Suomen tulevaisuus

Juuri tuli oltua pitempi työkeikka Virossa. Kyllä täytyy sanoa että ei hyvältä tunnu Suomen tulevaisuus. Viron palkkataso on muuttunut jopa kilpailukykysemmäksi sen neljän vuoden aikana mitä meillä on ollut yritystoimintaa verrattuna Suomeen (yhden Suomalaisen ammattimiehen kustannuksilla saa Virossa viisi). Yrityksemme ovat vientiyrityksiä, viisi vuotta sitten markkinat olivat 60% kotimaa ja loput ulkomaita. Nyt tilanne on sama mutta kotimaan nimi on muuttunut Viroksi.

Virolaiset työntekijät ovat iloisia ja innokkaita työntekijöitä, siellä ei todellakaan työnantajaa ajatella riistäjänä vaan pikkujoulupuhessakin työntekijät kiittivät että työllistämme näinä vaikeina aikoina.

Viron valtio on Eu:n vähävelkaisin. Vuokrat yms palvelujen hinnat joustavat alaspäin koska ei ole olemassa tukiverkkoja jotka pitävät palveluiden hinnat korkealla. Esim. vuokrataso on puolittunut vuoden aikana, Tallinnassa asuntojen hinnat ovat tippuneet 40%.

Tiedän että maassa on ongelmansa liian pienen sosiaaliturvan takia mutta ketteryytensä ja kovia opettaneen historiansa ansiosta veikkaan että Viro tulee olemaan yksi vähiten vaurioita ottava maa Eu:ssa.

Mutta en minä haluaisi että kaikki meidänkin työt lipuisi Viroon. Toivoisin että Suomesta löytyisi kilpailukykyä ja täällä voisi tehdä töitä kymmenen vuodenkin päästä. Mutta kovin olen skeptinen kun kehitys on mitä on. Ja markkinoiden hintakehitys kokoajan laskeva ja kilpailu sen kuin kovenee.
 
10% ALENNUS KOODILLA PAKKOTOISTO
Viro voisi olla hyvä tutkimuskohde Suomen vallitsevan poliittisen talousideologian edistyneenä mallina, vaikken tiedäkään onko siellä regressiivinen tuloverotus jos pääomatulot lasketaan mukaan.

Tietysti on aika kehno tuoda maahan naapurimaiden tuotteita kun palkka- (hinta-) kehitys on noin paljon jäljessä. En oikein tiedä miten pitäisi suhtautua tuohon asuntojen hintaromahdukseen, sehän on olemassa olevan (usein ainoan) omaisuuslajin arvon romahdus ja noin rankka pudotus kielii rankasta yliarvostuksesta ennen pudotusta.

Kilpailukykyä täällä ei ehkä ole monellakaan alalla, kun ei ole kummoista kilpailuakaan. Tuo mainitsemasi hintojen lasku ja koveneva kilpailu ovat saman asian kaksi puolta ja mitä enemmän kilpailua, sen terveempi talous. Ideaalissahan markkinat ajavat tuottajan ylijäämän täsmälleen nollaan, jolloin tuotteista saatava hinta kattaa eurolleen seuraavan tuotettavan tekeleen kustannukset.
 
Ibnz on vahvistanut käsitykseni Tampereen yliopistosta Suomen punaisimpana yliopistona. Heidän kauppatieteiden dekaanihan vielä totesi, että he haluavat panostaa julkisen sektorin ekonomien koulutukseen ja sen kyllä huomaa. Tuomaala - tuo ibnz mentori - saa tutkimukseensa rahoitusta demarien Kalevi Sorsa -säätiöltä.
 
Voin todeta ettei kauppatieteellinen ole mitenkään "punainen" (McCarthy-mielinen perustelu ilmeisesti) vaan kansantaloustieteeseen kuuluu myös tieteenalan kriittinen tarkastelu. Jos teoriat ja empiria eivät kohtaa, onko se käytännön maailma jota täytyy korjata sitten. En usko että Tampereen kansis on yhtään punaisempi kuin Helsinginkään, mutta täällä on uutuutena behavioraalisesta taloustieteestä pari kurssia. Ja hyvin laajalti viitattu verotuksen ja julkistalouden professori, joka uskaltaa ilmaista mielipiteensä toisin kuin suurin osa.
 
