Tukeeko lähipiirisi sinua treenaamisessa & dieettaamisessa?

[RockDoll]

Ei tue. Töissä vinoillaan kokoajan pikkusen "ainiin ethän sie näitä voi syödä" ja sit pyöritellään silmiä. Se ei minuu häirihe. Enemmän häirihtee kun perhe ei tue. Äiti pitää tätä kummallisena vaiheena (melkein kolmekymppisellä) ja siskosta tää on hyvä vitsien aihe. Kun meen käymään kotona tarjolla on aina pastaa ja suklaata ja leivoksia ja sämpylöitä yms. Sit kun sanon että en mie näitä voi syödä niin kohautellaan olkapäitä ja todetaan että se ei oo muiden ongelma. :( Ei ookkaan mutta olis silti kiva että miutkin otettas huomioon.

 

[Ferya]

Isovanhemmat ovat kiinnostuneita mutta varoittelevat häämöttävästä anoreksiasta (onhan mulla enää vajaa 60kg bmi:n mukaiseen normipainoon ja ovat kovin huolissaan isojen painojen kanssa temmeltämisestä.

No mä olen normipainoinen, mutta kyllä mua ainakin vituttaa kaikki anoreksialäpät. Ne ei ole kovin hauskoja, ja minusta on yhtä epäkohteliasta tulla jauhamaan ihmisen painosta on se sitten minkä painoinen tahansa. Mitä se muille kuuluu minkä kokoinen haluan olla.

 

[valaskala]

Saa ja ei saa.

Mies harrastaa salia itsekin joten häneltä kyllä saa kannustusta ja ymmärrystä. Veljet treenaa molemmat, toinen teki mulle saliohjelman ja toisen kanssa käydään juoksemassa sillon tällön. Äiti on pikkuhiljaa tottunut siihen että me syödään kotona tai tuodaan omia eväitä, eikä oteta pullaa tms kahvin kanssa. Kavereista ja työkavereista osa tajuaa, osa taas ei. Ja mikä mielenkiintoisinta, eniten kritiikkiä ja kummeksuntaa saa niiltä, jotka itse mielellään syövät kebabbia lounaaksi ja sitten pohtivat mille ihme-pussikeitto-chilijuomadieetille alkavat seuraavaksi.

 

[pinguliina]

Miesystävältä tulee tukea ja apua mukavasti, saleilu kun on yhteinen harrastus ollut jo vuosia ystävät välillä ihmettelevät, miten voi jaksaa käydä neljä kertaa viikossa salilla, mutta ovat kuitenkin lähinnä kannustavia. Kotona saa välillä kuulla äidiltä esim. miksi pitää kasvattaa hartioista niin leveitä ettei takit mene päälle ym :D mutta toisaalta ihan kannustavia sielläkin ollaan, sentään joku järkevä harrastus on löytynyt!

 

[m0nski]

No ei tue. Äiti yrittää kaikin tavoin saada lopettamaan lähes kuolettavan vaarallisen urheilun. Veli ei jaksa kuunnella, vaikka treenaa itsekin 'Nämä on sitten juhlat ja täällä ei puhuta treenaamisesta'. Joskus ollaan sen kanssa kyllä yhdessäkin reenattu. Jotkut kaverit on vakavasti treeni-kateita. Jotkut haluaa mut piiskaamaan itseään ja kadehtii itsekuria, mutta ei kannusta kyllä mua. Työkavereiden mielestä olen yksinkertaisesti hullu ja ne epäilee että ajan parran aamuisin. Yksi ystävä on, jonka kanssa voi puhua ja treenata ja joka kannustaa ja neuvoo. Ei se määrä vaan se laatu. Kyllähän läheisten kannustus tuntuis joskus aika kivalta.

Minä entisenä pulla-, karkki- ja limsahiirenä sinänsä ymmärrän hieman tuota asennoitumista, että kaikki terveellinen on pahaa ja kärsimystä, kun ei ole jotain, mikä tuo itselle vielä paremman olon ja hyvän mielen. Vielä vuosi sitten olisin kieltäytynyt syömästä mm. parsakaalia ja nyt sitä menee useana päivänä viikossa :D Osaksi tuttujen asennoituminen on ehkä nihkeää siksi, että olen "muuttunut ihan erilaiseksi" viimeisen 1,5 vuoden aikana aloitettuani säännöllisen saliharrastuksen ja samalla siivosin ruokavaliotani.

