Treenikaveri? Kokemuksia.

[timse]

Tulipa vain mieleen tälläinen juttu. Aina kun motivaatio on maissa, niin joku suosittelee treenikaveria joka potkii perseelle, jonka kanssa voi kisailla tuloksista jne.

Itte alotin treenaamaan parin muun kaverin kanssa, kaikilla vähän eri lähtökohdat... itte painoin 60kg, pituus 178cm, toinen kaveri 130kg "hieman" tukevassa kunnossa oleva 178cm ja kolmas suht ok kunnossa ollut 100kg ja 190cm.

Tuli treenailtua jotenkin sinnepäin eka vuosi ja toinenkin, kehitystä ei juurikaan tullut mutta kaverit pysyi messissä. Mentiin salille "tekemään jotain", aina failureen, aina ykkösiä. Syömiset päin vittua ja juopottelua viikonloppusin. Sitten kun aloin treenaamaan "tosissaan", kaverit ensin vähän ihmetteli syömisiä ja treenivihkoja ja ohjelmia ym... Nyt yhtäkkiä tajusin treenanneeni viimeiset 2v vuotta yksin. Jossain vaiheessa vaan piti tehdä päätös että perkele, ellei kaveri halua tulla niin meen kyllä itte ja treenaan sitten vaikka senkin edestä. Ja just sillä hetkellä alkoi kehitys.

Myönnän jääneeni pari kertaa silloin kotiin makaamaan kun soitin kaverille joka totesi ettei pysty/jaksa/ehdi. Kaveriporukkakin on kuin varkain vaihtunut raittiimpaan suuntaan, itte en alkoholiin koske enään kuin satunnaisesti. Molemmat treenikaverit on edelleen samassa kunnossa, tukeva lihonut vielä lisää ja ok-kunnossa ollut hajotti polvensa ja selkänsä koripallossa.

Silloin harvoin kun on kaveri ollu mukana nykyään, treeni on mennyt jotenkin löysäilyksi, treeniaikaan sopii samantien laittaa lisää 20 minuuttia, ja moisilla palautuksilla taas ei progressiot enää oo ollenkaan vertailukelpoisia. Vituttaa vaan jälkeenpäin.

Parempi vaan luimistella siellä kyykkytelineen takana "Mene pois - olen epäsosiaalinen ja kiukkuinen" -ilme norsunvitulta näyttävällä naamalla?

Niinpä olen helvetin tyytyväinen treenatessani yksin. Oppii tuntemaan omat rajansa melko hyvin kun jos kyykyssä tahi penkissä laittaa egoraudat niin sinne alas jäät... kivuliaasti pääsee pois ja kyllä muistaa taas. Pahimmassa tapauksessa käy huonosti. Kyykyssä aktivoi kummasti ne viimeisetkin voimanrippeet ajatus siitä, että ylös on tultava tai jääpi alle.

Jos treenikaveri on yhtä motivoitunut kuin sinä, varmasti motivointi sujuu puolin ja toisin löysäilyn alkaessa vaania. Kaverin pitäis jo ennalta huomata se ja ellei muu auta niin sitten vaikka hakemaan. Toistaalta, jos treenaa yksin niin miksi helvetissä mennä salille löysäilemään? Ainoa juttu on se lähtö, joka pitää olla lähes automaattista. Ei hetkeäkään saa ajatella huonona päivänä "entäs jos..." vaan siinä hetkessä pitää olla jo menossa. Lujaa. Eikä ajatella mitään.

No rehellisesti myönnän jättäneeni yhden reenipäivän väliin "urani" aikana, tuolloin syynä oli hieman yli menneet juhannuspippalot. Saatana kun viinapää on nykyään niin huono. Muutoin, jos kevyellä viikolla jättää kerrankin väliin niin heti tulee hirveä hinku salille taas, vaikka se lepopäivä tekis ihan hyvää.

Kuinka moni pakkislaisista treenaa yksin? Miksi? Onko muilla kaverit tippunu matkalle?

Vois sitten vaikka lueskella näitä juttuja jos ja kun joskus motivaatiopula iskee. Nyt nukkumaan jotta huomenna jaksaa kyykätä heti aamusta.

 

[Syntax]

Alusta alkaen oon yksin käynyt. Eli sen 20kk. Ensin kävin yleisellä salilla jossa kaverit joskus sattu samaan aikaan treenaamaan. En kyllä koskaan oo soitellu pojille et lähetkös salille.

Nykyää duunin salilla ilmatteeks ku pääsee tekee niin olen huomannut että treenit tosiaan menee löysäilyks jos sinne duunifrendejä samaan aikaan paukkaa tekemään. Tosin jos siellä joku tuntematon kaveri häärää taikka joku vosu niin treenit voi parantuakki.

Mutta 90% aikaa yksin koko sali aina käytössä. hyvä niin koska on tullu tavaks huutaa ne viimesimmät toistot ylös.