Joo kyllä ibnz on yksi harvoista taloutta oikeasti ymmärtävistä pakkiksella. Oikeistosiipi sen sijaan osoittaa pihalla olemisensa yhä uudestaan ja uudestaan.

Yksi lause tuossa äskeisessä postissa kuitenkin pisti silmään:

Ideaalissahan markkinat ajavat tuottajan ylijäämän täsmälleen nollaan, jolloin tuotteista saatava hinta kattaa eurolleen seuraavan tuotettavan tekeleen kustannukset.
Näin kai ei voi pitkään olla, koska silloinhan yrittäjä menettää sen rahan, minkä hän voisi tienata tekemällä palkkatyötä toiselle yrittäjälle. Puhumattakaan siitä, että hän kantaa riskiä ilman palkkiota. Eli kyllähän yrittäjän täytyy pitkällä aikavälillä saada voittoa, tai muuten homma ei yksinkertaisesti kannata.
 
Näin kai ei voi pitkään olla, koska silloinhan yrittäjä menettää sen rahan, minkä hän voisi tienata tekemällä palkkatyötä toiselle yrittäjälle. Puhumattakaan siitä, että hän kantaa riskiä ilman palkkiota. Eli kyllähän yrittäjän täytyy pitkällä aikavälillä saada voittoa, tai muuten homma ei yksinkertaisesti kannata.

Mikroteoriassa en ole oikeastaan kuullut kattavaa selitystä noille kustannuksille - teorian kust.funktio on aika abstrakti ja sivulauseessa maisteri-mikron proffa ilmaisi, että vieraan pääoman kustannukset sisältyvät siihen, mutta oman eivät. Tässä tilanteessa osakkeenomistajat eivät saisi siis osinkoja lainkaan vaan mahdollinen hyöty tulisi osakkeen arvonnoususta (joka taas rahoitusteoriassa katsotaan pitkän aikavälin sijoittajan näkökulmasta nollaksi johtuen rahan aika-arvosta). Yrityksen johdon palkka laskettaisiin kustannuksiin.

Tämä johtuu siis täydellisten markkinoiden luonteesta. Jos toimialalla on yhtään ylimääräisiä voittoja, sinne pitää tunkea. Niin pitkään kuin tuotteen hinta pysyy yli marginaalikustannusten kannattaa tuottaa ja jokainen uusi tarjottu tuote siis alentaa hintaa kunnes ollaan täsmälleen tilanteessa hinta = marginaalikustannus. Edellyttää täydellistä ja kustannuksetonta informaatiota tuotteiden hinnoista ja laadusta sekä yrityksiltä vakioisia skaalatuottoja (posit. skaalatuotot tarkoittaisivat tuotteen marginaalikustannusten alenemista kun tuotantoa lisätään -> monopoli) sekä reilua peliä.

Käytännössä kilpailu ei ole koskaan noin kovaa, yrityksillä voi olla huomattavia esteitä markkinoille tuloon (vaikka julkinen valta ei niitä aiheuttaisi edes), yrityksillä on markkinavoimaa ja paikallisia monopoliasemia. Ihmiset eivät käyttäydy kuten rationaalisen valinnan teoria edellyttää läheskään aina, ja poikkeaminen kys. teoriasta on valtavan merkityksellinen yhteiskunnan kannalta (antaa tilaa psykologialle, sosiologialle ja filosofiallekin agenttien valintojen teoretisoimisessa).
 
Joten on helppo ymmärtää miksi yritykset muodostavat kartelleja sekä yrittävät vaikuttaa julkisen vallan päätöksentekoon investoimalla esimerkiksi ROI:hin (representative of industry = lobbari).

Yritysten intresseissä ei ole MILLÄÄN tavalla saada täydellisen vapaita markkinoita aikaiseksi; seikka joka tuntuu olevan osalla palstalle kirjoittelevista täysin käsittämätön asia.

Hieno postaus ibnz:ltä muuten!

