Tuloerot: lisää vai heikentää hyvinvointia?

[Urski]

Jaa niinku esim. tästä asiasta:

SILMINNÄKIJÄ: LASTEN LUOKKAYHTEISKUNTA (real video)

Torstaina 7.12.2006 klo 22.35 TV2

Suomen talous jatkaa kasvuaan, mutta köyhien suomalaislasten määrä on lähes kolminkertaistunut runsaassa kymmenessä vuodessa. On syntynyt lasten luokkayhteiskunta. Joka kahdeksas lapsi elää perheessä, jossa on alituinen rahapula.

"Se on niin kaukana tästä todellisuudesta, että olisi rahaa. Meidän perheemme utopistinen haave on, että molemmilla vanhemmilla olisi työ ja palkka. Nykyinen systeemi vain passivoi laittamaan hanskat tiskiin", kertoo kahden lapsen äiti Emma Erkkilä Ylivieskasta. "Minulla on sellainen tunne, että valtava määrä perheitä elää harmaalla alueella, että jaksetaanko me vai eikö me jakseta. Kulissit ovat kunnossa, mutta ihmiset ovat äärettömän väsyneitä", sanoo puolestaan kahdeksan lapsen äiti Pia Leppänen Pornaisista.

Asiantuntijoiden mielestä lasten köyhyydestä maksetaan tulevaisuudessa kallis lasku. "Suomeen on muodostumassa alaluokka, johon syntyminen määrää ennalta myös tulevaisuuden, sanoo Kansaneläkelaitoksen tutkimuspäällikkö Jouko Kajanoja. "Sellaisessa yhteiskunnassa, jossa osa on syrjäytyneitä rakennetaan piikkilanka-aitoja ja hankitaan susikoiria. Siitä tulee turvaton yhteiskunta".

Lapsiperheiden tilanne alkoi heikentyä 1990-luvulla. Verotusta kiristettiin poistamalla lapsi- ja yksinhuoltajavähennykset, etuuksia leikattiin ja inflaatio söi jäljelle jäävien etuuksien arvoa. Veropolitiikassa suosittiin pääomatuloja palkkatulojen kustannuksella. Vuonna 2003 lapsiköyhyysaste ylitti jo koko väestön köyhyysasteen ja 2004 köyhiä lapsia oli yli 12 prosenttia väestöstä. Vuonna 1990 luku oli vain alle viisi prosenttia.

"Minusta tuntuu, että me olemme menossa siihen suuntaan että hyvinvointivaltion rakenteita puretaan", ennustaa professori Irmeli Järventie Tampereen yliopistosta. "Nämä lapset eivät saa sitä potentiaalia realisoitua, joka kuitenkin on heissä. Silloin ei tule sellaista työvoimaa ja sellaisia kansalaisia kun voisi tulla", hän jatkaa

Hivutetaanko hyvinvointiyhteiskuntaa hiljalleen alas ja mikä on eriarvoistumisen hinta pitkällä aikavälillä? Silminnäkijä tapasi kolme perhettä, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella.

Toimittaja Ami Assulin.

Itse toki uskon, että jos köyhyysrajan alla elää 12 prosenttia suomalaislapsista, he eivät ala teineinä potkimaan autoja ja kauppaamaan huumeita, jos opettaja vain muistaa koulussa kertoa heille, että "Suomessa kaikilla on samat mahdollisuudet".

 

[Keljumus]

Itse toki uskon, että jos köyhyysrajan alla elää 12 prosenttia suomalaislapsista, he eivät ala teineinä potkimaan autoja ja kauppaamaan huumeita, jos opettaja vain muistaa koulussa kertoa heille, että "Suomessa kaikilla on samat mahdollisuudet".

En ole vielä oikein tajunnut, että mikä se sinun ratkaisusi tähän tilanteeseen oikein on? Nykyään siis tilanne on se, että lapsi voi heti opiskelupaikan saatuaan muuttaa yksin asumaan opintotuen avulla, joka varsinkin lainan kanssa riittää satavarmasti elämiseen. Jos tuohon asti (18-19v ?) pystyy sinnittelemään, niin tie on auki taivaaseen asti, vain oma viitseliäisyys ja kyvyt ovat esteenä.

Jos jostain syystä hankkii nuorena auto- tai asuntovelkaa tai mahdollisesti pyöräyttää jonkun kanssa lapsen, niin harmin paikka. Tuossa tilanteessa opiskelu on luultavasti vaikeaa ellei mahdotonta, mutta harvemmin noihin tilanteisiin kukaan vahingossa joutuu. Muussa tapauksessa saa opiskella valtion piikkiin seuraavat 5-6 vuotta.

