Varmasti on monia tapoja ottaa kokoa kätösiin. Itse olen saanut parhaat tulokset volyymipainotteisella tavalla. Tein yhteen aikaan about 3 kertaa vkoon kädet ja about joka treenissä otin 3-4 liikettä ojentajalle ja hauikselle. Eli siis juuri miten ei saisi tehdä monen mielestä. Liikaa rasitusta ja turhaa pumppailua, right?
Treeni muotoutui työntävät/vetävät/jalat -treenijaon oheen tavallaan. Yks treeni käsille tuli rintapäivälle, toinen selkäpäivälle ja yks ihan omanaan. Tietysti selkäpäivänä esim. hauista ei kuritettu aivan loppuun kuten ei myöskään ojentajaa rintapäivänä. Myös ojentajaa tehtiin selkäpäivänä, samoin hauista rintapäivänä eli siis kädet tehtiin kokonaisuudessaan 3 krtaa vko läpi.
Sarjamäärät olivat kuitenkin korkeat ja tuntumahakuinen pumppailu MAHDOLLISIMMAN isolla painolla kulmakivenä. Pakko hiukan tähän kohtaan tarinoida aiheesta..Tuntumahakuinen treeni on jossain vaiheessa saanut todella negatiivisen "imagon" pakkiksella. Ei se jumankeuta tarkoita ainakaan mun kirjoissa, että tuntumaa haettaessa tarvitsee painot sattumanvaraisesti valkata ja ilman päämäärää pumputella pikkuraudoilla - ei näin todellakaan. Olen itse asiassa kokenut kaikkein haastavimmaksi tavaksi treenata kovalla tunteella ja maksimiraudoilla tuntuman säilyttämisen huomioiden. Ei riitä, että vain keskittyy tuottamaan maksimaalisesti voimaa kehostaan, on myös tehtävä se OIKEALLA tavalla.
Isoilla romuilla tehtäessä voi tavallaan vain keskittyä voittamaan vastus, joka sinällään voi olla tappavan raskasta varsinkin perusliikkeissä ja omalla tapaa henkistä kanttia vaativaa, mutta tuntumahakuinen treeni vaatii IMO vielä enemmän keskittymistä ja energiaa. Jos olen hiukan väsynyt teen mieluummin sarjat vapaammalla tyylillä ja isommalla romulla kuin keskittyen saattamaan harjoitteen kohdelihakseen jokaiseen toistoon keskittyen. Kehon kontrollointi ei edes onnistu kaikilta pitkään aikaan monessakaan liikkeessä, jotta voitaisiin sanoa, että joku tekee tuntumahakuisella tavalla treeniään. Pikkuhiluilla epämääräiset pumppailut on ajanhaaskausta, tästä olen samaa mieltä kuin pakkiksen kansa. Ei pelkkä veren kierrätys ja hapotus ole pointtina, vaan mahdollisimman kova supistus ja mahdollisimman "oikea" liikerata yksilön välitykset ja rakenteen huomioiden, jotta kohdelihas saavutetaan. Kehon hallinta ja koordinaatio pitää olla kunnossa ja treenaajan tulee ymmärtää oman kehonsa erityispiirteet ja soveltaa liikkeitä itselle parhaan tuntuman saavuttamiseksi.
Voin sanoa, että en esim. ole juurikaan nähnyt treenaajia, jotka tekisi leuanvetoja leveältä selän tuntumaan keskittyen. Homma menee monilla käsille ja erityisesti kyynärvarsille. Sitten kun oikeasti aletaan tekemään selällä liikettä huomataan, että hups ei tulekkaan oikein toiston toistoa kunnolla. Tuntumahakuinen treenihän se on helppoa taas, mutta kun ei olekkaan. Selässä ei vaan ole voimaa kun on aina tehty homma siten, miten se tuntuu helpoimmin tulevan. Sama homma pätee kaikissa liikkeissä. Pari vuotta punttia harrastanut kaverini ihmetteli kerran, kuinka olen niin heikko kun en tee hauiksia kuin 26kg:lla kässäreillä istuen kun hän tekee itsekin melkein samoilla. No laitoin kaverin tekeen sitten ilman alkuvaiheen kyynärvarren supinaatiota ja olkavarret liikkumattomana niin avot ei tullut enää toiston toista vanhalla sarjapainolla. Itse tosin teen vielä molemmat kädet kerralla jolloin homma vaikeutuu entisestään, mutta homma selvisi jo näin. Perus runttaamisesta on aika pitkä matka siihen, että liike otetaan kunnolla ja oikealla lihaksella, saati että lihaksen hermotus on riittävän kehittynyt, jotta koko lihaksen potentiaali tulisi ärsykkeen tekoon mukaan. Sinnepäin tekeminen ei tätä hermotusta tiettyä rajaa enempää kehitä, keskittymistä ja vaivaa pitää nähdä.
Okei pitkä ripitys, mutta ehkä tälle paatokselle on tilauksensa. Edelleen en oikein allekirjoita suoralta kädelta usein esiin tullutta näkemystä tietyn sarjamäärän ja intensiteetin ylivertaisuudesta. Eli siis tyypillisin tapa treenata on ottaa suht kovia 8-10 toiston sarjoja hiukan tyylistä tinkien. Sarjat tehdään kutakuinkin loppuun ja näin lihas saa ärsykkeensä. Okei, mutta natutreenaajalla voi toimia myös toinen tie. Kun otetaan painoista pois ja keskitytään enemmän laatuun ja volyymiin saadaan lihakselle ärsyke perille paremmin, koska supistus on ollut kovempi ja pitkäaikaisempi juuri kohdelihaksessa. Volyymin suhteen en osaa sanoa, miksi juuri isommat määrät saavat parempaa kasvua itsellä. Ehkä kovempi pumppi tuo jotain hormonaalisia muutoksia lihakseen ja saa sen kasvamaan? Lihas on altistettu pidemmän ajan pumpille ja toisaalta pienemmät sarjapainot eivät tuo yhtä kovaa kortisolin eritystä ja testotasojen laskua? Teoriapuoli ei itseä tässä nyt niin paljoa edes kiinnosta, koska kokemuspohjaiset havainnot ovat mielestäni ne kaikkein tärkeimmät jutut mihin pitää reagoida ohjelmansa puitteissa.
Ja edelleen, en usko, että mikään tapa on ylivertainen, mutta tuntumahakuisella ja volyymipainotteisella tavalla on käsitreenissä kyllä sijansa . Luonnollisesti keho pitää totuttaa pikkuhiljaa kasvattamalla sarjamääriä ja tehoja, jottei kataboliapeikko syö lihoja pois. No en mene yksityiskohtiin nyt enempää, ei jaksa kirjotella