Tarkka ruokavalio -> syömishäiriö?

[Wondadog]

Okei, voi olla monen mielestä turha thread, mutta mieltääkö moni teistä että teillä olisi ongelma?

Mulle vaan on tuossa läheiset ja jotkut kaverit vähän vihjaillut että mun pitäisi vähän höllätä...

pakko myöntää että väliin itellekin on hiipinyt se ajatus siitä ottaako harrastus liikaa valtaa, kun välillä yrittää päättää että "tämän viikonlopun olen Liettuassa reissulla, siellä ei tarvi välittää"...
Mutta sitten huomaan ihan tahtomattani että maanantaina laskin mitä viikonloppuna söin, ja rupesin tasaamaan tämän viikon ruuista ne pois :wall:
Tätä en tee omasta halusta, vaan se on niin vahvasti siellä alitajunnassa että tulee morkkis jos ei "rankaise sitä takaisin"... Mutta ei liikunnalla vaan nimenomaan vähentämällä.

Onko teillä tilanteita että ette vaan pysty "mässään" yli, vaikka haluaisitte? Kylässä syömässä, mutta rääpitte vain pikkuannoksen kun se ei ole tehty paistijauhelihasta, tai on kermakastikkeessa? Tai että ette revi niistä joka kaloria takaisin seuraavan viikon ruokavaliossa...

Okei, voi olla monen mielestä turha thread, mutta mieltääkö moni teistä että teillä olisi ongelma? :wall: Missä menee kunnostahuolehtimisen ja syömishäiriön raja...

 

[Sumu]

pakko myöntää että väliin itellekin on hiipinyt se ajatus siitä ottaako harrastus liikaa valtaa, kun välillä yrittää päättää että "tämän viikonlopun olen Liettuassa reissulla, siellä ei tarvi välittää"...
Mutta sitten huomaan ihan tahtomattani että maanantaina laskin mitä viikonloppuna söin, ja rupesin tasaamaan tämän viikon ruuista ne pois :wall:
Tätä en tee omasta halusta, vaan se on niin vahvasti siellä alitajunnassa että tulee morkkis jos ei "rankaise sitä takaisin"... Mutta ei liikunnalla vaan nimenomaan vähentämällä.

Sulla ON ongelma. Siinä vaiheessa kun alat joka päivä noudattaa orjallisesti jotain tiettyä ravinto-ohjelmaa ja rankaiset itseäsi satunnaisista cheattipäivistä, sulla todella on ongelma.

Moni tällä foorumilla syö kurinalaisesti, mutta ymmärtää myös sen pienen faktan, että välillä voi joustaa. Joustaa yhden tai kaksi päivää, mitä väliä? Ei se treenaaminen siihen kaadu, päin vastoin. Itseasiassa pienet mässyt silloin tällöin piristävät aineenvaihduntaa, joten parempi niin.

 

[man1ac]

Itsellä oli muutama vuosi sitten samanlaisia ongelmia ja homma alkoi mennä pahasti yli. Ongelmia tuli tosiaan liikaakin, mutta en niistä sen enempää tässä.

Tosiaan sumu puhuu asiaa siinä, että ei tää homma muutamaan ylimääräiseen kaloriin kaadu. Pitkällä tähtäimellä jollain satunnaisella mässäilyllä ei ole kauheasti huonoja vaikutuksia.

 

[Timba79]

Mulla enemmänkin ongelma siinä, että ne mässyt maistuu varsinkin bulkilla vähän turhankin usein. Ja viikonloppuisin sitten olutta ja roskaruokaa... ;)

Mutta vaimon mielestä mulla niitä ongelmia enemmänkin, se kokee jotenkin ongelmaksi kun vedät rahkamössöt aamulla ja rahkaa, raejuustoa tai vastaavaa iltapalana. Ennen tuli syötyä "lämmintäruokaa" vähän joka aterialla. En mä tajua miten voi olla niin vaikeeta ymmärtää jos haluaa syödä terveellisemmin ja peremmin. No ehkä mulla sitten vaan on joku ongelma kuitenkin... :(

 

[iivili]

No ehkä mulla sitten vaan on joku ongelma kuitenkin... :(

Jep, suvaitsematon/ymmärtämätön vaimo. Vakava ja syvällinen keskustelu voisi olla paikallaan.