EDIT: Yksi asia mitä ainakin itse kaipaisin tällä hetkellä Suomessa (ja varmaan laajemminkin maailmalla) olisi jonkinnäköinen (kansan)taloustieteen ja poliittisen taloustieteen synteesi (vähän samaan tyyliin kuin fysiikassa yritetään yhdistää kvanttifysiikka ja yleinen suhteellisuusteoria.) Tuntuu siltä, että kiinnostuksen kohteet ja käytetyt käsitteet ovat tällä hetkellä niin erillään toisistaan, etteivät osapuolet ymmärrä toisiaan.
 
Yritysten intresseissä ei ole MILLÄÄN tavalla saada täydellisen vapaita markkinoita aikaiseksi; seikka joka tuntuu olevan osalla palstalle kirjoittelevista täysin käsittämätön asia.

Hieno postaus ibnz:ltä muuten!

Miten niin täysin käsittämätön asia palstalla kirjoitteleville? Itse ainakin otan vain kantaa vapaan markkinatalouden puolesta. Vapaa markkinataloushan ei ota kantaa yritysten olemassaoloon, markkinat ovat vain muotoutuneet sellaiseksi että yritykset ovat muodostuneet ja ovat nähtävästi tehokkain tapa tuottaa.

Se nyt on kaikille selvää että on yrityksen etu mitä vähemmän kilpailua he kohtaavat, tämä taas ei ole markkinatalouden etu.

Ibnz, näkisin Tampereen yliopiston kokonaisuutena aika punaisena, samoin sen kauppatieteellisen tiedekunnan. Tämä on kuitenkin erittäin offtopic- keskustelua. Mielestäni myös muut ekonomistit tuovat esiin näkemyksiään, se että Tuomaala on demari ja hän tuo demarimaisia ajatuksia ei tee niistä välttämättä parempia tai huonompia kuin muiden ekonomisten ajatuksista. Behavioristisen talousteoria ja eritoten behavioristinen rahoitusteoria on myös itselläni lähellä sydäntä, mutta tämä ei tarkoita etten uskoisi markkinatalouden olevan tehokkain, tasa-arvoisin ja vakautta tuovin toimintamalli. Behariovistinen talousteoriahan vaan pyrkii selittämään markkinatoimijoiden epärationaalisia päätöksiä, ei suoranaisesti haastamaan tehokkaiden markkinoita.
 
Miten niin täysin käsittämätön asia palstalla kirjoitteleville? Itse ainakin otan vain kantaa vapaan markkinatalouden puolesta. Vapaa markkinataloushan ei ota kantaa yritysten olemassaoloon, markkinat ovat vain muotoutuneet sellaiseksi että yritykset ovat muodostuneet ja ovat nähtävästi tehokkain tapa tuottaa.

Se nyt on kaikille selvää että on yrityksen etu mitä vähemmän kilpailua he kohtaavat, tämä taas ei ole markkinatalouden etu.

So it seems we have a predicament, or possibly even a paradox, here.

Btw, ensimmäiseen lauseeseesi liittyen: sanoin että osalle, en yksilöinyt kenelle.
 
Mikroteoriassa en ole oikeastaan kuullut kattavaa selitystä noille kustannuksille - teorian kust.funktio on aika abstrakti ja sivulauseessa maisteri-mikron proffa ilmaisi, että vieraan pääoman kustannukset sisältyvät siihen, mutta oman eivät. Tässä tilanteessa osakkeenomistajat eivät saisi siis osinkoja lainkaan vaan mahdollinen hyöty tulisi osakkeen arvonnoususta (joka taas rahoitusteoriassa katsotaan pitkän aikavälin sijoittajan näkökulmasta nollaksi johtuen rahan aika-arvosta). Yrityksen johdon palkka laskettaisiin kustannuksiin.

Tämä johtuu siis täydellisten markkinoiden luonteesta. Jos toimialalla on yhtään ylimääräisiä voittoja, sinne pitää tunkea. Niin pitkään kuin tuotteen hinta pysyy yli marginaalikustannusten kannattaa tuottaa ja jokainen uusi tarjottu tuote siis alentaa hintaa kunnes ollaan täsmälleen tilanteessa hinta = marginaalikustannus. Edellyttää täydellistä ja kustannuksetonta informaatiota tuotteiden hinnoista ja laadusta sekä yrityksiltä vakioisia skaalatuottoja (posit. skaalatuotot tarkoittaisivat tuotteen marginaalikustannusten alenemista kun tuotantoa lisätään -> monopoli) sekä reilua peliä.

