Syökö elämänkumppanisi terveellisesti?

[kilppuli]

nostanpas tätä nyt vaikkis..
oonki just miettiny miten helppoo on ku asuu yksikseen ja vastaa ite syömisistään ja mitä kotoota löytyy..Suht terveellisesti syömisestä on tullu illein elämän tapa, et tiedän jatkossakin syöväni perusterveellisesti,välillä sit tietenki herkutellen..tottakai se ois toivottavaa et se kumppani ois sit suht samoilla linjoilla,helpompaa kaiken kannalta..En usko et alkaisin mitään paasailemaan ruokavaliosta, kukin pistäköön suuhunsa mitä ite haluu,mut kanssa mun lapset tulevaisuudessa saa oppii sen suhtkoht terveellisen linjan..ja jos miehelle ei samat safkat kelpais ku mulle ni enmä hänelle kyl erikseen alkais mitään tekemäänkään..

edellisen poikakaverin kanssa mua lähinnä loukkas sen puuttuminen mun ruokavalioon.seki oli tyyliltään semmonen heppu joka syö kaks kertaa päiväs sellasen 1500kcalin mätön.. :D tuntu jotenki hömpältä ku toinen ihmettelee miks syön koko ajan ja jossei kotiillan vietto pizzan,sipsin,kaljan ja kaiken muun kanssa saanu mua hyppii riemusta tää oli ihan sillee et oon tylsä..
en mä sitä ois niitä kieltäny syömään,mut mä en haluu et mun elämän "kivat hetket" perustuu siihen et aina on messissä jotain raskasta syötävää...

Ei sillä et joku himonipottaja oisin,mut haluun vaan ite valita.Jos joku tuputtaa (töissä usein huomattu ilmiö) harvemmin tekee edes mieli ottaa, joskus jos ite tosissaan tekee mieli,voin hyvin ottaakkin,kuhan se ei oo sen takia et "syö ku tarjotaan"..

Ruoka kulttuuritki on nykyään nii omituisia!
tai meinaan lähinnä työpaikoilla,ihmisten kotona tms..
Meil kotona ruoka yhdistettiin aina tunteisiin, ei löydetty kainoja muuten lohduttaa,iloita tai mitään.. "mennään mäkkäriin ni kyl piristyt" "mennään pizzalle sen kokeen kunniaks" ..
Töissä taas oon muutamia jotka roudaa kahvipöydän täyteen keksejä,viinereitä tms, ja eikä siinä mitään mut ei oo kyl ihme et sepelvaltimotaudit senku lisääntyy ku niitä on jokapäivä!joka helvetin päivä!
eipä menny mun tuomat viinirypäleet kummosemmin kaupaks.tai iteleivotut sämpylät...(no saipaha ite enemmä ;) )

 

[GoMan]

Eipä juurikaan syö. Parantanut viime aikoina kyllä.

 

[Elsa]

En tiedä, mutta elämänkumppanista paha mennä sanomaan kun sellaista ei ole, mutta älkää hyvät ihmiset koskaan ikinä milloinkaan tilatko Oulun Grilleriinasta kebapia. Liha näköjään käristetään parilan välissä ja tarjoillaan keskisormea näyttäen. Kool, I say.

 

[Mik99]

En tiedä, mutta elämänkumppanista paha mennä sanomaan kun sellaista ei ole, mutta älkää hyvät ihmiset koskaan ikinä milloinkaan tilatko Oulun Grilleriinasta kebapia. Liha näköjään käristetään parilan välissä ja tarjoillaan keskisormea näyttäen. Kool, I say.

Tänään ois kebab-päivä tiedossa, mutta Grilleriina ei ole se paikka josta kebabbini haen.

-Edit- Nykyisestä elämänkumppanin syömistavoista ei ole tietoa, koska mäkään en omaa semmoista. Toivottavasti tuleva? syö terveellisesti.

