Tukeeko lähipiirisi sinua treenaamisessa & dieettaamisessa?

[Ferya]

Mulla on aika tuore suhde (pari kk tapailtu), mutta sen verran mitä olen tässä nyt kuulostellut, ei todellakaan pistä pahakseen mun harrastuksia, päin vastoin. Vaikka ei sekään ymmärrä miten joku viitsii herätä tuntia aiemmin aamuvuoroviikolla ehtiäkseen tekemään aamuaerobisen. Mies on siis itsekin salilla rampannut teinistä asti, nyt kai ikäänkuin saikulla rankemmista treeneistä. Mutta siis todennäköisesti mies ei yritä rajoittaa mun harrastuksia eikä myöskään dieettejä.

 

[Miuz]

Tukea en ole pahemmin saanut. Enemmänkin kummaksuntaa. "Miksi olet dieetillä, kun olet muutenkin noin pieni.." Moni ihminen ei ymmärrä sitä, että olen ~150 pitkä niin olen normaalipainoinen vielä tyyliin 41kg.. Sitä on monelle vaikea selittää. Muutenkin, kun lähipiiriini ei hirveästi urheiluhenkisiä kuulu niin heidän on vaikea ymmärtää mua. Ei se mun menoa ole haitannut. Oon ehkä enemmänkin sellainen ihminen, että vaikka en tukea saa niin uskon sen verran itseeni, että annan vain mennä :D Tällä hetkellä käyn ystäväni kanssa salilla silloin, kun meidän aikataulut mätsää. Se on kyllä ihanaa, kun on joku joka on kanssa innoissaan salilla rehkimisestä.

 

[Fox]

Olen todella yksinäinen susi treenaamisen suhteen. Mun ystävistä kukaan ei käy salilla, korkeintaan harrastavat satunnaista lenkkeilyä. Työkavereista ei myöskään löydy rautaa rakastavia tyyppejä. Joten IRL mulla ei ole ketään, jonka kanssa jakaa treenikokemuksia :( Mies tukee harrastusta, on lasten kanssa, kun mä olen salilla. Mun mies ei harrasta mitään liikuntaa, ja siinä kohden on mun vastakohta, mutta ymmärtää, että mun pää leviää, jos en pääse salille. Ja kantaa rahkaa kaupasta ja paistaa pihvit :hyvä:

 

[mankki]

Hieman on kaksijakoiset lähipiirin fiilikset saliharrastukseni suhteen: osa ei ymmärrä ollenkaan ja tuo sen selvästi esille ja osa on kannustavia. Tosin kaipaa vielä sellaista ystävää, jolla olisi oikea palo tähän hommaan, jotta saisi yhteisreeneihin sopivaa piiskausta. Sinkkuna sinänsä ei kotona ole ongelmia, kun menee ja syö miten haluaa Juuri eilen yksi uudempi salilta löytynyt kovaa reenaava tuttava totesi minulle, etten anna itsestäni kaikkea reeneissäni, joten hieman yksin tässä tällä hetkellä on. Motivaatiota kuitenkin on käydä salilla monta kertaa viikossa, joten ei tilanne nyt valtavan huono ole.

 

[PirsKatti]

Joo. Kasvoin urheiluperheessä ja kasvatan omaa jälkikasvuani samanmoisessa. Eli perhe ymmärtää, haastaa ja tukee. Lempeää veetuilua tulee omilta pojilta tyyliin: "Mutsi kato, TÄÄ on haba. Toi on... roikkuva elli." Mulla mitään ellejä, jos nyt ei niin isoa habaakaan :D (vielä)

 

[vaahtokarkki]

No ei tue. Äiti yrittää kaikin tavoin saada lopettamaan lähes kuolettavan vaarallisen urheilun. Veli ei jaksa kuunnella, vaikka treenaa itsekin 'Nämä on sitten juhlat ja täällä ei puhuta treenaamisesta'. Joskus ollaan sen kanssa kyllä yhdessäkin reenattu. Jotkut kaverit on vakavasti treeni-kateita. Jotkut haluaa mut piiskaamaan itseään ja kadehtii itsekuria, mutta ei kannusta kyllä mua. Työkavereiden mielestä olen yksinkertaisesti hullu ja ne epäilee että ajan parran aamuisin. Yksi ystävä on, jonka kanssa voi puhua ja treenata ja joka kannustaa ja neuvoo. Ei se määrä vaan se laatu. Kyllähän läheisten kannustus tuntuis joskus aika kivalta.

