Päästäisiinkö tässä siihen valmennuksen ydinkysymykseen johon moni "kuntoilija" ei koskaan pysähdy miettimään vastausta; "Mikä on tavoite?". Jos vastauksena on jotain fitness/voimailu/bodaus/näyttää hyvältä/näyttää xxx näyttelijältä tai urheilijalta, niin tällöin kannattaa ehdottomasti reenata myös käsiä. Jos taas tavoitteena on kehittää tulosta jossain tietyssä lajissa, niin tällöin lihaksia reenataan lajianalyysin mukaisesti. Ja sitten lopuksi jos vastaus on näyttää hyvältä JA pärjätä tietyssä lajissa, niin sitten harjoittelu pitää suunnitella johonkin tuohon välimaastoon, mutta on myös tehtävä kompromissi tavoitteenasetannassa.
Kysymyksen tekijän postista ainakin rivien välistä heijastuu ihailu kehonpainovoimailijoihin, mutta myös haave lihaksikkaasta kehosta. Kuten jo moni aikaisemmin on todennutkin, niin nämä tavoitteet täydentävät toisiaan aika mukavasti. Ohjelmointi voisi olla esimerkiksi seuraava: 5 päivänä viikossa kehonpainoreeni vuorotellen selkää (vedot ja riipunnat) ja hartioita/rintaa (käsilläseisonnat ja vaa'at) rasittavia liikkeitä. Joka reenin päälle 10 minuutin bodailu jaolla kädet, jalat, selkä, rinta, hartiat. Näin pääpaino on kehonpainoliikkeissä, mutta samalla myös kerta viikkoon hapotetaan lihasryhmät keskitetymmin.
Tuo nyt siis vain yksi tapa ratkaista tämä "ongelma". Pahin vaihe tässä ratkaisumallissa on että yksilön pitää oikeasti pysähtyä miettimään omaa tavoitteenasetantaa. Ei voi vain edetä fiilispohjalta, kuten alkuperäisen kysymyksen asettaja. "joo, mä haluan kehittyä kovaksi kehonpainovoimailijaksi ja isot kädet pitää olla ja ihan fiiliksen mukaan pitää saada reenata ja ei mitään vaikeita liikkeitä tai muutoksia ohjelmaan tai mulla mitään ohjelmaa edes ole.."