Triathlon harjoittelu

[seppoaugust]

Kylla ma vaihdan kiroillen 1/4 matkalla sisakumin kun saattaa olla aika pitka matka kavella ennen kuin paasee auton kyytiin. Saahan siina aina kuitenkin kisakokemusta kun saa myos juoksun tehtya ja se on kuitenkin osa tata lajia etta osaa vaihtaa sen kumin nopeasti eli harjoitus tekee mestarin.
BTW, keskeyttiko Boman Konalla?

 

[ironman2]

wow... rossi, ymmarrettavasti tommonen on aina harmillista! Mikahan tassa nyt on kun tulee tammosta etta pakkiksen tri-urheilijoilla on vastoinkaymisia.

Pahin omakohtainen tekninen pyoravika on taysmatkalta, lahti ketjut paalta alamakiosuuden lopussa, siina sitten sotkin notkon jalkeen ylamakeen ja totesin ettei nyt ole kaikki ok, siina tuli seka etu- etta takarattaan lahes yht'aikaista vaihtoa, se alamaen kulma silleen vaihteli, ei siina kuitenkaan nyt hirveasti aikaa mennyt.

Sitten kahteen otteeseen ja viela perakkaisina vuosina olen onnistunut pamauttamaan takarenkaan! Pyoraa siis edellisena iltana tsekatessa taysmatkalle sisaan, parempi paivaa ennen kuin itse tapahtumassa, eh..., ihan normaaliin paineeseen olin pumppaamassa, kyllakin itse renkaat oli suht tuoreet, tietysti, mika taas yleisesti hankaloittaa vaihtoa vahan kun ne rimmit on tiukat tuoreessa kumissa.

Harjoituslenkeilla niita renkaita menee tahdilla pari kpl vuodessa. Olen paatynyt joitain vuosia sitten siihen etta AINA on kaksi vararengasta, kokoontaittettava pikkutyokalukitti, 4 patruunaa joista kaksi xlab systeemissa kiinni (kierteilla) ja kaksi lisaa satulan alla pussukassa, seka itse suulake (olen aiemmin onnistunut munaamaan patruunan latauksen tuon suulakkeen kanssa, siksi noin monta).

Ensi kerralla parempi onni, noi tasoittuu kylla, ei niin aina voi kayda! :thumbs:

 

[ironman2]

niin, Tiina Boman keskeytti Konalla (taas), ikava kylla. Juoksulta on merkintoja vain n. viiteen mailiin saakka. Semmoinen hatara mielikuva mulla on etta hanella oli, ei-hirvean-kauan-aikaa-sitten, joku vaikea virusperainen sairastelu, en tieda tarkemmin. Veikkasin Tiinasta kovaa luuta jo edelliskerralla mutta Kona on Kona, ne olosuhteet ei vaan kaikille sovi.

Miehissa melkoisen millintarkkaa tyota Craigilta. Tusinan verran minuutteja kirittavana juoksulla on nykyaikana paljon. Se Mark Allenin "come-back of all time" ei nyt ole kuin sen muutaman minuutin enemman, varttitunti hanen piti kiria uransa viimeiseen voittoonsa. Ja usein se vaan siella vasta 135+ mailin kohdilla ratkeaa, ennekuin on 140.6 plakkarissa.

Crissie... tarviiko tahan sanoa jotain, ei oikein loydy sanavarastoa kuvailemaan miten haikaisevaa hanen menonsa on naisten ammattimitteloissa, huh.

 

[J.Rossi]

wow... rossi, ymmarrettavasti tommonen on aina harmillista! Mikahan tassa nyt on kun tulee tammosta etta pakkiksen tri-urheilijoilla on vastoinkaymisia.

Pahin omakohtainen tekninen pyoravika on taysmatkalta, lahti ketjut paalta alamakiosuuden lopussa, siina sitten sotkin notkon jalkeen ylamakeen ja totesin ettei nyt ole kaikki ok, siina tuli seka etu- etta takarattaan lahes yht'aikaista vaihtoa, se alamaen kulma silleen vaihteli, ei siina kuitenkaan nyt hirveasti aikaa mennyt.

Sitten kahteen otteeseen ja viela perakkaisina vuosina olen onnistunut pamauttamaan takarenkaan! Pyoraa siis edellisena iltana tsekatessa taysmatkalle sisaan, parempi paivaa ennen kuin itse tapahtumassa, eh..., ihan normaaliin paineeseen olin pumppaamassa, kyllakin itse renkaat oli suht tuoreet, tietysti, mika taas yleisesti hankaloittaa vaihtoa vahan kun ne rimmit on tiukat tuoreessa kumissa.