Käytännössä kilpailu ei ole koskaan noin kovaa
, yrityksillä voi olla huomattavia esteitä markkinoille tuloon (vaikka julkinen valta ei niitä aiheuttaisi edes), yrityksillä on markkinavoimaa ja paikallisia monopoliasemia. Ihmiset eivät käyttäydy kuten rationaalisen valinnan teoria edellyttää läheskään aina, ja poikkeaminen kys. teoriasta on valtavan merkityksellinen yhteiskunnan kannalta (antaa tilaa psykologialle, sosiologialle ja filosofiallekin agenttien valintojen teoretisoimisessa).
Aivan. Ns. täydellinen kilpailuhan edellyttäisi, että kilpailun pitäisi olla täydellistä kaikilla markkinoilla, joille tulemiselle ei ole suuria esteitä. Muutoinhan täydellisesti kilpaillulla markkinalla toimivat toimijat siirtyisivät vähemmän kilpailluille markkinoille. Tätä motiivia kai kutsutaan klassisessa talousteoriassa vaihtoehtoiskustannukseksi - eli klassinen teoria laskee kustannukseksi sen tulonmenetyksen, joka aiheutuu pääoman sijoittamisesta epäoptimaalisella tavalla (korjaa jos ole väärässä). Vaihtoehtoiskustannuksen käsitteen on kai myös tarkoitus mahdollistaa sellainen teoretisointi, jonka mukaan "täydellisilläkin" markkinoilla toimija voi saada ylijäämää eli voittoa. Koska vaihtoehtoiskustannus lasketaan kustannukseksi, niin on mahdollista, että tulot -aktuaaliset menot -vaihtoehtoiskustannus = 0, mutta tulot -aktuaaliset menot >0. Kuten sanottua, tämä kaikki kuitenkin edellyttää, että jossakin on olemassa alle täydellisesti kilpailtu markkina, joka synnyttää ylijäämää ja siten vaihtoehtoiskustannuksia muilla markkinoilla toimiville.

Oli miten oli, koko tämä teoretisointi on minusta jokseenkin hyödytöntä fiktiota, koska mitään "täydellistä" markkinaa ei ole koskaan ollut eikä tule olemaan.
 
So it seems we have a predicament, or possibly even a paradox, here.

Btw, ensimmäiseen lauseeseesi liittyen: sanoin että osalle, en yksilöinyt kenelle.

En ole aivan varma mitä ajat takaa, mutta meneekö ajatusprosessisi näin; vapaa markkinatalous johtaa yritysten syntyyn --> yritykset toimivat markkinoilla, mutta muodostavat kartelleja --> vapaa markkinatalous ei olekaan vapaata?
 
En ole aivan varma mitä ajat takaa, mutta meneekö ajatusprosessisi näin; vapaa markkinatalous johtaa yritysten syntyyn --> yritykset toimivat markkinoilla, mutta muodostavat kartelleja --> vapaa markkinatalous ei olekaan vapaata?

Vapaa markkinatalous (ja erityisesti sopimusvapaus) johtaa yritysten (oikeushenkilöiden) syntyyn --> yritykset toimivat markkinoilla, mutta muodostavat kartelleja (ja mahd. monopoleja tai oligopoleja sekä käyttävät siirtohinnoittelua, konserniavustuksia ynnä muita ns "predatory tacticseja" pakottakseen kilpailun pois markkinoilta) --> vapaa markkinatalous ei olekaan vapaata.

Näin "vapaa markkinatalous" mielestäni toimisi.
 
"Vuosi työuraa tuo kolme miljardia euroa, mikä tarkoittaa karkeasti jo 25–30 prosenttia alijäämästä."
Ihan järkeenkäyvää ajattelua.
Hallitus on todennut, että työuria pitäisi pidentää, mutta ei ole luonut yhtään kannustinta työuran pidentämiseen, pikemminkin päinvastoin. Verotusta ollaan kiristämässä nyt laajasti ja kohta päästään ihmettelemään, kun vapaa-ajan arvo nousee jälleen kerran.
 