 

[Tarita]

Avokin syömiset on vähän mitä sattuu.
Aamupalana joku naurettava leipäpala, päiväruoka joskus iltapäivällä, jos muistaa, ja sit vedetäänkin kunnolla jotain nopeeta hiilaria tai rasvasta. Ja mieltuiten majoneesit yms soosit sekaan.
Muutenkin syö vain muutaman kerran päivässä, seurauksena iltanapostelut (+iltakalja:curs: ) ja isot annokset. Lisäksi on kokoajan väsynyt. Ja ihmettelee ku paino nousee..

Asiasta sanominen suoraan ei ole auttanut, onneksi vahdin suht hyvin kaappien sisältöä ja teen lämpimät ruuat ite aina, eli jos vaan oon ite vahtimassa, ja muistuttamassa et "olisko jo nälkä" ni mies syö edes pari kertaa päivässa järkevästi. Aamupalan suhteen alan kyl jo luovuttaa, pahimmat murot, mehut yms oon saanu karsittua sentään.

Itse en syö sokeria, valkoisia jauhoja tai riisiä, perunaa yms. joten nämä olen saanut karsittua ainakin normaalia vähemmälle myös mieheltä, tosin en pysty estämään karkin ja pullan puputusta kodin ulkopuolella.
Nyt olen ottanut linjan etten tee ruokia joita en itse syö, ja kyllähän tuo toinen puoliskokin on kiltisti syönyt, ja tykännyt. Kuhan en ole ensimmäisenä kertonut että on terveellistä Eli ennakkoluulot suurin ongelma.

Katsotaan vuoden päästä tilannetta, ruokatottumukset paranee (hyvin)hiljaa mutta lupaavasti..Yhtä tiukkaa ruokavaliota en aio edes tyrkyttää kuin itselläni, mutta jos edes oppisi miettimään mitä suustaan alas laittaa. Mies kun ei käy puntilla kuin satunnaisesti eikä muutenkaan harrasta mitään säännöllistä, liikkuu kuitenkin sentää jokusen kerran viikossa.

 

[GoMan]

Kaikkein eniten vituttaa se, kun tyttöystävä syö jotain karkkia ja sipsiä ja juo limsaa, eikä silti liho paljon yhtään. Kun itse vetää vaikka karkkipussin, niin tulee niin turvonnut olo että huh. Varmaan psyykkistä kyllä.

 

[Gillyanne]

Kaikkein eniten vituttaa se, kun tyttöystävä syö jotain karkkia ja sipsiä ja juo limsaa, eikä silti liho paljon yhtään.

Näen tilanteessa kaksi vaihtoehtoa: joko tyttöystäväsi a)on himoliikkuja tai b)ei sitten juuri mitään muuta syökään.

 

[GoMan]

Näen tilanteessa kaksi vaihtoehtoa: joko tyttöystäväsi a)on himoliikkuja tai b)ei sitten juuri mitään muuta syökään.

En voi väittää, että olisi himoliikkuja ja kyllä syö muutakin ihan hyvin. Kyllä hän nyt on alkanut liikkumaan ja syömään terveellisemmin, mutta ennemmin syömä- ja liikkumatavat oli aika huonolla mallilla. Varmaan hän on ns "läpipaskoja" tai jotain vastaavaa...

 

[Xtreme]

Vaimoke syö kyllä noin perusruokavalioltaan melko terveellisesti ja noita puissa kasvavia erimuotoisia fruktoosipampuloita huomattavasti enemmän kuin minä, mutta sipsit ja karkit maistuvat hälle kyllä myös melkoisen hyvin.

 

[Pikkupapu]

Kyllähän sillä on tajuttoman suuri merkitys, että mitä se avokki sinne jääkaappiinsa haluaa. Muutenkin jo yhteisen ruokailuhetken onnistumisen kannalta olisi kiva, että samat pöperöt kelpaisivat kummankin lautasille. Ja jotenkin samat ruoat (ja elintavat ylipäätään) vaan vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Tällain yksineläjänä on niin helppo olla oman kaappinsa herra. :D Nimittäin se, että toiselle puoliskolle kelpaa samat pöperöt, kuin itselleen, saattaa aiheuttaa myös närää: kun tekeekin mieli niitä kalkkunanleikkeitä suoraan boksista, niin kamu onkin ehkä jo popsinut paketin tyhjäksi päivällä aikansa kuluksi. Toinen on ne jemmatut namit, jotka on pyörinyt koko päivän mielessäsi, ja kun päädyt jemmasi luokse, niin...:jahas:

 

[Inkeri]

Kyllähän sillä on tajuttoman suuri merkitys, että mitä se avokki sinne jääkaappiinsa haluaa. Muutenkin jo yhteisen ruokailuhetken onnistumisen kannalta olisi kiva, että samat pöperöt kelpaisivat kummankin lautasille. Ja jotenkin samat ruoat (ja elintavat ylipäätään) vaan vahvistavat yhteenkuuluvuuden tunnetta.
..

Mä oon tästä eri mieltä. Miksi kumppanilla olisi oltava samanlaiset ruokailutottumukset kuin itsellä? Meillä on jatkuvasti kaapit täynnä aivan erilaisia ruoka-aineita ja siitä(kään) ei ole syytä ainakaan itseni puolelta tehdä ongelmaa.
En ymmärrä sitä järjetöntä touhotusta ja vimmaa muuttaa toisen mielihaluja ja elämäntapoja jos itse ollaan löydetty bodauksen ja fitneksen ym. ihmeellinen maailma. Musta tuntuu et varsinkin alkuhuumassa, kun elämän sisältö on sitä "treeni-lepo-ravinto-ei juuri ikinä mitään muuta" , sitä helposti ajattelee että kaikkien olisi elettävä täsmälleen samoin kuin itse elää.
No, omat ajatukset on muuttuneet radikaalisti tässäkin vuosien aikana.

 

[vässy74]

Nykyistä avokkia ei ole, joten oman jääkaapin herrana on helppo pitää ruokavalio kuosissa. Ex-avokin kanssa tekikin välillä tiukempaa: itse koitin kovasti siistiä ruokavaliota (lääkari varoitteli kolesterolista jo 3 vuotta sitten kun työnarkkiputkessa elelin pikaruoalla), mutta hankalaahan tuo oli kun toinen tykkäs herkutella ja jääkaappi ja pöydät oli usein puolillaan kaikkea tautisen hyvää ja epäterveellistä. Kyllä siinä pedanttisesta luonteesta huolimatta tuli retkahdettua kerran jos toisenkin. Eikä noi kauppareissutkaan aina täydellisessä harmoniassa menny (yhteisellä ruokabudilla eleltiin) kun ajatukset siitä mitä pitäisi syödä oli täysin eri planeetoilta. Ja antakaas olla olla jos avokilla vielä herkut kertyy vyötärölle ja valitus siitä alkaa; "sitä saa mitä tilaa kommentilla" suorastaan riemu repeää ;)

Oon kyllä sitä mieltä että kyllä eri ruokavaliot pitäs tarvittaessa samaan talouteen mahtua, mutta kyllä tollanen aika suurta toisen kunnioittamista vaatii ja selkeät pelisäännöt vaatii, siinä määrin suuri vastakkainasettelun riski tuollaisessa on.

 

[Gillyanne]

Mä oon tästä eri mieltä. Miksi kumppanilla olisi oltava samanlaiset ruokailutottumukset kuin itsellä? (...) En ymmärrä sitä järjetöntä touhotusta ja vimmaa muuttaa toisen mielihaluja ja elämäntapoja jos itse ollaan löydetty bodauksen ja fitneksen ym. ihmeellinen maailma.

Vaikka siksi, että itse en ikimaailmassa enää hyväksyisi elämänkumppanikseni ja mahdollisten lasteni isäksi ihmistä, joka söisi päin helvettiä, kuten tuolla jo aikaisemminkin sanoin. Koska sen lisäksi, että tämä ihminen olisi kävelevä sydäntauti- yms. riski jo suht nuorella iällä, hän todennäköisesti opettaisi ne huonot tottumuksensa myös lapsillemme.

