Nojoo. Kolmisen viikkoa polttelematta ja nyt rupeaa vähä tuntumaan siltä että tupakoinnin hyödyt menee lopettamisen hyötyjen edelle :D Jotenki tuntuu siltä että jotain todella olennaista tästä puuttuu ja oon melkeempä kateellinen kaikille jotka "saa" polttaa. Rupeaa myös ajatusten kulku olemaan se pahin vihollinen niinku aluksi pelkäsinkin, eli pää ei meinaa kestää. Koko ajan tulee niitä hyviä muistoja mieleen siitä kun sai tupakan sytyttää ja kuinka mukavaa se olikaan kesälläkin sortsit jalassa auringon paisteessa sytyttää tupakka palamaan ja rupatella kavereitten kans niitä näitä. Voi olla että tänään loppuu tupakkalakko omalta osalta, sen verran kovia noi tuntemukset pään sisällä on. Kertookohan toi siitä että en oo valmis lopettamaan tupakanpolttoa, että joskus vanhempana kun OIKEASTI HALUAA sen lopettaa nii tommoset tuntemukset saa heitettyä hetkes unholaan ku haluaa niin paljon sitä lopettamista? Kertokaa pliis vanhemmat ja viisaammat.
