Tarkka ruokavalio -> syömishäiriö?

[Gillyanne]

Sinun asemassasi yrittäisin vakavasti keskustella tyttöystävän kanssa asiasta. Itse en olen joskus vähän tuon tyylisessä tilanteessa elänyt ja voin vuosien kokemuksella kertoa, että ei ollut helppoa ja palkitsevaa.

Saman olen kokenut myös minä (niinkuin varmaan aika moni Pakkiksella?), tosin kyse oli kylläkin minun kohdallani poikaystävästä ;) Eikä se ole tod. helppoa eikä kivaa, kun toinen ei ymmärrä eikä oikein hyväksykään treeni- ja ruokavaliojuttuja. :( Ei se nyt ole se pääsyy, miksi ko. kundi on nykyään ex, mutta en voi kieltää, etteikö tämäkin olisi asiaan (ehkä paljonkin) vaikuttanut.

Kyllä treenaava kumppani vaan on paras! :haart:

 

[Timba79]

Jep, suvaitsematon/ymmärtämätön vaimo. Vakava ja syvällinen keskustelu voisi olla paikallaan.

Tämä on ikävä kyllä totta ja on sitä yritetty keskustella syvästi, mutta ei ne meikäläisen puolustelut mitään auta. On tässä muutenkin sellaset vaiheet menossa, että aikalailla 50:50 että menee kattilat jakoon.

meni että paukkui...

Mutta VITUTTAA niin huolella että oli pakko avautua...

 

[FatLeo]

Itselläni taas kävi niin, että koko kevään treenasin todella kovaa ja tiukkaa ruokavaliota noudattaen. Kesällä sitten joku herkkusuu minussa heräsi henkiin ja tuli lähes joka päivä syötyä kuin sika. Mässäily oli todella niinkin holtitonta, että oli vaikea päästä takaisin terveelliseen ruokavalioon, vaikka todella yritin ja tein todella pitäviä päätöksiä joka päivä. Olisin siis tyytyväinen, jos olisi jonkinlainen "syömishäiriö", tällainen repsahtelu kun on kropan kannalta huomattavasti haitallisempaa. Nyt olen takaisin raiteilla, mutta läskit jäljellä, joita aletaan pikkuhiljaa pudottelemaan... Onneksi silti treenailuun ei tullut katkoksia, joten saa nähdä, mitä tämän ihrapuvun alta paljastuu...

 

[hekottaja]

mökillä kyl joskus vituttaa krapulas se et on varautunu vaan juomiseen eikä ruokaan. Heti kun taas kotona syö hyvin asia unohtuu.

Bodaus on elämän TAPA, ei elämä. Joskus täytyy nauttii!

 

[TRENT]

Jostain kumman syystä sitä katseleekin nykyään ainoastaan sellaisia tyttöystäväkanditaatteja jotka itsekkin treenaavat. Ei tarvitse selitellä ja piilotella lisäravinteita.

Siis miksi pitäisi olla tyttöystävälle/vaimolle tilivelvollinen syömisistään? Itse en ainakaan selittele yhtään mitä naamaan pistän. Emäntä ei ole mitään kysellyt, eikä taida pahemmin mun syömiseni edes sitä kiinnostaa. Hyvä niin.

EDIT: Kyllähän se tosiaan aina ihmettelee, miksi sen pitää raahata kauppareissuiltansa 10 purkkia ehrmannia, mutta siihen se sitten jääkin. Ilmeisesti se luottaa kuitenkin mun harkintakykyyn sen verran, että ei ole katsonut aiheelliseksi ruveta vahtaamaan.

 

[Heikki722]

Hmm. Tuntui tosi hölmöltä ja ylidramaattiselta kirjoittaa toi eka postaus tänne, mutta nähtävästi oli aihetta...