Harjoituslenkeilla niita renkaita menee tahdilla pari kpl vuodessa. Olen paatynyt joitain vuosia sitten siihen etta AINA on kaksi vararengasta, kokoontaittettava pikkutyokalukitti, 4 patruunaa joista kaksi xlab systeemissa kiinni (kierteilla) ja kaksi lisaa satulan alla pussukassa, seka itse suulake (olen aiemmin onnistunut munaamaan patruunan latauksen tuon suulakkeen kanssa, siksi noin monta).

Ensi kerralla parempi onni, noi tasoittuu kylla, ei niin aina voi kayda! :thumbs:

Juteltiin siinä SAG-wagonin kyydissä kisan järjestäjiin kuuluvan kanssa, ja kuulemma oli astronominen määrä rengasrikkoja kisassa. Taisi olla vajaa 20 rengasrikkoa siinä ekan 5 mailin sisällä, joka on n.1300 osallistujan kisaan aika paljon. Pari tri-asuissa ollutta äijää oli aika kylmissään kun paljain jaloin yrittivät tallustaa takaisin T1:seen. Itse kerkesin onneksi vetäistä kädenlämmittimet päälle.

Käsittämätön määrä jää sinne transitioihin kyllä kamaa, laskettiin varmaan 3 märkäpukua, lenkkareita, fleesejä ja joku koirakin siinä norkoili. Suunnittelin ottaa ensi viikonloppuna vastaavanlaisen harjoituksen (ilman keskeytyksiä) omatoimisesti.

Liekkö kuumaan sopeutuminen käynyt suomalaisten kohtaloksi, alkaa olla Konan olosuhteet vatsapöpöjen tms. jälkeen aika mahdottomia.

 

[ironman2]

"Understand that dreaming is not enough, that KONA is not Disneyland and that none of those briefly spotlighted faces got here by wishing upon a star. Disappointments underscore the effort of the seemingly effortless Chrissie Wellington"

"Make us think hard about the fact that 70-74 (age group) isn’t some “Isn’t that sweet?” infomercial but one of the most fiercely competitive age groups in the race"

"Make our eyes widen in wonder at the ones who crash, puke and cramp but only long enough to shake it off and keep on going"

"Help us understand the immense achievement of challenged athletes like Sarah Reinertsen and Scott Rigsby and David Bailey, with one good leg among the three of them"

Eikohan nailla Gruenfeldin osuvasti tiivistamilla inspiksilla tama taas tasta (lyhennelty omasta toimestani). Hatavarana laitan sitten DVD laitteeseen 2005 kisan segmentin missa edesmennyt Jon Blais taittaa matkaa. Noh, ehka saastan sita viela hatavaraksi...

Perspektiivien haku auttaa (ainakin mulla) ajoittain kun homma takkuaa, nyt on lahtenyt aukeamaan taas, entas muut...

 

[seppoaugust]

No joo, kylla taas takkuaa kun kello lahestyy keskiyota ja aamulla 4.20 heratys eika viela unta! Viime viikon timmat 22 1/2 ja tasta viikosta tullee 24. Kylla inspiksia ja motivaatiota on riittanyt kun paasisi vaan eroon naista pikku hikotteluista kuten tanaan! Jatketaan.....

 

[ironman2]

jaahas, sita klassista ironman arkea siis, mites seppo vammaosasto? Noilla maarilla yleensa kierrellaan jo overuseja sen minka nyt kaytannossa voidaan, sullahan on kylla juoksutausta niin se varmaan pelastaa, harvoin uinnin tai pyorailyn puolelta tulee.

Onks muuten tapana ottaa tirsat ennen pisneksia aamusessioiden jalkeen, tata kysyn ihan mielenkiinnosta vaan?

Tulee itse mielummin ruuvattua sita kelloa suosiolla aikaisemmin soimaan, juuri tonne 4:30 am hujakoille, jotta session jalkeen on viela pelivara-aikaa, kunnon aamiainen, kahvit ja eikun pikkutirsat...

...paljon mielekkaampaa kuin se etta viivyttaa ylosnousua sinne lahelle "normaali" aikaa ja sitten hirveella kiireella treenit & systeemit lapi.

