Syksyn 2007 kisaajat, dieettifiilistelyt tänne!

[Elkku82]

Mullakin on ollut monta ruoka unta tai painajaista oikeastaan. Herään kauheaan paniikin tunteeseen kun oon syönyt kaameita määriä karkkia, pullaa, jäätelöä, keksiä jne. On niin ihana herätä ja huomata että onneksi tuo oli vaan unta! Ihmeellisintä on se kun ei oo pari kk ees tehhy mieli mitään höttöä. Syön tällä hetkellä sellasia ruokia mistä tykkäänkin ja oon löytäny itelleni oikeen sopivan systeemin syödä, vaikka välillä nälkä vaivaakin. Syön ihan sikana kasviksia ja vihanneksi 1-2kg päivässä. Haluun syödä määrällisesti paljon ja kasviksista saa aivanmielettömän hyviä ruokia!

Mutta ei tässä kummempia. Dietti etenee edelleen niin kuin pitääkin...Ja ai niin joo,aamulenkit on niin kivoja. Oon oikeasti ihan innoissani illalla kun meen nukkumaan siitä että aamulla pääsee taas lenkille rauhalliseen luontoon.

 

[hotpower]

Voi apua!!! :lol2: :lol2: Tää oli kyllä ihan paras!!! :haart: Pitää sit oikeesti takahuoneessa tehdä vatsapumppailut kimpassa :D

Ilomielin
Vatsapalat kun sais sitten parin kuukauden päästä näkyviin.

Mielettömät kelit taas luvassa! Nauttikaamme aamulenkeistä auringon paisteessa, jihuu.

 

[Suvituuli]

Moi

No voihan että.. Toki mä kirjoitan tänne, jos edes yhdestä teistä siltä tuntuu. Mutta ajattelin vain, että kun mulla on niin julmetun vähän vapaa-aikaa, että mielummin lukisin teidän juttuja kuin löpisisin omiani. Onhan tänne paljon helpompi kirjoittaa diettifiiliksistä kuin päiväkirjaan, mitä lukee myös ihmisiä, joille ko. laji ei ole tuttu, varsinkaan diettifiilisjutut.

FAIDRA: :haart: Vai ihan söpö... Oota kun näät mut oikeesti! :D Ei vaan, kyllä mä ehkä tiedän mitä sä tarkoitat... Mä oon ihan söpö ihan mielelläni. Kiva, jos positiivisesta energiasta osa välittyy sinnekin. Laitan sen linkin heti, kun matskut on netissä. Se ei ole mikään superhieno nettipäiväkirja, vaan ihan vaan tarina siitä, miten aloitin tämän harrastuksen ja kuinka valmistauduin ensimmäisiin kisoihini. Kerron kaiken tosi neutraalisti, koska päiväkirja tulee sivuille, joiden kävijät eivät välttämättä ole fitnessurheilijoita, ei edes siitä haaveilevia. Voi olla, että osa ei edes urheile ollenkaan. Mutta sitten kyllä teen ihan "päiväkirjapäiväkirjaa" ainakin puolentoistaviikon välein. Se varmasti on tosi hauskaa (siis mun mielestä), varsinkin nyt kun sain leikeltyä ne julmetut kynnetkin pois.:D

No joo. Diettifiiliksiin... Mä oon tosi, tosi, tosi pitkästä aikaa yksin lasten kanssa tämän perjantain ja lauantain. Käytin tilanteen hyväkseni ja kysäisin valmentajalta, voisinko yhdellä aterialla syödä mitä huvittaa. Sain luvan ja uskokaa tai älkää, ensimmäiset syömishäiriöoireilut ilmoittivat itsestään. Söin pizan ja jäden, jonka jälkeen ajattelin, että tää oli tosi hyvä herkkusetti, nyt saa riittää. Mutta kun tulin lasten kanssa kotiin, mulla oli aika yksinäinen fiilis ja ajattelin, että voihan sitä samaan syssyyn vetäistä jotain muutakin. Pöllin siis muksujen karkkivaraston ja avopuolison protskupatukan. Luulis, että tossa vaiheessa tulisi järki käteen ja tajuaisi lopettaa, mutta ei niin ei. Piti leipoa kaurarieskoa ja syödä niitä niin kauan että tuli paha olo. Täytyy ihan kumartaa itselleni sen saavutuksen johdosta... . Se määrä mitä söin, takaa sen, ettei tällä kertaa kenenkään sunnuntain leirille tulevan tarvitse kadehtia vatsalihaksiani. Nimittäin on ihme, jos nyt ei iske ihan meganesteet päälle. Ompahan fiilis! Täytyy toivoa, ettei tuu montaa kertaa toistumaan.

Varmaan syksystä tulee tosi kova kisa, oli mukana sitten ketä tahansa! Mä annoin jo yhden tasoituksen tämäpäiväisellä mässäämiselläni.

VANILJA: Kävin katselemassa kuviasi. En usko, että moni haluaa sinun viereesi paikkaa lineupissa, enkä viittaa nyt mihinkään hikijuttuihin tai muuhun sellaiseen. Meinasin, että vierelläsi moni voi hävitä näkyvistä melkein kokonaan...Tykkäsin sun fysiikasta todella paljon!

