Syksyn 2007 kisaajat, dieettifiilistelyt tänne!

[Suvituuli]

Vilma-Liina: Kiitos kuvaosioon antamistasi kommenteista kireyden suhteen.:haart: Minulle oli uusia asia se, että nimenomaa olkapäistä voi arvioida hyvin kropan tilannetta! Olet kyllä todellinen sissi, kun pystyt hoitamaan noinkin monta asiaa samaan aikaan! Minä olen sen verran stressaavaa sorttia, etten lähde kokeilemaan onneani siinä, miten onnistuu usean ison asian pyörittäminen yhtä aikaa. Tosin onhan mullakin nyt häät edessä ja gradu aloittamisen alla, mutta niiden suunnittelu onnistuu kun lapset nukkuu. Tää ei nyt mitenkään liity kisaamiseen, mutta voipi olla, että mustakin tulee jonain päivänä erityisope. Mulla on erityispeda vasta lyhyenä sivuaineena, mutta voisin jatkaa sen pitkäksi halutessani.

KAIKILLE oikein hyvää puristusta loppuviikon treeneihin. Mä jään odottelemaan sitä mun treenipäiväkirjaa Laittelen sitten linkkiä, jos ja kun se saadaan pyörimään.

 

[Ex-Tavis]

Voinhan mä kertoa sen nyt vielä täälläkin, että munkin osalta kisani siirtyvät tulevaisuuteen. Taustalla olevia syitä on useitakin, enkä niitä nyt tässä lähde erittelemään, mutta pääasia on, että tiedän, että tämä on oikea päätös minulle tällä hetkellä. Sain tästä 11 viikon dieetistä kivan kesäkunnon ja jatkan edelleen kovaa treenaamista, joten en edes menettänyt mitään. Päin vastoin. Sain tästä hurjasti intoa, motivaatiota ja tietoa tulevaisuutta varten.

Nyt ei muuta kuin hyviä rasvantiristelyjä kaikille dieettaajille minun puolestani! Tulen kannustamaan teitä sitten syksyn kisoissa.

 

[susanah]

Miten voikin ruoka ja syöminen tuottaa näin paljon hyvää mieltä. "Hyvä ruoka, parempi mieli" . Minulla on siis ensimmäinen tankkauspäivä ja olen aivan taivaissa. Tämä fiilis on aivan uskomaton.

Soriii vaan kaikki, jotka kärvistelette matalien kalorien ja nälän kanssa. Mun oli vain pakko tulla jakamaan tämä ihana fiilis.

 

[Jonna1983]

Miten voikin ruoka ja syöminen tuottaa näin paljon hyvää mieltä. "Hyvä ruoka, parempi mieli" . Minulla on siis ensimmäinen tankkauspäivä ja olen aivan taivaissa. Tämä fiilis on aivan uskomaton.

Soriii vaan kaikki, jotka kärvistelette matalien kalorien ja nälän kanssa. Mun oli vain pakko tulla jakamaan tämä ihana fiilis.

Huoh... Mulla se hiilaripäivä vaan siintää jossain kaukana tulevaisuudessa. Ota Susanah kaikki irti tästä päivästä! Olet sen varmasti ansainnut :haart: Mulla taasen on tänään ensimmäinen matalahiilarinen päivä

 

[Annabel]

Ajattelin, että tää on vaan jotain alkukankeutta, mutta mitä enemmän asiaa aloin miettiä, sitä enemmän alkoi tuntua siltä, että mä en ehkä haluakaan tätä nyt. Takana kaksi dieettiä, joista edellisen loppumisesta aikaa kuukausi.
Kuluneesta vuodesta olen viettänyt noin 8 kk dietaten. Huomasin kaipaavani "normaalia" elämää ihan liikaa.

:haart:

Et kuule todellakaan ole ainoa, joka on noita asioita miettinyt. Mulla on itsellä yli vuosi viime dietistä, mutta silti tuntuu, että jotenkin tää ei just nyt oo mua varten... Sain todella ison vastuun lisäyksen ylennyksen myötä työssäni ja "normaali" elämä ja nousujohteinen treeni huutelee mun korvaan kovempaa kuin koskaan.
Mä olen vaan satsannut niin isot rahat tähän kisavalmistautumiseen (valkkumaksut ja asut jne) tähän mennessä, että tuntuu aivan kamalalta ajatella, etten veisikään loppuun asti sitä minkä olen jo aloittanut...
Mutta mä ymmärrän niiiin hyvin sun tilannetta ja arvostan älyttömän paljon tuota rohkeutta tehdä noin iso päätös.