 

[seppoaugust]

En kylla ota nokosia enaa siihen aamiaisten paalle. Mita enemman tulee ikaa mittariin niin huomaa kuinka unen tarve vahenee ja jos se rutiini lipsuu niin sitten se nukahtaminen ontuu iltapuolella. Kylla tama on sellaista tasapainottelua. En kylla voinut edes arvailla mihin tuli ryhdyttya kun tama projekti aloitettiin!
Toinen kommentti viela ylirasituksista. Esim tanaan ajettiin 6 1/2 h vuoristotreeni (180km) ja huomaan etta on sellainen pieni lampo paalla. Silmia aristaa ja vahan paska fiilis. Huomenna Sunnuntaina otan ylimaaraisen vapaan ja suunniteltu vapaa Maanantaina tekee varmaan teraa! Sain tanaan paljon kommentteja 'over training' suhteen. Nyt tuumasta toimeen ja olemaan vaan. Mitenkohan se aika saadaan kulumaan? No taloustoita ja ruohonleikkuuta yms. riittaa :O)

 

[seppoaugust]

Niin vastaus viela etta ei vammoja fyysisesti ainoastaan mentaaleja hairioita ja usein :O)

 

[ironman2]

Aina tasta pakkiksesta jotain hyotya on, nakojaan. Tuota silmien aristusta olen itse myos kayttanyt rasitusmittarina vaikken sita ole nahnyt missaan kirjattuna ylirasitusoireena, ne tavallisimmathan me kaikki tiedetaan, turha tahan listata. Juuri silloin jos silmien aristus selkeasti jatkuu paivallakin. Ihan erilainen fiilis kuin vain huonosti nukuttu yksittainen yo. Se tuntuu aika ikavasti ikaankuin itse (silma)kuopissa. Noh, ja ei muakaan nyt niin "normaalina" mentaalisesti pideta mutta se nyt menee sen "hullun suomalaisen" piikkiin niin etta silleenkin samassa veneessa ollaan. Jaahas, ja nyt tamanaamuista brikkia tekemaan. ;)

 

[seppoaugust]

No niin Sunnuntai 18.29 ja ei mitaan fyysista tehty! Ruoho leikattu,ikkunoita pesty, pyykit pesty+viikattu, imuroitu, WCt ja kylpyhuoneet puunattu, vuodevaatteet vaihdettu, 5L lihakeitto kokattu, lihapiirakka leivottu ja pullataikina nousemassa ja perunat kiehumassa+kala sulamassa. Siina on jo yksinhuoltajalle saavutusta! Olisi vaan pitanyt treenata koko paiva ja olisin paassyt helpommalla.... No olihan sita jo rastiin jaanyt naita kotitoita! Viela huominen treeneilta vapaaksi ja kai siina jo alkaa fiilikset nousta!

 

[J.Rossi]

Kyllä täytyy hattua nostaa noille tuntimäärille, yksinhuoltajalle varmasti kova urakka. Tuollaisia itsehemmottelupäiviä kannattaa varmasti ripotella sinne treenin sekaan ettei ylikunto iske ;)

Itsellä kilpakausi on nyt pulkassa, edessä enää USAT:n valmentajakurssi. Pohdiskelen nyt jos ilmoittautuisi Floridan IM matkalle ensi syksyksi, ja jos vaikka kävisi Suomen puolella kisaamassa kesälomilla.

 

[ironman2]

Onkos se Joe Frielin valmennuskaarti vetamassa vai miten se USAT hoitaa ton? Joe nyt kylla on lahes kaikessa mita triathlonin ymparilla keksii, usa:ssa, tavalla tai toisella vahintaan taustavaikuttajana. Jos aiot ihan leipatyota tuosta, niin varmaan just kannattaa hankkia meriitteja kaikilta IM-matkoilta, niista on apua asiakkaita haaliessa.

Avaanpa yhden "can-of-worms" kysymyksen, asiasta toiseen, ootteko itte joutuneet viela koskaan sen eteen triatleetti "uran" aikana etta kehonpainoa joutuisi tiputtamaan ihan kaloreja tiputtamalla. Yleensahan tama ei ole ongelma meille tri-harrastajille, jos kausi menee normaalisti, niin niitten kisapituisten pyoralenkkien vaantaminen kaantaa painon vaajaamatta laskuun ja tavoitekisapaino saavutetaan, no problem.

