Turun Sanomien artikkeli "Pakko saada muskelit"

[Steelheart]

Yleistä terveyttä ei ole mitenkään määritelty vielä eli sellaista kultaista keskitietä, mikä pitäisi suuren osan ihmisistä terveinä.

Mikä on addiktion raja ja mikä on sairautta:
2-4 krt viikossa salitreenit vai onko sairautta 5-7 krt viikossa salitreenit?
Ruokailut 2-4 kertaa päivässä vai ruokailut 5-7 kertaa päivässä?

Missä kulkee rajat sairauden määritykselle ja kuka määrittelee viitearvot?
Hyvä kysymys on silti, mikä on kohtuullista ja kohtuutonta harjoittelua/ruokailujen rytmittämistä.

Ennen kuin tuo on määritelty niin tälläisten artikkeleiden arvo on erittäin lähellä nollaa.

No onhan se niin että kun tarpeeksi filosofiseksi mennään ja ruvetaan puhumaan absoluuttisista totuuksista niin ei kukaan tiedä loppujen lopuksi mitään. Ei tässä nyt treenien tai ruokailun määrästä ole loppujen lopuksi kyse, vaan siitä ihmisen itsetunnosta, psyykkisestä hyvinvoinnista, minäkuvasta ja siitä että yhä useampi ihminen ei ole tyytyväinen itseensä. Miten tähän reagoi ja miten suurissa määrin se itseensä vaikuttaa on tärkeää. Yhteiskunta muuttuu ja sen myöta ihanteet ja vaatimukset. Se mikä on sairautta on kyllä määritelty, jos vaikka lukee tämän ketjun läpi niin löytyy linkkejä.

 

[wääntäjä]

Turun Sanomat on ollut aina ihan paska lehti. Se kirjoittaa jääkiekosta ja jostain helvetin hömpänpömpästä. Muutama tuhat salillakävijää kun peruuttaisi lehden tilaamisen niin voisi joskus jostain voimailustakin saada positiivisen jutun.

Sillä on Turussa niin monopoli asema, ettei niitä jouluporsaita siellä johdossa vois vähemmän kiinnostaa mitkään reklamaatiot.

 

[saund]

Tuntuu hassulta, että jos ihminen on itseensä tyytyväinen ja ihailee itseään, niin silloin ihminen on narsistinen, eli sairas. Sitten kun ei olla tyytyväisiä itseensä niin omataan jotain ihme tauteja..

 

[pikkupunttari]

"Aivan samalla tavalla kuin anorektikko ymmärtää olevansa laiha..."

Tuli vaan mieleen. Eikös anorektikko yleensä pidä itseään läskinä vaikka olisi kuinka ruipelo? En tosin tiedä aiheesta paljon...korjatkaa jos olen väärässä.

En muista keneltä kopioin...kopsasin lauseen samalla kun jatkoin threadin lukemista ja unohdin:D

 

[rocky6]

No ei se vierestä katsottuna aina kovin terveeltä näytä jos toinen punnitsee safkat kirjevaa'alla, treenaa melkein kymmenen tuntia viikossa, pistää isot rahat lisäravinteisiin, ei tule ulos kavereiden kanssa kun "palautuu" jne. ja on mielestään ihan ruikku/läski/apina vaikka näyttäisi siltä kuin olisi tungettu jalkapallot paidan alle. Kyllä mä ainakin tajuan jos joku laskee sairaudeksi sen että elämän ykkösjutuksi tulee se että saa ison haban. Ei tartte olla samaa mieltä, random punkeron ajatuksia vaan

 

[hzero]

Ei tässä nyt treenien tai ruokailun määrästä ole loppujen lopuksi kyse, vaan siitä ihmisen itsetunnosta, psyykkisestä hyvinvoinnista, minäkuvasta ja siitä että yhä useampi ihminen ei ole tyytyväinen itseensä.

Olisikohan sitten artikkelissakin pitänyt keskittyä todellisiin syihin, eikä seurauksiin - oltaisiin kaiveltu syntiset mainostoimistot, lehdet, televisio, radio, internetti.. ja vieläpä tärkeämpi olisi ollut nostaa julmalle alttarille yleisön kivitettäväksi se taho joka mediaa ohjailee.. mutta kukapa meistä heittäisi sen ensimmäisen kiven.

