Tapatko itsesi ja lapsesi ruokaan?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Huppe
  • Aloitettu Aloitettu
Pro Nutrition Fire Kick, 20 x 25 ml -20%
Meillä oli lapsena ihan älyttömän kova kuri karkinsyönnin suhteen. Jos oltiin perheenä jossain kylässä jossa tarjottiin karkkia, niin ei saatu maistaa vaan äiti otti ne namut mukaansa säästöön karkkipäivää varten. Kyse saattoi siis olla tyyliin yhdestä kettukarkista. Jos jouluaatto ei osunu karkkipäiväksi, ei silloinkaan saanut syödä makeisia. Voi luoja sitä huudon määrää, jos jäi kiinni luvattomasta napostelusta! Voi varmaan arvata, että joskus yläasteella sitten kävin aina salaa karkkiostoksilla, eikä kyseessä ollut mikään pikkupussi...

En itsekään antaisi jollekin vuoden ikäiselle muksulle karkkia, mutta mun mielestä tollanen äärimmäinen kurikaan ei oo tässä asiassa kovin hyväksi. Sitten kun karkkia sai itse ostaa, sitä vedettiin ihan hulluja määriä. Nykyisin en oikeastaan edes kaipaa makeita herkkuja. En tiedä, johtuuko se vähäisestä sokerinsaannista lapsuudessa ;) vai onko ihan fysiologiaan liittyvä seikka. Sokerista tulee aina jotenkin tosi huono olo.
 
SUPER WHEY ISOLATE (3,9 kg) -24%
En kyllä edes muista milloin olen viimeksi syönyt eineksiä eikä meillä muutenkaan syödä eineksiä. Jonku munakkaan kokkaa viidessä minuutissa joten kiirekkään ei minusta vaadi syömään eineksiä.

Juniori kyllä syö pilttiä, onko se eines :)
 
Juniori kyllä syö pilttiä, onko se eines :)
Ei ole.

Farmarin peruna-broileripata 12 kk, 200 g


Farmarin peruna-broilerpata

Aineksset:
Vesi, peruna, broilerinliha (10 %), maissi, omenasose, riisitärkkelys, sipuli, riisijauho, kasviöljyt (rypsi, auringonkukka), suola (0,2 %), korianteri, kurkuma ja valkopippuri.
 
Pointti on (minulla) ettei safkata noita vitun E-aineita ja natriumglutamaattia.

Mites tää nyt taas kääntyikään? Hiilarit perkeleestä, proteiinit perkeleestä. Onko rasva sittenkin ainut terveellinen ravintoaines?

"Natriumglutamaattia on joissakin ruoka-aineissa luonnostaan, ja lisäaineena sitä on käytetty yli sata vuotta[2]. Luontaisesti natriumglutamaattia esiintyy esimerkiksi maitovalmisteissa, lihassa, sienissä, tomaateissa sekä monissa runsasproteiinisissa elintarvikkeissa."
 
Mites tää nyt taas kääntyikään? Hiilarit perkeleestä, proteiinit perkeleestä. Onko rasva sittenkin ainut terveellinen ravintoaines?

"Natriumglutamaattia on joissakin ruoka-aineissa luonnostaan, ja lisäaineena sitä on käytetty yli sata vuotta[2]. Luontaisesti natriumglutamaattia esiintyy esimerkiksi maitovalmisteissa, lihassa, sienissä, tomaateissa sekä monissa runsasproteiinisissa elintarvikkeissa."

No kun tämä homma kääntyi lisäaineisiin ja eineksiin.
 
Tuon perusteella kaikki ruoka-aineet aiheuttavat "riippuvuutta", varsinkin jos henkilö pitää kyseisestä ruoka-aineesta. Jos nyt ei kuitenkaan pääse eroon karkeista niin etsisin syytä ennemmin psyykkeen ongelmista kuin sokerista.

Kyllä nuo karkit ja sokeriset herkut aiheuttavat ainakin henkistä riippuvuutta, sillä kaikki mikä aiheuttaa hyvää oloa,tuntuu hyvältä tai maistuu hyvältä aiheuttaa samalla henkistä riippuvuutta. Itselläni aika harvoin tekee mieli karkkia yms, mutta sellaisilla henkilöillä jotka syö karkkia joka päivä niin heidän on oikeasti vaikea olla syömättä esim. dietillä, kun ovat siihen itsensä totuttaneet.

Tuosta ed. viestistäsi sen verrat et, itse kommentoit tuohon JohnR:n viestiin, jossa hän kertoi ettei 1v ymmärrä vielä karkin päälle niin muiden lukijoidenko pitäs automaattisesti sen jälkeen pitää itsestäänselvänä et puhutkin vanhemmista lapsista?
 