 

[Faidra]

Höh... vaikka tietyllä tavalla ymmärränkin mimmien mietteet, niin haluan silti tsempata kisaan tähtääviä tyttöjä vähän. Mun mielestä Ironbuttin signaturessa ainakin joskus muinoin ollut (vai liekö vieläkin) quote on loistava motivoija: "Jos haluat olla onnellinen, ole." Jos se mieli meinaa mustua ja pää on painuksissa, niin voisi olla hyödyllistä miettiä niitä syitä miksi niin on? Vapaasta tahdostaanhan jokainen tätä hommaa tekee. Ei kukaan siihen käske tai pakota. Mun mielestäni ulkoisten paineiden ei pitäisi antaa vaikuttaa kenenkään kisapäätökseen. Ei me kilpailla sponsoreita, valmentajaa, miestä, perhettä tms. varten - vaan itseämme. Se on jokaisen oma elämä. Oma valinta. Ja itse siihen parhaiten pystyy vaikuttamaan, millä asenteella sitä omaa valintaa käsittelee. Päättääkö olla innostunut, vai antaako itsensä vaipua murjottamaan kärsimystään?

Tässä vähän pohdittavaa tähän päivään...

Stay Connected to The Rewards Within Each Goal.

1. Be EXCITED! Where can you display your goal statements to keep them visible?
2. Be MOTIVATED! What about charts and graphs, colors and pictures for your targets?
3. Be ENERGIZED! What technique could you use to remind you to take action toward your goal today?

It's impossible to keep striving for something for which you no longer have any feelings. The more you stay in touch with the rewarding experience, and positive feelings that each goal delivers, the more motivated and committed you'll be to continue the pursuit. Each time you get in touch with the emotional benefits your goals produce, you'll feel energized and enthused to continue -- regardless of the distance to the goal. Celebrate your goals every day. Anticipation is half the fun, and most of the motivation for getting there.

"When I chased after money, I never had enough. When I got my life on purpose and focused on giving of myself and everything that arrived into my life, then I was prosperous."
~ Wayne Dyer

Kuinka usein todella ajattelet näin?
"I take time every day to imagine how terrific it will feel when my goals are actually realized."

Kun opit ohjaamaan ajatuksesi tuohon suuntaan, valjastat käyttöösi huomattavasti enemmän voimavaroja...

"You stay in touch with the benefits of accomplishing your goals, so there's pleanty of passion to justify the hard work still remaining. You accumulate performance positives like "Excited, Motivated and Determined" -- immediately moving you towards the results you expect."

Ja jos taas ajattelet tahallisesti tai tahtomattasi toisin päin, nämä voimavarat yksinkertaisesti tippuvat jonnekin matkan varrelle imien energiatasosi lähelle nollaa. Se johtaa pakkosuorittamiseen - ei hyvä.

"When passion runs out, determination and commitment is lost. Negatives like "Detached, Unmotivated and Uninvolved" start to take their toll on your performance -- quickly moving you away from the success you want."

Jos nämä quotet herättivät yhtään kiinnostusta, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan ThinkTQ:n sivuihin. Tee siellä TQ Test - sen avulla pystyt näkemään, millainen tämän hetken suorituskykysi on omien unelmiesi ja tavoitteidesi suhteen.

Mun kohdallani tuo saitti avasi silmät alkukeväästä. Sen jälkeen mun elämäni on alkanut vähitellen löytää balanssin, oon saanut ihan valtavasti voimaa kaikkeen mitä teen. Ja teen asiat hyvällä mielellä, energisenä. Mielellä on ihan uskomaton voima, kunhan sen saa kunnolla käyttöönsä. Se vaatii ajatustyötä ja ajatusten siirtämistä teoiksi... mutta on takuulla kaiken sen pohdintaan käytetyn ajan arvoista. Miksi suorittaa jatkuvasti ali, kun silloin ei koskaan tule näkemään kaikkea mihin todella pystyisi?

Tsemppiä tytöille. :haart: Viikkoja on vielä paljon, on kaikki mahdollisuudet muuttaa se ajatusten ja motivaation kurssi - jos tämä on todella sitä, mitä haluat. Kyllä sydän sanoo mikä on oikein... vai mitä ootte mieltä?

Valerie Waugamankin käyttää muuten noita Think TQ:n oppeja... käykääs nyt ainakin lukemassa hänen ajatuksensa siitä!