Vapaa markkinatalous (ja erityisesti sopimusvapaus) johtaa yritysten (oikeushenkilöiden) syntyyn --> yritykset toimivat markkinoilla, mutta muodostavat kartelleja (ja mahd. monopoleja tai oligopoleja sekä käyttävät siirtohinnoittelua, konserniavustuksia ynnä muita ns "predatory tacticseja" pakottakseen kilpailun pois markkinoilta) --> vapaa markkinatalous ei olekaan vapaata.

Näin "vapaa markkinatalous" mielestäni toimisi.

Toisaalta jos oletetaan, että yritykset menevät kartelliin, niin sitten jokaiselle yritykselle siinä tulee intressi rikkoa kartelli ja siksi kartellit ovat synnynnäisesti epävakaita rakennelmia. Toisaalta vaikka kartelleja syntyy niin kun katsoo vaikka matkapuhelinmarkkinoita niin siellä kilpaillaan verissäpäin.
 
Toisaalta jos oletetaan, että yritykset menevät kartelliin, niin sitten jokaiselle yritykselle siinä tulee intressi rikkoa kartelli ja siksi kartellit ovat synnynnäisesti epävakaita rakennelmia.

No eipä siinä kovin suurta intressiä ole rikkoa kartellia, jos koko ajan saa suurempaa hintaa tuotteilleen/palveluilleen kuin mitä saisi jos "normaali" kilpailu vallitsisi.

Ja toisaalta kartellista irronnut yritys joutuu tilanteeseen, jossa muut kartelliin jääneet jäsenet voivat pakottaa irronneen yrityksen predatory tacticseilla pois markkinoilta ja jatkaa toimintaa business as usual ja saada entistä isomman osuuden voitosta itselleen, koska on yksi jäsen vähemmän jolle tarvitsee jakaa osuutta "saaliista".

Toisaalta vaikka kartelleja syntyy niin kun katsoo vaikka matkapuhelinmarkkinoita niin siellä kilpaillaan verissäpäin.

No siltä se ehkä näyttää, mutta kuinka helppoa on sitten päästä sisään uutena yrityksenä matkapuhelinmarkkinoille? Ennemmin siinä käy niin, että isot firmat ostavat pienemmät yrittäjät pois.

Ja mikä rooli on kilpailulainsäädännöllä, eli sillä ettei sallita ihan mitä tahansa fuusioita matkapuhelinmarkkinoilla? Tämähän on "vapaiden markkinoiden" vastainen käytäntö, mutta näyttää ylläpitävän kilpailua.
 
No eipä siinä kovin suurta intressiä ole rikkoa kartellia, jos koko ajan saa suurempaa hintaa tuotteilleen/palveluilleen kuin mitä saisi jos "normaali" kilpailu vallitsisi.

Ja toisaalta kartellista irronnut yritys joutuu tilanteeseen, jossa muut kartelliin jääneet jäsenet voivat pakottaa irronneen yrityksen predatory tacticseilla pois markkinoilta ja jatkaa toimintaa business as usual ja saada entistä isomman osuuden voitosta itselleen, koska on yksi jäsen vähemmän jolle tarvitsee jakaa osuutta "saaliista".

En tiedä miten toiset yritykset saisivat ilman valtiota savustettua toisen pois markkinoilta. Mikä sinänsä on hyvä syy vapauttaa kilpailua lisää.


No siltä se ehkä näyttää, mutta kuinka helppoa on sitten päästä sisään uutena yrityksenä matkapuhelinmarkkinoille? Ennemmin siinä käy niin, että isot firmat ostavat pienemmät yrittäjät pois.

Ja mikä rooli on kilpailulainsäädännöllä, eli sillä ettei sallita ihan mitä tahansa fuusioita matkapuhelinmarkkinoilla? Tämähän on "vapaiden markkinoiden" vastainen käytäntö, mutta näyttää ylläpitävän kilpailua.

