- Liittynyt
- 5.2.2003
- Viestejä
- 1 407
No huh. Treenitaukoa takana ~3kk (Viimeinen merkintä treenipäiväkirjassa 30.10.2003), ja viimein treenin syrjässä kiinni taas, ja turre101 näppäimistö savuten mukana foorumilla. :kippis1:
*Syy*
Juttu meni niin, että mulla jo puolisen vuotta ollut iltaisin tai aamuisinkin joskus 37.0 - 37.4C lämpöä, normaalilämpöni 36.6 - 36.7C. No tuosta sitten on käyty erinäisissä vaiheissa lääkäreissä, ja nyt edellisellä kerralla päätettiin ottaa kaikki irti, +7 lääkärikäyntiä, verikokeita läjä (sis. viruskokeet, joitain sukupuolitauteja, jopa HIV, bakteeriviljelmiä), virtsakokeet, keuhko- ja poskionteloröntgen, sydänfilmit, kaikki.. Missään vaiheessa mitään tulehdusta tms. ei näkynyt vaikka antibiootteja pariin otteeseen popsinkin. Lääkärit kielsivät treenaamisen mahdollisen sydänpussintulehduksen riskin takia, ja muutenkin kunnes tiedetään mistä on kyse.
*Seuraus*
Tuollainen treenitauko on yllättävän ikävä juttu! Pelottavinta on se, että siihen suorastaan tottuu jonkin ajan kuluttua, ja oppii elämään jopa ilman treeniä, kamalaa. ;) Ei, vaan oikeasti välillä mietitytti että kun "korvaavana" harrastaa sitten muita, luovempia asioita enemmän, kuten valokuvausta ym. niin entä jos ei treeniin löydykään enää samaa tulenpalavaa intoa ja jopa sairaalloista omistautumista kuin ennen? Ei olisi hauska asia. Ihmettelen, että ei parin vuoden aikana vaivalla hankitut vähäiset lihakset (kuviahan olikin palstalla ainakin jossain vaiheessa) hävinneet kamalasti, tosin selvästi mahaan on pari senttiä löysää tavaraa tullut. Tai sitten sitä on vaan jotenkin taantunut... totuus näkyy sitten jos tässä treeni kulkee hyvin, ja ottaa jonkin ajan kuluttua kuvat, vertaa sitten kuviin ennen tätä taukoa.
*Ratkaisu (tällä hetkellä)*
Lääkäri sanoi tutkimusten jälkeisellä käynnillä (jota kauan odotettinkin) että nyt vaan rasitusta peliin kaikesta huolimatta, ja kehotti oikein testaamaan mikä tässä nyt on kunto, että lenkille ja salille vaan. Riskiä ei kuulemma ole, koska kyseessä ei ole bakteeritulehdus, lämpö sinällään ei kuulemma pahojaan tee, varsinkaan noin pieni. On tuossa vielä ultraäänitutkimuksiin aika varattu helmikuussa, mutta status on nyt sitten "lupa hikoilla".
Hyvä näin, tänään ensimmäisen kerran sitten järjestelin taas "kotisalini" kuntoon ja pölyt pois vehkeistä, sopivan rankkaa musiikkia soimaan ja rautaan kiinni...
On se mahtavaa taas!! Mieltä masentaa huomata niinkin ikäviä asioita että esimerkkinä penkkipunnerruksessa saa hiki päässä 60kg painollakin vääntää että 10 sarja tulisi (tai on tulematta), kun muutenkin nihkeästi on painotulokset aina nousseet, sydän hakkaa korvissa asti kun teet sarjan etunojapunnerruksia, tai kävelet reippaammin portaat ylös, mutta pääasia että saa treenata, ja suunta on viimein ylöspäin, siis ainakin toivottavasti, että tämä tästä lähtisi kulkemaan hyvin ja ongelmitta.
Tunne on kuin elämä palaisi tutun turvalliselle raiteelle taas, hymyä pilkottaa kun perusheraa sekoittaa. :kippis1:
*Pakkohan tätä oli päästä purkamaan*
P.S. Jopas on pakkotoisto tänä aikana muuttunut, eihän tätä meinannut ensin tunnistaa. Mutta hyvältä näyttää täälläkin.
