Tukeeko lähipiirisi sinua treenaamisessa & dieettaamisessa?

[parsley]

Pääosin kannustavaa palautetta on tullut. Eniten ihmetystä tuntuu aiheuttavan kaveriporukassa se, kun en joka bileissä halua juoda. Parhaimmillaan sama ihminen on samana iltana sekä ihmetellyt selväpäisyyttäni että ihastellut habaa.

 

[Emilija]

Minä en dieettaa. En. Ei ole sopinut bulkkaus ja kiristelykaudet minulle.
Pyrin olemaan kokoajan semmosessa ns."optimi tilassa". Meni hitokseen vuosia ennen kuin oppi jotenkuten balanssin. Kiva kun kroppa toimii ja palvelee hyvin,semmoisen tasaisuuden olen löytänyt. Ja lisäksi paketti näyttää ihan kivalta ;) mutta kehitys loppuu tyytyväisyyteen eli hikeä pyttyyn vaan!
Minun mies on maailman ihanin, on treenauksessa minun oikea käteni <3 ja intohimo liikkumiseen ja kehittymiseen on sama. Minulle ei sopisi mies joka ei itse tuntisi paloa urheiluun. Vanhemmat vaan ovat tyytyväisiä kun on löytänyt oman polkunsa,ystävät lähes kaikki treenailee enemmän tai vähemmän. Sitä jotenkin hakee tietyntyyppisiä ihmisiä ympärilleen.

 

[Morrimoykkyae]

Mies ainaki tukee, ja lähtee lenkillekkin mukaan. (Suostui jopa kokeilemaan Wii Fittiä :D) Salille lähtö tuntuu vähän nihkeeltä vielä, mutta jos sais edes kokeilemaan muutaman kerran Tilasin AB rollerin johon mies erityisesti ihastui :p

Kaverit tosin ihmettelevät 2-3 tunnin välein syömistä (ruokavalio muuttunut mässäilystä huomattavasti terveellisempään suuntaan) ja alkoholin raakaa vähentämistä :D

 

[idah123]

Kyllä, treenataan yhdessä ja erikseen salia ja välillä uintia, lenkkeilyä ja pyöräilyä lähinnä. Vanhemmat ovat aikanaan maksaneet kaikki lukuisat urheiluharrastukseni, kiitos heille Täytyy tukea omiakin lapsia, kun alkaa harrastukset kiinnostamaan enemmänkin. Jos aloittaisi vaikka tekemällä tosta kohta 6-vuotiaasta pojasta maratoonarin, kun se juoksee aina ja koko ajan, myös sisällä, tälläkin hetkellä :face:

 

[Tuma90]

Ihmeellistä touhua..

Mielenkiintoista on huomata, että niitä ketkä eivät saa kannustusta lähes ollenkaan tai laisinkaan on enemmän kuin niitä, jotka sitä saavat ja tämä on minusta harmillista. Harmillista on myös se, että jotkut ihmiset jaksavat jatkuvasti päteä, valittaa tai haukkua sellaiselle ihmiselle joka harrastaa säännöllistä urheilua, syö terveellisesti ja jolle ylipäätänsä elämäntapansa ovat tärkeitä. Minusta olisi arvostettavaa jos nämä tälläiset voitaisiin jättää väliin ja antaa sen henkilön elää millaite haluaa, se ei ole keneltäkään pois.
Minun alkoholittomuudelleni nauretaan, kun töissä syön terveellisesti ruoalleni ja minulle nauretaan, kukaan ei kannusta vaan kaikki jaksavat päteä ja pitävät säälittävänä. Kaverit ihmettelevät kukaan ei kannusta.. Perhe yrittää kannustaa, mutta erittäin harvoin. Mies on kahdesta se toinen jolta saan kannustusta koska elämäntapamme ovat samanlaiset. Ystävistäni yksi ainoa jaksaa sillon tällön olla iloinen puolestani ja kannustaa, lähinnä sen ansiosta että häneen olen tartuttanut kipinän terveellisistä elämäntavoista. Nykyään olen oppinut antaa kaiken huonon kommentin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos antamatta niiden vaikuttaa sen enempää. Lähinnä vain harmittaa miten ihmiset edes jaksaa..