Ite oon käynyt salilla nyt 7kk silleen tosissaan, mutta tulosta on tullut tosi hyvin siihen nähden, että oon lähtenyt ihan nolla kunnosta. Oon ollut melkein koko ajan dieetillä. Ensin kaikki "kaverit" oli vähän silleen jee hyvä hei, mutta nyt kun tulosta on tullut (painoa -14kg) ja lihaksia alkaa vähän näkyä käsistä. Toki oon tyytväinen tuloksista, ilonen ja ehkä ennen kaikkea hämmentynyt että oon pystynyt tähän. Lisäks tunnustan kyllä olevani melko hurahtanut. Kai tää sitten alkaa olla se piste kun alkaa noi kaveripiirit vaihtua, kun oon kuulemma kanssa "muuttunut ihmisenä". Jep, ilosemmaksi ja terveemmäksi. Mies onneks tukee, on itekin dieetillä ja treenaa, samoin meillä on muutamia kavereita jotka tekee samaa, jotkut kaverit on kysynyt neuvoa, tosin vaan yks kaikista ehkä silleen tosissaan. Oon tosi ilonen kyllä, että saan siittäkin uuden salikaverin. Onneks oon samalla tutustunut myös salilla uusiin ihmisiin, ei mua haittaa vähän tuulettaa näitä kaveripiirejä

 

[Ginger81]

Tukee kyllä. Itse asiassa kaikki läheiset tietää miten tärkeää sali & tanssitunnit on mulle, ja aina kun ne tulee kylään, ne ensimmäisenä tarjoutuukin lapsenvahdiksi ja hätyyttää mut salille tai johonkin harrastukseen Joskus tuli niitä kommentteja, että älä nyt liikaa käy, mutta kai ne on vuosien saatossa tajunneet, että se on elämäntapa, eikä mitenkään epäterveellinen sellainen :fuckyeah:

 

[mankki]

Äitini yllätti minut viikonloppuna. Kyseli kovasti, mitä uuden ruokvalioni mukaan saan syödä (pt muokkasi ruokavalioni noin kuukausi sitten) ja räätälöi päivän ruoat sen mukaan koko perheelle ilman sen kummempaa ihmettelyä. Ihana yllätys!

 

[MissEvilEve]

Parisuhteissa toiset osapuolet on tukeneet aina (koska on itse olleet bodareita/voimailijoita) joten tulee kaiketi luonnostaan. Äiti ja isäpuoli ovat kiinnostuneita ja kyselevät aina kun soittelen että miten treenit sujuu ja kertovat jos ovat katsoneet jonkun ohjelman tai nähneet lehtijutun missä on ollut jtn mainitsemisen arvoista lihaksikkaista urheilijoista. Ne ei ihme ja kumma ole edes kummastelleet vaikka olen sanonut että haluan olla todella lihaksikas, eivät siis valita tai voivottele tai ala kauhistella. Vanhempieni motto on ollut aina se että mun pitää tehdä sitä mikä tekee mut onnelliseksi, siitäkin huolimatta etteivät omat toiveet ja yhteiskunnan ja muiden ihmisten odotukset ja hyväksynnät aina kohtaa. Tuossa juuri viikko sitten tein ruokaohjelman sekä isäpuolelle että äidilleni ja nyt syövät tohkeissaan bodysafkaa :D

Kavereista lähes kaikki on olleet kiinnostuneita tai vähintäänkin neutraaleja. Usein treenivinkkejä ja saliohjausta pyydetään, samoin jotain ruokavaliovinkkejä. Erikoisinta on ollut ehkä se että muutama treenaava miespuolinen henkilö on kysellyt multa neuvoja "koska sä tiedät kuitenkin näistä enemmän" ja ovat jopa salilla pyytäneet mua opettamaan jotain liikkeitä ym.

Eli siis, hyvin on mennyt aina tuon suhteen.

