys oli pahimmillaan sama kuin lavakuntoisen Tuukan vyötärö. Kuka pistää paremmaksi? CBB- MM mitali ois näillä mitoilla aika varma, eiks je?
Mie jotenkin tunnistin itteni kreatiinipöhöksi vaikka bodarin eteen pitää laittaa wannabee ;)
Vyötärö: ylivoimainen voitto 83
Reisi:63
Olkavarsi: 43
Pohje 41
Forkku: 34
Tosissaan mietittynä: mitähän miun käsistä ja jaloista jää jäljelle, jos joskus onnistun dieettaa tiukkaan kuntoon. Tästä pitäisi riipaista pitkälti toista kymppiä painoa pois ennenkuin olisi edes kohtuu tiukka ja ainakin 15 kiloa edes lähellekään kisakuntoa
- Liittynyt
- 12.1.2003
- Viestejä
- 4 277
testasin juuri äsken. kaikissa sarjoissa 2-3 toistoa vähemmän mitä yleensä, parempi tuntuma jne. loppu treeni olikin etureisien osalta sitten melko hapokas eli oikeeseen paikkaan meni kyykyt =)
Kotisalikisan voitto tulisi varmasti.
Mitoilla jos harrastaa podailua, niin eihän siitä mitään tulisi. Kuitenkin tärkeintä on SE, mitä sinne kroppaan jää dieetin jälkeen, ja miltä SE missäkin kropassa näyttää. Kaikilla siellä on kuitenkin sama tilanne, ketkä rivissä seisoo. Rakenteella todella suuri merkitys näyttävyyteen näillä lihasmassoilla. Huonon mallinen keskivartalo jo yksistään sitoo julmetusti painoa myös siinä kisakunnossa, jos vertaa keskeltä kapeampaan kaveriin. Siksi myös itse en pysty tekemään mitään painovertailua vantterampiin kilpakumppaneihin nähden, koska itselläni se vähä lihas on pääosin jakaantunut ihan muihin osiin kuin keskivartaloon ja perseeseen, joista sitä painoa eniten kisakunnossa tulee. Ihan järjestään ne tyypit jotka keikkuu Suomessakin maksimipainorajan tietämillä klassikissa, omistaa joko paksumman keskivartalon, suhteessa isomman perseen tai molemmat. Kansainvälisissä kisoissa tilanne onkin sitten aivan toinen, siellä monet on tiukilla painorajojen kanssa, vaikka ovatkin hyvänmallisia kilpailijota. Sitä lihasta on vaan niin paljon.
Niin siinä yleensä käy, kun noin koittaa. Pisteet kuitenkin siitä, että ilmeisesti teit nyt sarjat samoilla raudoilla, kuin ennen eri tyylillä.
- Liittynyt
- 11.3.2003
- Viestejä
- 1 419
Kyllä, varsinkin kun se "kotisali" sattuu olemaan oma autotalli
Joo, niin minä muistelin, kun muotoilin sopivaa vastausta.
- Liittynyt
- 17.8.2003
- Viestejä
- 437
Olet varmasti oikeassa siinä, että kehonrakennuksellisesti tehokkaampaa on pumpata toistot putkeen, mutta itse en ajattele ylhäällä tehtävää pientä huilia erikoistekniikkana. Muut saavat kutsua rest-pauseksi, mulle ne ovat vain toistoja.
Turha tyhjästä alkaa vääntää. Kuten sanoin ja ymmärsitkin, niin kyse oli lihaksen kasvatuksesta. Ihan lyhyet tauot ja pysäytyskset ylhäällä tuskin merkittävää eroa tekee, mutta todella monet ottaa välilepoja ylhäällä 5-10 sekuntiakin joka sarjassa. Tuo taas jo riittää palauttamaan sarjan aikana. Kokeile ihmeessä, että pumppaat perkeleellisellä sisulla sarjan kaikki toistot yhtäkyytiä, niin sitten tiedät, mistä puhun. Vikassa sarjassa voi sitten vähän lepäillä, jos siltä tuntuu (eli reidet huutaa apua).
