Treenimotivaation katoaminen

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja What
  • Aloitettu Aloitettu
Itellä katos treenimotivaatio armeija-aikana. Vaikka olis voinutkin käydä jumpalla ei sinne tullut vaan lähdettyä. Heti intin jälkeen aloitin kumminkin treenit ja sieltä on noustu todella kovaa ylös :)

Mulle on ainaki melko tärkeetä et on treenikavereita! Se on huippua vetää samoja treenejä kavereiden kanssa unohtamatta tervettä pientä kilpailuviettiä! Olen nyt talven treenaillut kahden kaverin kans ja treenit menee melko lailla niin että yks tekee ja kaks lepää. Sit ku sarja on ohi niin uus kaveri lauteille! :) Suosittelen kokeilemaan jos löytyy immeisiä jotka tykkäävät jopa treenata suht samalla lailla kuin sinä itse.

Tavoitteet ovat toki yksi motivoiva tekijä. Vaikka itsekään en ymmärrä sitä että aina pitäs tehdä yks toisto enemmän tai lisätä painoja ymym.. Mut ilman mitään tavoitteita en itse ainakaan jaksaisi treenata yhtään. Jos ei muita tavoitteita niin edes se että pysyy terveenä eikä jämähdä sinne sohvalle syömään paskaa ja tuhoamaan verisuonia!

Sit yks asia minkä huomasin oikeastaan intin aikana. En jaksa enää orjallisia ohjelmia!! Annan ohjelmani elää. Mulla on yleensä perusrunko, eli pääliike + avut. Apuliikkeitä vaihtelen aika paljonkin tuntuman mukaan, sitä mikä huvittaa. Sit jos joskus innostuu vetämään vaikka kunnon hauispumppailut niin vetää menemään. Pääliikkeissä yleensä teen jotain ohjelmaa enkä niissä hirveänä kikkaile. Jotenki vapautu tuo treenaaminen ku ei tarvinnu koko ajan toljottaa lappuun ja kattoa tehdäänkö tänään nyt 4x6 vai 3x10.. Treenipäiväkirjaa pidän kumminkin niin on helppo seurata sitä että tulokset pysyvät jotakuinkin nousujohteisina pitkällä aikajänteellä :)

Tsemppiä kaikille motivaationsa kadottaneille!! Älkää óttako niin paljon stressiä ja lähtekää vaikka kaveriporukalla salille haistelemaan niin voitte huomata että saattaa alkaa se kuollut motivaatio jopa heräilemään!!
 
Mulla treeni-intoa on joskus syönyt liiallinen tuloskeskeisyys. Tuli aivan kauhee masis, jos penkki/kyykkytulos ei noussut edellisestä kerrasta. Nyt osaa ottaa rennommin ja kokeilla monenlaisia liikkeitä, salilla ollaan kuntoilumielellä. Ja maksimeista ei ole mitään tietoa, koska en ole niitä muutamaan vuoteen kokeillut. Tällainen treenailu ei kyllä sovi kaikille sen tiedän myös.
 
Itellä tuli kesän lopulla motivaation puute. Osittain johtu sairastelusta ja kun piti töissä olla. Salilla kun on töissä, ei sitä iltasin jaksanu enää treenata. Syksy meni kotona löhöillessä ja kavereitten kans ollessa. Töissäkin tuli tietysti oltua.
Pikkuhiljaa sain taas intoo reenata, ja nyt taas jaksaa painaa täysillä! (:
 
Itse aloitin treenaamisen 17-vuotiaana jolloin opiskelin kuopiossa amiskassa. Silloin oli treeni kamu jonka kanssa oli tosi nasta treenata. Ja aina silloin kun toista ei oikein sali huvittanut. Niin toinen raahas pakolla toisen sinne. Ja kun treeni alkoi sit loppu toi marina:sali ei huvita. No sit amiska loppu ja muutin etelä suomeen reiluks vuodeks siinä ei tullu salilla käytyä, vaikka piti, mutta ei ollut sitä KAVERIA. Yksin ei pystynyt lähtemään sillä onhan kaikki salit täynnä isoja karjuja, jotka kyylää mua ja ihmettelee että treenaan yksin.:D:D eli täyttä :anssi: mut ei sille mitään voi itselle vaan uskotteli noin. No sit muutin emännän kanssa tänne Jyväskylään, jossa nytten asun ja sama juttu täällä. Ei ketään kunnon kaveria, joka lähtis treenaa. No sain sit kuulla että taloyhtiöllä on punttis alakerrassa. Epäilin alussa että siellä on vaan joku penkki (niinkuin yleensä taloyhtiöissä, joissa on punttis), mutta siellä olikin kunnon punttis, jossa tankoja, monitoimilaitteita, ylätaljaa, alataljaa, tankoja, levypainoja. Eli sieltä löytyi mulle riittävä punttis ja siitä se taas alkoi syksyllä 08. Nyt ollut välillä pientä motivaation hakemista mut kyllä se siitä.
Ja kaikille jotka hakee motivaatiota nii miettikää silloin tavoitteita yms. kaikkea mahdollista. Tai katsokaa iso Arskan leffa ja miettikää kun haluatte kasvaa samankokoiseks. Ja menkää sinne salille :)
 