Eli viitsitkö kertoa miten valtio voisi vielä tukea köyhien nuorten opiskelua?

 

[Keljumus]

Tätä näkökantaa on toki vaikea ymmärtää niiden, joilla on töissäkäyvät tai kohtuullista eläkettä nauttivat vanhemmat tukenaan.

Tätä näkökantaa on vaikea ymmärtää, kun on itse onnistunut ilman vanhempien tukea elämään viimeiset 5 vuotta. Kokoaikaisesta työstäkin oli ilo luopua kun aloitti opiskelun, sillä opintotuella elelee varsin mukavasti kun ei vaadi liikoja.

Esteleekö sinua jotkin muut asiat, kuin itse aikaisemmin vapaaehtoisesti tekemäsi valinnat?

 

[Urski]

Nykyään siis tilanne on se, että lapsi voi heti opiskelupaikan saatuaan muuttaa yksin asumaan opintotuen avulla, joka varsinkin lainan kanssa riittää satavarmasti elämiseen. Jos tuohon asti (18-19v ?) pystyy sinnittelemään, niin tie on auki taivaaseen asti, vain oma viitseliäisyys ja kyvyt ovat esteenä.

En usko, että kun ihminen täyttää 18 vuotta ja muutta pois kotoa, ne 18 ensimmäistä vuotta ja niiden aikana hankitut arvot, puhetapa, kaveripiiri jne. häviävät ja kaikki alkaa nollasta. Jos lapsi on esim. kotona kokenut väkivaltaa ja päihdeongelmia, eivät ne unohdu nappia painamalla kun saa oman kämpän. Siksi kannattaisi pyrkiä siihen, että näitä huonoja koteja olisi mahdollisimman vähän. Katselin tuota Silminnäkijää, ja siinä kerrottiin esim. siitä, kuinka yksinhuoltajien ja lapsiperheiden tukia on leikattu viimeiset 10 vuotta. Lasku tästä maksetaan tulevaisuudessa.

 

[Urski]

Eli viitsitkö kertoa miten valtio voisi vielä tukea köyhien nuorten opiskelua?

Mielestäni korkeakouluopiskelijalle voisi maksaa hieman korkeampaa opintotukea, jos hän tulee perheestä jossa vanhempien yhteenlasketut tulot ovat alle 10 000 euroa. Veikkaan, että tällaisia tapauksia on Suomessa niin vähän ettei siitä tulisi valtiolle kovin suurta laskua.

 

[Keljumus]

Mielestäni korkeakouluopiskelijalle voisi maksaa hieman korkeampaa opintotukea, jos hän tulee perheestä jossa vanhempien yhteenlasketut tulot ovat alle 10 000 euroa. Veikkaan, että tällaisia tapauksia on Suomessa niin vähän ettei siitä tulisi valtiolle kovin suurta laskua.

Hetkinen, mistä hyvästä niitä ylimääräisiä tukia pitäisi opiskellessa maksaa? Juurihan tässä on paasattu, että yksin muutettaessa jokainen jamppa saa valtiolta sen verran rahaa, että varmasti pärjää. Sinun pointtisi on kai ollut, että köyhempien perheiden lapset eivät pääse tuohon opiskeluvaiheeseen, ja sitä pitäisi estää valtion taholta. Mitä sitä enää siinä vaiheessa maksella, kun nuori on päässyt "jaloilleen"?

Vai onko ideana se, että huonoissa olosuhteissa kasvaneita palkittaisiin siitä, että heillä on ollut kurjempaa lapsena? Ei millään pahalla, mutta eihän tuossa nyt ole mitään järkeä.

Kerro mielummin (realistinen) ratkaisu, jonka avulla ne opiskelulle epäotollisissa olosuhteissa kasvaneet saadaan korkeakoulun penkille? Ilmeisesti jokin asenteiden pakkomuokkaus tai vastaava on ainoa vaihtoehto, jos tuo palkitseminen nyt unohdetaan älyttömänä.

 

[Urski]

Vai onko ideana se, että huonoissa olosuhteissa kasvaneita palkittaisiin siitä, että heillä on ollut kurjempaa lapsena? Ei millään pahalla, mutta eihän tuossa nyt ole mitään järkeä.

Korkeakouluunhan on Suomessa naurettavan helppoa päästä, koska siellä ei ole lukuvuosimaksua, tarvitsee vain läpäistä pääsykoe. Mutta jos joutuu koulun jälkeen jatkuvasti lähtemään töihin silloin kun normaalin perhetaustan omaavat menevät harrastamaan tai baariin, voi opiskeluinto laantua lahjakkaammaltakin kaverilta.