 

[Tuik]

Tukee ja kannustaa kovasti. Vaikka en treenaa salilla ns. tavoitteellisesti(tai tavoitteena on tietty lihaskasvu, mutta ei siis mitkään kisat), vaan se on enemmän oman lajin tukemiseen tarkoitettu lisäharjoite, niin saan treenivinkkejä ja käydään miehen kanssa yhdessä mahdollisuuksien mukaan. Miekkonen on myös usein kesäisin kannustamassa mäkivedoissa tai ottamassa aikaa intervalleissa tms. Puoliso itsekin treenaa, joten ruokapuolestakaan ei tartte sen kanssa vääntää.

 

[mankki]

Samaistun vaahtokarkkiin työkavereiden asenteiden osalta. Miespuoliset on innoissaan ja kannustaa, mutta muutamat naiset... "mä oon kyllä sitä mieltä, että elämästä pitää nauttia ja syön tämän suklaapalan, vaikka se varmaan meneekin suoraan läskinä takapuoleeni" (kieltäytyin kohteliaasti dieetillä tarjolla olleista suklaista), "ai ootsä nyt joku kehonrakentaja muka". Äh kukin tyylillään. Minä tykkään tästä ja sä tuosta.

 

[Molly]

"mä oon kyllä sitä mieltä, että elämästä pitää nauttia ja syön tämän suklaapalan, vaikka se varmaan meneekin suoraan läskinä takapuoleeni"

Toi on muuten jännä. Miten tyypit olettaa, että tässä sitä kärsitään tuskissaan kun ei syödä suklaata tms. Suuri osa omistakin kavereista on sitä mieltä että elämän yksi ja ainoa suuri nautinto on kaikki epäterveellinen, ja jos se "otetaan pois" niin mitään nautintoa sitten enää olekaan. Huoh!:face:

 

[vaahtokarkki]

Samaistun vaahtokarkkiin työkavereiden asenteiden osalta. Miespuoliset on innoissaan ja kannustaa, mutta muutamat naiset... "mä oon kyllä sitä mieltä, että elämästä pitää nauttia ja syön tämän suklaapalan, vaikka se varmaan meneekin suoraan läskinä takapuoleeni" (kieltäytyin kohteliaasti dieetillä tarjolla olleista suklaista), "ai ootsä nyt joku kehonrakentaja muka". Äh kukin tyylillään. Minä tykkään tästä ja sä tuosta.

Niin no, täällä on yksi nainen ja se välillä sanoo että haluaa näyttää samalta kuin minä ja aloitti syömään rahkaa. Muutaman päivän se sitä söi pitkin hampain, nyt se on alkanut käymään body pumpissa uuden vuoden lupauksen ansiosta. Tänään se sanoi että kohta se vetää maasta enemmän kuin minä Mutta se on siis ihan sellainen herttainen, ei ollenkaan pahalla tavalla. Eikä noi äijätkään pahalla, niiden mielestä olen vaan ihan sekaisin. Ja jaksaa ne syömisiä kyllä kommentoida; kamalan paljon syöt rahkaa kyllä päivässä, että monesko toi jo on ja etkö nyt ottais munkkia. Mut joo, ei ne kannusta.

 

[Sansa-]

Toi on muuten jännä. Miten tyypit olettaa, että tässä sitä kärsitään tuskissaan kun ei syödä suklaata tms. Suuri osa omistakin kavereista on sitä mieltä että elämän yksi ja ainoa suuri nautinto on kaikki epäterveellinen, ja jos se "otetaan pois" niin mitään nautintoa sitten enää olekaan. Huoh!:face:

Tämän olen itsekin huomannut, juuri tänään selostin kaverilleni mitä ruokia syön (perus rahka, ruisleipä, puuro, kasvikset, kana, kyllä te tiedätte), ja ensimmäinen reaktio oli "eli ei siis mitään oikeasti hyvää! :wtf: " Seuraavaksi sain sääliviä katseita. Ihan kuin jäisin paitsi kaikesta maailman nautinnosta..

Edit. Sitä paitsi mielestäni se ruoka mitä syön on hyvää!

