Suuri ammatinvalintakeskustelu

[ylikuntoilija]

Eiköhän ne ole neurokirurgeja kaikki Itse en dissektiokurssin jälkeen ole ollut hirveän innostunut kirurgiasta...tosin eipä oikean kirurgin työ nyt ole varmasti mitenkään verrattavissa tuohon.

Ovat, ovat, aivokirurgi vaan on kansanomaisesti ymmärrettävissä paremmin.
Enkä kuitenkaan ole erikoistumisvaihtoehtoani vielä kiveen hakannut.

Mihinkäs olet itse tähtäämässä?

 

[D.Yates]

Biotekniikka on kuollut sen verta aikaa sitten, että se alkaa jo haista. Ei se kyllä koskaan liian hyvässä hapessa ole ollutkaan.

Jos haluaa varmaa vakanssia ja suorastaan törkeää liksaa, niin lääkärin hommien voittanutta ei ole. Mutta kun ei vaan kiinnostanut aikanaan päntätä kilpaa kaikkien hikipinkojen kanssa, niin insinööriksi piti alkaa. Eipä ole toisaalta valittamista. Kaikki tekninen kiinnostaa ja tässä saa kikkistellä uusien vekujen kanssa kaiken aikaa. Hommatkaan ei liikaa paina verrattuna nyt vaikka sairaiden käpälöintiin vastaanotolla. Me like. :haart:

 

[Kinaasi]

Enkä kuitenkaan ole erikoistumisvaihtoehtoani vielä kiveen hakannut.

Mihinkäs olet itse tähtäämässä?

En kyllä pysty sanomaan...lähinnä voi rajata pois alueita, mitkä eivät kiinnosta. Mutta ehtiihän tätä vielä miettiä. Varmasti 5 vuoden päästä on jotain käsitystä

Oletko muuten tämän kevään abi? Sinulla tuntuu olevan melko laajat tiedot erinäisistä asioista joidenkin kirjoitusten perusteella.

 

[Iceman]

En ymmärrä mikä tarve ihmisillä on jatkuvasti päästä huipulle ja edetä uralla. Itse olin aikoinaan tätä mieltä ja olinkin jo syht hyvässä nousussa ja suht hyväpalkkaisessa duunissa. Jotenkin jännä vaan kun mitä pitemmälle oli päässyt työelämässä, niin vapaa-ajasta lähti aina jotain samaa tahtia. Parhaimpina työaikoina rahaa oli käytettävissä ihan kiitettävästi, mut esim. siitä kivasta 90kg kropasta oltiin tultu 20kg takas minigolfareiden joukkoon. Se on vain niin että mitä pidemmälle pääset, sen enemmän työt seuraavat vapaa-ajalle ja kotiin. Kysymys kuuluukin että miksei ihminen voi tyytyä siihen mitä on eikä aina tavoitella kuuta taivaalta? Tän hetkinen tilanteeni on ihanteelinen itselleni, vaikka palkka on vain ns. nimelliskorvaus, mut työ on tosi rentoa ja HAUSKAA. Työajat 6h/ma-pe pääsääntöisesti. JA treeni on alkanut pikku hiljaa taas kulkemaan eli parin vuoden takaisesta minigolfarista on tulossa sulkapalloilija. Viestin idea oli se, että vaikka kuin ylös pyrittekin niin ELKÄÄ tinkikö vapaa-ajasta.. se on yllättävän tärkeä ja edes sillä neurokirurgin huippupalkalla ei saa ostettua lisää aikaa. Se on meille kaikille sama. 24/7

 

[Dean Kuntz]

Biotekniikka on kuollut sen verta aikaa sitten, että se alkaa jo haista. Ei se kyllä koskaan liian hyvässä hapessa ole ollutkaan.

Samaa mieltä. Siinä ja nanotekniikassa voi olla ehkä sarkaa kouralliselle huippututkijoita (ei ikinä mikään massatyöllistäjä) ja sen jälkeen kun tekniikka on tarpeeksi robustia sen soveltaminen siirtyy elektroniikkainsinööreille.