Archey
Banned
- Liittynyt
- 24.7.2005
- Viestejä
- 2 985
- Ikä
- 62
Yleensä tuo tyypillinen välilepo pidetään lähes varmasti jo paljon ennen kuin sarja olisi failuressa, kun taas oikeassa rest pausessa levätään sen jälkeen kun yhtään toistoa ei enää menisi ja jatketaan sitten tauon jälkeen.
Tiistain kondista...
Alkaa jo selästä näkyä, millä lihaksilla liikkeen tekee. Ilman paitaa ois ollu parempi, mutta ei vielä kunto riitä siihen...
[video=youtube_share;Z-CRe3_UwME]http://youtu.be/Z-CRe3_UwME[/video]
Meni muuten kunto aivan tolkuttomasti eteenpäin viime viikon aikana. Nyt tuo mahansutukin alkaa kovettumaan ja se on todella hyvä merkki tässä vaiheessa dieettiä.
Alkaa jo selästä näkyä, millä lihaksilla liikkeen tekee. Ilman paitaa ois ollu parempi, mutta ei vielä kunto riitä siihen...
[video=youtube_share;Z-CRe3_UwME]http://youtu.be/Z-CRe3_UwME[/video]
Meni muuten kunto aivan tolkuttomasti eteenpäin viime viikon aikana. Nyt tuo mahansutukin alkaa kovettumaan ja se on todella hyvä merkki tässä vaiheessa dieettiä.
Liitteet
Viime lauantaina kattelin painoa, kun oli oikein kuiva ja lätyskä peilikuva. Vaaka näytti 74,8kg. Iltapäivällä oli jo päälle 79kg. En jaksa ees miettiä koko rasva% asiaa. Kaikki vaan nyt pois, mitä irti lähtee.
Mun vahvinta aluetta tuo olka-käsi seutu. Niistä löytyy jo sitä erottuvuutta ja yksityiskohtia, mitä pitäisi lopussa löytyä joka paikasta.
Kerran Elämässä Projekti I: Säikeiset pakarat
Mulla on tässä meneillään ensimmäinen näistä Kerran elämässä projekteista. Molemmat prokkikset liittyy vahvasti kehon rakentamiseen. Tää eka on jo todella lähellä toteutumistaan ja mulla on erittäin kova luotto, että se nyt myös onnistuu. Rasvattomuutta tässä on tullut tavoiteltua jokaisella kisadieetillä, mutta mahdotonta se vielä ainakin on ollut. Ei todellakaan helppo etappi saavuttaa. Pakaroiden ja alaselän alue on vielä jäänyt karsimatta joka kerta. EM-kisoihin edetessä oli jo hyvin lähellä, että homma menee putkeen, mutta ei. Se vaatii muutoksia dieettiin ja vaatii myös erittäin paljon oman kropan tuntemusta. Mitään persekuvia en laita ainakaan keskeneräisestä työstä, lavalla sitten näkyy, mitä näkyy.
Muutenkin huomaa, miten tavoitteet muuttuu, kun kroppa muuttuu. Aikoinaan 2008, kun aloitin ekan kisapäivyrin pidon Fastin musclefoorumilla, niin kamppaili vain sitä vastaan, että ilkeää ylipäätään kivuta lavalle. Silloin jo SM-kisat tuntui todella kaukaiselta jutulta. Silloin näki myös ekoja kuvia arvokisojen rivistöistä. Foorumilaiset teilasivat, ettei kukaan suomalainen kisaaja pärjäisi tuolla ollenkaan. Taso oli niin järkyttävän kova. Myös itse olin sitä mieltä, ettei EM- ja MM tasoilla oisi minulla mitään mahista kilpailla KOSKAAN. Siitä toki haaveilin ja sitä varten treenasin ja myös johonkin lehteen mainitsin ulkomaan kisoja haaveeksi. Mutta ajat muuttui...
