Tarkka ruokavalio -> syömishäiriö?

[Carbon]

Tilanteissa jossa joku rupee itkemään siitä että otan proteiinisheikin, totean vaan että se sisältää täysin samoja aineita kuin purkki tonnikalaa tai raejuustoa. Täytyy muistaa että nämä ihmiset eivät urheile. En minäkään tiennyt mitä "proteiini" oli ennen saliharrastusta. Joku ainesosahan se oli... sit näkee kun joku vetää proteiinisheikin niin sitä ajattelee että äijä vetää douppinkii tai jotai vastaavaa.
Btw. nykyaikaisempi termi protskudrinkille on "urheilijan erikoisravintolisä", jos se vaikka pelottais vähemmän

Tosta ongelmasta: En näe mitään syytä vähentää kalorinsaantia mässäilypäivän jälkeen. Mitä luulet voittavasi? Ei se läski siinä kulu jos vähennät rutkaasti kaloreita, lihakset siinä lähtee. Kai toi sun ajattelutapa on normaali, mutta diettaamisesta liian vähän tietoa? Kyllä sä saat mässäillä, kunhan et jokapäivä.

 

[Wondadog]

Joo, tota mulle on päähän päntätty. ...totta vie vain toivon että olen ymmärtänyt ton kulutusasian väärin....

Kulutus aika tarkkaan sen 3500/pv. 2 viikon ajalta mulla kalorikulutus siis 49000. Mutta olen käyttänyt 11 pv aikana noin 43500. Eli jos nyt rupeen syömään normaalisti, se menee 54000 kcal. Erotus on 5000kcal... :itku: Eikös toi tarkoita lähes kiloa fläsää, varsinkin kun se on tullut p***n syönnistä..

Nooh, ei tässä voi muuta kun jättää desimitta kaappiin annoksia tehdessä ja pyrkiä syömään vähän enemmän sitten kunnon ruokaa ja vaikka lisätä siivu pari jotain hyvää leipää ruuan yhteyteen. Ja koitan olla tasailematta niitä, tarkemmin kun mietin niin tosiaan niinä 1800kcal tasauspäivinä se retkahtaminen on tosiaan ollut pahempaa... Josko ne ylilyönnitkin siitä sitten menis kohtuullisemmiksi, että osaisi heti lopettaa sen ja käydä vetään vaikka pari siivua vaaleeta leipää, sekin on herkkua.

Josko se tästä. Ei varmasti hetkessä muutu, se tulee vaan niin alitajunnasta. Mutta koitan olla laskematta niin tarkkaan. Jos paino on vaikka 2 vk päästä sama, niin eiköhän se auta päätä ymmärtään ton tasapainon paremmin...

Mutta kiitti vielä helpistä.

 

[naksu]

Sinun asemassasi yrittäisin vakavasti keskustella tyttöystävän kanssa asiasta. Itse en olen joskus vähän tuon tyylisessä tilanteessa elänyt ja voin vuosien kokemuksella kertoa, että ei ollut helppoa ja palkitsevaa.

Jostain kumman syystä sitä katseleekin nykyään ainoastaan sellaisia tyttöystäväkanditaatteja jotka itsekkin treenaavat. Ei tarvitse selitellä ja piilotella lisäravinteita.

Arvaas vituttiko muakin toi asia mun exän kanssa? Toisaalta siinä yksi syy monien joukossa, että on exä... ;)

 

[Gillyanne]

Mielestäni sieltä kotoa tullut tuki on paras tuki, se motivoi ja auttaa eniten. Jos sitä tukea ei saa, niin ei paljoa naurata...

Amen to that.