 

[protsku]

Jos olisin nuori niin varmasti lähtisin raksalle töihin ja kouluttautuisin siinä sivussa muuraajaksi tai putkimieheksi. Kaikki teoriapaska aiheuttaa näin vanhemmalla iällä suuria "mitä vittua" -tuntemuksia.

Suomessa uhotaan että me ollaan koulutustilastojen eliittiä mutta samaan aikaan ollaan yhtä lailla työttömyystilastojen kärjessä koko maailmassa.

 

[lej]

Tohon Icemannin tekstiin voisin kommentoida sen verran, että ihmiset yleensä tekevät kuitenkin sitä mistä saavat suurimman tyydytyksen. Kyllä mäkim aikoinaan hain kauppakorkeaan sen takia, kun ajattelin, että mahdollisuus kovaan palkkaan on kaikkein tärkein asia. Vaikka siitä hakemisesta on vain neljä vuotta enkä ole vielä edes valmistunut niin kyllä se vapaa-aika on silti tullut kalliimmaksi.

Ihan samoin voisi kysyä, että miksi joku arvostaa 20 kiloa lihaksia enemmän kuin nousujohteista uraa ja hyvää palkkaa. Moni ei tyydy siihen mitä omistaa nyt vaan tavoittelee kuuta taivaltaa, koska saa esim. niin suuren tyydytyksen tunteen siitä onnistumisesta. Siitä saatava palkka voi olla niillekin ihan toissijainen asia. Raha kun on paska motivaattori 99%:lle ihmisistä.

 

[Kinaasi]

Oma ala on kyllä siitä hyvä, etten ole todellakaan rahan takia sitä valinnut. Ainakin tässä vaiheessa kun on vielä (varmasti) melko sinisilmäinen niin kaikki tuntuu todella uudelta ja kiinnostavalta. Itse pidän kuitenkin tärkeänä, että työ on myös aika korkealle arvostettua. Tietysti siitä tulee joskus kaukana tulevaisuudessa saamaan melko hyvät korvauksetkin, mutta paljon tulee myös aikaa viemään. Koulutus kokonaisuudessaan vie sellaiset 13 vuotta, vaikka tietysti työtä aletaan tehdä paljon ennen tuota.

 

[ylikuntoilija]

En kyllä pysty sanomaan...lähinnä voi rajata pois alueita, mitkä eivät kiinnosta. Mutta ehtiihän tätä vielä miettiä. Varmasti 5 vuoden päästä on jotain käsitystä

Oletko muuten tämän kevään abi? Sinulla tuntuu olevan melko laajat tiedot erinäisistä asioista joidenkin kirjoitusten perusteella.

Vuosimallia 2004. Tiedoista en osaa puolueettomasti sanoa ;)

 

[Naene]

En tiedä mikä olisi tulevaisuuden ala. Historioitsija?

Itse nyt valitsin sen alan, missä tulee aina olemaan töitä ja lisenemään päin päivä päivältä - oikeustieteet. Ala on minulle oikea, sillä olen aika helvetinmoinen nollatoleranssi natsi.

Jos tulevaisuudessa kannattavimpia ammatteja mietitään, niin lääketieteet & oikeustieteet & ekonomia nyt on aivan varmoja. Nousujohteista on varmasti kaikennäköinen hilutekniikka josta en tiedä tuon taivaallista, mutta saattaa olla että ne unohdetaan seuraavan uudistuksen myötä melko nopeasti.

En kai olisi valinnut omaa ammattiani ellei raha (tahtoo matkustaa) ja arvostus (lue:perhe&sukulaiset) olisi oik.tiedekuntaan työntänyt. Vartijana toimin tässä sivussa. Pidän vartijan hommista. Voisinpa jäädä sitä tekemään toimistotyön sijaan. Mutta kai tolla tutkinnolla on jotain tehtävä. Laitetaan paskiaiset vankilaan sitten vaikka tai tehdään suhteet ulkomaihin hitusen kiinostavammaksi kansainvälisten instituuttien penkeillä.
Tärkeää työpaikalla on mielestäni asialliset kolleegat. eipä sillä muulla niin väliä ole kunhan palkka juoksee.