 

[Bodyfit74]

Ei todellakaan tue. Oon valmiiksi pienirakenteinen ja hyvässä kunnossa, ja oon jo aiemmin saanut kuulla, miksen voisi "ottaa rennosti" ja "nauttia elämästä". No, jos elämästä nauttiminen tarkoittaa, että mun pitää näyttää venäläiseltä maatuskalta 39-vuotiaana ja pukeutua kokoon 44 peittääkseni raskauksien tuomat lisäkilot, syödä eineksiä joiden hajukin oksettaa, polttaa tupakkaa ja vetää alkoholia kaksin käsin ja silloin tällöin "näyttäytyä" salilla, niin kai se on sanottava, että nou thanks. Mä nautin tästä elämästä juuri näin - oon tarkka terveyteni kanssa, lepään, nukun, harrastan, kuntoilen, syön, ja VARMASTI syön tarpeeksi, tuoreita ruokia, itse tehtyjä. Huolehdin vitamiineista. Ei nämä ole stressitekijöitä vaan suuri nautinto. Mutta tänään viimeksi kuulin, että "jos elämä pyörii vaan noiden ympärillä, ei se oo hyväksi". Sitten kun ei pyöri, ihmiset syö mitä sattuu ja voi huonosti. Se kai se sitten ois se "rento elämä". Kun en tiedä joo.

Ainoa joka tukee, on oma äiti ja mun mies. Molemmille kelpaan aina sellaisena kuin olen ja toisaalta, jos haluan muutosta johonkin, he tukevat - koska tietävät sen olevan minulle tärkeää.

Tiesittekö muuten, että kateudesta on tehty sellainen tutkimus, jossa todettiin, että eniten kateutta toisessa ihmisessä aiheuttaa jopa rahankin ohi hyvä fyysinen kunto (sitä kun ei rahalla ja suhteilla saa). Tämä rauhoittava ajatus putkahtaa aika ajoin mieleeni, kun näitä arvostelijoita ja päivittelijöitä kuuntelen. Hymyilen sisäänpäin ja annan asian olla...

 

[Raato]

Kuka mitenki oikeestaan, faija pitää hullun touhuna eikä oikeen kannustusta oo koskaan kuullu, äiti sitte taas on iha kiinnostunu. Kyselee miten on mennyt reeneissä yms. Kaverit on sitte asia vähän asia erikseen. Ne ketä sattuu ite myös käymää osaa arvostaa koko harrastusta, sit taas just tälläset tasapaksut löhöilijät ei oikeen ymmärrä, samapa tuo itselle on. Eihä sillä niin väliä oo mitä kukaki aattelee tai sanoo, pääasia että ite tietää mistä tykkää.

 

[Taskuhyppyri]

Todella vaihtelevaa on ollut suhtautuminen.

Vanhemmat oli alkuun vähän ihmeissään uudesta harrastuksesta joka niin kovin vei mukanaan. Isä naureskelee hyväntahtoisesti, mutta on aidosti kiinnostunut ja iloinen siitä, että tytär liikkuu vielä entistä enemmän (ennen siis kaikkia jumppia, niiden ohjausta ja juoksua), äidin on ollut vaikeampi ymmärtää, koska ei itse liiku mutta aina meidän perheessä on harrastamista pidetty arvossaan. Lähinnä vanhempani siis tukevat "hiljaisesti", sanotaan näin

Tuo toinen puoliskonihan tukee sataprosenttisesti. Häneltähän tämä koko kipinä lähti ja välillä ei paljoa muusta puhutakkaan, kuin ruoasta ja treenaamisesta. Ihanaa treeniseuraa ja jaksaa tsempata aina ja antaa hyviä vinkkejä ja neuvoja. Ihanaahan se on, kun vierellä (joojoo 500km päässä vielä toistaiseksi :itku on ihminen jonka kanssa eletään tämänkin asian kanssa samoilla urilla.