Meinaatteko, että vatsat pumpataan ennen lavalle menoa?! Mulla on ollut ihan eri käsitys.. Vai riippuuko se fysiikasta ja kunnosta?

Nyt lähden iltapala, pesu ja nukutuspuuhiin. Toivottavasti pysyn itsekin hereillä, ettei mene tehokas "vapaailta" hukkaan. Meinaan tehdä rästitöitä niin paljon kuin ehdin. Ainakin hääkutsut pitää saada melkein valmiiksi ja se päiväkirjan historiaosuus niin, että voin laittaa sen jo eteenpäin.

Tää pitää vielä kertoa... Kahdeksan vuotias tyttöni tuli äsken sisälle ja kysyi ensimmäiseksi "Äiti, onko sulla tänään kuukautiset?" Mä mietin, että mitä hitsiä likka meinaa ja mitä mun pitäis vastata. Sitten lopulta tajusin, että hän varmisti, että voin viedä hänet ja pikkuveljen uimaan huomenna kuten olemme sopineetkin. Vatasinkin sitten, että "Joo, kyllä me mennään uimaan, kunhan uimahalli aamulla aukeaa".

 

[vanilja]

VANILJA: Kävin katselemassa kuviasi. En usko, että moni haluaa sinun viereesi paikkaa lineupissa, enkä viittaa nyt mihinkään hikijuttuihin tai muuhun sellaiseen. Meinasin, että vierelläsi moni voi hävitä näkyvistä melkein kokonaan...Tykkäsin sun fysiikasta todella paljon!

Meinaatteko, että vatsat pumpataan ennen lavalle menoa?! Mulla on ollut ihan eri käsitys.. Vai riippuuko se fysiikasta ja kunnosta?

No ei mun rinnalla kukaan mihinkään häviä:D Oon katsellut muiden tyttöjen kuvia ja voi mitä muhkuja ilmestyksiä lavalle on nousemassa!

Mullakin on haaveissa upea kivikova vatsapanssari, mutta kuulemma se on aika paljon kiinni fysiikasta. Pitää vaan yrittää reenata hulluna vatsoja ja toivoa, että alta löytyy sellainen.

 

[Faidra]

Edelleen, tämä puoli on vain kisaajille. Jos haluatte kommentoida kisaajien viestejä, tehkää se tuonne Punttimimmien fitness-kisoja käsittelevään ketjuun... sorry! Olen siirrellyt tästä threadista muutamia viestejä sinne. Mike oikaiskoon, jos näin ei pidä tehdä, mutta toistaiseksi ainakin olen niin tehnyt koska olen ymmärtänyt että kisaforum on vain kisaajille.

 

[Suvituuli]

No voi hitsi....

Olimpa höpö, kun luin sen höpön söpönä. Anteeksi Faidra . Niin kuin leirillä mainitsinkin, luin mitä halusin lukea. Mulla on tällainen tosi valikoiva lukihäiriö. Mun mielestä sinä olit tosi söpö luonnossa. Ihanan naisellinen kisaaja.

Mielestäni on muuten hyvä juttu, että tämä pysyisi vain kisaajien palstana, kun nämä viestiketjut paisuvat muutenkin niin järisyttävän suuriksi.

En oikein osaa vielä ajatella, mitä mieltä olin tämän päiväisestä leiristä. Olisiko väärin, jos sanoisin, ettei se oikein kamalasti inspiroinut minua. Edellinen ohjaaja on ollut niin järkyttävän loistava, että oli vaikea asennoitua muiden ohjattavaksi. Olin kyllä ihan mielettömän väsynytkin. Avopuoliso tuli la yöllä reissusta kotiin. Minä odotin kotona ruoan ja kynttilöiden kanssa ja pitkäksihän se ilta venähti.

Mulla tuli polvi ihan järkyttävän kipeäksi tänään. Kun pääsin Isolle Ompulle, lenkkasin suoraan apteekkiin. Otin suihkutettavaa Icesprayta ja Burana Capsin. Nyt voin jo laittaa painoa sille. Aika jännä homma, kun koskaan ennen ei oo vasen polvi oireillut. En edes tiedä, mikä sai sen kipeytymään. Toivottavasti tää kipu ei kestä kauempaa kuin on ihan pakko.

Mulla on aivan järkyttävä nälkä. Ihan järkyttävä. Oon kuin pikkuvauva. Kaikki uusi, sellainen joka vaatii keskittymistä, aiheuttaa nälkää ja väsymystä. :D Onneksi tiukempilinjaisen dietin alkuun on vielä viikon verran. Söinkin äsken extraksi näkkäriä ja kuivattuja hedelmiä sekä rasvatonta maitoa. NAM!

Hei, uusi viikko edessä! Loistavia treenejä ja nautinnollisia diettiruokahetkiä niitä puputtaville!

 

[Ex-Tavis]

Moikka kaikille diettaajille taas munkin puolestani!