Itse sain muuten joskus 1500 euron stipendin, kun löin pöytään seuraavat paperit: 4 laudaturia ja vanhempien yhteenlasketut vuositulot 9000 euroa. Valitettavasti a) tuo on siinä vaiheessa (19 v) jo vähän myöhäistä, b)olin silloin täysi kakara eikä minulla ollut mitään käsitystä mitä keskiluokkainen elämä vaatii, koska en ollut sitä ikinä nähnyt. Nyt olen 34 000 euron vuosituloillla jo vähän hajulla, mutta jälleen: liian myöhään.

 

[Urski]

Kerro mielummin (realistinen) ratkaisu, jonka avulla ne opiskelulle epäotollisissa olosuhteissa kasvaneet saadaan korkeakoulun penkille? Ilmeisesti jokin asenteiden pakkomuokkaus tai vastaava on ainoa vaihtoehto, jos tuo palkitseminen nyt unohdetaan älyttömänä.

Niin, kyllähän ne sinne sisään saadaan, mutta jotenkin pitäisi pystyä helpottamaan sitä taakkaa, jonka 8 tuntia koulua + 8 tuntia töitä -yhtälö aiheuttaa. Mielestäni siis, a)näille persaukisille pitää antaa lisätukea, b)heitä ei kannata ottaa kouluihin lainkaan, vaan otetaan pääsykokeisiin yhdeksi osioksi vanhempien verokortti.

Yksi ratkaisu voisi olla se, että opintotukea voisi saada enemmän hyvillä opintosuorituksilla. Tällöin opiskelija voisi kokea, että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa omilla tekemisillään elämäänsä. Itse koin opiskelussa turhauttavaksi juuri sen, että vaikka olisin ollut luokan priimus, olisin silti ollut myös luokan köyhin, eli menestyksestä ei ollut mitään hyötyä.

 

[MKS]

Niin, kyllähän ne sinne sisään saadaan, mutta jotenkin pitäisi pystyä helpottamaan sitä taakkaa, jonka 8 tuntia koulua + 8 tuntia töitä -yhtälö aiheuttaa.

Millähän perusteella pitäisi tehdä duunia se 8h/päivä, jotta selviäisi hengissä opiskeluajastaan? Eikö opintotuki ja -laina riitä mihinkään? Kyllähän se todellakin riittää, jos ei vaadi aivan maksimaalista mukavuutta.

Yksi ratkaisu voisi olla se, että opintotukea voisi saada enemmän hyvillä opintosuorituksilla. Tällöin opiskelija voisi kokea, että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa omilla tekemisillään elämäänsä. Itse koin opiskelussa turhauttavaksi juuri sen, että vaikka olisin ollut luokan priimus, olisin silti ollut myös luokan köyhin, eli menestyksestä ei ollut mitään hyötyä.

Tästä olen osittain samaa mieltä. Esimerkiksi opintotuen määrän pitäisi mielestäni riippua ainakin osittain opintosuoritusten määrästä. On naurettavaa, että käytännössä olemattomalla opintosuoritusten määrällä saa saman tuen kuin suorittamalla opintoja huomattavasti normaalia kovemmalla tahdilla. Tuo arvosanojen vaikutus tukeen on kyllä hieman kyseenalaista, sillä hyvistä arvosanoista on kuitenkin mahdollisuus saada hyötyä ainakin jollakin tasolla sekä opintojen aikana, että sen jälkeen, jolloin olisi jotenkin hölmöä maksaa ylimääräistä niille, jotka jo muutenkin onnistuvat saamaan hyvän työpaikan jo opiskeluaikana muita todennäköisemmin. (Ja tästä hyvänä esimerkkinä erään kaverin veli, joka suoritti ensimmäisen vuoden TKK:lla keskiarvolla 5,0 ja pääsi heti vuoden opiskelujen jälkeen koulutustaan vastaaviin hommiin, joihin yleensä päästään kyseisellä alalla n. 4-5 vuoden jälkeen.)

 

[Meteor]

Tästä olen osittain samaa mieltä. Esimerkiksi opintotuen määrän pitäisi mielestäni riippua ainakin osittain opintosuoritusten määrästä. On naurettavaa, että käytännössä olemattomalla opintosuoritusten määrällä saa saman tuen kuin suorittamalla opintoja huomattavasti normaalia kovemmalla tahdilla.

Eikö mielestäsi tässä mallissa muodostu ongelmaksi se, että eri koulutusaloilla vaadittavat työmäärät opintoviikkoon ovat käytännössä kovin erilaiset?