Sillä, mitä seuraavaksi sanon, ei ole oikeasti tarkoitus tehdä tästä asiasta sen ihmeempää sukupuolikysymystä, kunhan vain totean faktan: Tosissaan treenaavalla naisella tilanne voi oikeasti (ja usein onkin, näitä juttuja on mimmipalstalta saanut useinkin lukea) olla se, että sitä tukea harrastukselle ei tule oikein mistään. Vanhemmat, kaverit ja työkaverit ihmettelevät/jopa ehkä paheksuvat kuorossa treenejä ja ruokavaliota (jota ei muuten sen ihmeemmin tarvitse edes toitottaa, kyllä ne rahkamössöt ja protskudrinkit merkille pannaan ihan ilmankin...), ja jos sitten tilanne on se, ettei elämänkumppaniltakaan tule minkäänlaista tukea ja positiivista palautetta, niin EI OLE KIVAA.

Tähänkin kohtaan sopinee mitä loistavimmin vanha fraasi "samanlaiset lapset leikkivät keskenään parhaiten".

Joo, oliskohan aika tosiaan lopettaa tämä omalta osaltani ja yrittää pysyä vaihteeksi aiheessakin

 

[VelttoV]

Pakko sanoa wondadog, että mitäs söit ylimääräistä. Ei sitä noin voi laskea viikottain. Et ole edes laihiksella, joten liian tarkkaan laskeminen saattaa tuoda jonkinlaisen syömishäiriön. Se namin napsiminen kannattaisi lopettaa melkein kokonaan. Mä syön vain sokerittomia nykyisin ja jos liikaa tulee syötyä, niin laksatiiviset vaikutukset alkavat... ;) Mä vedin viimeviikonlopun epäsäännöllisesti ja vain pari isoa ruokailua päivässä ja epäterveellisesti. Maanantaina taas aloitin normaalisti syömään. Ne kilot ei tule heti pienissä lipsahduksissa kehoon, mutta jos koko ajan alkaa lipsumaan, niin painoa alkaa tulla. Minulla oli aika samat asetelmat mitä sinulla. Painoa aluksi paljon. Nyt on paino pysynyt samassa monta kuukautta. Välillä tuli vedettyä ihan mäkkäriä tai jotain muuta kaloripommia, mutta ei se läski heti tule parista lipsahduksesta. Sun painolla saa aika paljon syödä loppujen lopuksi. Se että oppii hillitsemään vähän itseä ei ole kalorilaskuista kiinni. Pyrit vain syömään terveellisesti ja silloin tällöin sallit itsellesi jotain herkkuja.Normaalielämässä riittää vähempikin ruokailumäärä mitä 6kpl/vrk, jos tavoitteena ei ole optimaalinen lihastenkasvatus. Kun lopettaa pingottamisen, niin stressin lähtemisestä on hyötyä. Jos syöt aterialla vain 20g proteiinia ja paljon hiilareita, ei se lihas siitä mihinkään häviä, kasvu ei vaan ole optimaalista. Jos olet miinuskaloreilla ja syöt vuorokauden aikana liikaa, keho ei kerää niin nopeasti rasvaa vaan se vaatii pitemmän ylensyönnin. Et vaan laihdu sinä päivänä. +/- kaloreilla nollatoleranssilla se on vaikea sanoa mitä tapahtuu, koska ollaan niin tarkalla. Siksi moni pitää selvän syklityksen, eli ollaan bulkilla ja välillä dieetillä. Nollakaloreilla on vaikea olla. Eli älä välitä pienistä lipsahduksista. Pari kiloa on helppo dietata parissa viikossa, jos alkaa kerääntyä.

 

[Dariel]

Wondadog, parastahan olis tietysti et jätät ton laskemisen ja korvaamisen siitä ku oot mässäilly, mut näin aluksi jos haluat jotenki korvata sen ni treenaa vaikka enemmän sitten ensi viikolla. Syö kummiskin kunnolla, se on tärkeetä!

 

[leadnose]

Wondadog, parastahan olis tietysti et jätät ton laskemisen ja korvaamisen siitä ku oot mässäilly, mut näin aluksi jos haluat jotenki korvata sen ni treenaa vaikka enemmän sitten ensi viikolla. Syö kummiskin kunnolla, se on tärkeetä!

