Kiitos, Markku! Minua ei nyt oikein voi pitää enää nuorena, eikä niin innostuneenakaan - tätä harrastuksenomaista punttitreeniä olen tehnyt 28 vuotta ihan tuolla tunteella ilman sen ihmeempiä tavoitteita kuin hyvä olo ja kunnossa oleva vartalo ja mieli.
Niinhän minä sanoin... innostunut nuori mies ;)
Sen, minkä olen kuitenkin lukevinani sinunkin vastauksestasi, on järjestelmällisyys ja pitkä aikaväli. Se ei tarkoita gramman päälle, mutta edes sinnepäin. Sitä sykemittarin käyttöäkin mietin lähinnä kulutustrendien antajana. Minusta on kuitenkin jännää, että edes siihen ei tällä tasolla sittenkään olla menossa, vaan vaikka lähes kaikki bodauksessa mitataan, kulutuksen mittauksella ei ole niin väliä. Toisaalta eipä tuo keho aina niin tunnu lukuihin taipuvan.
Ne juuri... järjestelmällisyys ja pitkäjänteisyys. Nämä kaksi kun toteutuu, niin siinä saa paljon muuta vähemmän tärkeää nippelipippeliä mennä metsään ja silti homma toimii ihan hyvin. Sen kun saisi useammalla harrastajalle taottua päähän, että unohtaa turhan pilkunviilamisen ja pistää suuret linjat kuntoon, niin homma toimisi paljon paremmin.
Juuri siitä syystä "lähes kaikki mitataan" jotta tietää mitä tekee, että sitä voi sitten sen saavutetun tuloksen perusteella muokata haluttuun suuntaan. Muokkaaminen on ihan mahdotonta, jos ei tiedä miten hommat tällä hetkellä tekee. Kun siinä on kartalla, niin muokkaaminen on loppupeleissä hyvin helppoa. Ja se menee juuri siinä järjestyksessä, että "alemmalla tasolla" mitataan ja lasketaan enemmän... ja mitä edistyneempi ja samalla myös rutinoituneempi tapaus on kyseessä, niin sitä enemmän voi mennä sillä kuuluisalla perstuntumalla.
Ja asia todella on tasan niin, että melko pitkälle laskennalla pääsee, mutta ei kehon toiminta silti mitään matematiikkaa ole... vaan joskus 1 + 1 = 3.
Ääriesimerkkinä siitä, että laskukoneen voi työntää perseeseen oli kerran sellainen valmennettava (nainen), että hänelle ei voinut laittaa ruokavalioon kokonaista banaania kerralla, koska siitä alkoi hänellä paino nousta ihan älytöntä tahtia. Melkein kilon viikossa minkä ei pitäisi olla edes mahdollista, mutta kun oli... ja sitä nousua jatkui 4 viikkoa, koska itsekin lähinnä ihmettelin, että mitä helvettiä täällä tapahtuu. Sitten otettiin banaani pois... nousu pysähtyi. Ja pysyi pysähdyksissä. Sitten sitä ruokavalion hh-määrä lähdettiin rakentamaan 5g viikossa... eli yhden riisikakun verran. Ja kun sen niin teki, niin paino ei räjähtänyt nousuun. Hän oli siis ollut liian pienellä energiamäärällä ja liian pienellä hh määrällä niin kauan, että minkäännäköistä entsyymitoimintaa ei hiilarien käsittelyyn kropassa ollut. Siihen kun lisättiin vähän muutakin hormonaalista häikkää (kilpirauhanen ja estrogeeni), niin matemaattinen lopputulos oli, että +25g hiilaria päivässä = lähes kilo läskiä viikossa. Surullinen tarina, mutta totta :(
