Syksyn 2007 kisaajat, dieettifiilistelyt tänne!

[jumppis62]

Ajattelin tulla purkamaan pahaa mieltäni tänne, jos se vaikka vähän helpottais :(. Olen tietoisesti pitänyt aika matalaa profiilia mitä tulee tähän minun kisaprojektiini. En ole kertonut vanhemmilleni enkä muillekaan sukulaisille, en ole kertonut kavereille. Työkaverit tietävät, koska näkevät minua niin usein. Omat lapset ja mies tietysti tietävät. Pelkään erittäin herkkänä ihmisenä tavallaan sitä ennakkoluuloa ja reaktiota mitä tämä minun kisajuttuni saattaa ihmisissä herättää. Minulle on oikeastaan aika samantekevää mitä minulle ns. merkityksettömät ihmiset ajattelevat, mutta mitä minun läheiset ajattelevat, niin sillä on merkitystä. Jokainen meistä tietysti kaipaa tuke ja kannustusta ja toivoo sitä saavansa juuri läheisiltään. Läheisten tuki on tärkeää.

Arvasin, että tämä juttuni tulee esille jossain vaiheessa, kun dieetti etenee ja sapuskat ovat erilaisia kuin muilla jne. Näin siis kävi eilen kun anoppi ja appi oli kylässä ja kysymyksiä alkoi sadella, kun en syönyt herkkuja ja olin laihtunut ym. Päätin kertoa sitten mistä on kysymys ja palaute oli aika masentavaa. Sieltä tuli mm. "mistä ihmeestä olet tuollaista saanut päähäsi, oletko aivan pöljä". Mitäs siihen sitten voi sanoa. En minä aikakaan viitsinyt enään sanoa mitään.

Olin tavallaan varautunut mielessäni vastaavanlaisiin kommentteihin, mutta silti se iski suoraan minun ytimeeni ja sattui pahasti :(.

Kiitos teille kaikille tuestanne mitä olen teiltä täältä Pakkikselta saanut, se merkitsee minulle paljon :haart:.

Hmm, Susanah, kisoistasi on jo aikaa ja olet varmaan saanut paljon positiivista palautetta ja mielihyvää vastoinkäymisten ja muutamien asenteellisten kommenttien jälkeen.
Pakko ottaa kantaa,
minä siis nyt 46-vuotiaana olen nousemassa lokakuussa lavalle BF-masterseihin ja todella pitkän harkinnan ja motivaation etsimisen jälkeen päätökseni tein.
Viimeksi olin kisoissa 1987 kehonrakennus EM-karsinnat ja silloin asioita ei niin syvältä ehkä pohtinut kuin nyt.Silloin olin kahden lapsen äiti ja oli kova halu näyttää itselleen, että pystyn lapsistani huolimatta saavuttamaan mitä haluan ja lavalle nouseminen oli kova juttu ja toteutin unelmani. Ja pystyin siihen!
Nyt viiden lapsen äitinä pohdin siis näitä narsismiin, itsekeskeisyyteen ym. liittyviä kysymyksiä ja monen kuukauden henkisen pohdiskelun jälkeen tulin siihen tulokseen, että kun liikunta ja fitness on ollut koko elämäni se tärkein asia ( perheen ja lähimmäisten jälkeen), miksi sitä en voisi siis "koko maailmalle" näyttää ja ennekaikkea itselleni, että siitä huolimatta tai ehkä juuri sentakia, että olen tämänikäinen, voin silti näyttää sporttiselta ihan viimeiseen asti trimmattuna.
En siis muutu asian takia yhtään sen pinnallisemmaksi tai pöljemmäksi vaikka haluan pitää itsestäni huolta ja vieläpä kisata kanssasisarten kera fysiikastamme.
Se, miten menestyn, ei ole se kovin juttu, sillä koen, että jokainen joka sinne lavalle nousee tiukan dieetin läpikäyneenä on suuri voittaja. Menestyminen olisi luonnollisesti todella mieluisaa, mutta monet aallokot on vielä matkan varrella läpikäytävä ennenkuin me siellä lavalla seisomme.
Nyt tunnen saavani näiltä sivuilta paljon tukea ja vahvistusta päätökselleni!
Kiva, kun olette olemassa, tytöt!:dance2:
Lähdenpä tästä leipomaan lapsille pannukakkua ( paikalla on kuusi lasta, kaksi omaa, kaksi lastenlasta ja kaksi miehen omaa:kippis1::kippis1