Kaikki ymmärtävät että lamppu on palanut jos virtaa siihen johtamalla ei saada valoa.. Mutta harva tietää mikä lampun sai kuitenkin loppujen lopuksi palamaan (näsäviisaat voivat sanoa jännitepiikki, kuluminen, alijännite, jännitevaihtelut, ikä, lämpö, tärähdys, lämpötilavaihtelut...) Mutta olisihan se ollut synti syyttää mediaa siitä millaisiksi nämä sitkeät salilla asuvat ahdistuneet hormooninkäyttäjät ovat tulleet. Olisihan se ollut synti kyykky-pissiä omalle hiekkalaatikolle.

Onko se sairaus että pidän naisista jotka pukeutuvat lyhyisiin hameisiin, sukkanauhoihin, sukkiin ja ovat siroja - on se on jonkun feministin mielestä todella alentava sairaus jopa sovinistinen, ainakin vähintään likainen fetissi liittyen vaateparsiin. Sairaus on siis jonkun määritelmä siitä että toisella ihmisellä ei kaikki ole oman mittapuun mukaan kunnossa. Sairaus on tässä tapauksessa siis henkisen rakenteen tai toiminnan poikkeama epikriisin antaneen omaansa verraten. Sairaudet muuttuvat normaaleiksi tai epänormaaleiksi jopa valtiorajojen mukaan. Suomessakin oli lääkäreiden mielestä ollut pitkään sairautena mm. homoseksuaalisuus - eikö olekkin pelottavaa tarttuukohan tämä sairaus pisaratartuntana? Tässävaiheessa voisikin miettiä kumpi hoitoa tarvitsisi sairaudeksi sen todennut lääkäri vai sairastava potilas?

Näsäviisas sanoisi että onhan meillä ICD luokitus. Mutta jos näätte jonkun nistin vaikka kaivelemassa roskista, ruokaa etsien, jonkun eilistä pizzan palaa syöden - sanotte että SAIRASTA vaikkei teillä mitään ICD luokiteltua sairautta löydykkään kuvaamaan rahansa suoneen lyöneen nistin ruu'an hakuun liittyvistä metodeista? Vertaatte henkilön toimintaan omaanne, ette takuulla söisi eilistä roskiksessa ollutta pizzaa, jonka edellisellä purijalla on turkki ja häntä, ja talttahampaat.

Psykologian puolella sairauden raja on veteen piirretty viiva - mikä määrä salia tai gaineria päivittäin on pakkomielteen omaisesti liioitteltu, kipeänä olevan minäkuvan takia. Sairastuneen minäkuvan löytäminen peiliin katsomalla voi olla rankka kokemus - lähiympäristö yleensä huomaa sen jopa itseä ennen. Minäkuva muodostuu oman itsensä suhteesta muuhun maailmaan - minäkuva on dynaaminen täynnä muuttujia ja suhteessa aina vallitseviin olosuhteisiin, niihin joihin jopa turun-sanomat voivat vaikuttaa. Ns. terve minäkuva on realistinen - jalat maassa (mutta silti pää pystyssä) muodostettu kuva itsestään ja arvoistaan, joiden mukaan tekee päivittäin tilanneratkaisuja.

Oletteko tosin nähneet usein aktiivisesti urheilevia toimittajia, juuri niillä samoilla saleilla missä pelätyt sairastuneet hyväkuntoiset nuoret treenaa (kerran näin yhden, se oli tosin freelanseri). He tekevät sitten diagnoosinsa teidän sairaista minäkuvistanne ja antavat lehteen epikriisin, naulaavat faktat ja tuntematta säälinhäivääkään mitään saliurheiluun liittyviin positiivisiin vaikutuksiin. He pistävät pitkän punaisen henkselin tämän voimailun ja pumppailun päälle. Kaupanpäälle kylvävät vanhempiin sitä pelkoa ettei lapsesta tulis mikään voimanostaja - mielummin vaikka ravintoloissa viihtyvä puuhelmikaulainen sälibändääjä tai kova palkkainen tennistähti. Se on sitä tervettä minäkuvan kehitystä - eläköön tuo valinnan vapaus.

Jos minäkuvaa alkaa muodostaa liikaa ihannekuvien kautta on turvallisinta leikata Ron Jeremyn kuva lompakkoon, kyllä sitä voi vähemmänkin kiiltokuva pärställä ja ei niin treenatulla vartalolla saada tuhansia naisia, missä asennossa tahansa..