Ja se mikä sen paskimman olon tekee on se että noi ylikalorit tulee lähes aina karkeista. Ja tiedän että kun sen tasaa ruuista se on pielessä.
Mikä v***u siinä on että aina syksyllä mulla on vielä pahemmat ongelmat ton namin kanssa. Olin meinaan 2 vk ilman namia, ja tuolla reissulla 3 pv söin vähän yli kilon karkkia/suklaata... :(

Pakko tässä on jotenkin vauvanaskelin aloittaa korjaan ajatusmaailmaa.

Nimim. ei sen tarvi iso vika olla kun se on korvien välissä

Juu, kyllä sinulla veliseni ongelma on ja on tosi hyvä, että toit asian esille, ennen kun se karkaa AIVAN totaalisesti hallinnasta. Entisen avovaimon sisko alkoi saamaan anorektisia oireita ja muutamassa kuukaudessa meni tosi huonon näköiseksi. Syöksy voi olla tosi jyrkkää kun se alkaa.

Ehdottomasti, ei kannata painia yksin ongelmansa kanssa, vaan soittaa vaikka terveyskeskukseen ja kertoa näistä asioista. Olet ihan oikeassa, että vika on päässä, ja ehkä sen hoitaminen ei ole ihan helppoa, mutta mitä aikaisemmin asiaan hakee apua, sitä varmempaa on toipuminen.

Sun mittaisella 195 / 99 kg miehellä on ainakin mitat kunnossa, ei pitäis olla mitään onkelmaa.

 

[treenaisko]

Punttihommassa ei moni asia ole niin, enempi on parempi, kuten monet aloittelijat luulee. Tyyliin noin isoksi jos aikoo kasvaa, niin pitää treenata ainakin 2-3 h päivässä. Sama juttu syömishommassa yksi mättöpäivä viikossa on ok, jollei ole juuri johonkin kisaan menossa. Viime lauantaina söin mitä halusin riisikebabia, jättipitsaa jne. ja paino ei noussut yhtään seuraavaan päivään, nukuin kyllä 2-3 tuntia pidempään ja nestettä oli ehkä poistunut yön aikana. Seuraavana päivänä ruoka ei maistunut mättöpäivän jälkeen ja paino putosikin heti lisää.

Excel on kätevä painon tarkkailuun eilen ihmettelin kun taulukko näyttää 3400 kcal ja olen illalla jo ihan nälissäni. Onneksi taulukkoon oli unohtunut viimeviikolta vähän nakkikeittoa ja puuroa, ne kun otin pois niin 2900 kcal. Mikä on minulle noin 400 kcal miinusta.

Jos syömisongelma on päästä kiinni, niin rohkeesti vaan juttelemaan jonkun asinatuntijan kanssa. Itse yksin mietiskelemällä asiat tuskin paranee.

 

[hekottaja]

Meikä miettii aina miten paljo muut nuoret, "tulevaisuuden" bodarit ottaa kaulaa muhun ku en käytä lisäravinteita. Mut roinaajil on kyl isoi ongelmii verrattuna tän threadin alottajaan verrattuna!

 

[Gillyanne]

Siis miksi pitäisi olla tyttöystävälle/vaimolle tilivelvollinen syömisistään? Itse en ainakaan selittele yhtään mitä naamaan pistän. Emäntä ei ole mitään kysellyt, eikä taida pahemmin mun syömiseni edes sitä kiinnostaa. Hyvä niin.

EDIT: Kyllähän se tosiaan aina ihmettelee, miksi sen pitää raahata kauppareissuiltansa 10 purkkia ehrmannia, mutta siihen se sitten jääkin. Ilmeisesti se luottaa kuitenkin mun harkintakykyyn sen verran, että ei ole katsonut aiheelliseksi ruveta vahtaamaan.