Tosta ei tuu kuin lisää ongelmia ja voi mennä kohta niin että ajattelee "saan mässäillä miten paljon vaan kunhan vaan treenaan 6h päivässä".

 

[Dariel]

Nojuu totta toiki, kaikkihan se johtaa ongelmiin jos sairaaloolliseks menee :(

 

[Sumu]

Kulutus aika tarkkaan sen 3500/pv. 2 viikon ajalta mulla kalorikulutus siis 49000. Mutta olen käyttänyt 11 pv aikana noin 43500. Eli jos nyt rupeen syömään normaalisti, se menee 54000 kcal. Erotus on 5000kcal... :itku: Eikös toi tarkoita lähes kiloa fläsää, varsinkin kun se on tullut p***n syönnistä..

Mutulla heittäisin, että ei se lihominen ihan noin kaavamaisesti taida mennä. Maailma olisi täynnä toinen toistaan helvetisti lihavampia ihmisiä, mikäli tuo homma toimisi suoraan noin.

Tuohon asiaan auttaa myös se, että ei syö sitä paskaa. Karkit ja muut pannaan, pidät sen herkuttelupäivän kerran viikossa ja sillä siisti.

 

[Sumu]

Tähänkin kohtaan sopinee mitä loistavimmin vanha fraasi "samanlaiset lapset leikkivät keskenään parhaiten".

Näinhän se menee, ainakin mun mielestä. Eli samanlaiset ihmiset ajautuvat enemmän tai vähemmän väistämättä yhteen, yleensä. Poikkeus tietenkin vahvistaa säännön.

 

[TRENT]

Wondadog. Syömishäiriötä sinulla ei selvästikään ole, koska tiedostat itse ongelmasi. Miksi et siis et lopettaisi sympatianhakuista paskan jauhamistasi.

 

[coke-]

IMO. Jos sitä ruokavaliota noudattaa ihan sairaalloisen tarkasti ja tulee suurin piirtein huono omatunto yhdestä karkkipussista ja limsasta lauantaisin(siis tietenkin dieetin ulkopuolella :D ), niin sanoisin sitä jo syömishäiriöksi. Jos kuitenkin lähestulkoon rakastaa tuota todella tarkkaa ruokavaliota EIKÄ saa huonoa omaatuntoa yhdestä karkkipussista, niin silloin en sanoisi että kyseessä on jonkin asteinen syömishäiriö.
Poimin tällaisen hyvän neuvon Cycles on Pennies-tekstistä: Jos alkaa tehdä järjettömästi mieli vaikka jotain tiettyjä suklaakeksejä, jäätelöä tms. niin syö sitä hyvää sitten niin paljon kuin vähänkin pystyy. Niin paljon ettei vähintään kahteen viikkoon tee mieli yhtään ainutta keksiä. ;) Ja ennen tuota "keksi-sessiota" pitäisi vielä heittää edes protskudrinkki ääntä kohti, ettei mene ihan pelkäksi keksiksi koko ruokailu.

 

[Pii]

Wondadog. Syömishäiriötä sinulla ei selvästikään ole, koska tiedostat itse ongelmasi. Miksi et siis et lopettaisi sympatianhakuista paskan jauhamistasi.

Meinaatko, että esimerkiksi anorektikko ei ole enää anorektikko kun hän tajuaa syövänsä liian vähän, tai kuumeinen enää kuumeinen kun hän vaikkapa mittaa itsestää 40° lämpöä

 

[Pii]

Olen samaa mieltä, kuin kaikki muutkin.
Ihmisen elimistö toimii parhaiten vaihtelevissa olosuhteissa. (siis kohtuuden rajoissa vaihdellen)
Tämän takia mm. punttailussakin kannattaa vaihdella määräajoin treenisysteemiä.