-H0

ps. anteeksi ja hyvää yötä.

 

[Steelheart]

Olisikohan sitten artikkelissakin pitänyt keskittyä todellisiin syihin, eikä seurauksiin - oltaisiin kaiveltu syntiset mainostoimistot, lehdet, televisio, radio, internetti.. ja vieläpä tärkeämpi olisi ollut nostaa julmalle alttarille yleisön kivitettäväksi se taho joka mediaa ohjailee.. mutta kukapa meistä heittäisi sen ensimmäisen kiven.

Kaikki ymmärtävät että lamppu on palanut jos virtaa siihen johtamalla ei saada valoa.. Mutta harva tietää mikä lampun sai kuitenkin loppujen lopuksi palamaan (näsäviisaat voivat sanoa jännitepiikki, kuluminen, alijännite, jännitevaihtelut, ikä, lämpö, tärähdys, lämpötilavaihtelut...) Mutta olisihan se ollut synti syyttää mediaa siitä millaisiksi nämä sitkeät salilla asuvat ahdistuneet hormooninkäyttäjät ovat tulleet. Olisihan se ollut synti kyykky-pissiä omalle hiekkalaatikolle.

Onko se sairaus että pidän naisista jotka pukeutuvat lyhyisiin hameisiin, sukkanauhoihin, sukkiin ja ovat siroja - on se on jonkun feministin mielestä todella alentava sairaus jopa sovinistinen, ainakin vähintään likainen fetissi liittyen vaateparsiin. Sairaus on siis jonkun määritelmä siitä että toisella ihmisellä ei kaikki ole oman mittapuun mukaan kunnossa. Sairaus on tässä tapauksessa siis henkisen rakenteen tai toiminnan poikkeama epikriisin antaneen omaansa verraten. Sairaudet muuttuvat normaaleiksi tai epänormaaleiksi jopa valtiorajojen mukaan. Suomessakin oli lääkäreiden mielestä ollut pitkään sairautena mm. homoseksuaalisuus - eikö olekkin pelottavaa tarttuukohan tämä sairaus pisaratartuntana? Tässävaiheessa voisikin miettiä kumpi hoitoa tarvitsisi sairaudeksi sen todennut lääkäri vai sairastava potilas?

Näsäviisas sanoisi että onhan meillä ICD luokitus. Mutta jos näätte jonkun nistin vaikka kaivelemassa roskista, ruokaa etsien, jonkun eilistä pizzan palaa syöden - sanotte että SAIRASTA vaikkei teillä mitään ICD luokiteltua sairautta löydykkään kuvaamaan rahansa suoneen lyöneen nistin ruu'an hakuun liittyvistä metodeista? Vertaatte henkilön toimintaan omaanne, ette takuulla söisi eilistä roskiksessa ollutta pizzaa, jonka edellisellä purijalla on turkki ja häntä, ja talttahampaat.

Psykologian puolella sairauden raja on veteen piirretty viiva - mikä määrä salia tai gaineria päivittäin on pakkomielteen omaisesti liioitteltu, kipeänä olevan minäkuvan takia. Sairastuneen minäkuvan löytäminen peiliin katsomalla voi olla rankka kokemus - lähiympäristö yleensä huomaa sen jopa itseä ennen. Minäkuva muodostuu oman itsensä suhteesta muuhun maailmaan - minäkuva on dynaaminen täynnä muuttujia ja suhteessa aina vallitseviin olosuhteisiin, niihin joihin jopa turun-sanomat voivat vaikuttaa. Ns. terve minäkuva on realistinen - jalat maassa (mutta silti pää pystyssä) muodostettu kuva itsestään ja arvoistaan, joiden mukaan tekee päivittäin tilanneratkaisuja.



ps. anteeksi ja hyvää yötä.