(lisäsin boldaukset itse tuohon quoteen)

Niinpä niin, mutta entäpä jos ja kun tilanne onkin se, että se toinen osapuoli kyselee, vahtaa ja arvostelee lähestulkoon jatkuvalla syötöllä? Veikkaanpa, että siinä olisi detoxillakin aika nopeaan vitsit vähissä. Ja kun yleensähän se menee juuri niinkuin Timbakin omassa postissaan jo toi esille, että vaikka kuinka yrittäisi selittää ja valottaa asiaa, rauhallisin äänenpainoin ja järkisyihin vedoten, niin EI VAIN KERTA KAIKKIAAN MENE JAKELUUN sille toiselle osapuolelle. Done that, been there. "Onks tossa ny mitään järkee???" ja "No mut mitä varten sä niitä lihaksia/voimaa oikein haluut lisää, eiks toi jo muka riitä?" ovat aina hyviä argumentteja, jotka tuo vastahankainen/ei-ymmärtävä osapuoli voi heittää peliin, kun ei enää muuta keksi - ja niitä(kin) sai kuulla USEIN :evil:

EDIT: Sori Wondis, menee näköjään aina vaan enemmän

 

[Pinja]

Hmm. Tuntui tosi hölmöltä ja ylidramaattiselta kirjoittaa toi eka postaus tänne, mutta nähtävästi oli aihetta...

Ja se mikä sen paskimman olon tekee on se että noi ylikalorit tulee lähes aina karkeista. Ja tiedän että kun sen tasaa ruuista se on pielessä.
Mikä v***u siinä on että aina syksyllä mulla on vielä pahemmat ongelmat ton namin kanssa. Olin meinaan 2 vk ilman namia, ja tuolla reissulla 3 pv söin vähän yli kilon karkkia/suklaata... :(

Pakko tässä on jotenkin vauvanaskelin aloittaa korjaan ajatusmaailmaa.

Nimim. ei sen tarvi iso vika olla kun se on korvien välissä

Mä jollain tavalla ymmärän sun homman, mutta väärään suuntaan olet menossa. Susta varmaan tuntuu, että menetät homman hallinnan, jos syömiset menee päin seiniä. Sun pitäisi osata ajatella, että jos nyt viikonloppuna tulee syötyä pari päivää miten sattuu, ni syöt sitten seuraavalla viikolla suhteellisen siististi vähentämättä yhtään kaloria viikonlopun syömisten takia. Siinä ei ole mitään järkeä. Voit ihan huoletta mässäillä parikin päivää, eikä homma siihen kaadu.

Tiedän vain sen itsestäni, että kun syö puhtaasti, niin kaikesta herkuista tulee tavallaan "kiellettyjä" ja syyllisyydentunto tulee helposti. Pitäisi vaan osata ajatella, että kun syö muuten terveellisesti, niin hyvällä omallatunnolla voi herkutella. Voit hakea netistä tietoa tosta sun hommasta sanalla ortoreksia. Varmaan aika läheltä liippaa...

 

[TRENT]

(lisäsin boldaukset itse tuohon quoteen)

Niinpä niin, mutta entäpä jos ja kun tilanne onkin se, että se toinen osapuoli kyselee, vahtaa ja arvostelee lähestulkoon jatkuvalla syötöllä? Veikkaanpa, että siinä olisi detoxillakin aika nopeaan vitsit vähissä.

Ehkä on tosiaankin niin, että mulle on siunaantunut normaalia avarakatseisempi yksilö, mutta eikö yksinkertaisesti voisi sopia, että annetaan asian olla. Kumpikin eläköön omilla ruokailutottumuksillaan. That's it ja asiasta ei enää puhuta. Jos tämäkään ei auta, niin kannattaisi varmaan alkaa pohtimaan suhteen mielekkyyttä. Itse en ainakaan haluaisi elää suhteessa, jossa toinen "kyselee, vahtaa ja arvostelee lähestulkoon jatkuvalla syötöllä". Molemminpuoleinen kunnioitus on SE juttu.