 

[Fättis]

Noniin....mä olen kuvitellut vielä muutama viikko sitten liittyväni tähän ketjuun ja fiilisteleväni syksyn kisaa varten. Aluksi ajatus oli ihan kirkas, sitten kropan ja pumpun oikkuilut dietin jälkeen sai mietteliääksi ja lopulta nyt tän viikon aikana oon saanu päätettyä mitä teen syksyn kisojen suhteen.

Ja oikeestaan tuo Akkin päätös ja ajatusten purku tähän trediin siivitti tuota omaakin päätöstä, piti oikeen itekki kirjata asiat paperille kysymysten kautta.

Enemmän tuli niitä hyviä juttuja ns. "normielämän" puolelle ja niinkuin Faidrakin sano, sydämen ääntä kuuntelemalla se päätös löyty mullakin.

Itellä tällähetkellä siis kiinnostuksen kohteet on yksityiselämän puolella niin vahvasti :haart: etten usko jaksavani vetää kisadiettiä ja valmistautumista 100%:sti.

Toisaalta ihan sikakova lineup nyt syksyllä himottaisi ihan mielettömästi, mutta sitä suuremmalla syyllä olisi pystyttävä vetämään täysillä loppuun saakka ja oltava kovempi kuin keväällä jotta olisi mahkuja edes finaaliin.

Nyt kun oikea päätös on tehty ja mieli rauhallinen, ei rakkaus kahteen asiaan enää ahdista vaan on ihanaa nauttia lomasta, rakkaudesta ja vapaudesta sekä auringosta ja lykätä kisa-ajatukset tulevaisuuteen.

Hitsi, elämä on NIIIN NIIIN ihanaa

 

[vilma-liina]

Kuinka usein todella ajattelet näin?
"I take time every day to imagine how terrific it will feel when my goals are actually realized."

Kun opit ohjaamaan ajatuksesi tuohon suuntaan, valjastat käyttöösi huomattavasti enemmän voimavaroja...

Mietin ihan tosissani tuota mietelausetta, jossa on takana iso ajatus ja paljon positiivista kaikua. Mutta, ainakin itselleni koko hommassa on enemmänkin kyse siitä matkasta siihen tavoitteeseen. Toki se jokin päämäärä, kisa tms motivoi ja ohjaa tekemistä ja ajattelumaailmaa tiettyyn suuntaan, mutta kyllä siitä matkastakin sinne pitäisi osata nauttia, eikä vain ponnistella eteenpäin pelkän tietyn päivämäärän tai mielikuvan voimin.

Silloin kun hommaa tekee sydämellä ja luonnostaan, riittää matkan tekemiseen jo se, että nauttii treenaamisesta ja siitä säännöllisestä ja kurinalaisesta elämästä. Itselleni se kisaan valmistautuminen antaa kyllä huomattavasti enemmän kiksejä kuin itse kisatilanne, joka meidän lajin (BF) osalta on kuitenkin fyysisenä suoritteena aika kesy.

Ja ehkä tämmöisen ajatusmaailman vuoksi muutama vuosi sitten hieman ihmettelin monen nuoren tytön mahdotonta kiirettä sinne kisalavalle. Tuli sellainen tunne, että nyt viedään tätä lajia aika halvalla, aivan kuin kyse olisi pelkästään esillä olosta ja siitä "fitnesskilpailija"-tittelistä. Elkääkö ottako tätä nyt niin, että dissaan kaikki kilpailemisesta haaveilevat juuri treenaamisen aloittaneet maanrakoon, päinvastoin omalta osaltani edelleen kannustan ja autan kaikilla mahdollisilla tavoin hommassa eteenpäin. Hyviä kilpailijoita ei tässäkään maassa ole koskaan liikaa, vaikka pientä tungosta lavalla alkaakin jo ajoittain olemaan

Summa summarum, itse olen pyrkinyt ohjaamaan omaa ajatteluani siihen suuntaan, että nautin elämästä tässä ja nyt. Ja maistuu aikasta hyvälle näin :haart:

 

[Pinja]

Mä olen vaan satsannut niin isot rahat tähän kisavalmistautumiseen (valkkumaksut ja asut jne) tähän mennessä, että tuntuu aivan kamalalta ajatella, etten veisikään loppuun asti sitä minkä olen jo aloittanut...

I know the feeling..

 

[Faidra]

Nyt tulee ajatusvirtapohdintaa... lähinnä peilaan ajatuksiasi omiini, Vilmis, eli ei siis kannata olettaa että yritän ladella jotain absoluuttisia totuuksia näistä asioista.