Wondadog, sulla vaikuttaisi kyllä olevan ongelmaa oikeastikin, jos tulee viikonkin ajaksi morkkista ja vahvaa tarvetta "rankaista takaisin" sen jälkeen, kun on esim. yhden aterian aikana syönyt vaikkapa kermaista lihakastiketta.

En miellä, et mulla olisi ongelmaa, koska esim. sukujuhlissa kyllä syön pullaa tai pikkuleipää, tosin hyvin vähän, mut syön kumminkin, enkä todellakaan morkkistele siitä. Enintään nyppii, jos jostain ruoasta tulee tukkoinen ja väsynyt olo, ei se, että muka siitä olisi hirrrveesti läsää heti kertymässä vyötärölle. Jos kuvittelee, että yhdestä syömiskerrasta kertyy välittömästi läsää, niin tilanne alkaa hipoa paranoiaa/luulotautia, tai sitten on kyse vain tietämättömyydestä. Se taas ei ole mun ongelma, jos jotakuta ihmetyttää mun pullansyönnin vähäisyys. Ihan on silloin ihmettelijän oma ongelma. Enhän mäkään ihmettele, minkä takia joku ottaa kasan pottuja lautaselleen, mutta niin vähän sitä herkullista ja ah, niin protupitoista lihakastiketta tai paistia. ;)

 

[She Devil]

Hassu yhteensattuma, tänä aamuna kävellessäni töihin mietin juuri tällaisia juttuja. Ennen punttiharrastuksen aloitusta ja ihan alkuaikoina kaikki oli hyvin vaikka söinkin sen mukaan oliko nälkä vai ei ja ruokia nyt ei tullut syynättyä sen kummemmin. Painokin pysyi hyvin kurissa ja olin huomattavasti tiukemmassa kunnossa ja voin henkisesti paremmin.

Sen jälkeen kun aloin punnita ruuat ja laskea kalorit alkoi alamäki.
Kauheata pilkun viilaamista, kyläänkin raahasin omat eväät mukaan kun tiesin, että sielä on vaan pullaa ja keksejä tarjolla. Paino on noussut aikasta paljon ja löysää tullut ihan liikaa. Jokapäiväinen stressaaminen syömisistä on johtanut kalorikammoon ja pitää olla tosi tarkkana mitä syö.
Tämä taas on johtanut siihen, että herkut on syötävä salaa, sillä jos joku näkee mun syövän pullaa niin siitä nostetaan kauhea haloo.

Viime aikoina olen yrittänyt löysätä ruuan kanssa ja nauttinut tavallisia kotiruokia ja sipaissut jopa ohuen kerroksen margariiniakin leivälle.
Toistaiseksi mitään järkyttävää ei ole tapahtunut vaikka en enää punnitse ruokia enkä laske kaloreita. Herkkujakin uskallan jo syödä julkisesti vaikka se edelleen saa ihmiset kyselemään että "kuinka sä voit syödä pullaa" tai "ethän sä saa syödä karkkeja". Päämääränä on löytää tasapaino elämään tällä saralla ja tilanne sellaiseksi, että voin hyvällä omallatunnolla syödä ruokaa.

 

[reinhardt]

kuulostaa kyllä huolestuttavalta. Luultavasti tarttis tehdä jotakin, mutta en osaa neuvoa, mitä.

Minun tarinani: lukio- ja opiskeluajat meni vähän huonolla syömisellä, tyyliin sipsejä ja mustaa kahvia...ai niin, ja alkoholia...ihmeellisen aineenvahdunnan ja liikunnanrakkauden ansiosta kroppa oli kuitenkin aina aika mallikelpoisessa kunnossa, ja vähän jouduin kuitenkin syömisiäni katsomaan, kun on tuo keliakia.