Peilaan omaa tilannetta vasten silleen etta tama kuluva kausihan jai mulla tavallaan kesken, nollasin harjoittelun moninaisista syista kesakuussa, jolloin se normaali kropan vuosisykli katkesi, ts. kun oma kisapaino on aika tarkaan yleensa 70-kg, niin nytten "ehtinyt" niin pitkalle harjoittelussa etta olisin kaynyt kisapainossa ollenkaan. Tassa nyt on keikuttu 8-9 kiloa painavampana tuosta syysta ja mielessa on alkanut liikkua pitaisko nyt, ihka ensimaista kertaa taman maallisen vaelluksen aikana, perati, turvautua siella kaloripuolella leikkauksiin. Hirvittaa jo etukateen jos taa siihen menee, meinaan vaan suorituskykymielessa, kokemuksia?

 

[el-magneto]

Onkos se Joe Frielin valmennuskaarti vetamassa vai miten se USAT hoitaa ton? Joe nyt kylla on lahes kaikessa mita triathlonin ymparilla keksii, usa:ssa, tavalla tai toisella vahintaan taustavaikuttajana. Jos aiot ihan leipatyota tuosta, niin varmaan just kannattaa hankkia meriitteja kaikilta IM-matkoilta, niista on apua asiakkaita haaliessa.

Avaanpa yhden "can-of-worms" kysymyksen, asiasta toiseen, ootteko itte joutuneet viela koskaan sen eteen triatleetti "uran" aikana etta kehonpainoa joutuisi tiputtamaan ihan kaloreja tiputtamalla. Yleensahan tama ei ole ongelma meille tri-harrastajille, jos kausi menee normaalisti, niin niitten kisapituisten pyoralenkkien vaantaminen kaantaa painon vaajaamatta laskuun ja tavoitekisapaino saavutetaan, no problem.

Peilaan omaa tilannetta vasten silleen etta tama kuluva kausihan jai mulla tavallaan kesken, nollasin harjoittelun moninaisista syista kesakuussa, jolloin se normaali kropan vuosisykli katkesi, ts. kun oma kisapaino on aika tarkaan yleensa 70-kg, niin nytten "ehtinyt" niin pitkalle harjoittelussa etta olisin kaynyt kisapainossa ollenkaan. Tassa nyt on keikuttu 8-9 kiloa painavampana tuosta syysta ja mielessa on alkanut liikkua pitaisko nyt, ihka ensimaista kertaa taman maallisen vaelluksen aikana, perati, turvautua siella kaloripuolella leikkauksiin. Hirvittaa jo etukateen jos taa siihen menee, meinaan vaan suorituskykymielessa, kokemuksia?

Itse en ole triatleetti, mutta ainakin pyöräilyosastolta voin sen verran sanoa että jos on sen -500kcal syönyt (pitäis 0.5kg tippua viikossa), niin muutaman viikon jälkeen kyllä ainakin itse olen huomannut palautumiskyvyn heikkenevän hieman. Eli kovempia viikkoja ei pysty tekemään ilman hyvää palautusta. Pyöräilypäivinä ja pitkillä juoksulenkeillä varmasti tulee jo miinusta ihan ilman kaloreiden laskemistakin, mutta lyhyempinä harjoituspäivinä saattaa helposti tulla ihan tietämättä tankattua sitten edellisenkin päivän kulutukset. Hiilihydraattien määrien vähentäminen on ehkä paras tapa pudottaa painoa, mutta turha odottaa että sillon kulkee treeni yhtä hyvin. Joten pari extra geeliä messiin jos alkaa pää tippumaan harteilta :D Suosittelen http://kalorilaskuri.fi

Itse pudottelen painoa nyt alkutalvesta kun harjoittelu on minulla tähän aikaan kevyempää eikä vaadi niin täyttä tankkia.

 

[jambo]

Avaanpa yhden "can-of-worms" kysymyksen, asiasta toiseen, ootteko itte joutuneet viela koskaan sen eteen triatleetti "uran" aikana etta kehonpainoa joutuisi tiputtamaan ihan kaloreja tiputtamalla. Yleensahan tama ei ole ongelma meille tri-harrastajille, jos kausi menee normaalisti, niin niitten kisapituisten pyoralenkkien vaantaminen kaantaa painon vaajaamatta laskuun ja tavoitekisapaino saavutetaan, no problem.

