Suomi on täynnä vääriä asuntoja
Suomalaisia asuntomarkkinoita uhkaa tätä menoa ennen kokematon jumiutuminen, varoittaa Hypoteekkiyhdistyksen ja Asuntohypo-pankin varatoimitusjohtaja Ari Pauna.
Asunnontarvitsijoita on monessa taajamassa enemmän kuin koskaan, mutta heille ei riitä järkevän kokoista ja järkevän hintaista ostettavaa. Vuokraamisesta puhumattakaan.
Pauna syyttää tilanteesta ajastaan jäänyttä kaavoitus- ja rakennusmääräysten viidakkoa, ja haluaa nostattaa asiasta avointa keskustelua.
Liian moni suomalaisista asuintaloista tehdään Paunan mielestä kysyntään nähden väärään paikkaan, vääränlaisilla rajoituksilla ja jopa väärään hintaan.
– Eniten tämä näkyy Suomen monissa kasvukeskuksissa. Kaava- ja rakennusmääräyksillä asuntotuotanto on sidottu tietynlaiseen muottiin, joka ei enää vastaa todellista paikallista muuttajien väestörakennetta, Pauna sanoo.
Muotti joka sopii Espoon Leppävaaraan, ei todennäköisesti toimi Oulun Iilaaksossa tai Kuopion Saaristokaupungissa.
Seurauksena liian moni asunnonhankkija joutuu tyytymään ns. neukkukuutioon eli byrokraattisten määräysten mukaan suunniteltuun keskivertoasuntoon, joka sopii hänen tarpeisiinsa korkeintaan keskinkertaisesti. Ja jollaisen maksamiseen hän tarvitsee isomman lainan kuin mihin oikeasti olisi varaa.
Sinkuille ja dinkuille
tyrkytetään perheasuntoja
Tilastokeskuskin tiesi jo viime keväänä kertoa, että vuoden 2009 aikana yksin- ja kaksineläjien määrä kasvoi Suomessa selvästi. Samaan aikaan yli kolmihenkisten perheiden määrä pieneni.
Silti rakennustuotannossa vaalitaan laskennallista ydinperhemallia: jokaisesta kerrostalosta on löydyttävä tietty määrä asuntoja jotka sopivat kahden aikuisen, 1,75 lapsen ja yhden kultaisennoutajan kodiksi.
– Miksi näin pitää tehdä, jos kyseisellä paikkakunnalla valtaosa muuttajista on vaikka sinkkuja, ja isommat perheet menevät suoraan omakotitaloihin, Pauna kysyy.
Hän toivoo, että kunnan kaavoittajat uskaltaisivat paremmin poiketa valtakunnallisista ohjeista, standardeista ja neliörajoituksista.
– Kerrostalonkin voisi aivan hyvin rakentaa täyteen yksiöitä ja kaksioita, jos niille on todellista tarvetta. Eikä sitä saunaa tarvitsisi tunkea jokaiseen asuntoon vain siksi, että takavuosina saunomista pidettiin tärkeänä ajanvietteenä, Pauna sanoo.
Invamääräyksetkin ovat Paunan mielestä turhan jyrkkiä. Jokaista asuntoa ei hänen mielestään tarvitse tehdä jo etukäteen liikuntaesteisille sopivaksi. Riittää, kunhan asunnon pystyy tarpeen tullen helposti muuttamaan sellaiseksi.
Maksaja joustaa,
mutta ei saa mitä tilaa
Mittatilaustyötä kaivattaisiin asuntomarkkinoille muutenkin.
– Nyt ostaja joustaa maksamalla tähtitieteellisiä summia asunnosta, joka sattuu edes jollain tavalla sopimaan hänen käyttöönsä. Useimmilla muilla aloilla lähtökohtana on, että ostaja kertoo mitä tarvitsee, ja sitten rakentaja soveltaa toiveita käytäntöön, Pauna sanoo.
Tuloksena on outo tilanne: Suomessa osataan väsätä vaikka millaisia N-sarjan älypuhelimia, mutta toimivan, muuntelukelpoisen ja selkeän kaksion rakentaminen tuntuu olevan mahdotonta.
Ongelma on todennäköisesti hyvin samankaltainen kaikkialla Suomessa niillä paikkakunnilla, joihin muuttovirrat suuntautuvat.
Täydellisesti onnistunutta kasvukeskusta tai nousevaa taajamaa ei Suomessa todennäköisesti ole onnistuttu vielä luomaan.
– Tai jos joku tällaisen paikan tietää, kannattaisi kertoa siitä muillekin esimerkin vuoksi, Pauna sanoo.
Suunnittelijan näkemys:
Sauna pois, neliöitä lisää
Aalto-yliopiston asuntosuunnittelun professori, arkkitehti Hannu Huttunen tuntee kerrostalorakentamisen ongelmat.
– Pienet asunnot ovat nykyisillä valmistustavoilla enemmän tai vähemmän hyviä kompromisseja asukkailleen, hän sanoo.
Hän haluaisi, että asuinrakennuttajat soveltaisivat myös toimisto- ja teollisuusrakentamisesta saatuja kokemuksia. Näissä tekniset muuntelukeinot on opittu hyvin, koska samojen tilojen pitää sopia helposti erilaisille vaihtuville käyttäjille.
– Modulaarisuus vaatii kuitenkin asuntojen väljentämistä. Kaksio ei mielestäni saisi olla alle 50-neliöinen eikä yksiö alle 40 neliötä, Huttunen sanoo.
Nykyiset kerros- ja huonekorkeudetkin ovat hänen mielestään liian matalia. Muutama kymmenen lisäsenttiä mahdollistaisi toimivien parvien saamisen asuntoihin.
– Asuntosaunojen rakentamisen voisi jo unohtaa, tai ainakin siihen tilaan pitäisi tarjota muitakin vaihtoehtoja. Taloyhtiön saunaan voisi vastineeksi luoda jotain ylellisyyttä, jotta se houkuttelisi käyttämään, hän sanoo.
Esimerkiksi katolle rakennettava yhteinen terassisauna voisi olla tällainen taloyhtiön ylpeydenaihe.
Korkeaan 50-neliöiseen asuntoon mahtuisi kymmenkunta erilaista huonejakotapaa, keittiön, olohuoneen, makuu- tai työhuoneen keskinäisten suhteiden muuntelulla.
– Tällöin oltaisiin jo asunnossa, joka toimisi varsin hyvin asukkaan erilaisissa elämänvaiheissa, sanoo professori Huttunen.
Unelmakaksio sinkusta pienperheeseen asti
– Asunnon syvyys 6 metriä, leveys 9 metriä
– Jako kahteen vyöhykkeeseen: toiseen märkätilat, toiseen asuintilat
– Riittävästi ikkuna-aukkoja, jotta väliseinien sijoittelu helpottuisi
– Poikittaisia, helposti uudelleenasennettavia väliseiniä huonejaon muuttamiseksi
– Sisäänrakennettu kuisti, joka aukeaa parvekkeen tavoin ulos ja sisään