Nykyäänkään en laske enkä punnitse mitään, noudatan seuraavia "sääntöjä": 1. se puoli kiloa rehuja päivässä. 2. Yksi lämmmin ateria päivässä (voi olla salaattia ja pihviä). Tiedän, ettei se ruoan lämpimyys mitään merkitse, mutta mielestäni kevyehko normaali kotiruoka on ainakin minulle parasta. 3. riittävästi maitotuotteita. 4. jos kolme ensimmäistä kohtaa täytyy, saan vetää herkkuja niin paljon kuin jaksan, ja satunnaiset mättöpäivät, jolloin koko syömiset menee viturallallei ei haittaa. ja koen olevani hyvinvoiva ja riittävän hyvän näköinen.

Nyt joku varmaan kiinnitti huomiota siihen, etten huomioi hirveästi proteiineja; mutta koska massankasvatus ei ole varsinainen tavoitteeni, saan kyllä riitävästi niitäkin tuolla syömisellä, kun lämmin ruoka sisältää aina lihaa/kananmunaa tms. Lisäksi maitotuotteet, pähkinät jne.

 

[Kimple]

Tuollaiseen itsensä rankaisemiseen ei ole kyllä mitään perustetta. Jos joskus tulee syötyä huonommin, niin sen jälkeen vaan palataan mahdollisimman pian takaisin siihen terveelliseen. Ei sen kummempaa. Ei niitä huonoja tai ylimääräisiä kaloreja kannata jäädä miettimään.

 

[Wondadog]

(hups,ekaa viestiä järjestellessäni olisi copypasten jälkeen kannattanu poistaa se toinen rivi

..joo. Ärsyttävintä on että mä _tiedän_ ton. Mutta ei pysty toimiin.
Kun pyöritän kaiken matikkana.
Kun esim yksi viikonloppu tuli mökillä mässättyä, niin mielsin heti että "jos en tasaa tuota 3000kcal niin eikös se tarkoita 0.5 kiloa laardia?"
Mutta kun rupeen tasaan sitä vähentäen kastikkeita, leipää tms niin koko ajan tarvii taas varoa ettei se mene miinuksille.. Kun toi lihaskunnon ylläpitokin on nyt vähän niinkuin pakkomielle. Eli tasapainoilen 2 vk periodeissa 3500kcal/pv, ja lasken ruuat mahdollisuuksien mukaan noin 20-30 kcal tarkkuudella. Kinkunsiivuja myöten, tasauspäivinä 3 sijaan vain 2 siivua ym..

Tää voi tuntua vaan joltain sympatian hakemiselta, mutta väliin ahdistaa aika lailla. Nyt tarviis 4 pv mennä 2100kcal/pv että on kuitattu viikonlopun retkahdus…
Mulla on työterveyslääkärin kanssa 11.30 tapaaminen. Kysyn siltä että onko siellä jotain psykoa, tai ravitsemustohtoria ym. Ei oikein tiedä mistä aloittaa, ite olen päättänyt monesti vaan relata mutta.. Jos siitä sais jonkun uuden näkökannan... Kiitti näistäkin...

 

[Äijä]

Mieti vähän motiiveja tuohon touhuun. Siis minkä takia rankaiset itseäsi tuolla tavalla. Mitä yrität tavoittaa sillä?

Profiilin mukaan olet kuitenkin 24-vuotias ja lähes kaksimetrinen mies, joten kaiken järjen mukaan voisit syödä ihan mitä vaan eteen sattuu juoksemaan ja olla vähintään tyytyväinen yli sadan kilon elopainoon.

Treenaa ja syö terveellisesti voidaksesi elää, ei toisinpäin.