EDIT: Tuo ei nyt siis tarkoita sitä, että pitäisi ryhtyä terveysfasistiksi ja fitnesskilpailijan ruokavaliolle, mutta ns. perusterveellistä ruokavaliota (ja elämäntapoja muutenkin) on minun mielestäni kyllä täysin oikeutettua odottaa ja jopa vaatia myös kumppaniltaan.

 

[Laatu]

Onneksi kummatkin syödään bodiruokaa ja yhdessä herkutellaan kerran viikossa tai kahdessa.

 

[Suni]

Itse en kyllä pystyis kattelemaan kovin kauaa sellasta joka vetelis sipsejä, karkkeja, kaljaa yms shittiä useesti viikossa ja söis muutenki päin persettä. Ei se vaan toimis, oisin kokoajan huomauttamas sillon.

Onneks tilanne on kuitenkin "vähän" erilainen, välillä pitää toista puoliskoa patistella pitään niitä namipäiviäki.. koska oon ite välillä sellanen pullahiiri :D

 

[Pikkupapu]

Mä oon tästä eri mieltä. Miksi kumppanilla olisi oltava samanlaiset ruokailutottumukset kuin itsellä? Meillä on jatkuvasti kaapit täynnä aivan erilaisia ruoka-aineita ja siitä(kään) ei ole syytä ainakaan itseni puolelta tehdä ongelmaa.
En ymmärrä sitä järjetöntä touhotusta ja vimmaa muuttaa toisen mielihaluja ja elämäntapoja jos itse ollaan löydetty bodauksen ja fitneksen ym. ihmeellinen maailma. Musta tuntuu et varsinkin alkuhuumassa, kun elämän sisältö on sitä "treeni-lepo-ravinto-ei juuri ikinä mitään muuta" , sitä helposti ajattelee että kaikkien olisi elettävä täsmälleen samoin kuin itse elää.
No, omat ajatukset on muuttuneet radikaalisti tässäkin vuosien aikana.

En siis tarkoita, että kumppanilla tulisi olla exact ihan samanlaiset ruokailutottumukset ja että toisen syömisten perään pitää hössöttää. Ei missään nimessä; loppupeleissä jokainen vastaa itsestään ja terveydestään omin valinnoin. Tarkoitinkin, että IMO sillä on tärkeä merkitys, että on samanlaiset ruokailutottumukset, just esim. jos on yhteinen ruokabudjetti tai esim. käy ravintolassa syömässä. Saattaa tulla ikävä fiilis, kun toinen kuolaa ruokalistaa toisen valittaessa, että ei löydy mitään kivaa. Olkoon fitnessin maailma kuinka ihmeellinen tahansa, niin ei silti voi vaatimalla vaatia ketään elämään kuin itse. Mutta se, mihin taas voi vaikuttaa, on valinta siitä, valitseeko kumppanin, jolla on enemmän samanlaiset elin- ja ruokailutavat, vai lyökö hynttyyt yhteen jonkun toisentyylisen kanssa. ;) Sen enempää amorin oikkuihin syventymättä.

Mun mielestä vässy sanoi aika hyvin: "Oon kyllä sitä mieltä että kyllä eri ruokavaliot pitäs tarvittaessa samaan talouteen mahtua, mutta kyllä tollanen aika suurta toisen kunnioittamista vaatii ja selkeät pelisäännöt vaatii, siinä määrin suuri vastakkainasettelun riski tuollaisessa on.".

 

[Inkeri]

Vaikka siksi, että itse en ikimaailmassa enää hyväksyisi elämänkumppanikseni ja mahdollisten lasteni isäksi ihmistä, joka söisi päin helvettiä, kuten tuolla jo aikaisemminkin sanoin. Koska sen lisäksi, että tämä ihminen olisi kävelevä sydäntauti- yms. riski jo suht nuorella iällä, hän todennäköisesti opettaisi ne huonot tottumuksensa myös lapsillemme.