*Syy*
Juttu meni niin, että mulla jo puolisen vuotta ollut iltaisin tai aamuisinkin joskus 37.0 - 37.4C lämpöä, normaalilämpöni 36.6 - 36.7C. No tuosta sitten on käyty erinäisissä vaiheissa lääkäreissä, ja nyt edellisellä kerralla päätettiin ottaa kaikki irti, +7 lääkärikäyntiä, verikokeita läjä (sis. viruskokeet, joitain sukupuolitauteja, jopa HIV, bakteeriviljelmiä), virtsakokeet, keuhko- ja poskionteloröntgen, sydänfilmit, kaikki.. Missään vaiheessa mitään tulehdusta tms. ei näkynyt vaikka antibiootteja pariin otteeseen popsinkin. Lääkärit kielsivät treenaamisen mahdollisen sydänpussintulehduksen riskin takia, ja muutenkin kunnes tiedetään mistä on kyse.
*Seuraus*
Tuollainen treenitauko on yllättävän ikävä juttu! Pelottavinta on se, että siihen suorastaan tottuu jonkin ajan kuluttua, ja oppii elämään jopa ilman treeniä, kamalaa. ;) Ei, vaan oikeasti välillä mietitytti että kun "korvaavana" harrastaa sitten muita, luovempia asioita enemmän, kuten valokuvausta ym. niin entä jos ei treeniin löydykään enää samaa tulenpalavaa intoa ja jopa sairaalloista omistautumista kuin ennen? Ei olisi hauska asia. Ihmettelen, että ei parin vuoden aikana vaivalla hankitut vähäiset lihakset (kuviahan olikin palstalla ainakin jossain vaiheessa) hävinneet kamalasti, tosin selvästi mahaan on pari senttiä löysää tavaraa tullut. Tai sitten sitä on vaan jotenkin taantunut... totuus näkyy sitten jos tässä treeni kulkee hyvin, ja ottaa jonkin ajan kuluttua kuvat, vertaa sitten kuviin ennen tätä taukoa.
*Ratkaisu (tällä hetkellä)*
Lääkäri sanoi tutkimusten jälkeisellä käynnillä (jota kauan odotettinkin) että nyt vaan rasitusta peliin kaikesta huolimatta, ja kehotti oikein testaamaan mikä tässä nyt on kunto, että lenkille ja salille vaan. Riskiä ei kuulemma ole, koska kyseessä ei ole bakteeritulehdus, lämpö sinällään ei kuulemma pahojaan tee, varsinkaan noin pieni. On tuossa vielä ultraäänitutkimuksiin aika varattu helmikuussa, mutta status on nyt sitten "lupa hikoilla".
Hyvä näin, tänään ensimmäisen kerran sitten järjestelin taas "kotisalini" kuntoon ja pölyt pois vehkeistä, sopivan rankkaa musiikkia soimaan ja rautaan kiinni...
On se mahtavaa taas!! Mieltä masentaa huomata niinkin ikäviä asioita että esimerkkinä penkkipunnerruksessa saa hiki päässä 60kg painollakin vääntää että 10 sarja tulisi (tai on tulematta), kun muutenkin nihkeästi on painotulokset aina nousseet, sydän hakkaa korvissa asti kun teet sarjan etunojapunnerruksia, tai kävelet reippaammin portaat ylös, mutta pääasia että saa treenata, ja suunta on viimein ylöspäin, siis ainakin toivottavasti, että tämä tästä lähtisi kulkemaan hyvin ja ongelmitta.
Tunne on kuin elämä palaisi tutun turvalliselle raiteelle taas, hymyä pilkottaa kun perusheraa sekoittaa. :kippis1:
*Pakkohan tätä oli päästä purkamaan*
P.S. Jopas on pakkotoisto tänä aikana muuttunut, eihän tätä meinannut ensin tunnistaa. Mutta hyvältä näyttää täälläkin.