Pakko oli tulla naureskelemaan tänne itseäni ääneen: Tällä hetkellä suurta herkkua on berocca-poretabletit ja crp! :lol2: Makeutusainepommejahan nuo ovat, mutta sallin niitä vielä itselleni tässä vaiheessa dieettiä(usein jopa pari kertaa päivässä ja esim. crp:tä pieni ripaus silloin kun mieli tekee). Myös makeutetut kivennäisvedet maistuisivat, mutta niitä en jaksa kuin harvoin kaupasta kannella. Kalorittomuus kunniaan :D! Vaikka mulla ei mikään ihmeen kova nälkä oikeastaan missään vaiheessa vielä olekaan kun kalorit on vielä sen verran korkealla, niin silti näköjään nämä maistuvat PALJON paremmilta kuin ennen...

Onko muilla joitakin samantapasia huvittavia makuhermoja kutkuttavia "herkkuja", jotka tavisten mielestä ei kummoiselta maistu?

 

[Ex-Tavis]

Ensimmäinen dieettiuni!

Niin tämä unohtuikin tuosta äsken; näin nimittäin viime yönä ensimmäisen dieettiuneni, jossa söin kymmeniä taivaalliselta maistuvia protskupatukoita, jotka kuitenkin maistuivat ihan mars-patukoilta. Se suuhun sulava toffee jäi siitä kaikkein päällimmäiseksi mieleen.

Huvittavaa, kun en oikeasti koskaan, tai ainakaan neljään vuoteen ole syönyt ainuttakaan marsia ja protskupatukoitakin koko elämässäni alle 10 kappaletta.

 

[Suvituuli]

Moi

Mulla kesti kauan kekata, kuka olet Ex-tavis. Tajusin vasta eilen, että ollaanhan me nähty fitnessliiton leireillä. Hauskoja mielitekoja sulla. Mulla oli kevään dietillä pureskeltavat appelsiinin makuiset kalsiumtabletit suurta herkkua. Otin ne aina illalla, jotta oli joka päivä kiva syödä jotain hyvää illalla. Tavallisesti inhoan kalsiumtabletteja. =) Purukumiakin mulla meni aika tavalla niin kauan kuin sain sitä syödä. Ei kai mulla sen kummempia juttuja ollut. Joskus imeskelin xylitolitabletteja ja joskus banaaninmakuisia fluoritabletteja.

En tajua mitä tapahtui eilen, mutta eilen illalla tuli vihdoinkin fiilis, että nyt on hyvä aloittaa dietti. Aloitin sen jo viikko sitten, mutta kyllähän tässä on tullut syötyä vähintään jäätelö päivässä. Olimme kyllä soipineet PT:n kanssa, että näin voi vielä tapahtua, jos on välttämätön tarve. Diettiajatukseen totuttelua on vielä ens maanantahin asti, mutta ainakin tällä hetkellä itselläni sellainen tunne, että tästä se lähtee.

Näinkin sitten koko yön unta kaikesta fitneesaiheisesta. Olin jossain liiton järjestämissä juhlissa. Tunturi oli ihan mielettömän kaunis ja lauloi upeasti jollain parveketyyppisellä lavalla. Päävalmentajat olivat tosi rentoja ja auttavaisia ja fiilis oli tosi kiva. Sitten menin möhlimään. Kaaduin erään todella merkittävän ihmisen päälle ja mursin tämän nenän. Hän vannotti ja vakuutti, että minulla ei ole enää mitään asiaa kisoihin, ei ainakaan menestymisen merkeissä. Myöhemmin ko. henkilö leppyi ja totesi, että on monta seikkaa, miksei kukaan ole huomannut, miten hyvässä kunnossa olen. Eikä suurin niistä ollut vaikutusvaltaisen henkilön nenän murskaaminen...

Jaa, on mullakin unia. Mä en oo nähnyt montaa ruokaunta dietin aikana, mutta jos olen nähnyt, niin on tosissaan puuro maistunut aamulla. Kokeilin muuten eilen ja tänään sunnuntaisella leirillä saatuja diettiruokavinkkejä. Toi maustaminen ja eri ruoka-aineiden sekoittaminen ei ole mun juttu. Mulle sopii, että puuro on puuroa sen varsinaisessa merkityksessä ja rahka ihan vain rahkaa. Tosin jokus lirautan Fun Ligjtia makeutukseksi. Joskus mulla tökkii jopa kalkkunaleikkeleet, koska ne ovat liian keinotekoisia. Ihme juttu, ettei mulla tuu samaa fiilistä jäätelön ja karkin suhteen. :D

Mulla ei tullutkaan polvi kipeäksi leirillä. Se olikin etureiden kiinnityskohta joka on ilmeisesti revähtänyt/venähtänyt. Eilen Stocmannilla häälahjalistaa tehdessäni linkutin vielä tosi pahasti, vaikka olin laittanut Ice Poweria ja ottanut särkylääkettä. Kohta vetreytyi kuitenkin päivän myötä ja sisulla vetäsin salitreenin. Eilen ei enää treeni tuntunut liian rankalta. Näköjään elimistöni tottuu todella nopaeasti kaikkeen uuteen.

Nyt tulee off topic -juttua, joten skippaa suosiolla, jos siltä tuntuu: Löysimme eilen kaasoille kauniit asut Serpentiinistä. Ne ovat vielä kohtuuhintaisia verrattuna esim. Stilissiman iltapukuihin. Nyt mulla on kuitenkin ongelmana, kun kaasojen asut olisivat vaaleanpunaiset ja puolisoni sekä bestmanin liivi ja kravaatti sellaiset kauniin vihreät. Ehkäpä onnistun yhdistämään kimpussa ja hiuskoristeissa värit kauniisti yhteen. Oisko hyviä ideoita jollain, jolla on kymmenen kertaa enemmän tyylitajua kuin mulla... Mulla tyylitaju on about 3, asteikolla 4-10.