Mietin ihan tosissani tuota mietelausetta, jossa on takana iso ajatus ja paljon positiivista kaikua. Mutta, ainakin itselleni koko hommassa on enemmänkin kyse siitä matkasta siihen tavoitteeseen. Toki se jokin päämäärä, kisa tms motivoi ja ohjaa tekemistä ja ajattelumaailmaa tiettyyn suuntaan, mutta kyllä siitä matkastakin sinne pitäisi osata nauttia, eikä vain ponnistella eteenpäin pelkän tietyn päivämäärän tai mielikuvan voimin.

Oot todellakin oikeassa. Mä en oikeastaan itse ajatellut tuota quotea niin, että siinä viitattaisiin ainoastaan siihen hetkeen, kun maaliin on päästy. Liittyyhän siihen väistämättä tyytyväisyys siitä onnistumisen hetkestä, mutta suuri osa tyytyväisyydestä takuulla juontaa juurensa myös siitä, että on pitkän ajan kuluessa tehnyt paljon töitä, osannut arvostaa ja nauttia kaikista vaiheista jotka sitä päämäärää kohti on ohjanneet. Jos nauttisi ainoastaan siitä päämäärän saavuttamisen hetkestä, olettaisin että silloin tunnetta voisi ennemminkin kutsua sanalla helpotus. Eli helpotus siitä, että homma on ohi eikä mitään tarvitse enää tehdä. Siis sen sijaan, että tuntee tyytyväisyyttä ja ylpeyttä.

Meniköhän nyt ihan ohi... vai siis eikös me vähän samaa asiaa nyt ajateltu?

Silloin kun hommaa tekee sydämellä ja luonnostaan, riittää matkan tekemiseen jo se, että nauttii treenaamisesta ja siitä säännöllisestä ja kurinalaisesta elämästä. Itselleni se kisaan valmistautuminen antaa kyllä huomattavasti enemmän kiksejä kuin itse kisatilanne, joka meidän lajin (BF) osalta on kuitenkin fyysisenä suoritteena aika kesy.

Mun mielestä jännittävintä kisadieetillä on oikeastaan ollut nähdä se, miten uskomattomiin suorituksiin sitä itse oman jaksamiskykynsä ja –kapasiteettinsa suhteen pystyy venymään – ja vielä aidosti nauttimaan siitä. On ihan älyttömän hieno fiilis, kun jotain asiaa tehdessään tulee sellainen olo, ikäänkuin olisi syntynyt tekemään just sitä mitä silloin tekeekään. Eihän niitä hetkiä tietenkään jatkuvasti tule, mutta siksi ne ovatkin niin spesiaaleja ja tärkeitä. Veikkaisin, että kaikki hommaa nautinnolla tehneet ovat kokeneet ton saman flow-olotilan. Tuntuu vaan siltä, että kaikki sujuu kuin tanssi. Ja sillon se sydän on todellakin mukana.

Täytyy kyllä rehellisesti sanoa, että mä en tiedä yhtäkään ihmistä joka tätä hommaa tekisi ainoastaan sen kisapäivän takia. Sehän on niinku pieni kirsikka ison kermakakun päällä. Loppuhuipennus sille projektille, jota on vienyt läpi vuosikausien ajan – harvahan tähän lähtee parin kuukauden työllä tai miettimisellä. Vai ajatteleeko tätä joku ihan oikeasti niin, että millään muulla ei ole mitään väliä kuin sillä yhdellä kisapäivällä? Tuntuu jotenkin järjenvastaiselta, että kukaan haluais tarpoa suossa kuukausitolkulla, dieetaten ilman minkäänlaista paloa itse harrastukseen, ainoastaa siksi että kisapäivänä on se yksi pieni hetki jolloin lavalla seistään puolialastomana. Hmhh..

Ja ehkä tämmöisen ajatusmaailman vuoksi muutama vuosi sitten hieman ihmettelin monen nuoren tytön mahdotonta kiirettä sinne kisalavalle. Tuli sellainen tunne, että nyt viedään tätä lajia aika halvalla, aivan kuin kyse olisi pelkästään esillä olosta ja siitä "fitnesskilpailija"-tittelistä. Elkääkö ottako tätä nyt niin, että dissaan kaikki kilpailemisesta haaveilevat juuri treenaamisen aloittaneet maanrakoon, päinvastoin omalta osaltani edelleen kannustan ja autan kaikilla mahdollisilla tavoin hommassa eteenpäin. Hyviä kilpailijoita ei tässäkään maassa ole koskaan liikaa, vaikka pientä tungosta lavalla alkaakin jo ajoittain olemaan