 

[Ironbutt]

Mä oon tykästynyt Exceliini. Kirjaan sinne kaikki ruoat, mutta en tunne sen säätelevän elämää.

Vaikka olenkin nyt dietillä ja kannan eväitä mukanani niin otan mahdolliset yllätykset vastaan ilman sen suurempaa stressiä. Työkavereiden kanssa voi hyvin lähteä yllättäen lounaalle ja se ei sotke elämää. Kyllä sitä osaa valita itselleen sopivat ruoat ihan miltä tahansa lounaslistalta. Parit kakkukahvitkin on tullut nautittua - kalorirajojen puitteissa.

En "tasaa" mahdollisia kalorinylityksiä seuraavina päivinä. Mielestäni tämä on turhaa ja toisaalta se voisi ajaa sellaiseen tilanteeseen, että sitten pitäisi kituuttaa pari päivää tosi alhaisilla kaloreilla ja tästähän ei ole mitään muuta kuin haittaa. Menee vielä kone jumiin. Ei nuo lihakset tiedä toissapäiväisistä kaloreista enää mitään.

 

[kekexx]

1. Onko teillä tilanteita että ette vaan pysty "mässään" yli, vaikka haluaisitte?

2. Kylässä syömässä, mutta rääpitte vain pikkuannoksen kun se ei ole tehty paistijauhelihasta, tai on kermakastikkeessa?

3. Tai että ette revi niistä joka kaloria takaisin seuraavan viikon ruokavaliossa...

1. Ei ole.

2. Syö ihan sikana ja nautin.

3. Ihan turhaa.

Kokonaisuus on kuitenkin tärkeämpi kuin parin päivän safkat. Jos elää esim. 80 vuotta, niin parin päivän safkoilla ei ole juurikaan merkitystä.

Mää oon hifiharrastuksen "polttanut loppuun" liialla innolla, enkä aio tätä harrastusta pilata. Liika into on just ongelma näissä "ylianalysointiharrastuksissa".

 

[VelttoV]

Näissä jutuissa on myös kavereiden asenteissa vikaa. Yksi nainen raahasi minut kädestä pitäen väkisin kebabille, koska olen niin anorektinen. Hei, painan alta 100kg... Siis mitä hittoa... Samaten kuulee tuon dieettiruokaa sanan aika usein... Jopa myslin syöminen on terveysintoilua. Mikä siinä toisissa mättää, jos toinen ei syö montaa lautasellista buffetissa jne? Se on ihan normaali reaktio "syö niin paljon kun jaksat" -paikassa, että kaveri ottaa nokkiinsa jos et syö niin paljon kun jaksat tai jts. Jos otan salaatin mäkkärissä, niin toiset ottaa sen melkein loukkauksena, tai se on jotenkin hauskaa. Iso mies ei saa olla dieetillä tai syödä kurinalaisesti. Ja sitten se alkoholinkäyttö vielä päälle. Mun pitäisi ryypätä koska toiset niin siitä nauttii.

Itse en laske kaloreita ja osaan ottaa rennostikin, mutta pitää oppia olla ottamatta niitä ylilyöntejäkään.

 

[D.Yates]

Jee, kalluppi!

1. Onko teillä tilanteita että ette vaan pysty "mässään" yli, vaikka haluaisitte?

Ei

2. Kylässä syömässä, mutta rääpitte vain pikkuannoksen kun se ei ole tehty paistijauhelihasta, tai on kermakastikkeessa?

Kermakastike

3. Tai että ette revi niistä joka kaloria takaisin seuraavan viikon ruokavaliossa...

Mitähä? Miksi pitäisi?

 

[Sumu]

Tää voi tuntua vaan joltain sympatian hakemiselta, mutta väliin ahdistaa aika lailla. Nyt tarviis 4 pv mennä 2100kcal/pv että on kuitattu viikonlopun retkahdus…

Sä selvästi tiedostat ongelman ja silti teet näin? HERÄÄ!!! Ensimmäinen askel asiassa on nyt se, että just tällä sekunnilla lopetat tuon pelleilyn tasauksen kanssa ja siirryt normaaleihin kalorimääriin. Sitten alat miettiä uusia kuvioita.