No sitähän tässä ollaan yritetty sanoa että yhteiskunta muuttuu, ihanteet sen mukana, ihmiset niiden mukaan. Hyvinvointi ja nämä asiat kulkevat käsi kädessä. Kundit potee huonoa oloa kun ei olekaan Batistan näköinen, koska kaikki mitä telkkarissä näkyy ja ympärilläsi näkyy sanoo että that's the way to go. Enkä mä nyt itke nuorten kundien puolesta tässä, tämä sama hommahan on ollut naisten ja tyttöjen todellisuutta jo iät ja ajat, nyt pikkuhiljaa alkaa miehetkin tuntea hieman paineita, tai sitten ei. Riippuu itsetunnosta ja siitä kaikesta mitä terveen itsetunnon rakentamiseen vaaditaan.

Ja tosta nistivertauksesta, niin eiköhän se ole niin että ei se nistikään sieltä roskiksesta kävis safkaa hakemassa jos olisi kaikki hyvin muuten elämässä. Kai huumeriippuvuus ihan todettu fakta on. Eikä ne safkanhakumetodit ole se sairaus, vaan se mikä ne on aiheuttanut. Sieltä haetaan safkaa mistä saadaan, tai sitten kuollaan. Ja kuka nyt kuolla haluaa? Ja jos haluaa, niin siihenkin löytyy keinot sitten.


Sairaus ei nyt ole pelkästään sitä että sun terveys määritellään jonkun toisen ihmisen tai instituution mittapuun mukaan, osittain käyttäytyminen tai sairas käyttäytyminen tietysti on kulttuuri- sekä yhteiskuntasidonnaista, mutta on siinä muitakin aspekteja. Niitä on nyt tässä yritetty pitkin threadia tuoda esille.

Hyvinkin voisi syyttää mediaa kaikesta, mutta eihän se ole koko totuus. Muuten me olisimme kaikki yhden leffan nähneet tökkäämässä piikkiä hanuriin kun pitää saada yhtä iso haba kuin leffan muskelimiehellä. Ja mediahan on luultavasti yksi niistä vaikeimmin muutettavista vaikuttajista, isot pyörät pyörii ikävän voimakkaasti ja kovaa.

Oikeassa olet että ihmisen psyyke on monessa mielessä dynaaminen, ja sehän tässä onkin hyvä, asiohin voi vaikuttaa, ei pelkästään kielteisesti, vaan myös myönteisesti

 

[H.R.]

Mutta eihän tuossa lehtijutussa kirjoitettu saliharjoittelusta lainkaan negatiiviseen sävyyn. Päällimmäisenä jutusta jäi ainakin minulle mieleen, että dopingin käyttö on viime vuosina yleistynyt saliharrastajien keskuudessa, eikä monellakaan ole riittävää tietämystä aineiden vaikutuksista, saatikka sivuvaikutuksista. Tuohon samaan päätelmään pääsee kuka tahansa, joka jaksaa seurata muutaman viikon tämän sivuston roinapalstaa. Itse saliharrastusta sinällään ei pidetty pahana asiana.

Samaa mieltä. En itse ainakaan kokenut tätä hyökkäyksenä saliharrastustani vastaan ja herapussi on sulassa sovussa muiden jauhojen kanssa keittiön kaapissa.
Itse katsoin, että artikkeli otti kantaa douppaukseen ilman kilpailullisia tavoitteita ja sitä että näiden parissa ei tehdä antidoping työtä. Yhä nuoremmat aloittavat käyttämisen vain saadakseen isommat lihakset. Itse otin artikkelin ihan neutraalisti ja ihmettelen miksi täällä siitä on noussut kauhea poru.

Aiheesta olisi halutessaan voinut kirjoittaa huomattavasti negatiivisempaan savyyn, mutta ainakin itse kuvittelen, että toimittaja on halunnut kirjoittaa omasta mielestään neutraalin kirjoituksen. En tosin ole toimittaja, joten en voi varmaksi sanoa. Jutussa olisi voitu kertoa aineiden käyttäjistä, jotka terveyden menettämisen uhallakin jatkavat aineiden käyttämistä vuosikausia ja tajuavat lopettaa vasta sydänkohtaukseen tai munuaisten menettämiseen, jos siihenkään, mutta selvästikkään noin shokeeraavalle linjalle ei haluttu lähteä.

Juuri näin.