Sama koskee myös syömistä.
Syöminen kannattaa jakaa selkeästi massa ja dietti kausiin. (jos bodaa)


Massa-, kuin diettikaudellakin kannattaa tarkkailla lähinnä proteiinin riittävää saamista, jättäen muiden tarkkailun vähemmälle. (kontrolli ns. karkean seulan lävitse)

Jos esim. massakaudella tarvitsisit kaloreita laskennallisesti 4000 kcal/vrk (=+500 kcal), niin varaa itsellesi tuollainen 3700 - 4300 kalorin väylä jolle alueelle koitat joka päivä saada kalorit osumaan.
Eläkä missään nimessä laske mitään tarkka lukua mitä tänään esimerkisi oli päivän kalorisaalis.
Vaan toteat, että kalorit osuivat väylän sisään PISTE.
Seuraavana päivänä sama uudestaan, ilman että muistelet eilisiä kaloreita pätkääkään.

Sama juttu dietin aikana.
Tuollainen riittävän leveä väylä johon osuu helposti ilman pilkuntarkkaa laskentaa. Laskennallinen kalorimäärä edelleenkin siinä väylän keskellä.


Jos taasen treenaa voimatreeniä, niin tällöin syömisväylä rakennetaan nollakalorialueen kahtapuolen n.+-200 kcal
Kontrolli suoritetaan n. kuukauden välein, jolloinka tavoitekaloreita muutetaan tarpeenmukaan, ja väylää siinä mukana.


Toinen juttu..tuohon makean himoon...toivottavasti en nyt lisää ns:sti vettä myllyyn.

Olen hiukan huono tuossa makeanhimon asiassa, kun moinen ei pahemmin riivaa..mutta yksi vinkki olisi josta voisi olla apua.

Vältä nopeita hiilihydraatteja, tai neutralisoi niiden vaikutusta.

Nuo sinun herkut, eli vaaleat leivät mm. ovat näitä nopean hiilihydraatin ruokia. Jos vain suinkin maistuu, niin ruisleivät olisivat parempia vaihtehtoja.
Niitäkään ei kannata vetää kerralla kovinkaan monta siivua jotta glykemiakuorma (GK) ei nousisi liian suureksi. (vaaleitakin leipiä voi syödä GK:n puitteissa mutta tällöin määräraja tulee vastaan aiemmin)
Mysleissä varsin usein on myös aika korkeat sokeripitoisuudet. Näitä voi hidastaa sekoittamalla ne samaan määrään kaurahiutaleita. Ainakin Elovenassa sokereita on vain 1,3 g/100g.

Lisäksi kun syö n. 6 "tasavahvaa ateriaa" vuorokaudessa, niin yhden annoksen hiilihydraattimäärät jäävät kohtuu pieneksi. (GK paremmin hanskassa)

Lisäksi hiilihydraattien määrä vrk:den kokonaiskaloreista kun pysyy n. 40% hujakoilla ei elimistön sokeriaineenvaihdunnassa tapahdu kovin suuria heittelehtimisiä, ja tätä kautta myös makeansyömisen tarve voi vähentyä.

 

[Stalwart]

Olin lääkärissä kuukautishäiriöiden takia (johtui viime kevään dieetistä), ja lääkäri ei meinannut uskoa että minulla ei ole syömishäiriötä. Kysyi "oksennatko ikinä ruokailun jälkeen?", "Onko sinun aina pakko mennä sinne salille, vaikka jos pitäisi kavereiden kanssa mennä leffaan?", "Onko sinulla sellainen tunne että koko ajan pitäisi laihtua?", "Syötkö lämmintä ruokaa? Syötkö koulussa?"