Varmaan ihmiset on tässä suhteessa hyvin erilaisia. Monia ei vaan yksinkertaisesti motivoi riittävästi se, että ajattelee kisaavansa jonain päivänä. Ennemmin asettaa tietyn tavoitteen, tekee töitä sitä kohti, evaluoi tilannetta matkan varrella ja siirtää tavoitteen ajankohtaa jos siltä tuntuu. Toiset saattavat taas tykätä vain siitä treenaamisesta, ja kisa on ainoastaan oma kunnontsekkauspiste aika ajoin. Monelle se kuitenkin on iso haaste, johon lähdetään jännityksellä ja innosta puhkuen. Mun parhaat treenit tulevat kisadieetillä, se vaan on fakta. Ehkäpä juuri sen kurinalaisen elämän, säännöllisten rytmien ja kovien treenien (joissa tsemppi on häämöttävän kisan vuoksi ns. normaalia paljon kovempi) takia.

Vasta nyt tuntuu, että voisin treenata ihan vaan treenaamisen ilosta... ja todellakin nauttia siitä elämästä tässä ja nyt. Tähän asti on pitänyt olla se selkeä päämäärä ja tavoite, koska harrastus on ollut vielä niin huteralla pohjalla eikä todellakaan mikään elämäntapa. Nyt se vasta oikeasti tuntuu siltä. Sen takia en ehkä enää samalla tavalla hingu lavalle ja hekumoi tulevasta kisadieetistä. Osaan nauttia siitä samasta kovien treenien, säntillisen ja tiettyjen rytmien rytmittämän elämän fiiliksestä jo nyt. Nyt siihen ei enää tarvittais kisoja.

Kaikki oppii omalla tavallaan?

 

[Pinja]

Vasta nyt tuntuu, että voisin treenata ihan vaan treenaamisen ilosta... ja todellakin nauttia siitä elämästä tässä ja nyt. Tähän asti on pitänyt olla se selkeä päämäärä ja tavoite, koska harrastus on ollut vielä niin huteralla pohjalla eikä todellakaan mikään elämäntapa. Nyt se vasta oikeasti tuntuu siltä. Sen takia en ehkä enää samalla tavalla hingu lavalle ja hekumoi tulevasta kisadieetistä. Osaan nauttia siitä samasta kovien treenien, säntillisen ja tiettyjen rytmien rytmittämän elämän fiiliksestä jo nyt. Nyt siihen ei enää tarvittais kisoja.

Kaikki oppii omalla tavallaan?

Oikeastaan juuri toi on se juttu. Saa fiiliksiä pelkistä yksittäisistä treeneistä ja hyvästä olosta, mutta jotenkin se kisa ei ole ainakaan mulla enää välttämättömyys. Monipuolinen liikunta ja terveellinen safka motivoi itsestään.
Kisaamisessa juuri se ihan äärimmäisyyksiin vieminen tuntuu raskaalta.

 

[Annabel]

Höh... Jos se mieli meinaa mustua ja pää on painuksissa, niin voisi olla hyödyllistä miettiä niitä syitä miksi niin on? Vapaasta tahdostaanhan jokainen tätä hommaa tekee. Ei kukaan siihen käske tai pakota. Mun mielestäni ulkoisten paineiden ei pitäisi antaa vaikuttaa kenenkään kisapäätökseen. Ei me kilpailla sponsoreita, valmentajaa, miestä, perhettä tms. varten - vaan itseämme. Se on jokaisen oma elämä. Oma valinta. Ja itse siihen parhaiten pystyy vaikuttamaan, millä asenteella sitä omaa valintaa käsittelee. Päättääkö olla innostunut, vai antaako itsensä vaipua murjottamaan kärsimystään?

Ja jos taas ajattelet tahallisesti tai tahtomattasi toisin päin, nämä voimavarat yksinkertaisesti tippuvat jonnekin matkan varrelle imien energiatasosi lähelle nollaa. Se johtaa pakkosuorittamiseen - ei hyvä.

Ihan hyviä pointteja moneltakin kantilta katsottuna, mutta ei se aina tarkoita sitä, että ryhtyy murjottamaan ja vajoaa alimpaan maan rakoon, jos joskus ei vaan jaksa henkisesti niin kovaa ku jotkut muut. Ei se ole luovuttamista tai epäonnistumista, jos jossain vaiheessa kisaan valmistautumista tai ihan mitä tahansa elämän aikaa, miettii tarkemmin ja punnitsee vaihtoehtoja. Jos ei miljoonaa veuhkaa miten yber ihanaa kaikki diettaaminen ja muu on, ei se tarkoita sitä, että ollaan menetetty motivaatio tai tekemisen maku.