Peilaan omaa tilannetta vasten silleen etta tama kuluva kausihan jai mulla tavallaan kesken, nollasin harjoittelun moninaisista syista kesakuussa, jolloin se normaali kropan vuosisykli katkesi, ts. kun oma kisapaino on aika tarkaan yleensa 70-kg, niin nytten "ehtinyt" niin pitkalle harjoittelussa etta olisin kaynyt kisapainossa ollenkaan. Tassa nyt on keikuttu 8-9 kiloa painavampana tuosta syysta ja mielessa on alkanut liikkua pitaisko nyt, ihka ensimaista kertaa taman maallisen vaelluksen aikana, perati, turvautua siella kaloripuolella leikkauksiin. Hirvittaa jo etukateen jos taa siihen menee, meinaan vaan suorituskykymielessa, kokemuksia?

Melkein kuin meikäläisen ajatukset. Olen ollut tässä keskustelussa aika hiljaa siitäkin syystä että olen panostanut voimapuoleen tässä syksyn aikana. Samalla aerobinen on vähentynyt ja syöminen lisääntynyt. Kehon massa on kasvanut kesän 67 kg:stä nykyiseen 73 Kg:n ja suunta on ylöspäin. Lihasta mutta myös sitä vyötärö rasvaa.

Itse olen ajatellut hoitaa asian niin että pidän jo ennen ns. harjoituskauden alkua kuukauden välidietin. Hieman mutu pohjalta vähentelen syömisiä ja otan käyttöön aamutreenit viikolla ennen töiden aloitusta. Muuten olen huomannut että harjoituskauden aikana tapaa paino muutenkin hieman pudota. Eikä tässä kai hätää ole, ainakin niitä kisoja mitä olen katsellut niin paksut pojat menee yllättävän lujaa :D.

 

[seppoaugust]

Jees mielenkiitoisia ajatuksia. IM, kylla kuulosta V maiselta ajatukselta pudottaa kaloreita kun pitaisi myos treenata ja paasta kisakuntoon. Nyt kun mulla on 6 viikkoa Busseltonin IM kisaan ja on vaannetty pitkaa ja patkaa jokunen viikko niin kylla on kaikki rasvat lahteneet ja paino on 78kg eli sama kuin 20vuotta sitten. Se on tietysti helppoa kun se kaikki tulee ulos selkanahasta ja se on seuraus pitkasta ohjelmasta. Voisin vain kuvitella jos tassa vaiheessa olisi ylimaaraista ja yrittaisi pudottaa kaloreita niin suru tulisi puseroon. Itse en kylla lahtisi kaloreiden pudotukseen, helvetisti vaan hiilareita ja kovaa ajoa!

 

[el-magneto]

Joo jos on tarkoitus alkaa jo valmistautumaan kisoihin niin voi olla että kannattaa jättää tarkat miinuskalorit haaveeksi. Ei ehkä kannata sillä harjoitustehoa pudottaa.

 

[ironman2]

Hyvia pointteja, kaikilta! Onnekkaasti tassa on viela sen lahes 10-kk ennen h-hetkea etta hyvissa ajoin olen heraamassa siihen mahdollisuuteen etta paino lahteekin laskemaan hitaammin, eika ehdi tavoitteeseen. Niita laskelmia mita olen nahnyt 180-km kisapituisen pyorailyosuuden kehonpainon vaikutuksesta (laskennallisesti), niin on ne kylla huimat erot, jos en nyt ihan vaarin muista Matt Fitzgeraldin taulukkoja niin jo viisi kiloa kertautuu +40 min! Noh toki riippuu reitista, makisyydesta, jne, mutta juuri Louisvillehan on kohtuumakista ja sitahan voi mielessaan verrata jos vaikka 5-kg tai 7.5-kg punnusta raahaisi mukanaan koko matkan.

Toisaalta mullakin, ihan niinkuin jambo, on panostus voimapuoleen menossa, ollut ja on edelleen, en osaa sanoa tarkaan miten paljon tassa on uutta lihassolukkoa mukana, mutta mutuna jalkoihin ja tuonne keskivartalon/lonkkien seutuville varsinkin on kertynyt semmoista lihaksen tuntuista kudosta. Onhan voimien tuloskunto nyt kuitenkin paras mita milloinkaan muistan ja en ole siihen milloinkaan nain pitkaan (n. vuosi putkeen katkeamatta lineaarisesti) nain paljon panostanut.

Varmaan jonkinlaista syklitysta lahden yrittamaan sen oman harj. rungon ymparille, jotenkin noin niinkuin el-magneto mainitsi, kylla niista pitkista pyorista ja juoksuista pitaa palautua, en uskalla siella lahtea leikkelemaan (yes, seppo, samaa mielta) mutta vastaavasti sitten eihan niita megapaivia ole rungon sisalla kuin pari kertaa/kierto, muina paivina menen syomisissa varmaan tietoisesti kevyemmin, mietintamyssy viela paassa, kattellaan.