Jeesus Kristus kun meinasi mennä hermot. Rasvaprosentin pienenemisestä ne kuukautiset jäi pois, okei, mutta lihasta tässä parhaillaan yritetään kasvattaa eikä laihtua. Ei tuntunut lääkäri-täti oikein tykkäävän kun tiesin miten paljon kaloreissa syön päivässä (eli n.2700-3000). Harjoittelumääränikin kerroin ja yritin selittää että olen urheilija, enkä mitään anorektikko/bulimikko. Ei meinannut uskoa että minulla ei ole pakonomaista suhdetta treenaamiseen ja ruokaan, vaan että oikeasta ruokavaliosta minulle tulee hyvä olo ja treenit kulkevat ja on niitä sosiaalisia piirejä siellä salillakin. Jos tekee mieli jotain mässyä, niin senkus otan, mutta harvoin tekee kun rutiinilla syö fiksusti... Voi näitä sankareita...

 

[TRENT]

Meinaatko, että esimerkiksi anorektikko ei ole enää anorektikko kun hän tajuaa syövänsä liian vähän, tai kuumeinen enää kuumeinen kun hän vaikkapa mittaa itsestää 40° lämpöä

Oli eilen himpun verran penkin alle mennyt ilta ja alkoholin vaikutuksen alaisena sitä tuntee olevansa expertti vähän joka asiassa . Eli oli aika turha postaus multa tuo edellinen. Selvennän nyt hieman sitä ajatusta, mitä en eilen osannut paremmin pukea sanoiksi.

Tässä tapauksessa henkilön ongelmaa ei voi mitenkään verrata anoreksiaan. Anoreksia on sairaus, jossa henkilö harvemmin itse tiedostaa sairautensa. Tässä henkilö selvästikin tietää ongelmansa. Tietää oikeat menettelytavat, toimii silti väärin. Mielestäni tässä ei ole kyse syömishäiriöstä vaan:

a) Huonosta suhteellisuuden tajusta: Mieti minkä verran on oikeasti järkeä yrittää noudattaa orjallisesti jotain tiettyä ruokavaliota. Missä vaiheessa ruokavalion positiivinen vaikutus fyysiseen hyvinvointiin alkaa toimimaan henkisten vaikutusten kustannuksella? Löydä tasapaino näiden kahden kesken; pieni lipsahdus sinne tänne voi piritstää kummasti henkistä tasapainoa, mutta tuskin aiheuttaa vielä pahempia vaikutuksia fysiikkaan.

b) Huonosta itsekurista: Myönsithän itsekin näiden ylimääräisten kaloreiden tulevan lähes poikkeuksetta karkeista. Jätä ne karkit vähemmälle, simple it is. :whip:

Jos asia alkaa kuitenkin tuntua ylitsepääsemättömältä, niin Syömishäiriöliitosta saat varmasti apua (www.syomishairioistentuki.fi).

 

[TRENT]

Olin lääkärissä kuukautishäiriöiden takia (johtui viime kevään dieetistä), ja lääkäri ei meinannut uskoa että minulla ei ole syömishäiriötä. Kysyi "oksennatko ikinä ruokailun jälkeen?", "Onko sinun aina pakko mennä sinne salille, vaikka jos pitäisi kavereiden kanssa mennä leffaan?", "Onko sinulla sellainen tunne että koko ajan pitäisi laihtua?", "Syötkö lämmintä ruokaa? Syötkö koulussa?"

Tässä tulee hyvin esiin se ero, mikä ero tällä wondadogin tapauksella ja syömishäiriöillä on. Syömishäiriöstä kärsivä ihminen pyrkii kieltämään kaikki ongelmansa viimeiseen asti. Enkä nyt väitä, että Stalwartilla olisi syömishäiriö, vaan että tälle lääkärin jankkaamiselle on perusteita.