 

[mankki]

Minä entisenä pulla-, karkki- ja limsahiirenä sinänsä ymmärrän hieman tuota asennoitumista, että kaikki terveellinen on pahaa ja kärsimystä, kun ei ole jotain, mikä tuo itselle vielä paremman olon ja hyvän mielen. Vielä vuosi sitten olisin kieltäytynyt syömästä mm. parsakaalia ja nyt sitä menee useana päivänä viikossa :D Osaksi tuttujen asennoituminen on ehkä nihkeää siksi, että olen "muuttunut ihan erilaiseksi" viimeisen 1,5 vuoden aikana aloitettuani säännöllisen saliharrastuksen ja samalla siivosin ruokavaliotani.

 

[Ferya]

Tämän olen itsekin huomannut, juuri tänään selostin kaverilleni mitä ruokia syön (perus rahka, ruisleipä, puuro, kasvikset, kana, kyllä te tiedätte), ja ensimmäinen reaktio oli "eli ei siis mitään oikeasti hyvää! :wtf: " Seuraavaksi sain sääliviä katseita. Ihan kuin jäisin paitsi kaikesta maailman nautinnosta..

Edit. Sitä paitsi mielestäni se ruoka mitä syön on hyvää!

Sama täällä, ihmiset suunnilleen pyörtyy järkytyksestä. Että missä pullat, karkit, sokeri, makkarat, nakit ja einekset. Ja että enkö muka syö pizzaa, grilliruokaa tmv. No syön, joskus. Mutta lähinnä helppouden takia joskus kaupungilla notkuessa tai sitten kyläillessä. Mutta eipä tule muuten mutustettua. Ja minunkin mielestä se ruoka mitä syön on hyvää. En mä kaipaa mitään hiilarihumalaa, en oo koskaan ollut edes kauhean kova syömään mitään herkkuja. Se on aika tottumuskysymys.

 

[sparkling]

Vanhemmat kannustaa liikkumaan mutta ei salilla, halvempi ja "iisimpi" laji ois kuulemma parempi. Sellanen käsitys mulle on jäänyt enkä oo ees kertonu että alotin uudelleen.

 

[Bravil]

Aika vähän löytyy kannustusta tai ees ymmärrystä.
Isä pyöritteli päätään, että "vieläkö meinaat pudottaa painoa?" ja ihmettelee, kun oon "aina" salilla. Toisaalta on kyllä kovin iloinen terveellisemmästä elämäntyylistä.
Sisko alkoi itsekin treenata jälkeeni, mutta on aivan eri tavoitteet... hetken kesti, että molemmat tajuttiin ja hyväksyttiin toistemme eriävät tavoitteet.
Työpaikalla ihmettelyä tulee viikoittain... "miten pystyt syömään rahka ihan pelkästään? Eikö se oo pahaa?" "Kyllähän sä voit ottaa pullaa, kun liikut niin hulluna" "Monesko purkki rahkaa tänään?" "Etkö syö ees hedelmiä? Kun aina näkyy vaan rahkapurkkeja kädessä..."

Kyllä toisaalta löytyy myös niitä, jotka ovat aidosti iloisia ja kannustavia, jopa ilman kateutta. Ja kyllä ne työkaveritkin on ymmärtäväisiä, ei kaikki enää edes tarjoa kakkua
Toisaalta, ulkomuotoni ei ole vielä silmiinpistävä tai edes tylpästi tökkivä. Katsotaan, että mitä tapahtuu kun ulkomuoto kehittyy...

 

[tankopippuri]

Näitä kun lukee, niin taidan olla kyllä onnekas. Tosin nyt kolmenkympin korvilla en esim. ole enää kovin aktiivisesti vanhempieni kanssa tekemisissä, mutta isältä tilasin häälahjaksi hänen itse hitsaamansa dippitelineen ja se tuotiin tänne mittatilaustyönä. :D Oma mies tukee treeniä tosi hyvin ja tykkää siitä että teen hänelle treeniohjelmat, kun ei jaksaisi suunnitella itse. Työpaikalla ei ole kommentteja kuulunut, paitsi saman työhuoneen toinen mimmi paljastui taannoisissa keskusteluissa salillakävijäksi.