Henkilökohtaisesti olen sellainen jääräpää, että jos joutuisin kyseiseen tilanteeseen, niin kyllä joku muu loppuisi ennemmin kun meikäläisen vitsit.

No ei auta muu kuin toivottaa tsemppiä kaikille, jotka yrittää epätoivoisesti saattaa perille proteiinin ilosanomaa :thumbs:.

Peace & love

 

[Gillyanne]

Ehkä on tosiaankin niin, että mulle on siunaantunut normaalia avarakatseisempi yksilö, mutta eikö yksinkertaisesti voisi sopia, että annetaan asian olla. Kumpikin eläköön omilla ruokailutottumuksillaan. That's it ja asiasta ei enää puhuta. Jos tämäkään ei auta, niin kannattaisi varmaan alkaa pohtimaan suhteen mielekkyyttä. Itse en ainakaan haluaisi elää suhteessa, jossa toinen "kyselee, vahtaa ja arvostelee lähestulkoon jatkuvalla syötöllä". Molemminpuoleinen kunnioitus on SE juttu.

Henkilökohtaisesti olen sellainen jääräpää, että jos joutuisin kyseiseen tilanteeseen, niin kyllä joku muu loppuisi ennemmin kun meikäläisen vitsit.

Jep jep, itse itseäni quotaten:

Ei se nyt ole se pääsyy, miksi ko. kundi on nykyään ex, mutta en voi kieltää, etteikö tämäkin olisi asiaan (ehkä paljonkin) vaikuttanut.

Kyllä treenaava kumppani vaan on paras!

:kippis1:

Itse aiheeseen vielä sen verran, että miten käy sen terveellisen ruoan syömisen noina "mässypäivinä", Wondadog? Tarkoitin, että pihisteletkö silloinkin ruoasta, että voisit herkutella enemmän? Itse tein nimittäin aikanaan myös sitä, ja sekös oli omiaan vain lisäämään tuota herkkuhimoa. Nyttemmin olen päättänyt, että "lautanen syödään tyhjäksi" niin kuin äitikin jo aikanaan opetti, ts. ensin syödään sitä kunnon ruokaa RIITTÄVÄSTI, ja sen jälkeen, jos vielä tekee mieli herkutella, niin silloin tällöin se on ihan luvallista.

 

[screwdriver]

Mulla toi homma menee niin että pyrin syömään aika tarkasti sen mukaan, mitä olen kaloreita laskeskellut etukäteen. Lähinnä se takia että saan riittävästi ainakin proteiinia ja kaloreita. Sillä nyt sitten ei ole välilä jos menee yli siitä.
Muutenkin olen niin laiska että syön arkipäivinä täysin samat safkat joka päivä, ja saman verran :jahas: ei mulla mitään syömishäiriötä ole, olen vaan liian laiska laittamaan kunnon ruokaa ;)
Toisaalta en ota stressiä jos joku ateria jää väliin tai tulee syötyä epäterveellisesti välillä.
Olen kyllä viimeisen vuoden aikana oppinut jättämään ne epäterveelliset ruoat, karkit ja oluen sinne kaupan hyllylle.
En tiedä onko se sitten huono asia. Jos tekee mieli jotain hyvää niin ostan sitten enemmän 'terveellisen' vaihtoehdon.
Parasta on se, että alkoholinkulutus on laskenut huomattavasti. Viikonloppuisin menee enää muutama saunaolut ja lasillinen punkkua iltaisin.
Lärvejäkään ei enää ole niin kova halu vetää.