Mä olen aika varma, että maailman positiivisemallakin fitnesskisaajalla on joskus omat epäilyksensä esim omasta kunnosta tai muuten vaan kisaamisesta. Siltikin homma on viety läpi. Ja se jos jokin on omien rajojen ylittämistä. Jollekin se epämukavuusalue tulee vastaan aikasemmin kuin muille.

Itse alotin punttitouhut ihan muusta syystä ku kisa-ajatukset päällimmäisenä mielessä. Mulle treenaaminen, oikein syöminen ja urheilullinen vartalo ympäri vuoden olivat ja ovat yhä ne syyt, miksi vietän niin paljon aikaa puntilla ja lenkkipolulla. Siksi on aivan normaalia jossain vaiheessa uudelleen miettiä kisaamisen tarpeellisuutta. Tää ei tarkota sitä, että mä oon laittamassa tältä erää hanskoja naulaan, ei todellakaan, mutta mun osalta jeejee-innostus on nyt vähän kateissa.

Siinä ajatuksen virtaa. Toivotan kaikille (myös itselleni) etenevää diettiä ja voimia sekä jaksamista seuraavalle 13 viikolle!!

 

[vilma-liina]

Mä olen aika varma, että maailman positiivisemallakin fitnesskisaajalla on joskus omat epäilyksensä esim omasta kunnosta tai muuten vaan kisaamisesta. Siltikin homma on viety läpi. Ja se jos jokin on omien rajojen ylittämistä. Jollekin se epämukavuusalue tulee vastaan aikasemmin kuin muille.

No ihan varmasti niitä epäilyksen hetkiä on itse kullakin, syystä jos toisesta. Ja monesti siinä vaiheessa, kun dieettiä on kestänyt kohtuu pitkään ja alkaa olla väsynyt niin fyysisesti kuin ehkä muutenkin, niin niitä hetkiä voi tulla päivittäin ainakin itselleni useitakin. Mutta ne tulee ja ne menee, ja ehkä juuri sellaisissa hetkissä se kuva siitä "lopputuloksesta" auttaa jaksamaan ja saamaan juonesta uudelleen kiinni. Ja monesti tän lajin edustajat on niin hemmetin itsekriittisiä ja täydellisyyteen pyrkiviä, että jo nuo ominaisuudet yksistään riittävät tuomaan aikalailla niitä stressihormoneja

Tänään fillaroidessa pyöri nämä asiat mielessä ja myös sellainen aihe, kuin menestymisen ja voittamisen pakko. Olen tähän asiaan törmännyt niin omalla kohdallani kuin ihan lähipiirissäkin ja voin sanoa, että tuommoseen ansaan kun itsensä laittaa, niin sieltä on aika vaikea kömpiä ylös. Väittäsin, että ehkä juuri tuosta syystä itselleni tuli niinkin monen vuoden kilpailutauko kuin sitten tuli. Ja kun olen joutunut sivusta seuraamaan sellaista "vittuperkele"-tyyppistä menoa, missä ei sitä nautintoa todellakaan ollut varmaan missään hetkessä, niin ei voi kun päätä pyöritellä ja ihmetellä koko touhua. Mutta onneksi itseään ja ajatusmaailmaansa voi pyrkiä kehittämään suuntaan jos toiseen

Ja näppis näyttää tänään suoltavan aikamoista tajunnan virtaa, joten pahoittelut, jos se kuuluisa punainen lanka on hieman kadoksissa.

 

[fitcat]

Jos se mieli meinaa mustua ja pää on painuksissa, niin voisi olla hyödyllistä miettiä niitä syitä miksi niin on?
Ja itse siihen parhaiten pystyy vaikuttamaan, millä asenteella sitä omaa valintaa käsittelee. Päättääkö olla innostunut, vai antaako itsensä vaipua murjottamaan kärsimystään?

Juurikin näin. Jo se, että ymmärtää, miksi tästä kärsii enemmän kuin nauttii, voi auttaa pois pahasta olosta tällä matkalla. Syythän on monella täysin ymmärrettäviä: työ-tai parisuhdeolosuhteiden ja dieetin yhteensovittamisen käytännön hankaluudet tai terveys. Kyllä nuo kolme munkin mielestä aina ennen kisahommeleita tulee, jos ihan valintatilanteen eteen joudutaan. Varmaan parhaiten ymmärrän teitä, jotka ovat vastikään edellisestä kisarupeamasta aloittaneet toipumaan. Itse en enää IKINÄ lähde kahta diettiä vetämään putkeen, siinä ollaan aivan eri sfääreissä diettituskan ilmestymisen riskien suhteen kuin muut kisaajat. IMO.