 

[indigof73]

Biotekniikka on kuollut sen verta aikaa sitten, että se alkaa jo haista. Ei se kyllä koskaan liian hyvässä hapessa ole ollutkaan.

Olisikohan tässä taas niin, että lyhyellä tähtäimellä kehitystä yliarvioidaan ja pitkällä tähtäimellä sitä aliarvioidaan. Pettymyksiä sitten tulee, jos tieteenala ei heti tuotakaan 'kasvata genitaali otsaan' -sovellutuksia maitokauppaan.

 

[Anna-Kristiina]

Pistän nyt vähän enemmänkin kuin kaksi.

1. Työn mielenkiintoisuus, haastavuus
2. Sijainti -> sisältyy minulla myös alueen elinkustannukset, lasten kasvattaminen, etäisyydet, esim pk-seutu on kokonaan poissa laskuista.
3. Palkka
4. Puoliskon työt lähialueella

Mielestäni hoitoalalla ja lääketieteen parissa työllisyys on hyvä. Oman yrityksen perustaminen tai vanhempien yrityksen jatkaminen ovat myös omalla kohdallani varteenotettavia vaihtoehtoja.

 

[HaRaXz]

Ensihoitaja (Kiinnostava ja todellakin haastava työ)
Poliisi (Lapsesta saakka ollut haaveena, eikä ikinä tunnu pääsevän yli)
Pelastaja (Pelkästään nimen ja työaikojen perusteella. Melko samaa hommaa mitä ensihoitajallakin, mutta vain paremmalla palkalla)
Lääkäri (Haastava työ ja suht hyvin palkattu ja arvostettu ala)

Tärkein asia kuitenkin töissä on työporukka ja siellä viihtyvyys. Mikään ei ole ikävämpää kuin huono työ porukka.

 

[Delmonte]

Insinööri, tekniikka on kiinnostanut pienestä pitäen, joten DI:n papereiden lukeminen on oikeastaan ainut luonteva vaihtoehto...

Kokonaisuutena, kannattaa opiskella sitä alaa mikä itseään kiinnostaa.

 

[Dragon]

Biotekniikka on kuollut sen verta aikaa sitten, että se alkaa jo haista. Ei se kyllä koskaan liian hyvässä hapessa ole ollutkaan.

Bioala on vasta nousemassa tulevaisuudessa, kun ala etenee ja perustutkimusta tehdään enemmän.

Ala on lääketeollisuuden tapaan huomattavasti hidastempoisempi kuin esimerkiksi IT-ala ja pankit haukkasivat kasan paskaa koittaessaan väkisin puhaltaa biokuplaa isommaksi. Ei se kukko käskien laula.

 

[Johan]

Omista kokemuksista en myynti hommia kauheesti en suosittele pitemmän päälle jos ei oma firma enkä IT-alan koodaus puolta. Mielenkiintoinen työ joka on tavallaan harrastus on paras tai sellainen työympäristö missä tehdään tosissaan hommia ja kaikki kavereita kekeskenään (IT). Ystäväni (N) on Bioanalyytikko ja valitsi kyllä hyvin alan, hoomii piisaa.

 

[123jippo]

kaksi tärkeintä kriteeriä kun valitaan pysyvää ammattia

Ihan ensimmäisenä sanoisin että kannattaa valita sellainen työ ja ammatti missä itse tulisi viihtymään eläkeikään saakka. Toiseksi kriteeriksi nostaisin mahdollisuus yrittäjyyteen niin pääsee itse tekemään päätöksiä duunistaan ja talouspuolikin on pitkällätähtäimellä paremmissa kantimissa.

Henkilökohtaisia valintoja perusteluineen: mitä SINÄ arvostat nykyisessä ja/tai tulevassa työpaikassasi.