Mun piti eilen saada se eka osio treenipäiväkirjasta valmiiksi (noin 12 sivua) mutta nukahdin kesken kaiken. Heräsin joskun yhden aikaan kone sylissäni. Blaah. Nyt on tuplasti hommaa tälle päivälle. En tajua kun olen ollut niin julmetun väsynyt pari viime päivää. Leirilläkin torkahtelin vähän väliä venyttelyosion aikana ja muutenkin olin täysin vetämätön. Ehkä asiaa selittää osin se, että hormonitoiminta on vielä täysin sekaisin dietin jäljiltä. Kuukautisia ei ole ollut varmaan kolmeen kuukauteen ja rinnoista tulee maitoa. Enkä oo raskaana, ainakaan 99 prosentin varmuudella. Jos siis näihin babynestomenetelmiin on luottamista. Kävin jossain vaiheessa prolaktiinitesteissä, mutta niissä ei ollut mitään häikkää.

Joo, eli nyt alan minäkin aidolle diettilinjalle. Mulla on hyvä fiilis tämän kesädietin suhteen. Tulee olemaan ihanaa saada tuoreita marjoja ja tehdä aamulenkkejä auringon saattelemana!

Ja matka jatkuu...

 

[susanah]

Hei vaan kaikki dieetti tytöt

Ihan pakko tulla kertomaan minunkin ensimmäinen dieetti uni (painajainen). Dieetti oli jo pitkällä ja kisat lähellä. Kroppa oli jo aika piukeessa kunnossa ja kaikki näytti hyvältä. Heräsin kuitenkin aamulla ja katsoin peilikuvaani ja kauhukseni huomasin jalkojeni olevan täynnä löysää selluliittia. Se oli irti ihosta ja roikkui ja pursui reisistäni, iho oli numeron liian iso . Kauhu oli valtavaa ja soitin heti Akille ja Aki sanoi sen olevan ihan normaalia. Läski irtoaa ja tasottuu siitä kyllä, hän sanoi. Rauhoituin ja leivoin niitä taikinareisiäni. Ei stana mitä unia .

Nyt sitten todellisuuteen. Dieetti etenee todella hyvin. Hitaasti mutta varmasti läski tirajaa. Yläkroppa kiristyy aika vauhdilla ja alakroppa tulee perässä (siitä varmaan se uni tulikin). Vatsapalat pilkottaa ja tulee kyllä varmasti aika kivasta esille sieltä. Inbody mittauksessa rasvat olivat 11,4% kun se oli maaliskuun lopussa 13,2%. Silkkaa silavaa on sulanut 1,5kg. Lihasmassa oli pienentynyt onneksi vain 100g. Mittaus antaa minulle selkeästi alakanttiin noita rava% lukemia, mutta kehitys on kuitenkin oikeansuuntainen. Kalorit on vielä korkealla ja nälkää ei tarvitse nähdä. Aluksi tosin, kun kaloreita laskettiin, niin ekalla viikolla oli hieman nälkä, mutta se tasottui heti jo tokalla viikolla. Syön edelleen ihan sitä perushuttua ja mitään herkkuja ei ole tehnyt mieli. Ruoat pidän hyvin samanlaisina päivästä toiseen. En tunne tarvetta vaihteluihin ainakaan vielä. Olo on pääasiassa tosi hyvä ja energinen. Aamulenkit ovat minun lemppareita. Nautin niistä ihan valtavasti. Treenit kulkee hyvin ja uni maistaa. Hikoilen ihan järjettömästi. Juon kyllä vettäkin ämpärikaupalla.

Olen kertonut lapsillekin mitä mama oikein puuhastelee ja miksi treenaan niin paljon ja syön erilailla kuin muut. Lapset ovat ihan innoissaan ja mukana projektissa. Aikaa ja energiaa tämä touhu vie ja se on tietysti sitten hieman perheeltä pois, mutta olen yrittänyt parhaani ja kertonut tämän olevan väliaikaista ja syksyllä tehdään sitten jotain kivaa yhdessä. Välillä ei meinaa omat voimavarat riittää kaikkien huomioimiseen ja talouden pyörittämiseen. Kun väsyttää tai on muuten huono päivä, niin tietty pinna kiristyy. Oma tahdonvoima, sisu ja päättäväisyys on kuitenkin niin kova, että eteenpäin mennään kovaa vauhtia kohti tavoitteita.

Oikein paljon tsemppiä kaikille kisasiskoille :whip:. Nähdään leireillä ja viimeistään sitten kisoissa.

Aurinkoista kesänalkua ja iloista mieltä .