Emäntä kanssa vähän ihmettelee mun ruokavaliota. Kohta varmaan enemmän kun muutetaan saman katon alle.
Nyt se jo ymmärtää protskujauheet ja malton. Ymmärrän kyllä että naista saatta alkaa nyppimään pidemmän päälle jos ukko haluaa aina vetää vaan maitorahkaa eikä koskaan laittaa kunnon ruokaa. Meinaankin muuttaa tapojani ja tehdä emännän mieliksi yhden kunnon aterian päivässä. Kunhan se on tätä saliharrastusta tukeva sisällöltään :D

 

[Wondadog]

Jep jep, itse itseäni quotaten:


:kippis1:

Itse aiheeseen vielä sen verran, että miten käy sen terveellisen ruoan syömisen noina "mässypäivinä", Wondadog? Tarkoitin, että pihisteletkö silloinkin ruoasta, että voisit herkutella enemmän? Itse tein nimittäin aikanaan myös sitä, ja sekös oli omiaan vain lisäämään tuota herkkuhimoa. Nyttemmin olen päättänyt, että "lautanen syödään tyhjäksi" niin kuin äitikin jo aikanaan opetti, ts. ensin syödään sitä kunnon ruokaa RIITTÄVÄSTI, ja sen jälkeen, jos vielä tekee mieli herkutella, niin silloin tällöin se on ihan luvallista.

Noo ei niinkään, kyllä syön aina sen 2 lämmintä ateriaa, leivät tulee joskus tiputettua. Tarvii vaan yrittää vähentää niitä namin mässäyksiä, ja pitää huolta siitä että syö silti ne tärkeät ateriat loppuun asti.

Heikille, kiitti vinkeistä. Olen näemmä unohtanut korjata profiiliin tietoni, pudotin pakkiksen vinkeillä _terveellisellä_ ruokavaliolla kesällä vielä 6-7 kiloa tuosta.. Ja itse asiassa, laihduttaminen ei enää ole ongelma. Paino ei tule ikinä meneen alle 90, en halua sitä niin alas. Ja itse asiassa kohta yritän aloittaa massakautta, kun nämä rasvat on hiitillä poisteltu. Vaa`allakaan en ramppaa kuin kerran viikossa / kahdessa...

Pinja: Itse asiassa olen tuosta ortoreksiasta lukenut, ja silloin naurahdin emännälle että "heh, mulla on ortoreksia, kerrankin sairastan jotain"...
Mutta nyt kun pari kuukautta on jatkunut niin se kolahti vähän pahemmin...

Nooh, turisin lääkärin kanssa ja sovittiin että jutustellaan viä pari kertaa. EHkä ihan hyvä että löytäs vielä tasapainon. On totta että nyt kun elää kuntonsa puolesta parasta aikaansa, niin haluaisi nauttia siitä.
Mutta ne namit tarvii silti jotenkin jättää pienemmälle, ei tässä muuten ongelmaa ole. Pizzat ja kebabit saa mahtuun sillon tällöin ilman morkkista kyllä kuuriin. Mutta ne namitnamit... :wall:

 

[Voima]

Satunnaiset massailypaivat on ihan hyvia. Ja kaloreita ei kannata laskea aina niin viimeisen paalle.
Meilla oli toissa jotkin jaatelopippalot ja tuli sitten rohmuttua sita jaateloa ihan kunnolla.:D Mitaan merkitysta tai vaikutusta ei ollut. Ei mitaan henkista pahanolon tunnetta tai muutakaan.
Paa-asia oli etta sillekin paivaa tuli syotya normaalisti ja huolehdittua riittavasta proteiinin saannista.

 

[Timba79]

Niinpä niin, mutta entäpä jos ja kun tilanne onkin se, että se toinen osapuoli kyselee, vahtaa ja arvostelee lähestulkoon jatkuvalla syötöllä? Veikkaanpa, että siinä olisi detoxillakin aika nopeaan vitsit vähissä. Ja kun yleensähän se menee juuri niinkuin Timbakin omassa postissaan jo toi esille, että vaikka kuinka yrittäisi selittää ja valottaa asiaa, rauhallisin äänenpainoin ja järkisyihin vedoten, niin EI VAIN KERTA KAIKKIAAN MENE JAKELUUN sille toiselle osapuolelle. Done that, been there. "Onks tossa ny mitään järkee???" ja "No mut mitä varten sä niitä lihaksia/voimaa oikein haluut lisää, eiks toi jo muka riitä?" ovat aina hyviä argumentteja, jotka tuo vastahankainen/ei-ymmärtävä osapuoli voi heittää peliin, kun ei enää muuta keksi - ja niitä(kin) sai kuulla USEIN :evil:

EDIT: Sori Wondis, menee näköjään aina vaan enemmän

Jatkukoon offtopikit vielä tämän kerran... ;)

Mutta Gillyanne sanoi sen mitä mulla oli mielessä enkä saanut aikaiseksi kirjottaa. Näin se vaan valitettavasti joskus menee.

 

[JWO]

Itse olen aikoinani dietti mielessä lähennellyt ruokavalion seuraamiseltani jo anoreksiamaista, sairaanloista, militaristisen tarkkaa valvontaa.
Kun sitten tuli tuo päivä jolloin päätin että sama se onko läskiä nyt vähän vai ei, niin siitä lähtien olen syönyt terveellisesti useimmiten, mutta vaihtelevasti myös enemmän tai vähemmän epäterveellisesti. Eli liika kontrolli pois, niin mielenterveys voi paremmin, kroppa ei tunnu liian kuivalta, mutta silti rasvat ovat pysyneet poissa...ne kun eivät välitä aivan super tarkasta seulannasta, vaan pitkäaikaisemmasta elämän tavasta.
Olen myös saanut sittemmin huomata, että todellisuudessa saa kyllä aika lailla mässäillä ennen kuin alkaa kroppaan tulla rasvaa, jos siis harrastaa viikottaisia aerobisia treenejä puntin lisäksi. Sikäli kun rasvan hankinnasta ei ole tavoitteissani hyötyä, kasvatan mielummin lihaksiani enkä mahaani....mutta en katso enää turhantarkkaa satunaisia herkuttelujani. ;)

 

[Wondadog]

Jatkukoon offtopikit vielä tämän kerran... ;)

Mutta Gillyanne sanoi sen mitä mulla oli mielessä enkä saanut aikaiseksi kirjottaa. Näin se vaan valitettavasti joskus menee.

Älkää nyt ressiä ottako.
Kyllähän tuossa pointtia on, yleensä tuollaisessa tilanteessa tarvii syvällistä viestintää = istua alas ja puhua, mutta se tarvii myös kuuntelevan korvan.
Oma tilanne on hyvä, vaimo on aina tukenut näitä uusia aikaakin vieviä muutoksia elämässä, mutta aika diplomaattisesti on sanonut kun tuntuu lähtevän käsistä. Sinällään ihmetyttää kuvailemanne tilanne että ei tunnu olevan halua ymmärtää toisen tärkeää harrastusta. Elä ja anna toisten elää. Ei sinne punttikselle kukaan kuitenkaan mukaan pakota..
Nooh, toivottasti hommat kuitenkin hoituu jatkossa kaikille ketkä ei saa ymmärrystä suhteessaan tälle hommalle..

 

[Zappo]

Ehkä se on aikanaan rakastunu sun suurempaan olemuksees ?

 

[Sumu]

Sinällään ihmetyttää kuvailemanne tilanne että ei tunnu olevan halua ymmärtää toisen tärkeää harrastusta. Elä ja anna toisten elää. .

Ihmetyttää ehkä, arkipäivää se on kuitenkin aika monelle. Toinen osapuoli vaan ei halua tietää, ei kiinnosta, ei nappaa jne, turha siinä on sitten paljon asiasta jeesustella. Ja kuten jo sanoin, pidemmän päälle tuo on helvetin raskasta.

Mielestäni sieltä kotoa tullut tuki on paras tuki, se motivoi ja auttaa eniten. Jos sitä tukea ei saa, niin ei paljoa naurata...