Mietin ennen miten joku voi pistää rahansa johonkin niin epätärkeään, kuin urheiluvaatteisiin. Sanastossani urheillessa ulkonäköä ei möllätä, vaan jumppatunnille voi mennä matkamuistoteepaidassa ja Prismasta ostetuissa housuissa. Sana "sporttinen" on wannabe-fashionistan kirosana, jotain mihin ei voi kiinnittää huomiota tai edes harkita pitävänsä ulkonäön takia. Sitten kun liikunnasta innostui enemmän niin nyt mielelläni skippaan zarat ja haaveilen että budjetti riittäisi ostamaan uutta treenipaitaa, toppia, mitä vaan! Värejä, leikkauksia, malleja, ihanaa. Hyvännäköisen treenipaidan vetää mielellään aamulla niskaan, vaikka menisi treenailemaan vasta iltapäivällä. Parasta on että vaatteessa voi liikkua, tuntuu kevyeltä ja viileältä ja kuivalta päällä. Hyvät rätit saa itsensä tuntemaan myös itsevarvemmaksi ja viehättävämmäksi, jolloin voi keskittyä treenatessa hyvänolon tunteeseen, ja että se näkyy myös ulospäin niin mielen ja kropan lisäksi vaatteissa.
Ärsyttää vain jumppavaatteiden tolkuttomat hinnat, olkoon miten teknisiä jne, en ole vielä törmännyt "merkkivaatteissa" yhtään parempaan laadukkuuteen ja kestävyyteen, kuin normivaatteissa. Inhoan myös etten voi pitää vain vaatteita, koska kaikki on niin brändättyä. Näkyy kilometrien päähän kellä on jalassaan Niket, kellä adidasraidat tai puumatiikerit, halusi tai ei. En haluaisi maksaa tuotemerkistä, vaan laadusta ja ulkonäöstä. Samalla musta tuntuu että jää brändiorjaksi, vaikkei tuotemerkillä pitäisi olla väliä, niin ei parin hyvän vaateparin jälkeen viitsi enää prismahousuja julkisesti salille päälle.
Pitäisi ehkä lähteä kirpparikierrokselle, mutta vaikken ole hienohelma niin käytetyt jumppatopit ei hirveästi houkuttele, kun joku toinen on niissä jo ähkinyt hikipäässä.. yhdistän treenivaatteet ja alusvaatteet vähän samalle viivalle.
Ja tietty sitähän pärjää vaikka millä varusteilla, ehtiihän sitä opiskelijaelämän jälkeen panostaa vielä, jos tahtoo, asenteella vaan! Ei ne varusteet, vaan se treeni 
Pysyy paikallaan, ainakin salilla, juostessakin ihan ok.