 

[ennika]

Niin kuin itse sanoit niin ei pidä jäädä miettimään niitä huonoja kommentteja. Se on jo tosi hienoa, että miehesi tukee sinua. Etkä sä muiden kannustusta edes tarvitse. Sitten, kun katsot itseäsi peilistä ja näet treenin tulokset, niin se on paras kannustus mitä ikinä voi saada, tai esim. se fiilis mikä tulee hyvän treenin jälkeen. Ihmisten on vaikea ymmärtää toisten elämäntapaa, jos se poikkeaa paljon omasta, ja usein ongelmana on kateus. Vituttaa, kun joku muu pystyy siihen mihin itse ei pysty ja kuvitellaan, että se toinen luulee olevansa jotenkin parempi ihminen. Vaikka ainakin mulle on ihan sama miten muut haluaa aikansa käyttää. Ja pääosin kaikilla meillä on se mahdollisuus mennä sinne salille ja päättää itse mitä suuhunsa laittaa.

Itse en ole saanut sen pahemmin mitään erityistä kannustusta, saati hirveästi negatiivista palautettakaan. On joidenkin kavereiden vaikea ymmärtää ja ihmettelevät, että miten mä jaksan. Jotkut työkaverit kuvittelee, että tässä olisi kyse laihdutuksesta ja "nalkuttavat" siitä, että mähän olen jo laiha. Olen tuhansia kertoja yrittänyt selittää mistä tässä on kysymys, jotkut tajuaa ja jotkut ei.
En jaksa edes hirveästi mitään treeni-juttuja ym. selittää niille, joita tiedän ettei asia kiinnosta. Parasta on, kun pääsee juttelemaan toisen asiasta innostuneen kanssa.

 

[Morrimoykkyae]

Mielenkiintoista on huomata, että niitä ketkä eivät saa kannustusta lähes ollenkaan tai laisinkaan on enemmän kuin niitä, jotka sitä saavat ja tämä on minusta harmillista. Harmillista on myös se, että jotkut ihmiset jaksavat jatkuvasti päteä, valittaa tai haukkua sellaiselle ihmiselle joka harrastaa säännöllistä urheilua, syö terveellisesti ja jolle ylipäätänsä elämäntapansa ovat tärkeitä. Minusta olisi arvostettavaa jos nämä tälläiset voitaisiin jättää väliin ja antaa sen henkilön elää millaite haluaa, se ei ole keneltäkään pois.
Minun alkoholittomuudelleni nauretaan, kun töissä syön terveellisesti ruoalleni ja minulle nauretaan, kukaan ei kannusta vaan kaikki jaksavat päteä ja pitävät säälittävänä. Kaverit ihmettelevät kukaan ei kannusta.. Perhe yrittää kannustaa, mutta erittäin harvoin. Mies on kahdesta se toinen jolta saan kannustusta koska elämäntapamme ovat samanlaiset. Ystävistäni yksi ainoa jaksaa sillon tällön olla iloinen puolestani ja kannustaa, lähinnä sen ansiosta että häneen olen tartuttanut kipinän terveellisistä elämäntavoista. Nykyään olen oppinut antaa kaiken huonon kommentin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos antamatta niiden vaikuttaa sen enempää. Lähinnä vain harmittaa miten ihmiset edes jaksaa..

Anna kavereiden ihmetellä, kannattee keskittyy vaan siihen omaan tekemiseen Ja on tosi harmillista että sua pidetään säälittävänä, mun mielestä on ainakin hienoa että ihmiset huolehtivat itsestään eivätkä rilluttele joka viikonloppu baarissa itse en ainakaan enää viihdy samanlaisissa piireissä kun ennen, tuntuu että on tullut etäännyttyä tällaisista ihmisistä ketkä ei osaa arvostaa mun elämäntapavalintoja. Kaikki ihmiset on erilaisia Jatka vaan pusertamista, älä välitä valittamisesta tai haukuista!

 

[Titiuu]

Minun alkoholittomuudelleni nauretaan, kun töissä syön terveellisesti ruoalleni ja minulle nauretaan, kukaan ei kannusta vaan kaikki jaksavat päteä ja pitävät säälittävänä. Kaverit ihmettelevät kukaan ei kannusta..