 

[naksu]

Päätin lukaista artikkelin, kun siitä kerran niin vaahdotaan. Täytyy sanoa, että en itsekään nähnyt artikkelissa mitään väärää. Tietysti tuo on vähän turhaa, että aina jaksetaan ottaa esiin, että lisäravinteista saattaa löytyä dopingaineita, mutta ihan samahan pätee tavallisiin luontaistuotteisiin. Toki lisäravinteita kaupataan juuri urheilijoille, joten tästä syystä asiasta ehkä voisikin joskus huomioittaa, jotta urheilijat eivät välttämättä ostaisi ihan sitä halvinta paskaa mitä löytyy.

Tuntuu vähän siltä, että joku on artikkelin lukaistessaan huomannut, että joku saattaa erehtyä sekoittamaan lisäravinteen ja doupingin ja sen jälkeen tekstiä ollaan luettu kuin piru raamattua eteenpäin. Edelleen jos asennoituu etukäteen siten, että yritetään löytää pieninkin potentiaalinen kohta, jossa näin voi käydä, niin varmasti niitä myös löytyy. Sanoisin, että jos meinaa kirjoittaa artikkelin kehonrakennuksesta, lisäravinteista sekä dopingista ja yrittää eliminoida kaikki mahdollisuudet, että lisäravinteet voitaisiin mitenkään tulkita dopingiksi, niin artikkeli pitäisi jo lähtökohtaisesti kirjoittaa siltä kannalta, että nämä tullaan erottelemaan tarkasti. Näin ei kuitenkaan ollut, koska lisäravinteet eivät olleet artikkelin keskipiste.

Tietysti tuo sanan "aineet" käyttö voi tuossa joitain hätkähdyttää, mutta aika harva tavis pitää luontaistuotteita dopinkina ja niistäkin kuulee käytettävän tuota sanaa "aineet" tai "mömmöt" kuitenkaan tarkoittamatta dopinkia...

 

[jnjsdscsd]

Tuntuu hassulta, että jos ihminen on itseensä tyytyväinen ja ihailee itseään, niin silloin ihminen on narsistinen, eli sairas. Sitten kun ei olla tyytyväisiä itseensä niin omataan jotain ihme tauteja..

Otapahan ensin selvää mitä se narsismi on.

Ne kyllä tietää mun asenteen niitä kohtaan. Ei mikään suuri salaisuus. Ja muutenkin, ihminen joka ei hoida itseään, ei tältä suunnalta saa minkään sortin arvostusta... ja ne tietää sen

Ihmisissä on kuitenki muitakin arvostettavia piirteitä kuin pelkkä fyysinen kunto.

 

[hzero]

Tietysti tuo on vähän turhaa, että aina jaksetaan ottaa esiin, että lisäravinteista saattaa löytyä dopingaineita,

Totta - tämähän on yhtä fakta, kuin "peräsuolessa on usein huumeita". Niitä on löydetty takuulla enenmmän kuin lisäravinteista hormoonien esiasteita - näissä suurissa tutkimuksissa.

-H0

 

[4Nana]

Sinällään on erittäin huono asia, että vajavaisilla tiedoilla omistettu toimittaja päästetään tekemään juttua printtiin kun varsin hyvin tiedetään mitkä on ennakkoasetelmat. Printissä se artikkeli muuttuu kovin nopeaan totuudeksi, ainoaksi sellaiseksi kun se ei ole interaktiivista toimitusta. Kuten tuossa jo mainittiin, Turun Sanomien uutispäällikköä ei kiinnosta edes lukea vastinettani, saati sitten vastata. Minä taas olen lukenut kaikki vastineet mitä täällä on esitetty ja sammakoitanikin on korjattu. Artikkelia ei Turun Sanomat tule viilaamaan jälkeenpäin jos asenne on noinkin vammainen, ettei edes palautetta lueta, vaan siihen vastataan lattialle räkimällä ja nostamalla itsensä korkeammalle pallille kuin oma status antaisi periksi. Way to go!

Sama homma toimisi täällä, jos vetäisisin tommoisen etusivun jutun ja kieltäisin keskustelun vastaamalla "ei kiinnosta pätkääkään mitä te muut ajattelette".

H.Miettunen on uutistoimituksen päällikkö, ei uutispäällikkö. Uutispäällikön tointa hoitaa ihan eri tyypit. Sari sen sijaan kirjoittaa sunnuntaisivuille, eikä ole uutistoimituksen alainen. Siksi asia ei kuulu Hannulle mitenkään. Sunnuntai sivuilla on oma päällikkönsä. Hänen nimensä olen aikaisemmin tänne laittanut.