 

[Janne22]

Täh? 8h koulua + 8h töitä päivässä? Itse teen n. 15 h viikossa töitä yliopistotutkinnon suorittamisen ohessa ja rahaa jää vielä sijoittamiseenkin. Luulisin itse pärjääväni aivan mainiosti tuella + 200€. 200€ eteen pitää tehdä jotain 20h töitä? Vähän yli 2 päivää. Vanhemmilta en rahaa saa, enkä tarvitsisikaan.

 

[Markku]

Tuollaisella summalla ei suuressa suomalaiskaupungissa pysty ylläpitämään korkeaukouluopiskelijalta vaadittavaa elintasoa ilman vanhempien masseja.

En ihan saa kiinni mikä on mielipiteesi liittyen opiskeluihin. Toisaalta korostat että tulet jo huomattavasti keskimääräistä suomalaista paremmin toimeen omalla ahkeruudellasi (kerroit että saat 2.000 euroa käteen kuussa), toisaalta haluaisit että lähes vastaava elintaso annettaisiin tietyille korkeakouluopiskelijoille ilmaiseksi. Määrittelisitkö mikä on korkeakouluopiskelijalta vaadittava elintaso? Mielestäni valtion tehtävä ei ole taata korkeakouluopiskelijalle "kalliit baarit, ulkomaanreissut ja kiva kämppä" statusta.

Itse tienaan käteen noin 2000 euroa kuussa, eikä minulla ole toivoakaan mistään omakotitalosta, koska vastaan itse itsestäni.

Paljonko sinun pitäisi mielestäsi saada nettona tukia, jotta lähtisit opiskelemaan?

Esim. tuntemani ekonomiopiskelijat tekevät töitä niin paljon että opintotuet jäävät nostamatta, ja omaavat lisäksi varakkaat vanhemmat joilta saa tukea sen päälle. Veikkaisin, että juuri esim. juristi- ja ekonomiopiskelijalta edellytetään tiettyä statusta (vaatteet, kalliit baarit, ulkomaanreissut, kiva kämppä jne.) uskottavuuden säilyttämiseksi.

Oletko oikeasti sitä mieltä, että valtion (veronmaksajien) pitäisi rahallisesti tukea korkeakouluopiskelijoille tietty status? Ovatko kalliit baarit, ulkomaanreissut ja kiva kämppä oikeasti edellytys korkeakoulussa opiskelulle? Vedän ihan mutu-tuntumalla että noin 1% suomalaisista korkeakouluopiskelijoista nauttii kuvailemastasi elintasosta. Pitäisikö mielestäsi jokaisen opiskelijan saada valtion tuella kuvailemasi edut?

Ja voisitko kertoa, miten köyhiä Suomessa käytännössä opiskelussa tuetaan? Nykyäänhän täällä on opintotuessa niin tiukat tulorajat, että ilman vanhempien tukea itse itsensä elättävä opiskelija ei saa nostaa opintotukea lainkaan. Eli: opintotuki on nykyään Suomessa 400 euroa kuussa, PAITSI köyhästä perheestä tulevalle 0 euroa. Minusta köyhien tukemisesta voisi puhua, jos tuo summa olisi 0 euron sijasta vaikka 600 euroa.

Opiskelijoita tuetaan kuitenkin enemmän kuin matalapalkkaduunaria. Opiskelijat saavat opiskelija-alennuksia matkalipuista ja ruokailuista koulussa. Veronmaksajat maksavat Suomessa opiskelut.

Miten mielestäsi määritellään köyhä opiskelija? Onko köyhä opiskelija sellainen, jonka köyhä yh-äiti, joka asuu kokonaan maksetussa yksiössään, lähettää kuukausittain pienestä työkyvyttömyyseläkkeestään 150 euroa opiskelijalapselleen? Onko rikas opiskelija sellainen, jonka vanhemmat tienaavat yhteensä 60.000 euroa vuodessa, mutta lyhentävät asuntolainaa ja kahta autolainaa niin, ettei ylimääräistä rahaa ole yhtään? Ajatuksesi ovat sinänsä hyviä, mutta jollekin taholle kumartamalla näytettäisiin aina toiselle taholle persettä.