Kuten jo aiemmin sanoin, pieni ylisyöminen saattaa tehdä ainoastaan hyvää. Aineenvaihdunta tehostuu ylimääräisten kaloreiden ansiosta ja tulos tuski on negatiivinen...

 

[T.M.O.E.]

Tämähän tuntuu olevan ihan yleinen ongelma, kun alottaa syömään terveellisemmin ja lisää proteiinin saantia, niin sitä heti leimataan jotenkin omituiseksi.
Itselläni valitettavasti on tyttöystävä jonka on vaikea ymmärtää miksi haluan ostaa tarjouksesta monta pakettia kanarintaa pakkaseen...luulisi olevan onnellinen että saa kunnon ruokaa eikä kalapuikkoja..
Alussa kun rupesin juomaan proteiini juomia niin kommentit oli luokkaa "MITÄ HELVETIN HORMOONEJA NOI ON ??"...yritä nyt siinä sit selvittää proteiinin terveellisistä vaikutuksista, kun toinen on ottanut tollasen asenteen.
Ja mitä kunigas alkoholiin tulee niin mitä vähemmän käytät sitä enemmän muut sitä sulle tuputtaa.

Kai noi johtuu sittä et ihmisillä on semmonen perusluonne et ne ei kestä et joku elää "paremmin/terveellisemmin" kuin ne ja siitä saa sit huonon omantunnon... kai...

 

[Gillyanne]

Yhdyn edellisiin kirjoittajiin: Sulla ON, Wondadog, ongelma. Ja jos et nyt kiireen vilkkaa tee asialle jotan, kohta voit huomata olevasi melko lailla avuton sen edessä. Kärsin itse syömishäiriöistä ja panttaan-ahmin-panttaan-ahmin-kierteestä kymmenisen vuotta, joten tiedän todellakin, mistä puhun!

Ota itseäsi niskasta kiinni, ja lopetan tuonkaltainen kaloreilla (ja terveydelläsi, varsinkin henkisellä) pelaaminen HETI! Äläkä arkaile tosiaan turvautua asiantuntija-apuun, jos siltä tuntuu. Itse en sitä koskaan saanut tehtyä - olisi ehkä kannattanut, niin olisin saattanut päästä ongelmistani kuiville jo aikaisemmin. :(

Ja kun olet saanut ongelmasi selätettyä, niin muista: Nämä syömiseen liittyvät ongelmat ovat pitkälti niin kuin alkoholismi tai mikä tahansa muukin riippuvuus: Oireet voivat poistua, mutta itse sairaus ei yleensä parane koskaan, eli alttius riippuvuuteen/uudelleen sairastumiseen jää. Tarkoitan tällä sitä, että kannattaa pysytellä valppaana myös jatkossa, ja jos huomaa itsessään oireita tuohon kierteeseen vaivihkaisesta luisumisesta, niin homma poikki tylyllä kädellä het'alkuunsa. Trust me, se on silloin PAAALJON helpompaa kuin vuosikausien ahmimisen ja "vähentelyn" jälkeen...

Tsemppiä Wondis, kyllä se siitä! Nauti elämästäsi ja opi huomaamaan, että eivät kalorit(kaan) loppujen lopuksi mikään haudanvakava asia ole :thumbs:

 

[Wondadog]

Hmm. Tuntui tosi hölmöltä ja ylidramaattiselta kirjoittaa toi eka postaus tänne, mutta nähtävästi oli aihetta...