itselleni koko hommassa on enemmänkin kyse siitä matkasta siihen tavoitteeseen

Tässä hei se (puuttuvaksi epäilemäsi )punainen lanka ON. Jos kisadietti sulkee täysin pois nautinnon ja kaiken normaalin ja spontaanin, se on hukkaan heitetty ajanjakso elämästä. Yhtä hyvin voisin mennä vankilaan. "Loppuispa tää paska jo pian ja saisin taas elää kuten muutkin ihmiset." Tämäkin on koettu, siksipä osaan nauttia nykyisestä fiiliksestä. Dietilläkin paistaa kesäaurinko, voi grillata hyvää ruokaa ja syödä kevytjätskiä ja mansikoita. Ja nautiskella kesäkunnosta, siihen meillä tytöt on TÄYSI oikeus!

 

[Suvituuli]

Moi


Kylläpä tänne joukkoon mahtuu monta fiksua ihmistä! On ihanaa lukea omia ajatuksia muiden kirjoittamana. Tulee niin hyvä fiillis siitä, ettei ole näiden mietteiden kanssa yksin. Itse asiassa, mulla ei ole mitään lisättävää viimeksi käytyyn keskusteluun. Kaikki mitä olette kirjoittaneet on niin totta. Tää ON kivaa ja kovaa touhua, josta voi oikealla asenteella tehdä nautinnon tai vankilan. Välillä on hetkiä, kun kaikki on nautintoa ja välillä sitten niitä joisssa ei ole mitään niin hehkutettavaa.

Mulla oli eilen sellainen hankalampi päivä. Mulla oli nimittäin herkkupäivä. "Sain" syödä mitä vain. Mutta eihän mun sit tehnykään mitään mieli. Ei tosiaan. Ja sitten kun söin jotain sokeripitoista, olo tuli tosi kumalliseksi. Ihan kuin olisi ollut kuumetta. Sinänsä "herkuttelu" tuli tarpeeseen. Nyt olen ihan varma siitä, että tämä kesä menee ihan heittämällä diettilinjalla.

Mä en tiedä, pitäisikö mun jänskätä sitä, miten kovatasoinen syksyn kisasta tulee. (Tuli Fättiksen viestistä mieleen). Mä luotin viime dietiillä siihen, että jos nautin hommasta se näkyy myös lavallakin ja se riittää ekalle kisalle tavoitteeksi. Ensi sykyslle odotukset on paljon korkeammalla, mutta en silti osaa ottaa paineita. Mulle ei edelleenkään ole sijoituksella liikaa väliä. En voi suoraan sanoa, että ens kisassa pitäis olla nelonen tai kolmonen, kun enhän mä voi vaikuttaa siihen, ketkä mulla on vastassa ja missä kunnossa he ovat. Mä lähen taas vain ja ainoastaan seikkailemaan ja pitämään hauskaa, mutta olemaan myös kovempi kuin viime kisassa. Mä luotan siihen, että mä näytän lookin suhteen niin erilaiselta syksyllä kuin keväällä ja mulla on eri sukunimikin, että on mulla on jokatapauksessa joitain uutta tuotavana. :D

Mä välillä mietin, toivonko mä IHAN aidosti, että mun "vastustajien" dietit ja treenit onnistuu mahdollisimman hyvin. Osaanko olla niin reilu ja rehti? Mä oon tullut siihen tulokseen, että KYLLÄ se on mahdollista, koska en minä ainakaan minkäänlaisia epäonnistumisiakaan toivo kenellekään. Mä en voisi ikinä nauttia kisamenestyksestä, jos tietäisin, että siihen vaikuttaa jonkun toisen epäonni. Eli nyt täydestä sydämestä: ONNEA JA MENESTYSTÄ KAIKILLE KISAVALMISTELUIHIN! :haart::haart::haart: Mä olen teidän kaikkien puolella.

Mulla rasvaprossa sen kuin nousee... =) Ja paino kanssa. Mutta se tekee mulle hyvää. Mun on saatava tän kuukauden aikana mun kroppa sellaiseen tilaan, että kaloreiden tiputtelu ja aerobisen lisäykset voi alkaa heinäkuussa. Se vaatii paljon relaamista ja palauttavaa liikuntaa.

Mulla ei oo enää kuin noin kuukauden verran häihin. Eilen teimme paikkakorttja ja riisipusseja. Jotenkin tuli tosi kiva fiilis, kun alkoi vähän perhosia lennellä vatsan pohjassa. Vähän harmittaa, kun niin moni on joutunut perumaan tulemisensa, mutta toisaalta pidot vaan paranee mitä vähemmän jengiä on. Nimittäin mitä usempi peruu, sitä enemmän meillä on mahdollisuus tarjota niille, jotka pääsevät osallisiksi.