Mulla sama juttu, nää vanhat kaverit, joiden kanssa tuli remuttua ja juopoteltua ja syöpöteltyä vielä pari vuotta sitten, jaksaa nyt ihmetellä, naureskella ja haukkua tylsäksi, kun en lähdekään juomaan. Tyhmältähän se tuntuu, kun enhän minäkään naura heille heidän elintavoistaan, koska se ei ole mun asiani ja jokainen eläkööt niin kuin elää.
Mulla on onneksi nyt uusia kavereita, jotka käy salilla ja ymmärtää tän jutun. Poikaystävä jaksaa kannustaa ja käy myös salilla, mutta ei sitten kiinnostu kaikista salaattipöperöistä, mitä tekisin :D Opiskelijan ja satunnaistöitä tekevän taloudessa kun ei monenlaista ruokaa pysty tekemään, mutta oon nyt kevättä kohti saanut vähän käännettyä kevyemmälle tätä syömistä. Ja tosiaan, treenaan paljon, mutta en varsinaisesti dieettaa. Tällä hetkellä menossa ensimmäistä kertaa semi-dieettaus-kokeilu.

 

[chausette]

Ei ainakaan mun lähipiirissä saa kannustusta, kun yrittää siistiä ruokavaliotaan. Olen normaaleissa mitoissa, mutta hieman on päässyt fläsää kertymään, kun oli pitkä saikku + fyysinen työ vaihtui toimistotyöhön.

Noh, ei siinä muuten mitään, mutta herkkuja ja alkoholia tuputetaan jatkuvasti. Hauskaa on, että voin kyllä juoda sen oluen ei ongelmaa, mutta koska olen herkkunarkki, niin kakuista ja karkeista, leivoksista ja suklaista mun pitää pysyä kaukana. Ja tätä ei ymmärretä. Paras perustelu on, että ihminen tarvitsee sokeria. Muuten on tullut kommentteja kuten elämästä pitää nauttia ilman paheita elämä on tylsää jne.. No, en ole paheistani luopumassa ikuisesti, mutta aion kyllä jatkossakin rajoittaa niitä hieman aiempaa enemmän.

Ja tietysti tämä.. "Mistä säkin muka painoa pudotat? Voisit hyvin jopa lihoa vielä muutaman kilon eikä näkyisi missään." Niin. Voisin ehkä, mutta olo omassa kropassa olisi ihan vieras sen jälkeen. Hoikassa vartalossa on miellyttävämpi olla kaikinpuolin ja lisäksi jalkavammaisena se auttaa myös tuota mun jalkaa, sillä muutamakin kilo pois sen päältä on hyvää juttu.

Salikäynneistä en ole vielä saanut kommentteja johtuen siitä, että kukaan ei ehkä oikeasti tajua kuinka paljon käyn siellä..

 

[RageRoid]

Sellaiset ihmiset, jotka itse harrastavat liikuntaa paljon, tietävät kuinka hyvä olo siitä tulee ja kuinka helppoa on saavuttaa lihaksikas keho. Heidän kanssaan on mukava jutella ja he kannustavat. Toinen ääripää on sitten henkilöt, jotka harrastavat liikuntaa muodollisesti vain kertoakseen sen facebookissa. He eivät kokemuksieni mukaan yleensä ole tyytyväisiä itseensä ja yrittävät kompensoida itseään muiden silmissä lähemmäs hyväkuntoista vähättelemällä muita. En siedä sellaisia henkilöitä yhtään. Harmi että niitä on joka puolella yksi: työpaikalla, salilla, sukulaisten joukossa, kaveripiirissä jne.

 

[EmillimE]

Törmäsin eräässä blogissa hyvään tekstiin aiheesta. Kannattaa lukea.

Kunnioitatko ystäviesi elämäntapoja? | Linda Manuella

 

[SlummiViikuna]

Juuri ne ihmiset tukee keiltä tukea tarvitsen. Mutsi on ihan mielissään ja kertoo kaikille, jotka jaksaa vaan kuunnella, ettei meidän tyttö enää juo ja se vaan treenaa ja syö kunnolla ja kisatakin vielä aikoo. Käydessäni punnailee ja kokkaa mun ruuat. <3 Poikaystävä (tai jotain sinnepäin..haha)...treenaa itekin kovasti ja on treenannu vuosikaudet, joten se on mun sellanen mentori, joka vastaa aina, jos mulla on kysyttävää ja auttaa, jos tarviin jotain. Myös mennessäni vierailulle tulee yleensä tekstari etukäteen, jossa kysytään mitä ruokaa mulle tarvii varata jääkaappiin. Salikortinkin tuo on, tarpeen vaatiessa, mulle omalle paikkakunnalleen hankkinut.
ystävät..suurin osa kannustaa ja on aidosti ilosia mun puolesta. Pyytävät mukaan bileisiin ja kohtelevat muutenkin niinku mikään ei olisi muuttunu.