Kyllä itelläki meinaa välillä olla tuskaa lähteä salille ku tossa 7 kuukautta sit pistin aika kovan tavotteen ja aikaa siihen olis enään noin 6 vko.. Ei oo vielä tullu edettyä siinä juurikaan ni kyllä se meinaa välil väsyttää lähteä. Ja sit vielä se ku välil on salilla niitä päiviä ku ei jaksa mitään oikeen nostaa ja tuntuu paikat olevan ihan puhki ni kyllästyttää lähtee sinne.
 
Itellä melkeenpä ihan samalla tavalla käyny kuin thredin aloittajalla , mut nyt on löytyny treeni motivaatiota melkeenpä enemmän kuin ikinä kun on asettanut sopivat tavotteet! :evil: Ens kesäks tähdätään elämäni tiukimpaan kuntoon!!! :puntti:
 
Olen yrittänyt löytää kohtalotovereita pitkään, mutta ei niitä vain löydy :) Eli minua oikeasti masentaa kesä. On todella kettumaista lukea kesähehkutuksia ja kesän ylistämistä. Itse vaan tahtoisi jonnekkin pimeään ja kylmään paikkaan ja odotella rauhassa kesän loppumista. Motivaatio koko liikkumiseen katoaa aina kesän ajaksi. Syksyllä on taas kiva aloitella pyöräily vaikka pikku vesisateessakin ja salillakin voi käydä hymyssä suin.
 
samassa veneessä ollaan azetuksen kanssa, eli kesä masentaa. Jotenkin vaan reeni maittaa paremmin talviaikana.

E: Ja se ylenpalttinen juhliminen ja ihmishälinä ahistaa
 
Päätin jo tuossa kesän alussa että käyn vain 1krt viikossa salilla että kerkeää muutakin hommailla ku punttia nostella. Nyt tuntuu ylivoimaiselta päästä edes yhden kerran viikossa salille :(

Eli motivaatio ainakin minun kohdalla katoaa jos rupeaa yhtään löysäilemään. Aiemmin tuli käytyä jokatoinen päivä salilla reippaan vuoden ajan. Motivaatiota myös varmasti hajoittaa kaikenlaiset rasituksesta johtuvat kivut, jotka tuntuu hellittävän reenin vähetessä. Jospa sitä sitten taas syksyllä pääsisi uuteen nousuun kun kelit huononee ja ulkoliikuntaakaan ei viitsisi harrastella...eikä istua patiolla :D
 
Kesällä menee ruokailut vituilleen mulla. Ei muka ole aikaa kokkailla omia safkoja ja sitten tulee syötyä huonosti / huonoa ruokaa kun on mukamas kiire ottamaan aurinkoa tai terassille tai muuten vaan tekemään ei mitään. Tästä seurauksena jaksamattomuus ja voimattomuus treeneissä, painon laskua, motivaation puutetta.

Kesä on kyllä pirullista aikaa, keväällä sitä jaksaa painaa kun on 'kesäkunto' tavoitteena. Mutta entäs nyt kesällä? Noh, kohta on syksy. :P
 
Nooh, en tiedä oikein... Olen 7kk käynyt salilla ja joka kerta sinne on tullut lähdettyä hyvällä fiilingillä (ja vielä paremmalla fiilingillä pois) Ei mulla oo ollu ikinä motivaatiosta puutetta näissä punttisali jutuissa. :)
 
nann3 sanoi:
Olen 7kk käynyt salilla....Ei mulla oo ollu ikinä motivaatiosta puutetta näissä punttisali jutuissa.
Click to expand...
Eipä 7kk treeneillä nyt voi mitään motivaatio ongelmia tullakkaan. Sitten kun teikäläiseläillä on 7 vuotta treeniä takana, tule sitten kertomaan fiilingit.