Noista ajoista meni pari vuotta, niin tuli SM-voitto. Noista ajoista meni viisi vuotta, niin tuli EM-kisoista neljäs sija. Asia, joka oli silloin mahdoton, olikin yhtäkkiä todellista. Voitte vaan uskoa, miten kauan meni, että edes pystyi käsittelemään omaa hyvää suoritusta ja suhteuttamaan, miten hyvä se oikeasti olikaan. Mutta siltikin suhtaudun vieläkin itse asioihin lähes samalla tavalla kuin ennenkin. Kriteerit itseäni kohtaan ovat vain koventuneet. Edelleen miettii, julkeaako sinne lavalle edes kiivetä, riittäkö kunto? SM-kisat on myös itselleni edelleen isot kisat. Ne on merkittävimmät kilpailut Suomessa ja niillä on painoarvoa myös jatkoa ajatellen. Niihin kannattaa todellakin antaa oma täydellinen panos.
Kerran elämässä projekti II alkaa lähiaikoina. Se on minulle aikalailla yhtä haastava, kuin tämä ykkönenkin. En todellakaan tiedä onnistuuko sekään, mutta siksi niitä nimitänkin tässä tuollaisilla nimillä. Siitä sitten enempi juttua, kun on sen aika...
Mulla on tässä meneillään ensimmäinen näistä Kerran elämässä projekteista. Molemmat prokkikset liittyy vahvasti kehon rakentamiseen. Tää eka on jo todella lähellä toteutumistaan ja mulla on erittäin kova luotto, että se nyt myös onnistuu. Rasvattomuutta tässä on tullut tavoiteltua jokaisella kisadieetillä, mutta mahdotonta se vielä ainakin on ollut. Ei todellakaan helppo etappi saavuttaa. Pakaroiden ja alaselän alue on vielä jäänyt karsimatta joka kerta. EM-kisoihin edetessä oli jo hyvin lähellä, että homma menee putkeen, mutta ei. Se vaatii muutoksia dieettiin ja vaatii myös erittäin paljon oman kropan tuntemusta. Mitään persekuvia en laita ainakaan keskeneräisestä työstä, lavalla sitten näkyy, mitä näkyy.
Muutenkin huomaa, miten tavoitteet muuttuu, kun kroppa muuttuu. Aikoinaan 2008, kun aloitin ekan kisapäivyrin pidon Fastin musclefoorumilla, niin kamppaili vain sitä vastaan, että ilkeää ylipäätään kivuta lavalle. Silloin jo SM-kisat tuntui todella kaukaiselta jutulta. Silloin näki myös ekoja kuvia arvokisojen rivistöistä. Foorumilaiset teilasivat, ettei kukaan suomalainen kisaaja pärjäisi tuolla ollenkaan. Taso oli niin järkyttävän kova. Myös itse olin sitä mieltä, ettei EM- ja MM tasoilla oisi minulla mitään mahista kilpailla KOSKAAN. Siitä toki haaveilin ja sitä varten treenasin ja myös johonkin lehteen mainitsin ulkomaan kisoja haaveeksi. Mutta ajat muuttui...
Noista ajoista meni pari vuotta, niin tuli SM-voitto. Noista ajoista meni viisi vuotta, niin tuli EM-kisoista neljäs sija. Asia, joka oli silloin mahdoton, olikin yhtäkkiä todellista. Voitte vaan uskoa, miten kauan meni, että edes pystyi käsittelemään omaa hyvää suoritusta ja suhteuttamaan, miten hyvä se oikeasti olikaan. Mutta siltikin suhtaudun vieläkin itse asioihin lähes samalla tavalla kuin ennenkin. Kriteerit itseäni kohtaan ovat vain koventuneet. Edelleen miettii, julkeaako sinne lavalle edes kiivetä, riittäkö kunto? SM-kisat on myös itselleni edelleen isot kisat. Ne on merkittävimmät kilpailut Suomessa ja niillä on painoarvoa myös jatkoa ajatellen. Niihin kannattaa todellakin antaa oma täydellinen panos.
Kerran elämässä projekti II alkaa lähiaikoina. Se on minulle aikalailla yhtä haastava, kuin tämä ykkönenkin. En todellakaan tiedä onnistuuko sekään, mutta siksi niitä nimitänkin tässä tuollaisilla nimillä. Siitä sitten enempi juttua, kun on sen aika...