En nyt tiedä onko kilpailulainsäädännöllä ollut mitään ihmeellistä tekoa matkapuhelin tai muillakaan markkinoilla. Tietty sillä voi aina kiusata toisia yrityksiä. Ymmärtääkseni juuri erittäin suuri osa kilpailuvirastonkanteluista on juuri toisten yritysten tekemiä. Eikä monopoliyritys voi nostaa hintoja määrättömästi muuten ihmiset eivät osta enää tuotteitakaan.
 
En tiedä miten toiset yritykset saisivat ilman valtiota savustettua toisen pois markkinoilta. Mikä sinänsä on hyvä syy vapauttaa kilpailua lisää.

Mitä tekemistä esimerkiksi siirtohinnoittelulla tai konserniavustuksilla on valtion kanssa? Jätin tietoisesti aiemmasta esimerkiksi verojen välttelyn ja kierron pois keinovalikoimasta.

http://www.linfo.org/monopoly_predatory_tactics.html

Major Predatory Tactics

Major monopoly predatory tactics that have been used throughout history, although sometimes with new modifications and guises, include the following:

(1) Temporarily lowering prices, or even offering a product for free, to drive competition out of business. Once the competitors have given up, the monopolist raises prices to their profit-maximizing level (which is usually substantially higher than the level that competitors charged). The variation of this in which a monopolist supplies a new product for which it does not yet have a monopoly along with a product for which it is already a monopolist is referred to as bundling.

(2) Buying out competitors. This can be done either directly or through the use of subsidiaries or other friendly companies to make it less obvious and reduce the risk of complaints from the public and politicians. In addition to buying out existing competitors, it is important for a monopolist to also acquire, or otherwise destroy, potential competitors with promising new technologies. Although the monopolist may obtain and use some such technologies, others may be lost to the society, thereby setting back the pace of technological advance.

(3) Persuading suppliers to boycott competitors, to charge them higher prices and/or to provide them with inferior service. This can also be accomplished by taking control of suppliers (i.e., vertical integration), either by buying them out directly or acquiring them through subsidiaries. Monopolists typically have much leverage with suppliers because of their large purchases and their consequent ability to reward cooperating suppliers and punish uncooperative ones.

(4) Getting suppliers to give secret rebates on the suppliers' products (e.g., raw materials or transportation)5. Such rebates can make it look like the monopolist has a lower cost structure than its competitors and thus help drive them out of business. Because of the hidden nature of this practice, it can be difficult for competitors to understand what is really going on and to make timely complaints to government regulatory authorities.

(5) Getting major customers to boycott competitors. There are various ways to accomplish this, including forcing customers to sign exclusivity contracts, giving them secret rebates and using the influence of related companies.

(6) Buying up, renting or otherwise hoarding all of the inputs for the competitor's region until the competitor goes out of business. An example is newspaper advertising, which can be considered an input for many businesses, particularly retail businesses. The buying up of all newspaper advertisement space in a region is a tactic that has been used extensively by large retail chains to help drive small, independent stores in the region out of business.

...

(9) Physical violence or threats thereof. This was once an important tool in the monopolist's arsenal of tactics, but it is no longer common, at least in most industrialized countries.

(10) Hoarding patents. This is used to discourage potential competitors from developing and deploying new technologies. Even if the monopolist's patents are not relevant to a new technology, a monopolist will often use them to intimidate competitors with the threat of prolonged and costly legal proceedings that smaller companies usually cannot afford.

(11) Controlling standards. One way that this is done is to develop a standard for a product that becomes the de facto standard for the industry and to then use copyrights, patents and other techniques to prevent competitors from being able to fully conform to the standard. Another is to participate in industry-wide standards setting organizations and manipulate them by such techniques as paying other members to support its proposals and using stalling techniques to block unfavorable proposals. A third way is to weaken an existing industry standard by developing products that work with slightly modified versions of it.

(12) User lock-in. This is accomplished by developing products such that it is difficult for users to switch to those of competitors even if competitors come up with less expensive and/or higher quality products. It is closely related to controlling standards.

(13) Announcing a new product far in advance to discourage potential developers of similar products and to discourage users from switching to competitors. In some cases the new product is not actually developed; this is referred to as vaporware in the computer software industry, where it is alleged to be fairly common.