Eiköhän karkeasti voi yleistää että vanhemmat jotka eivät panosta lapsien ruokaan, sen sisältöön tai laatuun vaan enemmän itsensä helpolla pääsemiseen, menee pieleen. Jos me vanhemmat ollaan hiemankin kiinnostuneita mitä lapsi syö ja minimoi ne tunnetusti epäterveelliset tai turhat veke kuten kumipitsat ja mikroateriat, niin ollaan jo pitkällä. Lapsille on turha ruveta miettimään P/R/HH koostumuksia jos ruoka on muutakin kuin talipalloja.
 
Hieno homma ja harvoja posteja tässä ketjussa joissa ei keskitytä kinaamiseen. Jos olisi omia kakaroita niin tätä linjaa vetäisin. Paitsi tiukempana, en järjestäis karkinsyöntimahdolisuuksia myöhemminkään. (Kirjoitat edempänä että todennäköisesti karkkipäivät tulee kuvioihin myöhemmin).

Juu ei mekään aiota järjestää tarkoituksella mitään karkinsyöntitilaisuuksia, vaikka niitä muut pyrkivät järjestämään ihan urakalla, mm. pappa.:) Meinasin tuolla karkkipäivän kuvioihin tulemisella sitä että lapsi kuitenkin jossain vaiheessa oppii jostakin sen karkin syönnin ja alkaa sitten vähitellen varmasti kinuamaan karkkia niin karkkipäivä on varmasti ihan hyvä ratkaisu siinä vaiheessa, kun ei me aiota sitä karkinsyöntiä kieltää kuitenkaan kokonaan jos lapsi karkkeja haluaa syödä. Olihan se itselläkin pienenä viikon kohokohta kun marssittiin isän/äitin kanssa kauppaan ja tiesi että kohta saa karkkiaskin valita karkkihyllystä. Mutta pointtini tosiaan oli se, että en näe mitään järkeä alkaa tässä vaiheessa tunkea lapselle sokeriherkkuja suuhun kun se ei niistä mitään ymmärrä ja niistä ei ole sille mitään hyötyä.
Kahvipöydässä annetaan aina tytölle kippo jossa on jäisiä mustikoita, puolukoita ja karpaloita, niitä se vetelee eikä sitä keksit kiinnosta paskaakaan. Joskus se haluaa keksin nurkkaa haukata mutta yleensä se sitten kuitenkin heiluttelee kippoa että lisää mustikoita! Jos se jossain vaiheessa päättää että keksit on parempia niin syököön sitten keksin-pari mehun kanssa kun aikuiset kahvittelee. Mutta nyt mennään marjojen kera kahvihetket, toivottavasti pitkään!

Ite en todellakaan voi kehua meidän perheen ruokailuja kovin "puhtaiksi". Eineksiä tulee vedeltyä toisinaan (mm. maksalaatikot, hernekeitot, pakastepizzat, pakastekalat ja ranskalaiset) ja muksukin on eläny pääasiallisesti purkkisafkoilla koko pienen ikänsä (1,5v., nykyisin tosin hoidossa pph:lla syö "kotiruokaa" ja kotonakin vähän ruoasta riippuen). Mutta en osaa kokea tästä kyllä huonoa omatuntoa.

lihavoituun kohtaan: Juuri näin, jokainen ruokkii tyylillään eikä se kuulu muille pätkääkään. Joku syöttää pilttiä, joku jotain muuta, ei kenenkään asia ole sanoa mikä on sinun lapsellesi parhaaksi. Sen päättää jokainen itse. Me ollaan törmätty muutamiin ihmisiin joiden itsetuntoon ilmeisesti kolahti se että me väännettiin ekan vuoden ajan kakrulle itse ruoat, eli tehtiin pakasteeseen erilaisia vihannes-, liha- ja kalamössöjä valmiina annoksina. Kommenttia tuli tyyliin "lopettakaa jo tuo stressaaminen" tai "Huoh, VIELÄKIN teette kakaralle omat ruoat!?"
 

3 kpl M-Nutrition EAA+

Mango - Hedelmäpunssi - Sitruuna - Vihreä omena

-25%
Eiköhän karkeasti voi yleistää että vanhemmat jotka eivät panosta lapsien ruokaan, sen sisältöön tai laatuun vaan enemmän itsensä helpolla pääsemiseen, menee pieleen. Jos me vanhemmat ollaan hiemankin kiinnostuneita mitä lapsi syö ja minimoi ne tunnetusti epäterveelliset tai turhat veke kuten kumipitsat ja mikroateriat, niin ollaan jo pitkällä. Lapsille on turha ruveta miettimään P/R/HH koostumuksia jos ruoka on muutakin kuin talipalloja.