 

[camu]

Tervehdys kaikille kesädiettaajille!
Alkuun todettakoon, että supersaamattomana ihmisenä en usein palstalle kirjoittele, kuitenkin välistä täällä tulee pyörähdettyä. Iltaisin on mukava rentoutua pakkista selaillen;)
Suvituuli, vähän mä repesin kun luin sun unestasi. Sun onnesi että se oli vaan unta, tarkoitan kohtaa, jossa Tunturi lauloi jos siis tarkoitit minua (itsensäpaljastaja). Unessa tietysti kaikki on mahdollista, jopa meitsin sooloilut. Siihen kyllä tarvitaan jo aika paljon ilolientä että mut saa laulamaan...*ujo*.

Diettiä takana jo ainakin kuukauden päivät, odotan vaan että se kropan tiivistyminen näkyisi muuallakin kuin unissa. Olo on kuitenkin hyvä, tekeminen on mielekästä, motivoivaa ja haastavaa. Joka kerta tämä on oma pieni projektinsa, ja se tekee hommasta valtavan mielenkiintoisen.

Parasta on kesäaamut, pitkät aamulenkit metsässä vaeltaen. Välillä sitä innostuu niin että lenkit venyy minimaratoneiksi. No, tässä vaiheessa on hyvä jumpata kun on vararavintoa mistä riittää. Salitreeni on kuitenkin se päivän kohokohta, ja viikon paras juttu on treenit Mayorsilla Akin opastuksella. Motivoi kummasti, kun joku valvoo ja huutaa vieressä. :whip: Täytyy tähän kohtaan kehua valmentajaa, on sitten hommassaan kuin kala vedessä. Olen onnekas että saan tehdä yhteistyötä hänen kanssaan.

Omassa työssäni treenarina saan tehdä sitä itsekin, ja onhan ne treenit huomattavasti tehokkaampia kun on se valvova silmä vieressä. Kumma juttu.

Treenifiilistä ja energiaa kaikille syksyyn tähtääville!
:haart:camu

 

[Ex-Tavis]

Tänään on ilostuttanut koko päivän se, kuinka hyvin paino tippuu! Elämä on muutenkin niin kivaa, kun on aikaa treenata ja treenit sujuvat mallikkaasti eikä nälkäkään vaivaa. :haart:

Suvituuli: On hassua kuulla, että tajusit kuka olen. Mä kyllä tunnistin sut kuvista ja muistin finessliiton leireiltä.

Taidanpa vielä kertoa viime öisen uneni: Olin lavan takana muiden tyttöjen kanssa jonossa juuri ennen meidän luokamme alkamista, mutta sitten tajusin, ettei mulla ole kenkiä jalassa. Äkkiä kiskaisen nurkasta jotkut mustat korkkarit jalkaan, mutta lavalla en osaakaan kävellä niillä vaan kompuroin ja horjun koko lavalla oloni ajan ja on sanomattakin selvää, kuinka toivon itseni alhaisimpaan maanrakoon.

Tästä voi vaan päätellä, että dieettiuneni vain pahenevat päivä päivältä kun kerran niiden makuun on päästy! :lol2:

 

[Peta]

Hep! Syksyn karkeloissa mukana... bf. Ens vkolla alkaa kunnon kiristely. Kolme diettailua/kisaa takana, joten oman kroppansa on oppinut aika hyvin tuntemaan. Fiilikset korkealla :D
Ainut harmi treenikaudella on ollut muussin muodossa oleva oik. polvi... ortopedin ja fyssarin kera funtsittu, leikatako vai ei. Jalkatreeni siis on muokattu totaalisti uuteen uskoon.
Kaikesta huolimatta: HYMY KORVISSA!

 

[Suvituuli]

Keskiviikkoista huomenta

Camu.. Joo, sinähän se lauloit ja mielettömän hyvin lauloitkin. :D Taisi olla niin, että unessani olit jo voittaja... Tosin täällä tehdään täysillä töitä, että pääsisin edes taustalaulajaksi. Mulla toi laulamaan oppiminen on ollut melkein yhtä pitkä projekti kuin tää kehon muokkaus. Ehkä siksi mulla rinnastui BF laulamiseen. Tuntuu, että olen molemmissa täysin lapsen kengissä.

Camu jatkan vielä vähän toisesta aiheesta, kun en tiedä, miten saisin tän sulle muuten kerrottua. Viime syksyn SM -kisoissa, olin kaverini kanssa kävelemässä sisään messuhalliin, kun näimme sinut ulko-ovien ulkopulella kävelemässä miesseurassa pois tapahtumapaikalta. Tuijotin sinua kuin en olisi ennen ihmistä nähnyt... Mietin silloin ja mietin vieläkin, miten jotain niin pientä voi näyttää lavalla niin suurelta!!! Tarkoitan, että olit mielestäni kuin kaunis keijukainen "vaatteet päällä" , mutta ihan mielettömässa iskussa lavalla!


Mulla on eka jätsikitön päivä takanapäin. Hyin menee! Odotan innolla, että nää nesteet lähtee kiertoon. Oon ollut pikku säiliö jo tarpeeksi kauan. Häästressikin on vähän helpottanut. Kutsut on viittä vaille valmiit ja muutenkin homma alkaa hahmottua mulle.