Itse laitoin vastineesi Sarille sisäisessä postissa. Sari sanoi, että kyllä hän siitä tiesikin jo. Vastineesi laitoin vielä yhdelle Hannua isommalle päällikölle. Vastaavalta päätoimittajalta Raimo Vahteralta kysyin, onko hän saanut jutusta palautetta,kyllä oli. Eli asia on kyllä TS:n toimituksessa yleisessä tiedossa, sitä ei tarvi surra. :kippis1:

 

[Timba79]

No ei se vierestä katsottuna aina kovin terveeltä näytä jos toinen punnitsee safkat kirjevaa'alla, treenaa melkein kymmenen tuntia viikossa, pistää isot rahat lisäravinteisiin, ei tule ulos kavereiden kanssa kun "palautuu" jne. ja on mielestään ihan ruikku/läski/apina vaikka näyttäisi siltä kuin olisi tungettu jalkapallot paidan alle. Kyllä mä ainakin tajuan jos joku laskee sairaudeksi sen että elämän ykkösjutuksi tulee se että saa ison haban. Ei tartte olla samaa mieltä, random punkeron ajatuksia vaan

Voiko näitäkään tapauksia sitten yleistää? Kirjevaakaa nyt käyttää ne jotka sen tarpeelliksei katsoo (jos puhutaan harrastajista).

10 tuntia viikossa nyt ei kummonen määrä ole kenellekään urheilijalle, olipa sitten salihemmo tai lätkänpelaaja, tosin vähemmälläkin salehemmo pärjää, lätkänpelaajalle ei varmasti riitä vielä mihinkään.

Ja noita jotka ei lähde kavereiden kanssa ulos on kuitenkin käsittääkseni aika vähän ja moniko niistä vähistäkään elää noin ja moniko vetää netissä jotain roolia?

Ja mitä tulee oman kunnon "vähättelemiseen" on se ehkä enemmänkin Suomalainen tapa kuin ihan tarkoitus. En mä ainakaan julkisesti hehkuta olevan missään kunnossa, ennemminkin päinvastoin. Mutta kyllähän sitä peiliin katsoessa pitää tyytyväinen olla että on jotain 5,5 vuodessa salilla saanut aikaseen.

 

[rocky6]

Voiko näitäkään tapauksia sitten yleistää? Kirjevaakaa nyt käyttää ne jotka sen tarpeelliksei katsoo (jos puhutaan harrastajista).

10 tuntia viikossa nyt ei kummonen määrä ole kenellekään urheilijalle, olipa sitten salihemmo tai lätkänpelaaja, tosin vähemmälläkin salehemmo pärjää, lätkänpelaajalle ei varmasti riitä vielä mihinkään.

Ja noita jotka ei lähde kavereiden kanssa ulos on kuitenkin käsittääkseni aika vähän ja moniko niistä vähistäkään elää noin ja moniko vetää netissä jotain roolia?

Ja mitä tulee oman kunnon "vähättelemiseen" on se ehkä enemmänkin Suomalainen tapa kuin ihan tarkoitus. En mä ainakaan julkisesti hehkuta olevan missään kunnossa, ennemminkin päinvastoin. Mutta kyllähän sitä peiliin katsoessa pitää tyytyväinen olla että on jotain 5,5 vuodessa salilla saanut aikaseen.

No ei voi yleistää eikä kaikki tommosia ole. Mutta osa on, ja horkkaa sitten vielä päälle (eli tiedostaen riskit päättää käyttää koska tahtoo ison hapan). Mietin vain kun tuossa aikaisemmin jotenkin täysin vastustettiin ajatusta että tuo toiminta olisi jotenkin sairasta/häiriintynyttä No se siitä, ei sen enempää kiinnosta yksi artikkeli

 

[Jääkuningas]

No ei voi yleistää eikä kaikki tommosia ole. Mutta osa on, ja horkkaa sitten vielä päälle (eli tiedostaen riskit päättää käyttää koska tahtoo ison hapan). Mietin vain kun tuossa aikaisemmin jotenkin täysin vastustettiin ajatusta että tuo toiminta olisi jotenkin sairasta/häiriintynyttä No se siitä, ei sen enempää kiinnosta yksi artikkeli