On siis hyvät joukot hommieni takana kyllä! <3 Oon siitä super kiitollinen, koska tiedän, ettei kaikilla..läheskään, näin ole.

Mummo joskus sano, että "Ekkai sä vaan laihruta??! Eikö tua ny oo vähä humpuukia?? Ota ny vaan pullaa!"
Mutta viimeksi, kun kävin, n. 2 kk:n tauon jälkeen, oli mummonkin ääni kellossa muuttunut "Kylläpä sulla on ruppi hyväs kunnos!" :D Voi mummo! <3

 

[namehisa]

Ei oikein tue, ovat vaan sitä mieltä että tässä siirrytään syömishäiriöstä ja pakkomielteestä toiseen... :P Kaikki ovat vähän sitä mieltä, juuri kukaan ei usko että "puhtain motiivein" mentäisiin.

 

[ssanni]

Avopuoliso kannusti alunpitäen treenaamaan, ja hän onkin se jota voin kiittää tuesta ja kannustamisesta kun pudotin massaani sen 15kg. Muu lähipiiri ihmettelee miksi lihaksen pitää näkyä, ja miksei puntilla käydä vaan näyttämässä nätiltä ja kutittelemassa lihaa. Muutamia kavereita on tullut nimenomaan kuntosalin kautta, niille voi sitten avautua ja hehkuttaa treenejään, onneksi. Eihän se pälli kestä loputtomiin jos kaikki nyrpistää nokkaansa jos vähän pullistelee peilin edessä

 

[sportholic]

Mulle kävi näin: SIlloinen avokki yllytti salille. treenattiin yhdessä ja herra näytti mulle liikkeitä ja muutenkin opasti salihommissa. Sain sitten kipinän ja aloin treenata säännöllisesti. Kehuja ei tullut, kannustuskin oli hyvin olematonta. No tokaisi tuo kerran (ei ihan selvinpäin) että "sulle on tullut tuollaisia patteja selkään...

Tän vuoden alussa päätin sit lähteä kisavalmennukseen. Kyselin herralta, että mites on ja ei kai käy parisuhteen päälle? Vastaus oli, että on mun oma asiani. Siitä sit vaan kisatiimin messiin ja treenaamaan tavoitteellisesti. vaan kuinkas sitten kävikään...

AY-koulutuksesta palattuaan herra nykyinen ex ilmoitti, että tää on tässä. Hän ei halua elää näin. Ei muuta selitystä. Matto vedettiin jalkojen alta. Siinä tuo sitten lupas, että tulee jatkossakin tsemppaamaan ja kannustamaan mua tavoitteessa ja treneissä. Miten niin jatkossakin, kun sitä kannustusta ei tullut yhdessäoloaikanakaan.:(

Jotta näin täällä. Onneksi salilla on ihan jees tyyppejä, jotka jeesaa ja tarvittaessa vittuilee sopivasti, jotta treeni kulkee. Vittuiluhan tuplaa treenitehot, eikö vaan?

 

[Pilipali]

Mulle kävi näin: SIlloinen avokki yllytti salille. treenattiin yhdessä ja herra näytti mulle liikkeitä ja muutenkin opasti salihommissa. Sain sitten kipinän ja aloin treenata säännöllisesti. Kehuja ei tullut, kannustuskin oli hyvin olematonta. No tokaisi tuo kerran (ei ihan selvinpäin) että "sulle on tullut tuollaisia patteja selkään...

Tän vuoden alussa päätin sit lähteä kisavalmennukseen. Kyselin herralta, että mites on ja ei kai käy parisuhteen päälle? Vastaus oli, että on mun oma asiani. Siitä sit vaan kisatiimin messiin ja treenaamaan tavoitteellisesti. vaan kuinkas sitten kävikään...

