Ja tuleehan tässä taas esiin sekin, että ihmiset ovat erilaisia. Joku haluaa ehdottomasti kumppanikseen mahdollisimman samanlaisen maailman omaavan kumppanin, joku toinen ei ole monista eroavaisuuksista (vrt. esimerkiksi toinen on sohvaperuna, toinen liikkuu; toinen on kierrätyshullu ja toinen enemmän tuhlari; toinen syö bodysafkaa, toinen syö fiilis pohjalta...etc.) ole moksiskaan.
Ymmärrän hyvin Inkerin näkökulman: kaiken ei pidä olla tiptop kummallakin samaa safkaa tietenkään, ja totta kai molemmilla saa -ja on ihan tervettä- olla vaikka se oma nurkkakaappinsa, josta löytyy sitten omia eväitä. Tai jos on iso jääkaappi, niin taatusti sopu sijaa antaa.:thumbs:
Toisaalta taas Gillyannella on siinä mielessä pointtia, että jos itse yksinkertaisesti ei halua elintavoiltaan suuresti poikkeavaa kumppania, niin sitten ei. Ja tosiaan näkökulmaa vahvistanee vielä se, että perheestä löytyy myös jälkikasvua, jotka ovat hyvin alttiita vanhempien esimerkilliselle käytökselle. On yllättävää, miten lapset tiedostamattaan omaksuvat kaikenlaisia tapoja vanhemmiltaan, jotka näkyvät sitten kun lapset ovat aikuisia.
Myös eräänlaista siirtymää voi tapahtua, kuten esim. Timban tapauksessa; ruokailutottumukset ovat pikkuhiljaa ilman mitään tajutonta tuputtamista ja hössötystä vaan lähentyneet toisiaan ja nykyään samantyylinen evästottumus löytyy kummaltakin kumppanilta.
Kumppanin tuki, kannustus ja valveutuneisuus erilaisissa terveissä ruokatottumuksissa ovat melko tärkeitä, sillä saattaa olla esimerkiksi niin, että toinen ei vain itse tiedä, mikä oikeasti on terveellistä ja mikä tuote kannattaa korvata milläkin. Tässä kumppanin neuvot ovat avuksi, ja terveellisimmistä ruokailutottumuksista epätietoisempi kumppani voikin joku päivä todeta makeutusaineella makeutetun maitorahkan olevan oikeasti maultaan parempaa, kuin sokeroidun jugurtin.
no älä syö, mut sit et myöskään valita kun ois niin tehny mieli!