80-luvun lopulta saakka IT hommissa. Parasta siinä on talvisin siisti ja mukava duuniympäristö (itse työ on ihan syvältä) sekä työaikojen jousto tarvittaessa ja pukeutua saa miten haluaa.

 

[Finnico more]

Ihan ensimmäisenä sanoisin että kannattaa valita sellainen työ ja ammatti missä itse tulisi viihtymään eläkeikään saakka. Toiseksi kriteeriksi nostaisin mahdollisuus yrittäjyyteen niin pääsee itse tekemään päätöksiä duunistaan ja talouspuolikin on pitkällätähtäimellä paremmissa kantimissa.

Jos nyt hiukan saivarrellaan, niin tuskin kukaan voi parikymppisenä tietää, että tulee viihtymään jossain työssä eläkeikään saakka. Ja toisaalta tuota ei mielestäni tarvitsekaan tietää, ammattiaan (tai työtään) ehtii vaihtaa elämän aikana useammankin kerran. Nykyään siihen on melkoisen hyvät mahdollisuudet jokaisella.

Mitä tulee tuohon yrittäjyyteen tai sen mahdollisuuteen... en pidä sitä minkäänlaisena kriteerinä ammatin valinnassa. Toki ymmärrän, että toiset ihmiset eivät voisi kuvitellakaan hankkivansa elantoaan millään muulla tavalla, mutta itse katson, että yrittäjyys sitoisi liikaa minua... Pidän erittäin tärkeänä sitä, että työn voi erottaa vapaa-ajasta, ja yrittäjyyteen liittyy usein liian paljon vaaranpaikkoja tuolta kantilta. En ole ehkä saanut parasta mahdollista esimerkkiäkään, kun olen aika läheltä nähnyt, miten yrittäjyys on jollekin ihmiselle melkein koko elämä... työnarkomaani on työnarkomaani.

Oma (lähi)tulevaisuuteni näyttäisi sujuvan siistin sisätyön merkeissä, mikäli opetusalaa voi "siistinä" pitää. Sen kuitenkin tiedän, että mikäli teini-ikäisten kaitseminen ei tulevien vuosien aikana näytä sellaiselta hommalta, jota tekisin mielelläni eläkepäiviin saakka, niin sitten kokeillaan jotain muuta. Ruvetaan vaikka yrittämään.

 

[123jippo]

Jos nyt hiukan saivarrellaan, niin tuskin kukaan voi parikymppisenä tietää, että tulee viihtymään jossain työssä eläkeikään saakka. Ja toisaalta tuota ei mielestäni tarvitsekaan tietää, ammattiaan (tai työtään) ehtii vaihtaa elämän aikana useammankin kerran. Nykyään siihen on melkoisen hyvät mahdollisuudet jokaisella..

Jokainen omalla tyylillään tietysti.

Mitä tulee tuohon yrittäjyyteen tai sen mahdollisuuteen... en pidä sitä minkäänlaisena kriteerinä ammatin valinnassa...

Isäntä on isäntä ja renki on aina renki. Totta on että monasti palkkatöissä voi päästä helpommalla.

Oma (lähi)tulevaisuuteni näyttäisi sujuvan siistin sisätyön merkeissä, mikäli opetusalaa voi "siistinä" pitää. Sen kuitenkin tiedän, että mikäli teini-ikäisten kaitseminen ei tulevien vuosien aikana näytä sellaiselta hommalta, jota tekisin mielelläni eläkepäiviin saakka, niin sitten kokeillaan jotain muuta. Ruvetaan vaikka yrittämään.

Mitä niitä pitkiä opettajien lomia kannattaa pois vaihtaa

 

[Janne]

Itse opiskelen turvallisuusalaa tällä hetkellä... ei, se ei tarkoita vartijanammattitutkintoa, vaan amk-tradenomin tutkintoa turvallisuusalalla ;)

Mikä tuon linjan nimiki vai mikä lieneenkään on? Kiinnostaisi itseäkin.