Tuntuisi tosiaan loogiselta jos muuten olisi normi tommonen paleotyyppinen ruokailu mutta niita hiilarilahteita karsisi noina paivina. Eipa silti semmoisen bulkkisyomisen pelkastaan jos jattaa pois, mita ainakin omista syomisista n. 1/4-osa on, sen jo pitaisi "siistia" kroppaa. Noi bulkit on mulla aina ollut semmoinen ylimaaraistarve, kun toisaalta vaikea on tuntea itseaan taysin kyllaiseksi vaikkapa 6-tunnin treenien jalkeen jos vaan paleolahteista syo, ei toimi ainakaan mulla.

 

[J.Rossi]

Onkos se Joe Frielin valmennuskaarti vetamassa vai miten se USAT hoitaa ton? Joe nyt kylla on lahes kaikessa mita triathlonin ymparilla keksii, usa:ssa, tavalla tai toisella vahintaan taustavaikuttajana. Jos aiot ihan leipatyota tuosta, niin varmaan just kannattaa hankkia meriitteja kaikilta IM-matkoilta, niista on apua asiakkaita haaliessa.

Muutaman esityksen olen sieltä jo saanut, ja näyttää siltä että Bob Seebohar on noita ravintopuolen juttuja vetämässä. Urheiluravitsemuksen tai -fysiologian puolelta en usko kurssista itselle mitään uutta tietoa tulevan, toivottavasti siellä on sitten enemmän uutta esim. treeniohjelmien tekemisen ja muun käytännön suhteen. En tiedä onko Friel mukana ollenkaan, muutama päivä siellä niitä esityksiä oli tarjolla.

Avaanpa yhden "can-of-worms" kysymyksen, asiasta toiseen, ootteko itte joutuneet viela koskaan sen eteen triatleetti "uran" aikana etta kehonpainoa joutuisi tiputtamaan ihan kaloreja tiputtamalla. Yleensahan tama ei ole ongelma meille tri-harrastajille, jos kausi menee normaalisti, niin niitten kisapituisten pyoralenkkien vaantaminen kaantaa painon vaajaamatta laskuun ja tavoitekisapaino saavutetaan, no problem.

Peilaan omaa tilannetta vasten silleen etta tama kuluva kausihan jai mulla tavallaan kesken, nollasin harjoittelun moninaisista syista kesakuussa, jolloin se normaali kropan vuosisykli katkesi, ts. kun oma kisapaino on aika tarkaan yleensa 70-kg, niin nytten "ehtinyt" niin pitkalle harjoittelussa etta olisin kaynyt kisapainossa ollenkaan. Tassa nyt on keikuttu 8-9 kiloa painavampana tuosta syysta ja mielessa on alkanut liikkua pitaisko nyt, ihka ensimaista kertaa taman maallisen vaelluksen aikana, perati, turvautua siella kaloripuolella leikkauksiin. Hirvittaa jo etukateen jos taa siihen menee, meinaan vaan suorituskykymielessa, kokemuksia?

Tuohon sinun can-o-worms probleemaan sanoisin, että asia on ehkä helpompi sisäistää kun muistaa, että kyseessä ei ole kuin tietoisen, ja tiedostamattoman painonhallinnan erosta. Harjoitusten jäädessä vähemmälle kehon paino tuppaa nousemaan, ja sitä täytyy tietoisesti optimoita kaloreita tarkkailemalla. Toisaalta ilman taukoja, ja normaalisti kulkevalla harjoitus/kilpailukaudella se tapahtuu varsinkin monella kestävyysurheilijalla tiedostamatta. Itse asiassa sanoisin, että tuo pelkäämäsi kaloreiden tarkkailu (poislukien sairaalloinen syömisten tarkkailu), tulisi kuulua jokaisen vähänkin vakavammin harrastavan urheilijan työkalupakkiin. Tosin näin ehkä lähinnä lajeissa, joissa kehon paino/koostumus korreloi vahvasti urheilusuorituksen kanssa. Sanoisin, että tämä vaihtoehto on myös kehityksen kannalta optimaalisempi ratkaisu.