Minä haaveilen myös aamukävelystä metsässä, mutta tällä hetkellä asumme alueella, jossa metsiköt tuntuvat loppumaan kesken, jos niitä lähtee samoamaan. Onneksi olen niin onnekas, että minulla on kaveri lenkille. Ajatelkaa, että ystäväni on valmis heräämään neljän kieppeillä lähteäkseen kanssani rasvaa polttelemaan. Meillä on ihan mahtavia aamuisia puolentoistatunnun keskustelurupeamia. Ehkä olen elämässäni tehnyt edes jotain oikein, että olen saanut niin upeita ystäviä kuin mitä minulla on.

Rasvanpalamista!

 

[susanah]

Ajattelin tulla purkamaan pahaa mieltäni tänne, jos se vaikka vähän helpottais :(. Olen tietoisesti pitänyt aika matalaa profiilia mitä tulee tähän minun kisaprojektiini. En ole kertonut vanhemmilleni enkä muillekaan sukulaisille, en ole kertonut kavereille. Työkaverit tietävät, koska näkevät minua niin usein. Omat lapset ja mies tietysti tietävät. Pelkään erittäin herkkänä ihmisenä tavallaan sitä ennakkoluuloa ja reaktiota mitä tämä minun kisajuttuni saattaa ihmisissä herättää. Minulle on oikeastaan aika samantekevää mitä minulle ns. merkityksettömät ihmiset ajattelevat, mutta mitä minun läheiset ajattelevat, niin sillä on merkitystä. Jokainen meistä tietysti kaipaa tuke ja kannustusta ja toivoo sitä saavansa juuri läheisiltään. Läheisten tuki on tärkeää.

Arvasin, että tämä juttuni tulee esille jossain vaiheessa, kun dieetti etenee ja sapuskat ovat erilaisia kuin muilla jne. Näin siis kävi eilen kun anoppi ja appi oli kylässä ja kysymyksiä alkoi sadella, kun en syönyt herkkuja ja olin laihtunut ym. Päätin kertoa sitten mistä on kysymys ja palaute oli aika masentavaa. Sieltä tuli mm. "mistä ihmeestä olet tuollaista saanut päähäsi, oletko aivan pöljä". Mitäs siihen sitten voi sanoa. En minä aikakaan viitsinyt enään sanoa mitään.

Olin tavallaan varautunut mielessäni vastaavanlaisiin kommentteihin, mutta silti se iski suoraan minun ytimeeni ja sattui pahasti :(.

Kiitos teille kaikille tuestanne mitä olen teiltä täältä Pakkikselta saanut, se merkitsee minulle paljon :haart:.

 

[Inkeri]

Ajattelin tulla purkamaan pahaa mieltäni tänne, jos se vaikka vähän helpottais :(. Olen tietoisesti pitänyt aika matalaa profiilia mitä tulee tähän minun kisaprojektiini. En ole kertonut vanhemmilleni enkä muillekaan sukulaisille, en ole kertonut kavereille. Työkaverit tietävät, koska näkevät minua niin usein. Omat lapset ja mies tietysti tietävät. Pelkään erittäin herkkänä ihmisenä tavallaan sitä ennakkoluuloa ja reaktiota mitä tämä minun kisajuttuni saattaa ihmisissä herättää. Minulle on oikeastaan aika samantekevää mitä minulle ns. merkityksettömät ihmiset ajattelevat, mutta mitä minun läheiset ajattelevat, niin sillä on merkitystä. Jokainen meistä tietysti kaipaa tuke ja kannustusta ja toivoo sitä saavansa juuri läheisiltään. Läheisten tuki on tärkeää.

Arvasin, että tämä juttuni tulee esille jossain vaiheessa, kun dieetti etenee ja sapuskat ovat erilaisia kuin muilla jne. Näin siis kävi eilen kun anoppi ja appi oli kylässä ja kysymyksiä alkoi sadella, kun en syönyt herkkuja ja olin laihtunut ym. Päätin kertoa sitten mistä on kysymys ja palaute oli aika masentavaa. Sieltä tuli mm. "mistä ihmeestä olet tuollaista saanut päähäsi, oletko aivan pöljä". Mitäs siihen sitten voi sanoa. En minä aikakaan viitsinyt enään sanoa mitään.

Olin tavallaan varautunut mielessäni vastaavanlaisiin kommentteihin, mutta silti se iski suoraan minun ytimeeni ja sattui pahasti :(.

Kiitos teille kaikille tuestanne mitä olen teiltä täältä Pakkikselta saanut, se merkitsee minulle paljon :haart:.

Voi voi Susanah.. älä ihmeessä anna noitten puheitten masentaa! Annat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ULOS

Negatiivistakin palautetta tulee ja sillehän ei valitettavasti voi mitään...useimmiten niiltä jotka ei vaan tiedä mistä on oikein kysymys. Uskon että sullekin suurin osa kommenteista tulee vielä olemaan ennenmuuta piristäviä ja vaan rohkaisevia.
Mulla on sama juttu edessä joka ikinen dietti, kun menen kotiin käymään ja isällä selkeesti kiehahtaa samantien "kun et taaskaan voi syödä mitään" jne. jne.. Vaikka oikeesti hyväähän ne vanhemmat vaan meinaa :haart:

 

[susanah]

Voi voi Susanah.. älä ihmeessä anna noitten puheitten masentaa! Annat mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ULOS

Negatiivistakin palautetta tulee ja sillehän ei valitettavasti voi mitään...useimmiten niiltä jotka ei vaan tiedä mistä on oikein kysymys. Uskon että sullekin suurin osa kommenteista tulee vielä olemaan ennenmuuta piristäviä ja vaan rohkaisevia.
Mulla on sama juttu edessä joka ikinen dietti, kun menen kotiin käymään ja isällä selkeesti kiehahtaa samantien "kun et taaskaan voi syödä mitään" jne. jne.. Vaikka oikeesti hyväähän ne vanhemmat vaan meinaa :haart:

Kiitos Inkeri . Niin minä olen sen mielessäni prosessoinut, että en anna negatiivisten palautteiden masentaa tai vaikuttaa, mutta kuinka kävikään. Jotenkin sitä vain toivoisi läheisten suhtautuvan positiivisesti ja saavansa heiltä tukea ja kun niin ei tapahdu, niin pettymys on suuri vaikka kuinka on psyykannut itseänsä. Mutta hei kyllä tämä tästä . Mun luonne tuppaa olemaan vähän sellainen, että taidan saada vain vähän lisää voimaa ja tahtoa, kun tulee vastoinkäymisiä.

Olen käyttänyt paljon lausahdusta "Mulle ei vittuilla", mutta pitäisköhän se vaihtaa vähän nätimpään eli "When the Going Gets Tough, the Tough Get Going" :D. Ihan sama. Molemmista kuitenkin tulee selväksi, että minä en luovuta.

 

[Suvituuli]

Voi Susanah, toivon hartaasti, että ennakkoluulot jäivä vain anoppin ja apen suusta kuulluiksi. Pelkäämpä kuitenkin pahasti, että se on toiveajattelua.

Laitan sulle.. tietty samalla muillekin katkelmia sähköpostiviestistä, jonka lähetin ystävillei ja muutamille sukulaisille ennen kisoja. Tein niin siksi, koska epäilin, että kaikille ei ollut selvää, miksi kilpailen ja millainen merkitys sillä on minulle...

Omasta viestistäni lainattua:

Moi

Kevään Body Fitness -kisat lähestyvät kovaa vauhtia. Jos kaikki sujuu
suunnitelmien mukaan, nousen lavalla 28.4.2007. Kyseessä on urheilullinen
kauneuskilpailu, jossa kilpailijoita arvioidaan kokonaisuutena, ei vain
lihaksien perusteella. Kyse ei siis ole kehonrakennuskisoille tyypillisestä
pullistelusta. Toki samalla lipun hinnalla pääsee seuramaan "kunnollistakin"
lihasesittelyä.

Olisi hienoa, tarkemmin sanottuna järisyttävän sykähdyttävää, mikäli
katsomossa olisi ystäviä, jotka osaavat arvostaa sitä kovaa, vuosien
mittaista työtä, jota olen tehnyt päästäkseni tähän vaiheeseen.

Tiedän, että lajilla ei ole paras mahdollinen maine ja suosio urheilulajien
joukossa, koska siihen liittyy vahvasti seksismi ja narsismiin liittyviä
ennakkoluuloja. Itse koen, että kyse on urheikilpailusta, vaikka itse
suoritus on alkanut jo vuosia ennen kisaa.

Äitinä ja tulevana opettajana haluan olla hyvä roolimalli, joten ette joudu
törmäämään netissä tai lehdissä kyseenalaisiin kuviin minusta. Se ei mielestäni ole missään mielessä lajin tarkoitus. Toki kilpailemiseen liittyy tietynlainen
näyttämisenhalu, mutta se mitä haluan näyttää, ei ole pelkästään sheipattu
kroppa ja huoliteltu kisalook, vaan se, että jokainen nainen, jokainen nuori
äiti voi elämän heilahduksista huolimatta tavoitella unelmiaan ja haastaa
itseään uusiin kokemuksiin. Lisäksi haluan näyttää, että kahden lapsen
synnyttäminen ja elämän "eteenpäinvieminen" ei ole este itsestään
huolehtimiselle. Toivoisin, että olemuksestani välittyisi se ilo ja innostus,
mitä liikkuminen minulle tuottaa.


Toisin sanoen aito kannustus, "hyvä perse" -huutojen sijaan, olisi minulle
kultaakin kalliimpaa. Vain te tiedätte, mitä ulkokuoren alla kytee.

Se, miksi kirjoitan teille tällaisen pitkän viestin, johtuu siitä, että
tiedän lajin olevan useimmille täysin vieras, ja että se näyttäytyy asiasta
ulkopuoliselle pinnallistakin pinnallisemmalta touhulta. Toivon voivani
selventää, että minulle kyse on paljon isommasta asiasta kuin kauneuskisasta.
Olen ollut hieman surullinen siitä, että läheisilläni on ollut havaittavissa
niin suuria ennakkoluuloja ja varautuneisuutta lajia kohtaan, etteivät he
ole olleet varmoja siitä, haluavatko ylipäätään tulla paikan päälle.
Heikkohermoisille tiedoksi, että omassa sarjassani suonien pullistuminen ja
jänteiden erottuminen ei ole tavoiteltavaa, äärimmilleen vietynä ei edes suotavaa. Lisäksi korostan, että on lukematon määrä sporttisia ja energisiä naisia, jotka harrastavat lajia, ilman että tekevät itsestään julkista seksiobjektia. Mutta eiköhän ole selvää se, että kuten jokaisessa suvussa, myös jokaisessa urheilulajissa on aina vähintään yksi musta lammas, joka muistuttaa meitä asioiden ikävistä, juoruja ja julkisuutta herättävistä kääntöpuolista.