Komppaan. Pääasiassa kun syövät tavallista ruokaa, niin kaiken pitäisi olla ok. Ite olen ainakin todella tyytyväinen miten omat vanhempani hoitivat ruoka-asiat. Suvussa on molemmin puolin metsästäjiä, joten pöytä täyttyi yleensä "puhtailla" aineksilla. Lihaa ja kauden mukaan kasvikset. Koskaan ei syöty eineksiä, pizzalla käytiin pari kertaa vuodessa, hampparit tehtiin itse, synttäreillä ja mummolassa sai syödä karkkia, kakkuja ja keksejä. Rukavaliosta johtuen karkkia ei menny kun muutama, limukka oli pahaa ja kakut oksetti.... sen sijaan jäätelö maistui ja hedelmiä ahmittiin :D

Se mitä haen takaa on, että eikö sen ruuan pitäisi olla ravintorikasta ja pääosin eikö olisi hyvä tietää mitä se ruoka sisältää (tekee itse).

Liian paljon näkee ihmisiä jotka ovat oppineet syömään lauantaimakkara/limukka/ranskanleipä/pöläri kompinaatioita ja sen näkee jo ihan yleis jaksamisessa. Pitkin päivää väsytään, maha toimii miten sattuu, stressi tasot nousee ja naama on vähän väliä norsunv***lla.

Ja tuosta karkki hommasta... ei sitä ole mikään pakko kieltää. Opettaa lapselle milummin ne hedelmät ja vihannekset on niitä hyviä "karkkeja". Onhan se nyt selvä ettei nuo karkit ole ihmisten ruokaa, samoten valmiseinekset... ei mulle muuten niistä tulis niin huonoa oloa.
 
Tällainenkin näkemys:

Valmisruoka on mainettaan parempaa

Pirjo Savinainen
Maanantai 25.10.2010

Kun tarjontaa on joka kaupassa metrikaupalla, on valinta usein vaikeaa. Siksi ravitsemusterapeutti Terhi Markkulan mukaan kannattaa opetella lukemaan pakkaustekstejä. Niistä selviää kalorien lisäksi esimerkiksi rasvan laatu ja tuotteen suolaisuus.Kuvat: Henri Koskinen
Lisäkuvat


Einekset ovat helppoa ja nopeaa ruokaa, ja maistuvat suomalaisille. Valmisruokia ostetaan yli 400 miljoonalla eurolla vuodessa.

Ensimmäinen suomalainen eines oli Saarioisten maksalaatikko. Se tuli markkinoille vuonna 1957 ja pitää yhä pintansa, vaikka valmisruokien valikoimat tänään ovat valtavat. Monessa marketissa erilaisia tuotteita riittää kymmeniä hyllymetrejä ja uusia kehitellään koko ajan.

Kaupan maksalaatikkoon tarttuu silloin tällöin myös Vaasan kaupungin ravitsemusterapeutti Terhi Markkula.

Valmisruuat helpottavat ruuanlaittoa ja säästävät aikaa. Niitä on vaivatonta käyttää ja ne tuovat kotiruokaan vaihtelua.

- Ei einesten käytöstä tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Valmisruuat ovat nykyään ihan hyvää syötävää, jos ei elä pelkästään niillä, Markkula huomauttaa. - Ei haittaa, jos syö lounaaksi vain valmiskeiton, jos päivän muu ruokailu noudattaa ravintosuosituksia.

Hän kehottaa tuunaamaan kaupan eineksiä, käyttämään niitä vain osana ateriaa. Silloin lautaselle löytyy helposti ravitsemussuositusten mukainen kokonaisuus.

- Esimerkiksi maksa- tai makaronilaatikon seuraksi kannattaa pyöräyttää kasvisraastetta tai salaatti. Mikrokeiton lisukkeeksi voi ottaa pari kourallista kasviksia, palan ruisleipää ja lasillisen maitoa tai piimää, sanoo Markkula ja muistuttaa, että lautasmalliin kannattaa pyrkiä joka aterialla.

Ennen eineksiä moitittiin epäterveellisiksi ja teollisen makuisiksi. Nyt osa niistä on Markkulasta ihan kotiruuan veroisia ja makuisia.

- Jos silmäni sidotaan ja eteeni pannaan valmis eineksistä koottu ja lämmitetty ruoka, en välttämättä huomaa syöväni eineksiä, nauraa Markkula.

Vain silloin, jos valinnassa päädytään usein mikropitsaan tai lihapiirakkaan, on valmisruoka huono vaihtoehto. Niitäkin voi syödä joskus, mutta ei joka päivä.