Mulla on esikoinen viikon reissussa kaverinsa mökillä. On jotenkin niin outoa, kun yksi äkäpussi on vähemmän kiukuttelemassa. Mun täytyykin nyt heti mennä soittamaan hänelle! <Tuli niin ikävä.

Kirjoittelemisiin

 

[kata]

Kisadieetti on nyt puolivälissä (ajan suhteen) ja fiilikset on vaihdellut laidasta laitaan. Pääsääntöisesti on ollut hyvä ja energinen olo ja treenaaminen on ollut kivaa. Pieniä vastoinkäymisiäkin on tullut matkalla. Vaikeinta on ollut se, että asiat ei mene aina suunnitelmien mukaan, kuten kaloreitten laskemisen myötä paino nouseekin. Oppimisen paikka on ollut myös oman kehon kuuntelemisen merkitys. Vaikka kaikki tekisi ohjeiden mukaan, mutta jos kroppa lyö vastaan ei edistystä tapahdu.

Dieetin edetessä olen koittanut oppia vaan nauttimaan olosta ja dieetistä, eikä miettiä pelkästään kisoja. Olisihan se todella hienoa, jos lavalle pääsisi kunnossa, mutta jos ei niin tulee kisoja myöhemminkin. Aikaa on vielä jäljellä ja täysiä tehdään töitä.

Paljon tsemppiä, voimia ja aurinkoisia kesäpäiviä kaikille kisoihin valmistautuville :thumbs:

 

[vanilja]

Kuudes dieettiviikko alkaa olla pikkuhiljaa takana ja vielä ei ole mitään vastoinkäymisiä tullut. Paino on tippunut rauhallista tahtia ja treenipainot on ainakin toistaiseksi nousseet. Vielä on ollut oikein kivaa olla dieetillä. Kauheita mielitekoja ei ole ollut, vaan dieettisapuskat maistuvat aivan taivaallisilta joka kerta Ihana iltaherkku mulla on auringonkukansiemen ryvita, aivan ihanaa!

Juhannus menee ensimmäistä kertaa ilman juhannusjuustoa, mutta sitä ehtii syödä sitten vaikka vuoden päästä Mukavaa juhannusta kaikille kisoihin valmistautuville!

 

[Maarz]

eka dieettiviikko alkaa olla purkissa, 14 jäljellä:D Koko viikon on ollu tosi hyvä fiilis ja treenit on kulkenu loistavasti!Nälkä ei oo ehtiny tulla laisinkaan, ongelmana on ollu se että en oo saatu syötyä!!Aika iso määrä ottaa 2200kcal puhtaasta ruuasta. Rasvaa tuosta osuudesta oisi tällähetkellä 70g, protskua 120g ja loput hiilaria. Huomaan illalla klo 20 että puolet kaloreista on syömättä ja sitten alkaakin hurja mättö..En vaan saa kerralla tarpeeks ruokaa alas, koska oon totuttautunut niin pieniin annoksiin!No, mutta hetken päästä valitan täällä nälkää ja väsymystä luultavasti, että pitää nauttia tästä.:D Paino on lähtenyt laskuun ja 5pv:n aikana tippui vajaa kilo.

:thumbs:Ei muutakun treeni-iloa kaikille ja paljon tsemppiä kaikille kilpasiskoille!!!

 

[Helga]

Onko kukaan kuullut huhuja kisaleiristä syksyn kisaajille? Ilmeisesti Fitnessliitossa ollaan vielä kesälomilla, kun mitään infoa ei ole kuulunut. Itsellä on jo elokuun viikonloput täynnä ohjelmaa, joten väliin taitaa jäädä, kun ei ole kalenteriin osannut tilaa jättää :(

 

[Jonna1983]

Onko kukaan kuullut huhuja kisaleiristä syksyn kisaajille? Ilmeisesti Fitnessliitossa ollaan vielä kesälomilla, kun mitään infoa ei ole kuulunut. Itsellä on jo elokuun viikonloput täynnä ohjelmaa, joten väliin taitaa jäädä, kun ei ole kalenteriin osannut tilaa jättää :(

Viime leirillä oli puhetta, et kisoihin valmistava leiri olis viimsestään 3 viikkoa ennen kisoja, mut eipä tuosta ajankohdasta tosiaan ole mitään kuulunut. Mulla on kans kaikki viikonloput jo täynny eli tuskin pääsen leirille..