Mietin pitkään, että avaudunko ollenkaan tänne, mutta jospa se vähän helpottaisi ajatuksia.. :(
Ihastuin puolivuotta sitten siskon kaveriin. En ollut nähnyt häntä aikaisemmin ja sisko esitteli meidät toisillemme. Ihastuin heti ensisilmäyksellä.. En kyennyt sillä lomareissulla tekemään mitään aloitetta, vaan ajatukset oli kokolailla sekaisin päässä. Siinä meni sitten muutama kuukausi eteenpäin ja aina välillä tuli mietíttyä, että heitinkö elämäni tilaisuuden hukkaan. Nyt kuukausi sitten kun olin taas käymässä kotona, satuttiin samoihin kotibileisiin tytön kanssa. Tultiin todella hyvin juttuun ja kuulin siinä sivukorvalla, että hänellä ilmeisesti on myös jonkinlaista kiinnostusta ollut koko ajan. Lähettiin sieltä sitten baariin ja niinhän siinä sitten kävi, että tanssittiin yhdessä ilta ja vielä hitaat biisit siihen päälle. Siinä oli oikeasti melkoiset tunnelataukset ilmassa molemmin puolin. Se asia mikä särki minun sydämmen oli, että kuulin siellä hänen poikaystävästään. Vaikkakin heillä on kuullun mukaan orastava suhde, niin hän on kuitenkin seurusteleva ihminen. Yhtään minun oloani ei helpottanut se asia, että tyttö sanoi minulle suoraan, että jos hänellä ei olisi tällainen elämäntilanne, niin hän ei epäröisi hetkeäkään olla minun kanssa. Se osui aika syvälle sydämeen.. :itku:
En todellakaan halua rikkoa toisen suhdetta ja hänkin ilmeisesti yrittää poikaystävänsä kanssa. Ei olla oltu yhteyksissä sen jälkeen. Ei vain oikeasti tiedä mitä tässä pitäisi ajatella. Järki sanoo, että pitäisi vaan yrittää unohtaa koko juttu. Sydän tässä on särkyneenä, mutta eikait se muukaan auta..
Harmittaa vain, että kun kerrankin sattuu kohdalle "täydellinen" nainen ja tunteitakin on oikeasti molempiin suuntiin, niin siitäkään ei tule mitään. Neljä vuotta on tullut sinkkuiltua ja olisin valmis siihen vakavaan seurustelusuhteeseen, jossa voisi vierähtää vaikka koko loppuelämä. Meneeköhän tässä sinkkuna vielä lisää vuosia eteenpäin..?
:arvi:
