Sosiaalipolttamisesta tulee kyllä vittumainen riesa siinä kohtaa kun huomaat, että kaikki ihmiset joiden kanssa olet tekemisissä polttaa kun korsteenit. Näitä harmittomia sosiaalipolttamisen tilanteita tuleekin sitten, kappas kummaa, liki askin edestä joka päivä. Sitten kun tahti alkaa oleen hyvä, niin alkaa maistuun myös muulloinkin, jolloin kohta polttaminen ei enää katsokkaan tilannetta eikä paikkaa, vaan siitä tulee syömisen kaltainen rutiini.
Oikeanlainen sosiaalipolttaminen on kyllä hienoa, mutta jotta sitä voisi harrastaa, tarvii olla aski taskussa ja kun aski on taskussa niin sitä on yllättävän helppo tuprutella muulloinkin kuin the momentumina.
Sitten kun ikää alkaa oleen mittarissa kolmenkympin verran, niin vuodet ei enää menee samaa tahtia kuin ennen, vaan nykyään se on yksi lullin kuikautus kun vuosi vaihtuu. Mitään et ehi tekeen, muuta ku polttaan tupakkaa. Kyllä vituttaa.