AY-koulutuksesta palattuaan herra nykyinen ex ilmoitti, että tää on tässä. Hän ei halua elää näin. Ei muuta selitystä. Matto vedettiin jalkojen alta. Siinä tuo sitten lupas, että tulee jatkossakin tsemppaamaan ja kannustamaan mua tavoitteessa ja treneissä. Miten niin jatkossakin, kun sitä kannustusta ei tullut yhdessäoloaikanakaan.:(

Jotta näin täällä. Onneksi salilla on ihan jees tyyppejä, jotka jeesaa ja tarvittaessa vittuilee sopivasti, jotta treeni kulkee. Vittuiluhan tuplaa treenitehot, eikö vaan?

No jo nyt on.... No tuollaisen kakaran perään ei ainakaan kannata haikailla, vaikka etpä sinä varmaan sitä teekään. Tsemppiä treeneihin ja tavoitteisiin! :whip:

Itselläni mies kannustaa, vaikka ei itse salilla käykään. Työpaikalla näkevät, että puhdasta ruokaa mätän naamariin ja työkaverit ovat vain uteliaita. Kerran joku totesi, että "kuivalta näyttää" :D

Töissä on usein tarjolla pullaa, mutta nykyään otan vain jos joku on itse leiponut, mutta en kuitenkaan useampaa pitkin päivää vaan kyllä se yksi riittää kun sitä kerran viikossa on tarjolla. Kaupan pullat ja keksit jätän rauhaan. Tähän ei olla reagoitu paria "no mikäs nyt"-kommenttia lukuun ottamatta, eli ei päivitellä sitä etten jatkuvasti mätä sokeria.

Voisi siis sanoa, että olen aika onnekas :hyvä:

 

[Hilda]

Perhe tukee, ystävät juuri ei. Sinkkuna tämä on todella kurjaa. Mutta toisaalta saan lisämotivaatiota epäilijöistä ja en mitään saliseuraa kaipaakaan. Ystävät eivät juuri harrasta saleilua/mitään urheilullista, niin toisaalta ymmärrän. Ja muutama ystäväni on varmasti kateellinen tiiviimmästä ulkomuodostani, eli katsoo, mut ei kommentoi. Ja entisenä ylipainoisena ymmärrän sen, kyllä se aina oli pisto vyön alle, kun näki jonkun laihtuvan ja itse itki omaa ulkonäköä iltaisin mussuttaessa suklaata :( tottakai olen hieman muuttunut, koska kannan omia eväitä tapaamisissa, enkä bailaa joka viikonloppu kuten ennen, niin varmasti he ajattelevat minun tulleen tylsäksi ja itsekkääksi. Ehkä sitä vähän olen, mutta tämä onkin mun projekti ja mun elämä.

 

[leobrat]

Sisko tukee, mutta asuu kaukana. Mulla on ollut vähän on/off projektina koko homma kun tuntuu että tulosta ei synny. En oikein tunne ketään joka kävisi salilla tai söisi ruokavalion mukaan. Puoliso ei oikein sano juuta eikä jaata, on itse enemmän tv/bisse-miehiä.
Uskon että foorumikin motivoi, kun ei ole niin yksin. Ja tosiaan, oma elämä oma prokkis!

 

[Kharon]

Oon jo useammin kuin muutaman kerran saanut kuulla mutsin suusta "älä treenaa niin paljon" kun oon sanonut, että melkein kaikki farkut on jääneet pieniksi ja pitäis ostaa uusia. Tänään se sanoi myös, että mun jalat/takamus on kasvanut jo niin paljon että eikö mun kannattaisi jo vähän vähentää treenaamista. :face: Onneksi sentään mun mies ja muutama kaveri on sitä mieltä että lihaksikkuus ja muodokkuus on hyvä juttu. Siltikin, tuollaiset sanomiset saa aina hetkeksi epäilemään itseäni.

 

[RoseTattoo]

Yksin saa painaa eteenpäin ja tsempata :( Kukaan lähipiirissä ei kannusta, ei perhe eikä kaverit. Ensimmäiset sanat, mitä ihmiset sanovat kun kuulevat minun olevan dietillä ovat, että mistä sinäkin muka laihdutat? No "*%¤%!(& onhan tässä kropassa vaikka kuinka paljo mistä laihduttaa! Jos puhun treenaamisesta tai tavoitteistani saan osakseni vain naurahduksia tai pään pudisteluja, huoh! No mut en jaksa välittää niistä, jos ei kukaan muu tsemppaa niin tsemppaan sitten itse itseäni :D