 

[keitto]

Mulla on sama treenikaveri ollut iät ja ajat. Mutta kyllä se totta on, että yksin treenatessa tulee tehtyä terävämmin hommat. Tauot venyy kaverin kanssa helposti ja muutenkin, jos salilla sattuu tuttua porukkaa olemaan. Mutta toisaalta, kun tässä ei nyt mitään kisaamassa olla niin voihan siellä välillä jutellakin tai kissoja katsella vaivihkaa :thumbs: .

 

[Isoarska83]

Onhan tossa aina joku kaveri aina yrittäny mukaan, mutta viimeistään vuoden päästä on into laantunut jokaisella ja käyneet sitte miten sattuu joten yksinään kanssa käyn mielummin nykyään.

 

[Ironbutt]

Salikaveri ja treenikaveri on ihan eri asia. Salikaverit on niitä tuttuja, joiden kanssa tulee jutskattua salilla ja ehkä tehtyä "kimppatreeniäkin" mutta se ei ole niin intensiivistä yhteen hiileen puhaltamista. Kukin pakertaa omat juttunsa. Salikaverit voivat "pahimmilaan" viedä treenistä tehot kun jäät heidän kanssaan turisemaan minuuttitolkulla.

Treenikaveri on puolestaan henkilö, joka piiskaa sua parempaan suoritukseen ja haluaa myös itse kehittyä - ei käyttää saliaikaa turisemiseen. Treenikaveri motivoi, antaa palautetta, tukee ja työntää sinua kohti suurempia painoja - vastavuoroisesti. Treenikaveruus toimii aina molempiin suuntiin. Treeniin liittymätön juttelu hoidetaan sitten pukkarissa tai salin ulkopuolella.

 

[Timba79]

Edellä tulikin hyvin tuo erottelu salikaverin ja treenikaverin välillä. Itselläkin on noita ensimmäisiä reilusti ja hyvä niin!

Taas treenikaveri on silleen jo vaikeampi juttu, että pitäisi työvuorot yms. olla samat että hommat toimii edes suurinpiirtein. Kerran yhen työkaverin kanssa vuodenpäivät treenattiin kimpassa ja se oli mukavaa aikaa se. Mutta tällä hetkellä tuskin löytys sellaista kaveria jonka kanssa aikatalulut, treenitavoitteet, ohjelmat yms. sopis ees suurinpiritein yhteen.

Mieluummin treenaan satunnaisesti hyvien ystävien ja kavereiden kanssa, jolloin saadaan vinkkejä treeniin puolin ja toisin yms.

 

[jnjsdscsd]

Yksin reenatessa on tullut suurempi kehitys itselle. Tosin treeniä on aika vähän vasta takanakin.

Jos vaan löytäis jostain semmosen treenikaverin jolla ois samanlaiset tavoitteet.
Nii ja jos reenaaminen jotai nyt sattuu Jkl:ssä kiinnosteleen bodausmielessä ni privaa vaa meikälle.

 

[mxm]

Mä treenaan mieluummin kaverin kanssa. Siinä pääsee kunnolla puskemaan kun toinen on siinä tsemppaamassa ja varmistamassa. Sarjojen välissä on myös mukava jauhaa paskaa, tosin sitä voi tehdä vaikka vetäisi treeniä yksinkin. Ollaan reenattu yhdessä jo reilut pari vuotta ja kummallakin liikkuu suht samat raudat mutta kuitenkin toinen on aina jossain liikkeessä vähän vahvempi niin siinä tulee sellainen "pakko saada nousemaan saman verran" -meininkiä.

 

[elasto]

Mulla kävi silleen, että alotin käymään kaverin kanssa ja meillä oli aluks ihan kunnon ohjelmakin. Jossain vaiheessa kuitenkin löysin pakkiksen ja aloin panostaa myös ravintoon ja siinä vaiheessa alko huima kehitys ja vaikka ennen oltiin kaverin kanssa oltu about samoissa tuloksissa, niin sillon menin paljon edelle. Yritin selittää kaverille ravinnon tärkeydestä, mutta ei sitä varmaankaan pahemmin kiinnostanu eikä se sitten siihen panostanu. Sitä rupes sitten sen verran kyrpimään se ku mä kehityin kokoajan ja se junnas paikallaan, että lopetti sitten salilla käynnin. Sitten huomasin, että oon joutunu treenaamaan yksin jo pidemmän aikaa.

 

[del32157754]

Treenaan työkaverin kanssa.. Kehitys ollu huimaa siitä asti ku alettiin treenaamaan yhdessä.. Yksin ei voinu niin täysillä vetää.. Meidän duunissa about 50 henkeä joista n.20 käy aktiivisesti salilla.. Aika hyvin.. Ja firmaa maksaa kaikkien salikortit..

 

[Tomppa85]

Meillä on salilla aika mahtava porukka, jossa on samanhenkisiä ihmisiä paljon. Tuleehan siellä juteltua aika paljon ja vaihdettua kokemuksia, mutta pääasiassa kuitenkin treeniin liittyen. Hienoa on että aina saa varmistajan, kun tarvitsee ja voi saada positiivista palautetta kehityksestä, ja hyviä neuvoja. Ennen olin ihan onnessaan jos salilla ei ollut ketään muuta, mutta nykyisin täytyy sanoa että tulee ihan hyvä mieli itselle, kun näkee tuttuja. Itsestähän se on loppujenlopuksi kiinni, että onko tarpeeksi kurinalainen tekemään kovaa treeniä, vai seisoskeleeko vain ja juttelee kavereiden kanssa.

