Mä olen koittanut oikein päästä ylikuntoon, viime vuoden tammikuussa 48 treeniä, ei onnistunut. Musta tuntuu ihan aidosti, että jengi liiottelee kaikkia oireita, alistutaan helposti koska niin pääsee helpommalla. Ei tartte montaakaan tutkimusta mystisestä hermostollisesta ylikuormasta heittää, niin epämukavuusalueelta tullaan ilomielin pois. Ja kun kyse on kehonrakennuksesta, niin siinä ollaan aina vähän rasitustilassa, se kuuluu asiaan, mutta osalle se on kuin maailmanloppu. Ylikuntoon pitää takoa ihan vitusti, nukkua huonosti ja syödä huonosti ja ryypätä viikonloput.
Mä vain nään mielessäni sen kuvan, kun ei jotain tyyppiä huvita mennä salille, sitten peilin edessä vakuutellaan itselle, että nyt ollaan hermostollisessa ylikuormassa ja sitten hyvillä mielin jäädään sohvalle makaamaan. Mä oon yli 20 vuotta treenannut, enkä ole kertakaaan törmännyt tohon mystiseen hermostolliseen ylikuormaan tai ylikuntoon, luulis tällä tahdilla iskevän. Ja jos olen ollut, niin eipä ole pumppu volttia heittänyt tai muutenkaan mennyt kaikki päin helvettiä. Mä en usko että te treenaatte alkuunsakaan niin kovaa, että olisi mitään pelkoa mistään ylikunnosta.
Mut toki mä tunnen kroppani jo niin hyvin, että osaan myös pitää lepoja väleissä joissa ne on tarpeen. En mä sinne salille mene jos on oikeasti liian väsynyt olo. Yleensä kyllä olen pakotettu lepopäiviin kun ei ole enää mitään lihasta mitä treenaa, en mä voi kolmea kertaa viikossa kyykkää, siinä tulee ongelmia kalvojen kanssa jo kuten mulle kävi. Hierottiin ja viikko taukoa kyykyistä ja paukkui enkat.