Koita ymmärtää, että ihmisillä on eri tavoiteita sekä asioita joita arvostavat elämässään. Kaikille ei ole tärkeätä hillua jossain vitun bileissä, vaan toiset saavat saman ilon kun tietävät että ei näytä rocky6-kloonilta. Ja ehkä siinä mennään yli kun ei ole elämässään mitään muuta kuin bodaus tai voimanosto, mutta se on yksilön valinta. Itsellä on unelmana joskus aikuisena saavuttaa voimanoston kansainvälinen huippu ja tehdä monta ennätystä, ja olen valmis menemään vaikka kuinka pitkälle tavoitteeni saavuttaakseni. Olenko sairas? :wall:

 

[wääntäjä]

Vain yksi asia on varma! Tuollaista kirjoitusta ei olisi ollut koskaan Turun sanomissa jos täti olisi ollut kunnostaan huolehtiva nainen, eikä mikään hylje.(siis itsetunto edes jotenkin kohdallaan). Peri suomalainen kateus kun tekee tuollaista halveksintaa. Nyt olisikin mukava kerätä jotakin mukavaa joululahjaa tätille. Esim. xxxxl:n maxislogit!

 

[TeHo]

Vain yksi asia on varma! Tuollaista kirjoitusta ei olisi ollut koskaan Turun sanomissa jos täti olisi ollut kunnostaan huolehtiva nainen, eikä mikään hylje.(siis itsetunto edes jotenkin kohdallaan). Peri suomalainen kateus kun tekee tuollaista halveksintaa. Nyt olisikin mukava kerätä jotakin mukavaa joululahjaa tätille. Esim. xxxxl:n maxislogit!

Hei, joillakin ihmisillä itsetunto voi olla jostain muustakin kiinni kuin ulkonäöstä. Tää kateus on kanssa aika uskomaton väite; luuletko tosiaan että kaikki pyylevät ihmiset on kateellisia isot lihakset omaaville henkilöille? Kerronpa että ei pidä paikkaansa. Luulen jopa että tällaiset kateelliset on vähemmistössä.

Kerropa vielä mikä siinä artikkelissa oli halveksintaa. Vai luitko ylipäätään koko artikkelia?

 

[jnjsdscsd]

Koita ymmärtää, että ihmisillä on eri tavoiteita sekä asioita joita arvostavat elämässään. Kaikille ei ole tärkeätä hillua jossain vitun bileissä, vaan toiset saavat saman ilon kun tietävät että ei näytä rocky6-kloonilta. Ja ehkä siinä mennään yli kun ei ole elämässään mitään muuta kuin bodaus tai voimanosto, mutta se on yksilön valinta. Itsellä on unelmana joskus aikuisena saavuttaa voimanoston kansainvälinen huippu ja tehdä monta ennätystä, ja olen valmis menemään vaikka kuinka pitkälle tavoitteeni saavuttaakseni. Olenko sairas? :wall:

Tuota kyllä olet, jos olet valmis sabotoimaan muiden näytteitä ja sen sellaista pikku vilunkia ;) Tai sitten olet vain terveen menestyshaluinen...

Ja tuosta yksilön valinnasta, man it ain’t that simple. Jos meikältä nyt vaikka kuolis perhe ja tulisin alkoholistiksi niin ei se nyt ihan vaan simppelistä valinnasta ois ollut kiinni. Ihmisen mieli kun tuppaa olemaan aika monimutkainen juttu ja täällä vaikuttaisi nyt vähän siltä, että sairaus kehityksenhalu on sekoitettu keskenään. Eli asioita on lähetty yksinkertaistamaan maalaisjärjellä, mikä on toki melko toimiva järjenmuoto monissa käytännön hommissa.

Kuten Johnny hyvin aiemmin kirjoitti, niin täällä on osa luulee että bigoreksia tai muscle dysmorphia yhtäkkiä koskisi jokaista reenaajaa, vaikka tuossa artikkelissakin nimenomaan painotettiin, että sitä sairastavat ovat yleensä erittäin kookkaita ja lihaksikkaita kavereita.
Kyllä sen varmaan tietää itsekin onko homma terveellä pohjalla. Itse ainakin tiedän, enkä sen takia lähde ruikuttamaan jostain keksitystä sairaudesta.