Jos et ihan säikähtänyt tästä avoimesta tilityksestäni niin, kisoista saa
lisätietoa osoitteesta:

http://kpfitness.fi/fitnessclassic/'

=D

Pitkillä aamulenkeilläni olen miettinyt teitä paljon! Olette
minulle äärettömän paljon tärkeämpiä kuin erottuvat etureidet tai tehokkaan
näköinen kutospakki.


Susanah: En tiedä, oliko tästä mitään hyötyä, mutta ajattelin vain kertoa, että olen itsekin taistellut tuulimyllyjä vastaan. Iäkkäät vanhempani eivät tulleet katsomaan kisoja ja itseasiaa en olisi edes kyennyt kuvitella heitä katsomoon. Sen verran konsevatiivisista ihmisistä on kyse. Siskoni ilmoitti, ettei maksa 30 euroa siitä, että seison 15 minuuttia lavalla.

Mutta onneksi meitä ihmisiä ja mielipiteitä on joka lähtöön. Muutenhan tämä elämä olisi aivan liian tasaista Harmi vain, ettei kaikki ihmiset osaa pukea ajatuksiaan sellaiseen muotoon, etteivät ne loukkaisi toisia.

Voin tiivistää minun sukulaisten suusta kuultuja:

ÄITI: "Onko tuo proteiini turvallista?" "Eikö tuo itsesi ja perheesi rääkkääminen jo riitä" "En tiedä, haluanko tulla katsomaan koko kisoja, jos se on sellaista pullistelua"

ISÄ: "Siis mikä Poty fitness, mikä se semmoinen on"

SISKO: "Sit kun mä oon laihtunut 50 kiloa, mulla ei oo tollasia patteja kyljessä kuin sulla (sörkki kylkilihaksiani ja sanoi, että ne eivät ole nätin näköiset". Se toinen hyvä kommentti olikin jo aiemmin.

VELI: "Sullahan on ihan miehen selkä. Ei millään pahalla, mutta mun ihannenaisella ei sais olla tollasta selkää. Se on liian maskuliininen"

ARVOSTELULAJI, ARVOSTELULAJI, ARVOSTEULAJI.... Mutaa perhana... Arvosteluakin on monen laista!!!! Opettajan työssä sitä asiaa on tullut pohdittua kerran jos toisenkin...

Joo, mut nyt mä kirjoitin taas liikaa...

- Suvituuli

 

[Ex-Tavis]

Susanah: Tosi ikävä kuulla millaista kommenttia olet joutunut kestämään. :( Ihmiset osaa olla joskus niin uskomattomia ja luulevat, että voivat sanoa mitä tahansa. Asennetta sulla on vaikka muille jakaa joten älä masennu noista vaan jatka sisulla eteenpäin! :haart:

Itsellänikin kieltämättä on ollut ihan samantyylisiä kokemuksia kuin Susanahilla, mutta kun vain ajattelee sitä, että tämä on minun elämäni ja nautin siitä, mitä teen, niin pystyy asettamaan kommentoijien jutut oikeaan mittakaavaan.

Todella hyvää tekstiä myös Suvituulilta taas yhden kerran! Itseasiassa niin hyvää, että uskoisin itsekin kirjoittavani kavereilleni ihan vastaavaa sitten ennen kisoja! Osasit perustella lajin syvintä olemusta oikein hyvin maallikoille! :thumbs:

 

[susanah]

Susanah: En tiedä, oliko tästä mitään hyötyä, mutta ajattelin vain kertoa, että olen itsekin taistellut tuulimyllyjä vastaan.

Mutta onneksi meitä ihmisiä ja mielipiteitä on joka lähtöön. Muutenhan tämä elämä olisi aivan liian tasaista Harmi vain, ettei kaikki ihmiset osaa pukea ajatuksiaan sellaiseen muotoon, etteivät ne loukkaisi toisia.

Voi kiitos sinulle Suvituuli :haart:. Jutustasi oli todellakin minulle hyötyä ja lohdutusta. Meitä ihmisiä ja mielipiteitä on todellakin moneen lähtöön. Tietämättömyys ja ennakkoluulot lajia kohtaan jakaa ihmisiä moneen leiriin. Harva kuitenkaan ihan tarkoituksella haluaa loukata toista. Eipä se anoppi halunnut minua tarkoituksella loukata, hän nimittäin juuri soitti ja pyysi anteeksi. Arvatkaa vain tuliko minulle hyvä mieli . Hän onneksi tajusi menneensä liian pitkälle. Minä en ole sen tyyppinen, että alkaisin kovasti selittelemään tekemisiäni varsinkaan, jos niistä ei kysytä tai olla kiinnostuneita. Nyt on kuitenkin kysytty ja selitetty ja kaikilla hyvä mieli.

Kiitos myös Ex-Tavis. Ootte työ kyllä ihania likkoja :itku: .