Ystävissä sitten taas on hyvin kirjava joukko ihmisiä ja erilaisia suhtautumistapoja. Osa on suhtautunut melko neutraalisti, muutama kannustaa tosissaan ja on aidosti kiinnostunut, mutta valitettavan iso joukko on heitellyt ihmeellisiä kommentteja, kuten (onneksi ite voi ihan rennosti vaan käydä salilla ja kukaan ei siihen pakota/et sä varmaan tätäkään syö/voi tehdä yms). Kiva sitten kertoa kuulumisia kun saa vastaukseksi vaan silmien pyörittelyä ja olkien kohautuksia.
Kaveripiirin isoimmat tsempit on tullu yllätyksekseni jopa "ei niin läheisiltä frendeiltä", liekkö ihan lähipiiri sitten kateellinen jollainlailla muuttuvasta ulkomuodosta ja selkärangasta... mene ja tiedä.
Tänään teinkin asian suhteen päätöksen, etten enää tuhlaa aikaani ja energiaani ihmisiin, jotka eivät valintaani ymmärrä.

Se on vaan jännä homma et terveellisempää elämäntyyliä joutuu selittelemään, muttei kukaan ihmettelisi jos joka viikonloppu hakisin sen skumppapullon ja sipsipussin ja seuraavana päivänä mäkkärin kautta kotiin ...

 

[mariq]

Aika vaihtelevaa on suhtautuminen, eilen kuulin miespuoliselta kaveriltani paljon "Salilla treenaaminen on typerää, ei kukaan tarvitse enempää lihaksia kuin mitä työssä kehittyy!" Mikset nauti elämästä? Vaatiiko sun poikaystävä sulta tota? " kyselyä ja kommentointia.. Poikaystävän lisäksi yksi kavereista on itsekkin kiinnostunut treenaamisesta ja on mukavaa höpistä ilman typerien kommenttien kuuntelua. Muutama kaveri on pyytänyt salille treenauttamaan, mutta heidänkin suhtautumisensa on loppupeleissä aika nihkeää. Vanhemmat suhtautuvat treenaamiseen hyvin, ruokavalioon todella nihkeästi ehkäpä aikaisemman kokemuksen perusteella..

 

[Odettes]

Aika vaihtelevaa on täälläkin suhtautuminen. Töissä (itseasiassa juurikin tänään) sain kuulla kommenttia "ei ihminen tarvii proteiinia, just oli lehdessä juttu"... hohoijaa.. ja toinen kommentti samaiselta henkilöltä oli "no toi on vaan dietti, sit ku lopetat ni mitäs sitten tapahtuu...lihot". Meinasi vähän hirttää kiinni, mutta annoin sitten olla Ensinnäkin tämä on elämäntapa eikä mikään dietti... (vertasi siis ruokiani ilmeisesti näihin kuuluisiin "kaalidietteihin" yms.) ja ihan pakko vielä sanoa, että olen ihan normaalipainoinen, niin ajattelikohan henkilö että tulee sitten tuplana takas tai jotain... jaa-a ! Onkohan muut huomanneet että juurikin nämä "suuriluiset" puhuvat alentavaan sävyyn ? Muut saat ajatella mitä ajattelevat, mutta pitäisivät mölyt mahassaan

 

[Pazodee]

Mä saan ONNEKSI mieheltäni tukea kotona. Hän tänäänkin sanoi miten on ihailtavaa kun punnitsen ruokani, yms.
Muu maailma onkin sitten eri juttu... Parhaat naurut toi kommentti äidiltäni: 'Meinaatko nyt sitte vaan antaa lihasten kasvaa isoksi?' :D
Tai se että ylipäätään arvostellaan treeneihin menoa, että 'eikö sulla oo parempaa tekemistä', 'kyllä hyötyliikunta riittää tavalliselle ihmiselle', 'pyöräilisit töihin, niin ei tarvii mennä sinne salille', 'ei kuule keski-ikäsenä enää pysty niinku nuorena', jne. Oon huvikseni kirjannut noita ylös.
Mitä PAREMPAA tekemistä voisi olla kuin urheilla?! Sillä saa hyvän olon, lähtee stressi, saa perheen äitinä tovin omaa kullan kallista aikaa tai voi ottaa tenavat mukaan urheilemaan - kyllähän te tiiätte biljoona muutakin hyvää puolta! Totta kai parempaa tekemistä olisi vaikka levyttää sohvalla ja kanavasurffata, mutta kun se ei kiinnosta. Miksi se on niin vaikeaa 'liikkumattomien' tajuta ettei (ainakaan mun) ole pakko urheilla, vaan HALUAN urheilla.
Hyvä oli myös se Facebook ryöppy minkä sain sivulleni kun laitoin kuvan Kulttuuritalon fitness kisoista... Kuinka tuhlasin aikaani semmoisten ällöttävien hormoonien käyttäjien katsomiseen ja miten varsinkaan nainen (kommentti toisilta naisilta) ei tarvise lihaksi tai ne on ainakin tosi rumat. Mielipiteet 'vähän' muuttui kun laitoin kuvia niistä tosi ällöttävän näkösistä bikini fitness naisista... ;)