Hei, joillakin ihmisillä itsetunto voi olla jostain muustakin kiinni kuin ulkonäöstä. Tää kateus on kanssa aika uskomaton väite; luuletko tosiaan että kaikki pyylevät ihmiset on kateellisia isot lihakset omaaville henkilöille? Kerronpa että ei pidä paikkaansa. Luulen jopa että tällaiset kateelliset on vähemmistössä.

Kerropa vielä mikä siinä artikkelissa oli halveksintaa. Vai luitko ylipäätään koko artikkelia?

Olen samaa mieltä.
Kaiketi se on aikamoinen vähemmistö joka näitä isoja lihaksia ihannoi, koska kehonrakennus ylipäätänsä on marginaalilaji.

 

[Pohjoisvirta]

Olen samaa mieltä.
Kaiketi se on aikamoinen vähemmistö joka näitä isoja lihaksia ihannoi, koska kehonrakennus ylipäätänsä on marginaalilaji.

Mitkät on isot lihakset?

CBB-kisan voittajan Toni Karilla on luultavasti suurimman osan painoharjoittelua harrastavien ja harrastamattomien mielestä isot lihakset ja sitten on vähemmistö joidenkin mielestä Mr. Olympia kisaajilla on vasta "oikeasti" isot lihakset.
Pitäisi melko selvästi artikkelissa mainita, että puhutaanko nyt aivan naturaalista kehonrakennus/voimaharjoittelijasta vai SM, EM, MM-tason kehonrakentajista.
Epäilen vain, että jutun kirjoittaja ei tosiaan vaan tiennyt asiasta muuta kuin, että:
"On olemassa kehonrakentajia, joilla on bigoreksia todettu lääkärin toimesta ja siitä olisi niinku tosi hyvä tehdä juttu Turun Sanomiin."

Parhaimmillaankin tarkasteltuna tuo artikkeli on populistista paskaa, missä on pieni vivahde todellisuudesta.

Edit:

Vaikka liikkujan lihakset olisivat jo megaluokkaa, omasta mielestään hän on kukkakeppi

Sari voisi nyt kuvailla sitten, minkälaisen liikkujan lihakset on megaluokkaa?
Onhan tälläkin naisella nyt joku mututuntuma, mitkä lihakset näyttää isoilta omasta mielestä?

Pakkoliikkujan bigoreksia, nyt vähän termeissä kusee, jos liikkuja/pakkoliikkuja on laitettu artikkelissa tarkoittamaan kehonrakentajaa tai voimailijaa.

Puhutaan asioista edes oikeilla nimillä:
"Voimailijan bigoreksia",
"Vaikka voimailijan tai kehonrakentajan lihakset olisivat jo megaluokkaa, omasta mielestään hän on kukkakeppi"

 

[jnjsdscsd]

Mitkät on isot lihakset?

CBB-kisan voittajan Toni Karilla on luultavasti suurimman osan painoharjoittelua harrastavien ja harrastamattomien mielestä isot lihakset ja sitten on vähemmistö joidenkin mielestä Mr. Olympia kisaajilla on vasta "oikeasti" isot lihakset.
Pitäisi melko selvästi artikkelissa mainita, että puhutaanko nyt aivan naturaalista kehonrakennus/voimaharjoittelijasta vai SM, EM, MM-tason kehonrakentajista.
Epäilen vain, että jutun kirjoittaja ei tosiaan vaan tiennyt asiasta muuta kuin, että:
"On olemassa kehonrakentajia, joilla on bigoreksia todettu lääkärin toimesta ja siitä olisi niinku tosi hyvä tehdä juttu Turun Sanomiin."

Parhaimmillaankin tarkasteltuna tuo artikkeli on populistista paskaa, missä on pieni vivahde todellisuudesta.

Edelleenkään en kehunut sitä artikkelia. IMO Classcissa Suomessa etenkään ei isoja lihaksia ole. Valtavirta voi ja luultavasti onkin toista mieltä, mutta sanoisin että SM-Mr Olympia kehonrakentajat on niitä isoja kavereita. Ihan noin esimerkiksi kehonrakentajan kyllä erottaa isoksi vaatteet päälläkin ja classicci kundeja ei.

Pikkuprovo lopuksi: Kuinka monella oikeasti tulee kehonrakennus sanasta ekana mieleen classic ruikut? Melko monella taviksella varmasti tulee ennemmin mieleen horkkahirmut.