Mulla on treenikaveri mukana aina silloin tällöin, ja kyllähän sitä saa hieman extra potkua omalle treenille. On kuitenkin erittäin tärkeää että treenikaveri on suurinpiirtein yhtä motivoitunut treenaamaan kuin itsekin. Siitä ei tule yhtään mitään jos saa itsensä lisäksi motivoida toistakin, on kuin raahaisi märkää säkkiä mukana. Sitten vielä jos sattuu kehittymään panostuksesta johtuen reilusti nopeammin kuin toinen, niin voi toinen tulla kateelliseksi... Onneksi omat treenikaverit ovat aina olleet reiluja tyyppejä, eikä mitään ongelmia ole ollut.

 

[-ville-]

ite huomaa sen treenin kestossa kans onko itestään vai onko tuttuja salilla...

 

[Fataali]

Kaverin kanssa ja yksin käymisessä mulla se ero että yksin tulee hiki.

 

[anti-pro]

Aina on ollut joku treenikaverina. Yleensä se on serkku, kaveri tai pikkuveli. Mutta kerran ei ollu ketään kaveria niin meni salilla alle tunti vaikka yleensä menee 1.5-2h

 

[Battleaxe]

Olen lähestulkoon aina treenannut kaverin kanssa. Matkaan on mahtunut monia tyyppejä, josta lähes tulkoon kaikki tippunut kelkasta jossain välissä. Nyt treenit sujuvat todella hyvin, koska on lahjakas ja lajista kiinnostunut kaveri remmissä. Itse ainakin saan ittestäni paljon enemmän irti salilla ku on kaveri mukana. Molemmat aina tsemppaa sarjoissa ja ajaa toista kovempiin suorituksiin.

 

[ranska]

Yksin on tullu väännettyä jo pian vuoden päivät. Saa piiskata itteään omassa rauhassaan pää punaisena, mutta kyllä mä kaipaisin suurinpiirtein saman tasoista treenikaveria. Varmistaja olis usein tarpeellinen, kun on päässy tulemaan tuo rautojen pelko kerran kyykyssä ja kerran penkissä jäätyäni painojen alle. Mä ainaki pystyn treenaamaan aivan yhtä kovaa vaikka sarjan ja painojen vaihtelun välillä lätisiskin kaikkea paskaa. Välillä tulee kyseltyä varmistajia, mutta täälä Vaasas siihen on suurempi kynnys ku tuntuu että svenskaa tai jotai muuta kieltä kuuluu enemmän ku suomea

 

[Alec]

enpä ole ikinä treenannut kaverin kanssa.en tiedä,saattashan se olla siistiä kokeilla sitäkin,mutta toisaalta yksin kun vääntää niin voi mennä tekemään sillon kun siltä tuntuu,eikä suunnitella aikataulua sen kaverin kanssa.
tykkään muutenkin treenata vähän "omissa maailmoissani",joten tarvetta sille kaverille ei ole ollut

 

[kpp]

Yksin reenataan täälläkin, kuten edellä on jo mainittu niin reeni sujuu nopeammin ja paremmin kun ei ole mitään juttukavereita kenelle jutella sarjojen välissä. Ja tuo on kans hyvä pointti että saa suunnitella aikataulut täysin oman pään mukaan.

Aluksi tuli reenailtua kaverin kanssa mutta puolessa vuodessa kaverilta loppui motivaatio touhuun ja sen jälkeen on paineltu menemään yksin n.1,5vuotta

 

[Amaryllis]

Minä kyllä tunnustan olevani se yrmyke, joka ei juurikaan salilla juttele. Vaikka morjenstan nykyään salillani tutut kasvot, niin en edes halua sen kummemmin tutustua näihin ihan vieraisiin tyyppeihin enkä mennä mihinkään salin pikkujouluun tmv. Oon salilla treenaamassa enkä viettämässä sosiaalista elämää. On mulla sitten erikseen treenikaveri, poikaystävä, jonka kanssa käydään satunnaisesti salilla yhtä aikaa. Niistä yhteistreenikerroista saa paljon irti kun täytyy hyödyntää toisen tietotaito ja varmistusapu silloin kun sitä saa.

 

[Isoarska83]

Se on jännä kun aika usein tykkää muutama kaveri käydä, mutta ihmettelee esim. miksei lihaa tule/tulokset parane ja mainitsen ite sitte että sitä proteiinia kannattais syödä ja kattoa mitä syö, tietty homma tyrmätään ja sanovat kehittyy sitä ihan "natunakin". Hampparilinja siis ja syömiset ihan miten sattuu ja viittis enemmän kun muutaman kk:n tai vuoden treenata.