Lastenkasvatus ja heidän ruokailutottumuksien muokkaus onkin mielestäni jo toinen juttu, jossa yhteiset periaatteet olisi hyvä pitää (molemmat vanhemmat samoilla linjoilla). Mutta jos puhutaan kahdesta aikuisesta ihmisestä, niin henk. koht. en näe mitään tarvetta vahtia elämänkumppanin ruokavaliota tai tottumuksia.
Elin joskus kehonrakentajamiehen kanssa ja voi veljet , siihen en mielellään lähtis enää koskaan.. elämä on sitten sitä bodausta 24/7 ja ruokavaliosta jauhetaan minkä ehditään. Nuorena sitä jaksoi, nykyään se olisi järkyttävä ajatus. Taivun ajattelemaan, että erilaisuus on hyve.

 

[Aivi]

Kultani on kova herkuttelemaan Just leivoin sille suklaamuffinsseja...vaikka itse olen dietillä. Itse en pahemmin syö noita leipomuksiani edes offilla, mutta tykkään kuitenkin leipoa ja miehelleni maistuu En kyllä tajua mihin mahaan se syö, paino ei ainakaan nouse

Meidän ruokailutottumukset on monella tapaa erillaiset. Mutta näiden yhteisten vuosien aikana olen saanut hänet syömään myös niitä terveelliä bodysapuskoita.Välillä saan kyllä kuulla, että älä nyt tee mitään kevyttä/tervellistä...Joskus tulee vähän nalkutettuakin hänen syömisistään, mutta yritän välttää sitä. Aikuinen ihminen tehköön niin kuin parhaaksi näkee...

Kyllä meillä useimmiten on kuitenkin samat ruoka-ajat. Minä syön aamulla puuroa ja hän muroja. Minä syön päivälliseksi vaikka riisiä ja kanaa hän jauhelihaa ja makaroonia Lähinnä kyse on mieltymyksistä...
Olenkin pohtinut, että mitäs sitten kun/jos on lapsia...Tehdäänkö niille kolmatta laatua

 

[Timba79]

Mä oon tästä eri mieltä. Miksi kumppanilla olisi oltava samanlaiset ruokailutottumukset kuin itsellä? Meillä on jatkuvasti kaapit täynnä aivan erilaisia ruoka-aineita ja siitä(kään) ei ole syytä ainakaan itseni puolelta tehdä ongelmaa.
En ymmärrä sitä järjetöntä touhotusta ja vimmaa muuttaa toisen mielihaluja ja elämäntapoja jos itse ollaan löydetty bodauksen ja fitneksen ym. ihmeellinen maailma. Musta tuntuu et varsinkin alkuhuumassa, kun elämän sisältö on sitä "treeni-lepo-ravinto-ei juuri ikinä mitään muuta" , sitä helposti ajattelee että kaikkien olisi elettävä täsmälleen samoin kuin itse elää.
No, omat ajatukset on muuttuneet radikaalisti tässäkin vuosien aikana.

Hyvää tekstiä! Ei sitä molempien tartte bodyruokaa mättää jos vain toinen bodaa, eli järkeä saa ja pitää käyttää. Toki kannattaa kannustaa kumppania vähän katsomaan mitä ja milloin suuhunsa laittaa. On sitä meilläkin muuttunut parissa vuodessa aikalailla nuo ruokatottumukset vaimollakin. Tänäpäivänä tsekkaillaan yhdessä mitä mikin safka sisältää ja ostopäätöksiä tehdään senkin mukaan. Ei se perusterveellisesti syöminen sentään mitään tiedettä ole.

 

[Elsa]

Tänään ois kebab-päivä tiedossa, mutta Grilleriina ei ole se paikka josta kebabbini haen.

-Edit- Nykyisestä elämänkumppanin syömistavoista ei ole tietoa, koska mäkään en omaa semmoista. Toivottavasti tuleva? syö terveellisesti.

En minäkään niitä sieltä hae, jos voin itse vaikuttaa asiaan. Kotinurkilta Ninwe on rok rok, ja vähän kauemmas jos vaivaudun niin Kebab Town - oikeasti helvetin iso ja hyvä annos, ja salaatti on salaattia eikä mitään kaalisilppua, kuten Troijassa.

Näíhinpä taitaakin loppua tietämykseni Oulun lihamestoista. Mutta hengissä on silti selvitty tähän asti, eli ei ole ilm tarvinnutkaan muuta tietää