Mielestäni yksi hyvä painonpudotusmalli mainitsemaasi tilanteeseen löytyy Lyleltä, joka menee jotakuinkin näin:

1. Set calories: 20% deficit. 3200 * 0.20 = 640 calories. 3200 – 640 = 2560 cal/day
2. Set protein: 1.5 g/lb lean body mass = 255 grams protein * 4 cal/g = 1020 cal/day
3. Set fat: 25% of total calories. 2560 * 0.25 = 640 calories / 9 cal/g = 71 grams
4. Set carbs: 2560 calories – 1020 calories from protein – 640 calories from fat = 900 calories / 4 cal/g = 225 grams.

Suosittelen kokonaisuudessaan Lylen vinkkejä urheilijan painon vähennykseen, osa 1, osa 2, osa 3, josta löytyy myös muutama kommentti hiilarimäärien viilamiseen jne. Myös herran Mean Forum on hyvä tietolähde. Hyviä ohjelmia päivittäiseen kalorien tarkkailuun USA:ssa asuville (paikalliset mitat, annoskoot ja tietopankit) ovat mm. FitDay tai CalorieKing.

Oikeastaan tuohon voisi vaan lisätä sen verran, että luultavasti tuollainen painonpudotus olisi ihan mahdollinen suorituskyvyn juurikaan kärsimättä, jos ajoittaa tankkailut järkevästi urheilusuorituksen yhteyteen. Sitten kun tavoitepaino on saavutettu, on jo helpompaa, tosin sitten kannattaa jo tarkkailla ettei syömiset jää liian vähille ja hankitut tehot häviä.

Hyvia pointteja, kaikilta! Onnekkaasti tassa on viela sen lahes 10-kk ennen h-hetkea etta hyvissa ajoin olen heraamassa siihen mahdollisuuteen etta paino lahteekin laskemaan hitaammin, eika ehdi tavoitteeseen. Niita laskelmia mita olen nahnyt 180-km kisapituisen pyorailyosuuden kehonpainon vaikutuksesta (laskennallisesti), niin on ne kylla huimat erot, jos en nyt ihan vaarin muista Matt Fitzgeraldin taulukkoja niin jo viisi kiloa kertautuu +40 min! Noh toki riippuu reitista, makisyydesta, jne, mutta juuri Louisvillehan on kohtuumakista ja sitahan voi mielessaan verrata jos vaikka 5-kg tai 7.5-kg punnusta raahaisi mukanaan koko matkan.

Toisaalta mullakin, ihan niinkuin jambo, on panostus voimapuoleen menossa, ollut ja on edelleen, en osaa sanoa tarkaan miten paljon tassa on uutta lihassolukkoa mukana, mutta mutuna jalkoihin ja tuonne keskivartalon/lonkkien seutuville varsinkin on kertynyt semmoista lihaksen tuntuista kudosta. Onhan voimien tuloskunto nyt kuitenkin paras mita milloinkaan muistan ja en ole siihen milloinkaan nain pitkaan (n. vuosi putkeen katkeamatta lineaarisesti) nain paljon panostanut.

Hyvin järkeilty, tosin tuosta kehon painon vaikutuksesta pyöräilyosuuteen uskaltaisin olla eri mieltä. En tiedä mihin laskelmaan Fitzgerald taulukoissaan viittaa, mutta tutkimusten perusteella asia ei ole noin yksinkertainen kuten sanoitkin. Se mitä tiedetään tutkimusten perusteella sinne 40km aika-ajomatkaan asti on se, että suuremman kehon painon omaavilla eliittipyöräilijöillä on selvä trendi parempiin aikoihin. Tämä johtuu lähinnä siitä, että suurempi kehon paino yleensä tarkoittaa suurempaa lihasmassaa = suurempaa tehoa. Varsinaisia 180km aika-ajosuoritusmittauksia ei taida juuri olla. Joka tapauksessa olisi kiinnostavaa nähdä tuo Fitzgeraldin taulukko, muistatko mistä moinen löytyisi? Veikkaisin, että aika mäkiselle maastolle tehty malli.

Toisaalta tilanteet, joissa pyöräilyosuudella pienemmästä kehon painosta on suhteessa enemmän hyötyä on A) mäkinen reitti (jonka jo mainitsit), ja B) peesisallittu aika-ajo. Tältä pohjalta uskaltaisin sanoa, että jos lähtisit nykyisellä painolla kisaamaan, aikasi olisivat parempia aina sinne perusmatkaan asti, varsinkin jo koet että lihasmassaa ja voimaa on enemmän. Näitä suuremmilla matkoilla eteenpäin luultavasti kokonaisaika olisi huonompi johtuen suuremman kehon painon negatiivisesta vaikutuksesta juoksusuoritukseen.