Monopolies usually use a number of these tactics, with the exact combination being determined by the type of industry and the relative ease, risk and effectiveness of each. For example, some tactics might be illegal, depending on the country, or run the risk of provoking an unfavorable public response even if not illegal. Often the criteria are not whether an action is illegal or not, but the extent to which the law will be enforced, if at all, and weighing the possible penalties against the potential gains.

Suurimpaan osaan ylläolevista ei julkinen valta vaikuta mitenkään. Mitä tekemistä valtiolla on esim. kohtien 1-6 kanssa?
 
Mitä tekemistä esimerkiksi siirtohinnoittelulla tai konserniavustuksilla on valtion kanssa? Jätin tietoisesti aiemmasta esimerkiksi verojen välttelyn ja kierron pois keinovalikoimasta.

http://www.linfo.org/monopoly_predatory_tactics.html



Suurimpaan osaan ylläolevista ei julkinen valta vaikuta mitenkään. Mitä tekemistä valtiolla on esim. kohtien 1-6 kanssa?

Voihan noita keksiä x-määrän, mutta eri asia toimivatko nuo käytännössä. "Getting major customers to boycott competitors" saahan tuota yrittää, mutta mikään ei takaa tuon onnistumista. Aika kaukaa haettua.

Muutenkin nuo keinot näyttävät siltä, että ne a) (1) ovat kuluttajalle hyödyllisiä b) epäkäytännöllisiä, melkeimpä naurettavaa (6) c) melkosen kaukaa haetuilta (5) d) normaalia bisnestoimintaa (2)

En näe noissa mitään sen kummallisempaa uhkaa vapaille markkinoille. Ottaen huomioon vielä jatkuvasti yhä enemmän kasvavat markkinat globalisaation myötä niin kartellien mahdollisuus pienenee jatkuvasti.
 
Ykkös kohta on ainakin WTO:n ja EU:n säädöksiä vastaan, polkumyyntiä siis.

Nii-i. Tässä katsos keskusteltiinkin siitä kuinka vapaat markkinat eivät tarvitse sääntelyä, koska ne järjestyvät itsestään parhaalla mahdollisella tavalla.

Voihan noita keksiä x-määrän, mutta eri asia toimivatko nuo käytännössä. "Getting major customers to boycott competitors" saahan tuota yrittää, mutta mikään ei takaa tuon onnistumista. Aika kaukaa haettua.

Muutenkin nuo keinot näyttävät siltä, että ne a) (1) ovat kuluttajalle hyödyllisiä b) epäkäytännöllisiä, melkeimpä naurettavaa (6) c) melkosen kaukaa haetuilta (5) d) normaalia bisnestoimintaa (2)

En näe noissa mitään sen kummallisempaa uhkaa vapaille markkinoille.

Et tietenkään näe, koska olet markkinafundamentalisti ja kieltäydyt hyväksymästä mitään päinvastaisia väitteitä. Ei millään pahalla.

Sun mielestä siis 1) kohta on hyväksi kuluttajalle. Siis se, että väliaikaisesti poljetaan hintoja ja saadaan kilpailijat veke markkinoilta ja sitten aletaan taas velottamaan ylihintaa. On varmasti hirveän hyvä juttu kuluttajalle. Varsinkin jos tuotteet ovat sellaisia, että valmistuksen käynnistämisen aloittamiseen menee helvetin kauan.

Ja kohdasta 5) esimerkkinä toimi vähän aiemmin johonkin ketjuun linkkaamani juttu. Ja tässä toinen:
http://www.betanews.com/article/ECs-evidence-shows-Intel-paid-HP-for-95-exclusivity/1253828982

Eli nyt kun sulla ei ole mitään vastaväitteitä, niin alat vaan väittämään ettei pidä paikkaansa, vaikka edellä mainittuihin kohtiin löytyisi varmasti jok'ikiseen esimerkkejä jos alettaisiin hakemaan. Yllä on yksi.

Mutta joo, ihan sama. Ihastellaan vaan niitä ihania vapaita markkinoita ja sitä filofista ideaalia. Voi vitsi, kun ei vaan olisi julkista valtaa niin kaikki olisi maailmassa hyvin, kaikki laulaisi vaan Kumbayaa oh my lord, Kumbayaah.
 
Back
Ylös Bottom