Ja se mikä sen paskimman olon tekee on se että noi ylikalorit tulee lähes aina karkeista. Ja tiedän että kun sen tasaa ruuista se on pielessä.
Mikä v***u siinä on että aina syksyllä mulla on vielä pahemmat ongelmat ton namin kanssa. Olin meinaan 2 vk ilman namia, ja tuolla reissulla 3 pv söin vähän yli kilon karkkia/suklaata... :(

Pakko tässä on jotenkin vauvanaskelin aloittaa korjaan ajatusmaailmaa.

Nimim. ei sen tarvi iso vika olla kun se on korvien välissä

 

[Sumu]

Itselläni valitettavasti on tyttöystävä jonka on vaikea ymmärtää miksi haluan ostaa tarjouksesta monta pakettia kanarintaa pakkaseen...luulisi olevan onnellinen että saa kunnon ruokaa eikä kalapuikkoja..
Alussa kun rupesin juomaan proteiini juomia niin kommentit oli luokkaa "MITÄ HELVETIN HORMOONEJA NOI ON ??"...yritä nyt siinä sit selvittää proteiinin terveellisistä vaikutuksista, kun toinen on ottanut tollasen asenteen.

Sinun asemassasi yrittäisin vakavasti keskustella tyttöystävän kanssa asiasta. Itse en olen joskus vähän tuon tyylisessä tilanteessa elänyt ja voin vuosien kokemuksella kertoa, että ei ollut helppoa ja palkitsevaa.

Jostain kumman syystä sitä katseleekin nykyään ainoastaan sellaisia tyttöystäväkanditaatteja jotka itsekkin treenaavat. Ei tarvitse selitellä ja piilotella lisäravinteita.

 

[Gillyanne]

... Ja se mikä sen paskimman olon tekee on se että noi ylikalorit tulee lähes aina karkeista. Ja tiedän että kun sen tasaa ruuista se on pielessä....

Voi että, kun kuulostaa tutulta! Juuri näin se mullakin aina meni, viikonlopuisin ja juhlissa vedettiin karkkia/jätskiä/leivonnaisia/roskaruokaa/mitä nyt milloinkin sattui tekemään mieli tai oli tarjolla, ja viikolla sitten pihisteltiin terveellisen ruoan kanssa. Ja kun ruokailutottumukset olivat muutenkin aika metsässä (ts. aiiivan liikaa hiilareita, protskua ja varsinkin rasvaa aivan säälittävät määrät), niin eipä tarvitse olla sen ihmeempi tietäjä nähdäkseen, mitä siitä seurasi --> useinkin melkoisen kehno fiilis niin fyysisesti kuin henkisestikin. :(

Mitään muuta neuvoa en oikein osaa antaa, kuin että sun täytyy vain raakasti lopettaa tuo "tasaaminen" ja pihistely. Unohdat aktiivisesti "ylilyönnit" ja syöt vaan jääräpäisesti normiohjelman mukaan. Taatusti helpommin sanottu kuin tehty, ja tuntuu aluksi aivan kamalalta... (tässä kohtaa kannattaa ehdottomasti kaivaa esiin se kuuluisa suomalainen sisu ;) ) Sinnikkäästi vain pusket eteenpäin ja huom! ÄLÄ menee vaa'alle vaikka mieli miten tekisi, vaatteet kyllä kertovat sinulle pitkällä aikavälillä painosi kehityksen. Tai jos nyt välttämättä haluat itseäsi punnita, niin tee se mahdollisimman harvoin, mieluiten vain kerran kk, IMO sitä useampi puntarilla ravaaminen ei hyödytä mitään eikä ketään.

Jossain vaiheessa sitten huomaat - aivan niinkuin minäkin huomasin - että kas kummaa! a)et olekaan yht'äkkiä muuttunut jokinorsuksi tai hippopotamukseksi, vaikket enää satunnaisia ylilyöntejä tasaakaan b)olosi on todennäköisesti huomattavasti paljon parempi ja energisempi kautta linjan c)saatat myös huomata, että nuo mieliteot ovat kuin varkain poistuneet takavasemmalle tai ainakin vaimentuneet huomattavasti (näin minulle kävi).