 

[ironman2]

Jaahas, ihan ensialkuun kiitokset rossille pitkallisesta kirjoituksesta, varmaan muutama tovi vierahti sen tyostamiseen, sisaltoa enamman kuin uskalsin edes odottaa, thanks! Siita Mattin laskelmasta luulen etta hanen pointti on lahinna ”heratella” semmoista porukkaa ketka kilpailee ylemmissa ikaryhmissa, 50+ v. , koska silloinhan kaikki ei ehka miella sita kisapainon saavuttamista niin tarkeaksi asiaksi kuin vaikka eri tyyppisten harjoitusten sisaansaannin. Kuitenkin esim. VO2 max parantuu jo pelkastaan silla jos kehon kostumus paranee ja paino laskee, toisaalta mita ylemmas ikaryhmissa mennaan, niin sita enemman sita suorituskykyeroa tulee asioista mita kaikki ei paallimmaisena ajattale, just taa painopuolen huomio ja toisekseen sisaelimelliset asiat, siina viidenkympin jalkeen kuitenkin sita vahittaista hiipumista munuaisten, maksan, jne, toiminnoissa jo on, siita riippuen miten tota vaajaamattomyytta kompensoi, niin se nakyy ainakin epasuorasti tuloksissa (esim. voimien hiipumisen kayriin kuitenkin vaikuttaa syomiset aika paljon, kropan happoisuus, sitten kun tullaan teho/paino suhteeseen, noi vaikuttaa).

Lylen jutut on ihan hyvia vaikkakin tommosia vahan podauspainotteisia, pari hanen ooppusta mulla perati on. Tri-maailma on siita janna etta ruokavaliossa lahdetaan lahes poikkeuksetta siita etta kehonpainon setpointti on jo lahtokohtaisesti kohdillaan.
Tommonen kaavamaisempi kalorivaje/paiva malli tuntuu siltikin (hiukan) vieraalta, mielummin ottaisin viikon lyhimpana aikaikkunana, olisin sita mielta etta niitten megasessioiden jalkeen pyritaan kyllaiseen oloon eika leikkailla ainakaan rajusti palautumisresursseja. Per/paiva kuviot olisi toki hyva malli jos olisi vakiompi energiankulutus paivasta toiseen, vaikkapa joku saliharrastus tai vastaava.

Tama johtaa niihin syklauspohdintoihin mita tassa nyt olen harrastanut, se voi olla muutamissa paivissa rungon mukana, ja voisi se olla niinkin etta yksittainen paiva jo sinansa syklaisi niin etta aamut/paivat mentaisiin vajeella puhtailla paleolahteilla ja sitten iltaan mennessa olisi suurinpiirteinen tuntuma paljon on ”varaa” enaa tankkailla. Riippunee ihan luonteesta, tuntuu vain huikan vieraalta semmoinen etta joka aterialla leikataan tasaisesti, haluaisin kylla kierron sisalla tuntea itseni kunnolla kyllaiseksi myos, ajoittain. Jotenkin noin niita tehoja saisi teoreettisesti paremmin yllapidettya ja voimia myos, ehka jopa kasvatettua, koska niitten kyllaiseksi syontien jalkeenhan periaatteessa kroppa paasee kompensoimaan.

Rehellisesti sanottuna en ole kirjaa harj. log-bookissa syomisista pitanyt muuten kuin proteiinit ja hiilarit, modattua paleota kun syo niin ne rasvat pitavat huolen itse itsestaan, noin tosi karkeasti sanottuna, tottai kai siella on paljon juttua menossa rasvojen laadusta, yms, mutta ne nyt pitkittaisi tata juttua suotta. Kirjanpito vain viim. 8-kk ajalta, aloitin siksi etta varmistan proteiinin saannin kun krankkasin voimaharjoittelua niinkin paljon ylos. Siina samalla tuntui etta ne hiilarit on suht helppo latkaista sinne myos, niiten rasvojen arpominen tuntuu turhalta vaivalta.

Tasson enaa samamuoto mietinnassa etta milla tavoin tama menee mun prosessitavoitteisiin viikkotasolla, sitten itse suunnitelma valmiiksi ja heti kun tonne asti paasee ei muuta kuin "check" merkki joka viikon jalkeen ruutuun niin kylla se siita.