 

[kameleontti]

Miksi se on niin vaikeaa 'liikkumattomien' tajuta ettei (ainakaan mun) ole pakko urheilla, vaan HALUAN urheilla.

Sama koskee kans syömisiä ja juomisia, porukka ei tunnu käsittävän miten kukaan voi HALUTA olla juomatta alkoholia tai syömättä karkkia, asenne enemmänki sellanen että jos elät terveellisesti niin joudut vaan kieltäytymään kaikesta kivasta ja rääkkäämään itteäs liikunnalla.

Eniten mua ärsyttää kuitenkin se, että erityisesti naiset ei tunnu ymmärtävän, että mitä järkeä on treenata jos ei haluu laihtua. Mun sisko kerran sano "mä en tykkää käydä salilla ku siinä tulee hiki, mielummin vaan syön mahdollisimman vähän" että oon vaan ruvennu tyytyy siihen että en ota millään tavalla puheeks sitä että treenaan kun ei sitä kukaan tunnu ymmärtävän. Nyt ku tässä rupeen asiaa pohtimaan ni oikeestaan se on tosi surullista ettei pysty jakaa kenenkää kans innostusta harrastukseen, joka kuitenki on tosi suuri osa elämää.

 

[Kisumisu]

Mihin te muuten tarvitsette tukea ja kannustusta lähipiiriltä, kuten ystäviltä? Tuli mieleen, että ei minua ihan superpaljon kiinnosta ystävieni harrastukset. On se tietysti sen verran kiva kuulla, miten peli meni, mutta ihan oikeasti ei kenenkään sählyt tai jalkapallot kiinnosta niin että erityisesti "tukisin". Myöskään ketään ei aidosti kiinnosta minun harrastukseni. Kerron silti, jos siltä tuntuu, ja silloin muut leikkivät kiinnostuneita ja hihkuvat, että hienoa, onpas isot painot, vaikka heillä ei ole aavistustaaan siitä, ovatko ne oikeasti isot. Jos joku ihmettelee, miksi olen dieetillä vaikka olen normaalipainoinen, selitän sitten, että miksi. Jos joku silti sanoo, että "eihän sinusta jää mitään jäljelle", totean, että näin se voi olla, että tulokset laskevat, jolloin pitää miettiä uudestaan. Ei kukaan se enempää jää vatkaamaan, koska huomaa, että minulla on ihan oikeat syyni, eikä ole mikään syömishäiriö.

Tässä vähän erilainen näkökulma.

 

[Sunsweet]

Itselle riittää ainakin se, että oma äijä jakaa saliharrastuksen ja sitä kautta mielenkiinnon bodyjuttuihin. Kavereista ja työkamuista sit juttelen treeneistä niiden kanssa, jotka itsekin treenaavat tai niiden, jotka aloittelevat treenaamista ja kaipaavat neuvoja tai mielipidettä. Vanhemmat on varmaan vaan tyytyväisiä, että jotain liikuntaa harrastaa, koska ei suurempia kommentteja ole tullut suuntaan tai toiseen. Joskus kun oli pidempi tauko, niin muistan mutsin kommentoineen jotain, et ei sais peppu enempää levitä XD Siinä hyvä kannustin! Muut ihmiset saa sit olla ihan mitä mieltä lystäävät, koska ensisijaisesti treenaan itseäni enkä muita varten. Minusta tärkein kannustaja olen minä itse, koska itse asetan sen mittapuun, jonka mukaan peilikuvaani arvostelen ja jonka pohjalta tavoitteeni asetan.