Minä vastaan omakohtaisesti: lähtisin opiskelemaan mielelläni, mutta käytännössä se tarkoittaisi päivärytmiä, jossa koulupäivän jälkeen on mentävä 8-10 tunniksi töihin, ja viikonloput tehtävä kakkostyötä. Veikkaisin, että tuollainen ei ole pidemmän päälle kovin terveellistä, esim. ruokailu menee väkisinkin liian epäsäännölliseksi, eikä kerkiä harrastaa mitään liikuntaa. Mutta jos tyytyy vain tekemään 50-70 tuntia viikossa töitä, kerkiää välillä laittaa ruokaa ja ehkä harrastaakin jotain. Tätä näkökantaa on toki vaikea ymmärtää niiden, joilla on töissäkäyvät tai kohtuullista eläkettä nauttivat vanhemmat tukenaan.

Tuota näkökulmaa on tosiaan vaikea ymmärtää. Mitä jos tyytyisi nostamaan täydet opintotuet, tekemään 20-30 tuntia viikossa (vaikka ne vkl-työt), laskemaan veroprosenttia reilusti ja ehkäpä luopumaan kalliista baareista tai ulkomaanreissuista? Tiesitkö että Suomessa on muitakin vaihtoehtoja opiskeluun kuin päiväopiskelu?

SILMINNÄKIJÄ: LASTEN LUOKKAYHTEISKUNTA (real video)

Torstaina 7.12.2006 klo 22.35 TV2

"Se on niin kaukana tästä todellisuudesta, että olisi rahaa. Meidän perheemme utopistinen haave on, että molemmilla vanhemmilla olisi työ ja palkka. Nykyinen systeemi vain passivoi laittamaan hanskat tiskiin", kertoo kahden lapsen äiti Emma Erkkilä Ylivieskasta. "Minulla on sellainen tunne, että valtava määrä perheitä elää harmaalla alueella, että jaksetaanko me vai eikö me jakseta. Kulissit ovat kunnossa, mutta ihmiset ovat äärettömän väsyneitä", sanoo puolestaan kahdeksan lapsen äiti Pia Leppänen Pornaisista.

Yllätys että kahdeksan lapsen äitiä välillä väsyttää. Tämä on nyt väsynyttä jeesustelua, mutta mun mielestä pitäisi ensin laittaa taloudellinen tilanne siihen kuntoon, että voi pukata sen kahdeksan mukulaa. Sitä paitsi en usko, että kyseinen kahdeksan lapsen äiti on ihan puilla paljailla. Eiköhän valtio tue kyseistä naista ainakin muutamalla tonnilla kuussa käteen. (Lähde: lapsilisä, elatustuki, asumistuki yms.)

Yksi ratkaisu voisi olla se, että opintotukea voisi saada enemmän hyvillä opintosuorituksilla. Tällöin opiskelija voisi kokea, että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa omilla tekemisillään elämäänsä. Itse koin opiskelussa turhauttavaksi juuri sen, että vaikka olisin ollut luokan priimus, olisin silti ollut myös luokan köyhin, eli menestyksestä ei ollut mitään hyötyä.

Ei mitään hyötyä? Entä jos mietit aikaa opiskelujen jälkeen? Eiköhän luokan priimus pääse myös hyviin hommiin, tulevaisuuttahan varten koulussa käsittääkseni istutaan eli pitäisi ajatella myös sitä tulevaisuutta.

 

[Urski]

Yllätys että kahdeksan lapsen äitiä välillä väsyttää. Tämä on nyt väsynyttä jeesustelua, mutta mun mielestä pitäisi ensin laittaa taloudellinen tilanne siihen kuntoon, että voi pukata sen kahdeksan mukulaa.

Tuosta olen täysin samaa mieltä. Yleinen pointti oli kuitenkin se, että vuonna 1990 köyhyysrajan alla eli 5 % suomalaislapsista, vuonna 2004 12 % lapsista. 12 prosentista itää enemmän narkkareita ja pikkukriminaaleja kuin 5 prosentista. Taisi olla joku Kelan tutkija, joka totesi että näin syntyy vahvemmin ylä- ja alaluokat, joissa on aivan erilaiset moraalikoodit. Itse huomaan tämän esim. vertaamalla omaa kaveripiiriäni (alhaisen koulutuksen omaavia duunareita) omiin työkavereihini. Moraalikäsitykset näissä kahdessa ryhmässä ovat täysin erilaiset.

 

[Urski]

Oletko oikeasti sitä mieltä, että valtion (veronmaksajien) pitäisi rahallisesti tukea korkeakouluopiskelijoille tietty status? Ovatko kalliit baarit, ulkomaanreissut ja kiva kämppä oikeasti edellytys korkeakoulussa opiskelulle? Vedän ihan mutu-tuntumalla että noin 1% suomalaisista korkeakouluopiskelijoista nauttii kuvailemastasi elintasosta. Pitäisikö mielestäsi jokaisen opiskelijan saada valtion tuella kuvailemasi edut?