Itsellän on joskus motivaatio ongelmia, mutta kestävät päivän tai pari. Offilla ne uudet enkkasarjat ja pienen kehityksen huomaaminen motivoi kummasti.
 
NGV sanoi:
Eipä 7kk treeneillä nyt voi mitään motivaatio ongelmia tullakkaan. Sitten kun teikäläiseläillä on 7 vuotta treeniä takana, tule sitten kertomaan fiilingit.
Click to expand...

Jos 7 vuotta on ilman motivaatio-ongelmia puurtanut niin alkaa se punttaus olla jo sen verran olennainen osa viikottaista elämää että hulluksi siinä tulee ellei pääse salille... oli motivaatio kyseisenä päivänä nollissa tai ei. Loukkaantumisesta se tauko yleensä alkaa; kun on elänyt jonnin aikaa ilman salitouhuja on yllättävän hankalaa jatkaa samalla intensiteetillä.

Ja tuo loukkaantuminen voi yhtä hyvin tulla 1v treenin päälle kuin 7v. Jos ei kroppa pysy kunnossa edes vuotta niin väkisinhän siinä miettii että onko tää nyt sittenkään mun juttu. Oon kyllä vahvasti eri mieltä tuon lainauksen kanssa - ei se motivaatiopula välttämättä oo yhtään sen 'todellisempi' jos on kauemmin päätä seinään hakannut. Nykyään halutaan tuloksia nyt heti kaikki -tyyliin, ja sen alkuboostin jälkeen alkava vuoristorata/matelu voi olla kova paikka. Ei enää tuosta vain nostetakkaan maximia 10kg kuukaudessa, joka kuukausi.
 
Itsellä on jälleen motivaatio kadonnut. Salitreenin olisi voinut tehdä tänään, mutta ei vain huvita.

Kohta kaksi vuotta treeniä takana (eka vajaa puoli vuotta en panostanut niin ahkerasti, vaikka 3 kertaa salilla kävinkin.) Motivaation puute johtuu tuloksien puutteesta.

Ennen ei miettinyt treenin lopettamista "täysin rehellisesti", mutta nyt se vaikuttaa jo todennäköiseltä. Samanlainen kynis ja voimaton sitä on edelleen kuin aloittaessa.

Kaiken lisäksi ikäkin alkaa tässä vaikuttaa (okei ikää kohta 21), mutta sellaisiin huipputuloksiin ei enää vain pääse. Jos olisi esim. 5 vuotta treenannut aktiivisesti ja saanut koko ajan tuloksia, niin voisi tilanne olla toinenkin. Nyt itsellä vuodet vain vähenee ja tuloksettomat treenit lisäntyy samalla lailla.

Eli motivaatio on todella nollassa.
 
Itse olen treenannut vasta reilut puolitoista vuotta, mutta on toi motivaatio välillä ollut hakusessa, joskus vähemmän ja välillä enemmän.
Mielestäni paras lääke tohon mokomaan sairauteen, ruttoon, syöpään on ohjelman vaihto.
Uudella ohjelmalla jaksaa aina paahtaa eteenpäin.
 
^^ Juu ohjelman vaihto, treeniliikkeiden, toisto- ja sarjamäärien kierrättäminen, kevyet viiikot jne. Ja joskus pitää sen ylimääräsen vapaapäivän tai pari.
 
Kaiken lisäksi ikäkin alkaa tässä vaikuttaa (okei ikää kohta 21), mutta sellaisiin huipputuloksiin ei enää vain pääse. Jos olisi esim. 5 vuotta treenannut aktiivisesti ja saanut koko ajan tuloksia, niin voisi tilanne olla toinenkin. Nyt itsellä vuodet vain vähenee ja tuloksettomat treenit lisäntyy samalla lailla.
Click to expand...

Mitä vittua?

21 vuotta alkaa painamaan eikä pääse enää huipputuloksiin? On tää sitten kans ihmeellinen laji. :dance:
 
Uusien liikkeiden löytäminen auttaa aina. Ite löysin sotilaspenkin ( kun olin tehnyt normaalia penkkiä pari vuotta ja alko kyllästyttämään) ja sain siitä tosi paljon uutta motivaatio kun en ollut kyseistä liikettä ennen tehnyt juuri ollenkaan. Myös kyykyn vaihto etukyykkyy ym tollaset pienet jutut auttaa motivaatioon omalla kohdalla.:D
 
Back
Ylös Bottom