 

[Hillitö]

Kaverin käsitys virinneestä gymnastics-innostuksestani on se, että pyörittelen himassa jotain hulahula-vannetta. Sehän joo tosiaan on sama kuin voimistelurenkaat. Eipä siinä paljon voi silloin tukea antaa eikä sitä silloin myöskään tarvi. Paljon enemmän tukea antaa vaikka jonkin pakkislaisen postaamat videot omasta kehityksestään.

Muutenkaan juuri tukea kaipaa ihmisiltä, joiden kroppa alkaa olla paskassa kunnossa liikkumattomuuden ja rasvahiilari"ruoan" puputtamisen seurauksena. He tässä tukea tulevat tarvimaan

 

[S.Santra]

Minua on "siunattu" työpaikalla, jossa miehiä on n. 30 ja naisia itseni mukaanlukien 3. En ole harrastuksestani juurikaan numeroa viitsinyt tehdä, vaikka välillä tuntuu olevan tatti otsassa kaiken aikaa, kun pojat jaksaa mainita laihdutuksestani. Näillä kun ei ole käynytkään pienessä mielessä, että nainen voisi liikkua ja noudattaa tietynlaista ruokavaliota muuta kuin laihduttamisen takia...aarrgghh. En kerta kaikkiaan jaksa alkaa oikomaan heidän ajatusmaailmaansa, kun muuten ovat niin lutusia mussukoita. Antaapa heidän kuvitella, että käyn pikkuisen ihan kivassa tyttöjumpassa ja elän jatkuvassa nälässä ikuisen laihtumisen toivossa..
Tosin tunnustettakoon, että olen sen verran turhamainen, että on mukavaa, kun kevät alkaa lämpenemään ja saa pikkuhiljaa alkaa kuoriutumaan talviloimista. Talven treeni on tuottanut yllättävän hyvin tulosta ja lihasta näkyviin. Ehkäpä tämä minun "laihduttamisen" todellinen luonne paljastuu myös kollegoille :hyvä:

 

[Nananas]

Saan jatkuvasti (ei-toivottua) huomiota asiasta. Tuttavapiiri suhtautuu minuun pääasiassa samaan tapaan kuin johonkin "yhyy oon läski" -tyttöseen, joka laihduttaa nähtyään liikaa henkkamaukan mainoksia. Jokaista rahkapurkkia syynätään ja pyritään julkisesti nöyryyttämään, kun normaalipainoinen ihminen kehtaa tavotella parempaa vartaloa. Tiedän että asia ei saisi vaikuttaa, mutta huomaan silti pyrkiväni mahdollisuuksien mukaan piilottelemaan diettaamistani.

Porukat puolestaan keksivät jossain vaiheessa, että minulle on puhkeamassa syömishäiriö. Nämä puheet tosin lakkasivat kun aloin viettää vanhempien kanssa enemmän aikaa, jolloin he pystyivät konkreettisesti näkemään, mitä syön ja paljonko syön vuorokaudessa. Isä jopa on innostunut lähtemään aina kanssani paikalliselle salille kotona käydessäni.

Poikaystäväni on suhtautunut treenailuun ja diettaamiseeni todella mukavasti, ja siitä olen äärettömän kiitollinen. Mikäli hänen asenteensa olisi ollut erilainen, en varmasti olisi edistynyt viimeisen vuoden aikana niin paljoa kuin nyt. Jo pelkästään se kun toinen katsoo annostani ja sanoo "tuohan näyttää hyvälle" on omiaan nostamaan fiilistä. Ja myöskin uskomattoman kärsivällisesti hän on jaksanut suhtautua nälästä johtuneeseen kiukutteluun. Lisäksi hän on ahkera saliharrastaja, ja häneltä voi aina kysyä kun jokin asia askarruttaa. Itselle on tärkeää, että on sellainen ihminen jolle voi joka päivä kertoa, miten treenit meni ja joka on aidosti kiinnostunut aiheesta.