Ei. Mielestäni korkeakouluissa voisi ottaa käyttöön vaikkapa nimelliset 3000 euron lukuvuosimaksut. Tällöin opiskelijoiksi päätyisi vakavaraisempaa ainesta, joilla on aikaa ja energiaa keskittyä opiskeluun täysipainoisemmin. Näin poistettaisiin osa siitä stressistä, joka aiheutuu työn ja opiskelun yhteensovittamisen vaikeudesta. Esim. Helsingin yliopiston kanslerihan ehdotti noita lukuvuosimaksuja jo muutama vuosi sitten.

 

[Urski]

Tuota näkökulmaa on tosiaan vaikea ymmärtää. Mitä jos tyytyisi nostamaan täydet opintotuet, tekemään 20-30 tuntia viikossa (vaikka ne vkl-työt), laskemaan veroprosenttia reilusti ja ehkäpä luopumaan kalliista baareista tai ulkomaanreissuista?

Minä en matkustele. Tuosta baarijutusta totean sen verran, että halvoissa baareissa käy yleensä niin matalan äo:n omaavaa väkeä että niitä on helvetin vaikeaa jaksaa kuunnella.

 

[Urski]

Miten mielestäsi määritellään köyhä opiskelija? Onko köyhä opiskelija sellainen, jonka köyhä yh-äiti, joka asuu kokonaan maksetussa yksiössään, lähettää kuukausittain pienestä työkyvyttömyyseläkkeestään 150 euroa opiskelijalapselleen? Onko rikas opiskelija sellainen, jonka vanhemmat tienaavat yhteensä 60.000 euroa vuodessa, mutta lyhentävät asuntolainaa ja kahta autolainaa niin, ettei ylimääräistä rahaa ole yhtään?

Tässä on oikeasti helvetin hyvä kysymys. Sanoisin, että tässä tilanteessa yh:n lapsella on rahallinen etu, mutta sillä toisella on luultavasti enemmän keskiluokkaiset arvot, kaveripiiri ja harrastukset, mikä sekin on etu opiskeluissa. Ja kunnollinen isä on sinällään tärkeää henkistä pääomaa ihmiselle kuin ihmiselle.

 

[Keila]

Ei. Mielestäni korkeakouluissa voisi ottaa käyttöön vaikkapa nimelliset 3000 euron lukuvuosimaksut. Tällöin opiskelijoiksi päätyisi vakavaraisempaa ainesta, joilla on aikaa ja energiaa keskittyä opiskeluun täysipainoisemmin. Näin poistettaisiin osa siitä stressistä, joka aiheutuu työn ja opiskelun yhteensovittamisen vaikeudesta. Esim. Helsingin yliopiston kanslerihan ehdotti noita lukuvuosimaksuja jo muutama vuosi sitten.

Aikaisemmin sanoit:

Mielestäni korkeakouluopiskelijalle voisi maksaa hieman korkeampaa opintotukea, jos hän tulee perheestä jossa vanhempien yhteenlasketut tulot ovat alle 10 000 euroa. Veikkaan, että tällaisia tapauksia on Suomessa niin vähän ettei siitä tulisi valtiolle kovin suurta laskua.

Eli mielestäsi haluaisit ensin korottaa köyhästä alkuperästä tulevien opiskelijoiden opintotukia että he voisivat opiskella tehokkaammin, mutta samalla laittaisit lukukausimaksut kouluihin?? Eikö tuossa ole aika räikeä ristiriita?

 

[MKS]

Tässä on oikeasti helvetin hyvä kysymys. Sanoisin, että tässä tilanteessa yh:n lapsella on rahallinen etu, mutta sillä toisella on luultavasti enemmän keskiluokkaiset arvot, kaveripiiri ja harrastukset, mikä sekin on etu opiskeluissa. Ja kunnollinen isä on sinällään tärkeää henkistä pääomaa ihmiselle kuin ihmiselle.

Tämän olen todennut ennenkin, mutta jos nämäkin erot haluttaisiin tasoittaa, niin kaikki lapset pitäisi erottaa perheistään ja ottaa heti syntymästään lähtien valtion viralliseen tasapäistämislaitokseen, jossa lapsien hoidon toteuttaisivat robotit, jotta erilaisten lastenhoitajien vaikutteet eivät pääsisi tuottamaan eriarvoisuutta lasten keskuuteen. Ei valtio voi tehdä yhtään mitään ainakaan tuolle "kunnollinen isä" -tekijälle.