Dieetin suhteen olen enemmän yksin, mutta ymmärrän tosi hyvin, ettei kukaan ei-dieettiläinen jaksa kuunnella päivittäin niitä "olisinpa sittenkin tehnyt päivällä aerobista, nyt on enää 250 kcal iltapalalle" -juttujani. Siksi silloin tullaan tänne pakkikselle postaamaan sitäkin useammin! Ja kyllä silloinkin tulee kannustusta viikottaisiin edistymistuloksiin mieheltäni, kunhan kertomisen annostelee sopivan vähälle.

 

[MissVerde]

Itse oon kyl kans tajunnu kuinka onnekas oon ku mies kannustaa vieressä! Käydään aina samaan aikaan salilla ja samaa ohjelmaakin tehdään (saan aina varmistajanki penkkiin jes) joten voidaan yhes höpöttää kaikenmaailman juttuja ilman et toinen ärsyyntyy. Tosin mun mies taitaa höpöttää enemmän ja haluu aina näytellä netistä kaikkee videoita sun muuta, eikä IHAN aina jaksa niin kiinnostaa, mut hyviä vinkkejähä niistä kans löytyy :D

Syömisistä spekuloidaan kans yhessä, vaikka erilaiset tavoitteet koska miehellä tarkotus saada lisää massaa ja mun taas pudottaa painoa menettämättä lihaksia. Mut se ite kokkaaminen jää kyl mun kontolle dammit. Mut hyvin tsemppaa kans niinä päivinä ku tekis mieli kaikkee mahdollista suklaasta roskaruokaan niin muistuttelee aina, ettei vielä ole sen aika ja muistahha mitä oot puhunut jne. Jos ei ois tällasta tsempparia vieressä niin en tiedä miten hyvin pystys aina kaikkia kiusauksia vastustamaan!

 

[tourniquet]

Täytyy myöntää, mut mun mies ei hirveenä mua kannusta sillain kuin toivoisin. Sillain kun sanon et "jes! tein mavea 5x5 90kg!!" ja meis sanoo vaan "hyyvä"... Jotenki kaipais et toinen ois myös "hei hienoa! hyvä!" Samoin on sitten senkin kans, et jos sanon haluavani laihduttaa niin kaikki huono mitä laitan viikonloppuna suuhun tulee heti toisen suusta noottina. Ja sekin että mies ei pahemmin sano et oon laihtunu tai oon kaunis tai muutakaan. Ainoa on et "hyvä perse"... Eikä kyllä vanhemmatkaan hirveevä puhu mun harrastuksista tai ole kiinnostuneita.. Ainoa on veli joka harrastaa samaa lajia ja tietää et mulle nää on isoja saavutuksia. Ainoa keneltä saa sillain myötätuntoa. Sitten on yks kaveri joka kans ymmärtää ja kannustaa... Siinäpä se... Ei salillakaan hirveenä kuule mitään kannustuksia tai kehuja.

Olipas synkkä :(

 

[Minihiiri]

Eipä tue.. Systeri kuuntelee kommentoimatta. Äiti sano että sun hartiat on leventyny, mitä sä oot vetäny mies sanoo että oon tyyliin tärähtänyt kun treenaan kotona. Sanoo että naisilla lihas ei oo kaunista :face: mutta silti mä salaa huomaan ettei se ihan lyttää mun treenausta :dance2: työkaverit tosin kattoo kieroon ku en ikinä syö eineksiä, ne syö kaikki niitä pelkästään. Ja koulussa kun en ota hirveetä annosta hiilaria vaan panostan prodeen ja salaattiin niin ne luulee että oon jotenkin vinksahtanu. Vaikeeta joillain!

 

[zolana]

Mulla kaikki kaverit, tutut ja tutuntututkin tukee, kyselee ja on kiinnostuneita. Äiti ja isä on lähipiirissä ainoat jotka tsemppaavat oikein urakalla, mies on kyllä kannustava jotenkin omalla tavallaan muttei esimerkiksi vielä ikinä ole sanonut että näyttäisin paremmalta/pienemmältä nyt 45kg laihtuneena kuin ennen ja valittelee välillä kun teenaan paljon sekä on huolestunut siitä ettei musta salakavalasti tule häntä vahvempi. Isovanhemmat ovat kiinnostuneita mutta varoittelevat häämöttävästä anoreksiasta (onhan mulla enää vajaa 60kg bmi:n mukaiseen normipainoon ja ovat kovin huolissaan isojen painojen kanssa temmeltämisestä.