 

[Kride]

Itse en miellä huonojen ravinteiden poisjättämistä minään ongelma. Saati syömishäiriönä. Tosin sen verran annan periksi, että syön kylässä, vaikka siellä olisi pässin kiveksiä tarjolla. Mutta esimerkiksi karkit. Olen aina ollut vähän vastahakoinen karkkien kanssa, aina on jätetty ennemmin kaappiin lojumaan kuin alettu syömään. Nyt kun tässä on vähän aikaa jättänyt suklaat ym. karkit pois, niin ei enää maistu kovinkaan moni karkki. Salmiakki ja lakritsi menee vielä, mutta suklaa tuntuu oksettavan makealta.

 

[Bloo]

Jaa-a tahtoo varmaan olla että tämä korostuu dieetillä ainakin itselläni oli joskus tuommoisia oireita. Pelko lihavuudesta hiipii dieetillä aika nopeasti päähän jos varsinkin on ollut runsaasti ylipainoinen joskus. Huomasin tuon ongelman enkä tosin dieettaillutkaan kauaa. Nyt kun on vedetty yli kulutuksen niin varsin puhtaista aineksista oon pyrkiny safkaamaan mutta ei tule syyllisyyden tunnetta jos vetää porukoiden tekemää pizzaa yms. Tuota syömishäiriötä kutsutaan ortoreksiaksi tietääkseni ja homma alkaa vasta siinä vaiheessa menemään totaalisesti käsistä kun rankaisun ajattelemisen sijaan tosissaan rankaistaan itseä huonosti syömisestä.

 

[S225T]

Itse en syö "kylässäkään" mitään "sopimatonta" jos ei ole se viikon "scheduled cheat day", joka edelleen dieetilläkin on mukana jossain muodossa. Esim. kakkukahveilla otan sen kupin kahvia ja se siitä - dieetillä tai ei. Ruokatarjoilu sisältää lähes aina JOTAIN mitä voi ottaa.
Ainoat tilaisuudet joissa joskus tingin suht kurinalaisesta syömisestä on duunireissut (joissa niissäkin pystyy protein only-patukka- ja myoplex-tyyppisillä ratkaisuilla pelastamaan aika paljon) ja ylipäänsä duunin puitteissa tärkeät illalliset ei-niin-tuttujen asiakkaiden tms kanssa. Yllättävän monessa näistäkin voi vaikuttaa melko paljon asiaan.

Olin valehtelematta about 6-7 vuotta syömättä mitään sokeripitoista tai mitään nk.mässyä, koskaan, aina, lukuunottamatta jouluaattoa, jolloin söin kinkkua sekä jälkiruoaksi soseutettua mansikkaa johon oli lisätty sokeria.
Nykyään on viikottain tuo vapaahkon syömisen päivä, ollut jo usemman vuoden. Silti koskaan en ole "rankaissut" itseäni näistä täysin väistämättömistä rikkomuksista jne, aina on siisti ja säännöllinen ruokailu tuonut vain ja ainoastaan hyvän olon, eikä "rajoittanut elämää". Enkä varsinaisesti ole kytännyt kaloreitakaan paitsi dieetillä sinnepäin. Nytkin teen vain tarkistusluontoisia katselmuksia silloin tällöin, mitään ruokapäiväkirjaa en pidä enkä ole pitänyt, vaikka tarkanlaisesti katsonkin mitä ja minkä verran syön. Vuosien varrella toki ravintosisällöt, annoskoot jne on suhteellisen tutuiksi päässeet tulemaan, joten ravinnon määrä hakeutuu automaattisenlaisesti oikeaan.
Kaikki on yksilöllistä, mutta itselleni sopii paljon paremmin tiukkailu ja itse sovitut cheattipäivät - joista pidetään kiinni - kuin "sosiaalinen höllääminen".

Pointti: en tiedä. Ehkä se, että kaikki kurinalaisuus ei ole sairautta (joskin "rankaisutoimet" helposti sellaiseksi itsekin jo miellän), itse koen tuon 6-7 vuoden übertiukkailuni kuitenkin laittaneen selkärankaan sellaiset titaniumvahvikkeet että sen hyödyt kantavat elämän kaikille osa-alueille sen dieetin lisäksi.