Jonkin tason eriarvoisuutta on aina eikä siitä päästä eroon. Se on vain hyväksyttävä. Eri asia on toki rajan vetäminen sille, milloin eriarvoisuus on liian suurta. Minun mielestäni nyky-Suomessa eriarvoisuus koulutuksen hankkimisen suhteen ei ole liian suurta, sillä valtio antaa tasapuolisesti jokaiselle taloudelliset mahdollisuudet opiskella. Valtio ei voi kuitenkaan vaikuttaa yksilön oppimiin arvoihin ja asenteisiin, jotka lähtevät hänen perheestään. Ja tämä on tärkein tekijä, minkä takia hyvin koulutettujen vanhempien lapset kouluttautuvat selvästi duunarien lapsia enemmän.

Minä en matkustele. Tuosta baarijutusta totean sen verran, että halvoissa baareissa käy yleensä niin matalan äo:n omaavaa väkeä että niitä on helvetin vaikeaa jaksaa kuunnella.

Vaikka kalliiseen baariin menisikin, ei siellä ole pakko tehdä mitään jättilaskua. Juo alkuun kunnon pohjat ja baarissa sitten parit bisset ja ohessa aina jokusen vesilasin, niin budjetti pysyy kurissa ja seuraavan aamun krapulakin on lievempi.

Jos mielestäsi opiskelijan suurin taloudellinen ongelma tässä maassa on se, että ei ole varaa vetää perseitä kaupungin kalleimmassa baarissa joka viikonloppu, niin silloin opiskelijoiden asiat eivät taida olla kovin huonosti.

Eikö mielestäsi tässä mallissa muodostu ongelmaksi se, että eri koulutusaloilla vaadittavat työmäärät opintoviikkoon ovat käytännössä kovin erilaiset?

Se on aivan totta, mutta mielestäni se olisi ehkä kuitenkin pienempi ongelma nykyisen järjestelmän ongelmiin verrattuna. Tällä hetkellä moni tekee melko paljon töitä korottaakseen elintasoaan ja näin laiminlyö opiskelujaan ja valmistuu huomattavasti hitaammin kuin olisi tarpeen. Mikäli opintotuen määrä sidottaisiin ainakin osittain suoritusten määrään, kannustaisi se nopeampaan valmistumiseen. Tällä hetkellä moni opiskelija tekee opiskelujen ohella koulutustaan vastaamatonta työtä, mikä on lähinnä resurssien hukkaamista ja lisäksi vie työpaikkoja muilta.

 

[Joona]

Mitä Urski oikeen nyt yrität sanoa? Jos se duunarin poika haluaa jatkaa samoissa hommissa kuin isänsä, koska kokee ne mielenkiintoisiksi niin jatkakoon, sanoi isä mitä tahansa. Jos se duunarin poika haluaa mennä yliopistoon lukemaan matematiikkaa niin menköön, sanoo isä mitä tahansa. Se on ihan oma päätös. Vanhemmat voivat vaikuttaa mielipiteillään, noille vanhempien mielipiteille ei voi ulkopuoliset mitään, mutta silti se on ihan itsestä kiinni minne sitä lopulta menee. Vastaavasti se dippainssin poika voi halutessaan ryhtyä lääkäriksi, tai hitsariksi, innostus suurimmalla osalla tuossa tilanteessa taitaa kuitenkin olla korkeampaan koulutukseen, tiedän silti parikin tapausta, joissa opiskelu ei vain kiinnostanut. Duunia ei tarvitse tehdä tuntiakaan viikossa opiskeluaikana, jos ottaa opintolainan ja nostaa normaalit tuet (n. 700e/kk) ja opiskelee normaalilla tahdilla (30-40ov/vuosi), elintasokaan ei ole ihan paska, jos asuu opiskelijakämpässä tai muussa kämpässä, jossa vuokra ei ole ihan järjetön. Helsingissä voi tehdä tiukempaa tuolla, jos joutuu yksityiseltä ottamaan kämpän, mutta on niitä muitakin kaupunkeja. Jos lainaa ei uskalla ottaa työttömyyden pelossa, niin saattaa olla väärä ala opiskelun alla.