- Makkaransyöjiä, myös naispuolisia, on tässä maassa vielä valitettavan paljon.

Monet ruokatalot ovat alkaneet kiinnittää entistä enemmän huomiota valmisruokien ravintosisältöön. Monen einespakkauksen kylkeä koristaa jo sydänmerkki, joka tarkoittaa, että sisältö vastaa kaikkineen ravitsemussuosituksia.

- Kalorit kannattaa katsoa ja rasvan määrä ja laatu sekä tietysti suolaisuus, neuvoo Markkula. - Vaikka moni valmistaja onkin jo vähentänyt ruokien suolaisuutta, saattaa yhdestä valmisruoka-ateriasta helposti saada yli puolet koko päivän suolamäärästä. Suosia kannattaa erityisesti ruokia, joissa on hyvänlaatuista kasvisrasvaa.

Vähän huolissaan Markkula on siitä, että monesta einesruuasta saa turhan pieniä määriä proteiinia. Osa on myös todella kevyitä.

- Jos syö lounaaksi pelkän mikrokeiton, jossa kaloreita on suunnilleen 200, ei sillä pitkälle pärjää, ei ainakaan päivälliseen asti.

Markkula toivoisi, että ruuanlaittoa arvostetaan, vaikka on nähnyt työssään, että keittotaito on osittain katoavaa kansanperinnettä. Jopa perunoiden keittäminen on joillekin ylivoimainen tehtävä. Siksi Markkulasta on hyvä, että tarjolla on jopa valmiiksi keitettyjä tai keittämistä vaille valmiiksi kuorittuja perunoita tai paistovalmista lihamureketta.
 
No mikäs nyt?

Mun suosikki einesruoka on hernekeitto. Vaikea keksiä mitään pahaa sanottavaa siitä.
 
Tällainenkin näkemys: Ennen eineksiä moitittiin epäterveellisiksi ja teollisen makuisiksi. Nyt osa niistä on Markkulasta ihan kotiruuan veroisia ja makuisia.

Eipä ole itselle maussa itsetehdyn ruuan veroisia eineksiä tullut vastaan, kiinnostaisi tietää tarkemmin mitä tuotteita Markkula tarkoittaa. Oman kokemukseni perusteella eineksiä leimaa lähes poikkeuksetta pahvin ja vehkeen sivumaut, eikä pierun hajuinen pakkauskaasu liiemmin aisteja hivele. Hernekeitot ja vastaavat nyt on vähän eri asia.
 
Zone-sarja -42%
"Roiskeläpän" suosio jatkunut jo 30 vuotta


Roiskeläpiksikin kutsutut einespitsat tulivat kauppoihin kolmekymmentä vuotta sitten ja saavuttivat nopeasti suuren suosion.

Nykyajan ruokatrendit korostavat jalostamattomuutta ja eksoottisuutta, mutta halvoista aineksista kasatun ja halvalla myytävän mikropitsan suosiota ei horjuta Suomessa mikään.

Niin sanotun "roiskeläpän" tai "kumipitsan" ehdoton markkinajohtaja Suomessa on Saarioinen, joka tekee 80 000 pitsaa tuotantopäivän aikana. Kilpailija Atria ei paljasta lukuaan, mutta sen volyymi on tuntuvasti pienempi.

Saarioisten tehtaalla Valkeakoskella ollaan vakuuttuneita, että pitsalinja rullaa vielä seuraavatkin vuosikymmenet.

- Se on suosion ottanut ja nuoret tykkää syödä sitä, niin ihan varmasti syövät sitä myöskin vanhana, sanoo Valkeakosken tehtaanjohtaja Matti Tähtinen.

Ajan trendi suosii jalostamatonta ruokaa, mutta tilastollisesti valmisruoan, kuten pitsojen kulutus kasvaa. Viimeisimmän mittauksen mukaan suomalainen kotitalous osti valmisruokaa yli 50 kiloa vuodessa henkeä kohden.

- Kulutus kasvaa koko ajan oikeastaan kaikissa ikäryhmissä. Kun joskus puhutaan että einekset ovat nuorten uusavuttomien tai nuorten perheenäitien suosiossa, niin se ei pidä paikkaansa, tietää Kuluttajatutkimuskeskuksen erikoistutkija Mari Niva.

http://www.mtv3.fi/uutiset/kotimaa.shtml/2011/02/1277175/roiskelapan-suosio-jatkunut-jo-30-vuotta

Täytyy myöntää, että lyhyen elämäni aikana olen syönyt ehkä max. 5 roiskeläppää eikä ole ollut ikävä..
 
Back
Ylös Bottom