Vähäsen on
mutta menkööt. On pakko mainita tosta lopettamsen vaikeudesta jne.
Esim. minä en vaan jää tupakkaan fyysisesti koukkuun. Muitakin tapauksia tiedän. Itse poltin nuorempana n. 4v vakituisesti, kunnes yhtenä päivänä lopetin seinään. Sen jälkeen ei edes mieli tehnyt. Ei edes seuraavana päivänä. Se koukku mikä mulla oli, oli lähinnä henkinen. Tupakoinnin sijasta pitikin nyt keksiä muuta tekemistä koulun välitunnilla.
Olin välissä kolme vuotta polttamatta. Nyt vähän aikaa sitten aloin kuitenkin lähinnä huvikseni polttamaan, kun tuli vähän samanlainen tilanne, että piti keksiä joku "sijaistoiminnan muoto". :D No joo, päätin alussa, että lopetan kahden kuukauden päästä. Ja siihen myös lopetin. Taaskaan ei ole tehnyt sen jälkeen mieli. Olen siis sosiaalinen polttaja, mutta minkäänlaista fyysistä riippuvuutta siihen ei näytä kehittyvän. Tän sosiaalisen polttajan ominaisuuden muuten huomaa siinäkin, että olen antanut itselleni luvan polttaa kännissä. Ikinä ei ole sen takia lapasesta lähtenyt.
No mitä mä ajoin tällä takaa? En oo ihan varma itsekään, mutta varmaan sitä, että tupakka kyllä aiheuttaa riippuvuuden, mutta suurin osa siitä riippuvuudesta on henkistä riippuvuutta. Ja se on juuri se mistä on vaikeampi päästä eroon.