Se mulla jää kyllä nyt täysin ymmärtämättä, että miksi se opiskelu vaikkapa kauppakorkeakoulussa vaatisi korkeampaa elintasoa, kuin jossain muualla? Jos jollakulla on vanhempien ostama kämppä alla ja ajelee isin autolla ja käy baarissa, arvosanat eivät kuitenkaan tuolla tyylillä koulussa parane. En ainakaan itse ole törmännyt elintasoetuun arvosanoissa, tentit ovat kovasti näyttäneet ratkaisevan sen, mikä arvosana lopulta paperiin pätkähtää. Elintason ei pahemmin myöskään pitäisi vaikuttaa työhön pääsyyn, ellei nyt siellä baarissa tapaa juuri oikeita ihmisiä ja pääse heidän avullaan töihin, noh baariin pääsee kyllä köyhempikin opiskelija sisään, sisäänpääsymaksut harvoin ovat hirvittäviä ja viinaakaan ei ole pakko juoda jos ei halua, tai ole varaa. Hoituu ne suhteitten hankkimiset noihin. Toki sillä pankinjohtajan pojalla on isänsä puolesta paremmat suhdeverkostot töitä etsiessä, mutta jos opiskelut eivät ole kiinnostaneet, niin pelkällä isiedulla ei aivan minne vaan pääse töihin. Jos pääsee, niin se on palkkaavan firman ongelma, ongelma ihan kirjaimellisesti, mikäli kyvytöntä porukkaa palkataan. Lahjakkaat opiskelijat tuntuvat jostain syystä päätyvän töihin, riippumatta siitä löytyykö suosittelijoita vai ei.

Sitten jos siirrytään näihin tapauksiin, missä vanhemmat ovat alkoholisoituneita pitkäaikaistyöttömiä, tai huumeongelmia esiintyy, tai mitä tahansa muuta vakavaa ongelmaa, niin ongelmana ei välttämättä ole se, että lapset ovat köyhiä. Tämä ei myöskään ole varsinaisesti suomalaisen opetusjärjestelmän ongelma, vaan niiden paskojen vanhempien ongelma. Ongelmalle toki pitäisi tehdä jotain, mutta se ei enää liity opiskeluihin. Tuollaisessa tilanteessa vanhemmat pitäisi saada toimivaan hoitoon (sellaista ei taida olla) ja muksu uusille urille. Näihin ongelmiin ainakaan minulla ei ole ratkaisua. En usko siihen että kaikkia ihmisiä voidaan parantaa ongelmistaan, vaikka kuinka yrittäisi, jotkut ihmiset nyt vain ovat ongelmatapauksia, jotka eivät halua elämältään yhtään mitään. Ratkaisuja voisi toki löytyä jonkinlaisia, mutta ne eivät välttämättä olisi kovinkaan eettisiä, tai edes toimivia kaikissa tapauksissa. Rahan syytäminen jo valmiiksi ongelmiin joutuneelle ei auta, kun kierre on jo alkanut, se kierre pitäisi katkaista ajoissa. Jos kuitenkin vanhemmat ovat huumeita käyttävä Ritva ja rappioalkoholisti Antero, niin heidän poikansa Tarmo on suurella todennäköisyydellä joskus tulevaisuudessa myöskin jonkinlaisten ongelmien parissa, olivat ne sitten velkavankeus, alkoholismi tai huumeet. Pitäisikö Tarmo sitten vain huostaanottaa samantien, kun selviää, että ongelmia saattaa jossain vaiheessa perheessä tulla, kun naapurin rouva epäilee, että Ritvan hämärät tutut saattaisivat olla huumeidenkäyttäjiä. Tarmolla on kuitenkin koulussa samat mahdollisuudet kuin muillakin, kotiolot ovat vain paskat ja saattavat estää menestymisen. Niille kotioloille pitäisi keksiä se parantava tekijä. Huumeet ja alkoholi pois koko maailmasta saattaisi toimia, mutta on hieman vaikea toteutettava. Samoin jotkut perheväkivallan tapaukset eivät näy ulospäin mitenkään, mutta lapset kärsivät silti ongelmista. Samaan tilanteeseen saattaa kuitenkin päätyä myös pankinjohtaja Antin ja lääkäri Annen tytär Salla, vaikka vanhemmat olisivat millaiset.

Mitä tulee tuohon köyhien lasten määrän kasvuun, niin voiko osansa olla myös sillä, että akateemiset ovat koko ajan vain kiireisempiä ja hankkivat vähemmän muksuja suhteessa köyhempiin? Yleinen elintaso tuskin kuitenkaan on Suomessa laskenut sitten 80-luvun?

edit. Tulipas pitkät pätkät sekavaa offtopic-paskaa. Älkää välittäkö siitä, jatkakaa keskustelua ilman minua...

 

[Keljumus]

Kysyisin vielä Urskilta yksinkertaisen kyllä/ei kysymyksen: voiko kuka tahansa täysi-ikäinen nuori siirtyä omaan asuntoon ja alkaa opiskelemaan pelkästään valtion tuen varassa (eli ei ollenkaan ilta/viikonlopputöitä).

Kaikki selitys pois, sanot vain että onko tuo mielestäsi mahdollista.