- Liittynyt
- 28.4.2004
- Viestejä
- 698
- Ikä
- 41
Nyt tuli kyllä täyslaidallinen paskaa Heikki M.:ltä. En tiedä Heikki mihin nuo tietosi pohjaat, eli oletko mahdollisesti opiskellut Yhdysvalloissa vai harrastatko ihan puhdasta spekulaatiota. Itse olen suorittanut tutkinnon jenkeissä ja sanoisin että jokainen väite tuolla listalla on päin honkia!
Olen kanadalaisessa collegessa opiskellut ja tunnen jonkin verran japanilaista koulutusajattelua. Siellähän on samantyylinen koulutusmalli kuin Yhdysvalloissa ja tärkeintä on se yliopisto mihin pääsee.
Väänsin tuon listan kahdessa kymmenessä minuutissa eilen klo 2.00 ja lähinnä arvojen näkökulmasta ja arvoista ja maailmankuvista nyt löytyy eroavaisuuksia. Varmasti sinulla on enemmän ensikäden tietoa yhdysvaltalaisesta ajattelusta.
Väärin. Amerikkalaisen koulutuspolitiikan ja poliitikkojen yksi suurimpia huolenaiheita on se, että amerikkalaiset opiskelijat valitsevat humanistisia ja muita "pehmeitä aineita" luonnontieteiden ja tekniikan sijaan. Tämän takia Amerikassa on niin paljon teknisiä ja tiedeaineita lukevia kiinalaisia, intialaisia, jne. Sen sijaan on erittäin tyypillistä että amerikkalaiset opiskelijat lukevat perinteisiä ns. liberal arts -tutkintoja, joissa on aimo annos humanismia, mm. kirjallisuutta, historiaa, kieliä, jne.
Varmasti poliitikot haluaisivat, mutta kun koulutusjärjestelmä ei tue matemaattisten aineiden osaamista. Huiput ja huippuyliopistot on asia erikseen. Varmasti liberal arts- tutkintoja tehdään paljon enkä sitä ole edes kyseenalaistanut. En vertaisi arvostuksessa enkä laajudessa humanistisen alan maisteriin Suomessa. Ne on nimenomaan sälää, kun taas Suomessa on tietyn alan asiantuntijuutta ja erikoistumista.
Kuvaavaa on muuten, että jenkeissä sosiologia on aivan lapsenkengissä eikä arvostettua. Siellä arvostetaan business- ja law-kouluja, insinööritieteitä ja lääketiedettä.
Millähän mittareilla se koulutus on rapautunut? Eikö suomalainen massaluentoihin ja kirjatentteihin pohjautuva tutkintojärjestelmä ja täysin mitäänsanomaton tutkimussektori (ehkä poislukien jotkut muutamat tekniikan erikoisalat) muka ole osoitus koulutuksen rapautumisesta?
Kokonaisuutena ajatellen Yhdysvaltalainen koulutusjärjestelmä on heikko ja en nyt puhu edelleen huippuyliopistoista. Tämän nyt pitäisi olla aika yleisesti hyväksytty näkemys, jos siis katsotaan järjestelmää peruskoulusta lähtien. Minulla oli mielessä julkistaloudesta tuleva havainto, että matalapalkkamaissa koulutus rapautuu.
A) Tämä kandi vs maisteri -asia... Jenkeissä tehdään yleensä vain kandi, koska sikäläinen koulutusjärjestelmä pohjaa ns. anglosaksiseen malliin, jossa kandi on LOPPUtutkinto. Suomessa on jonkinlainen Ruotsista/Saksasta/Venäjältä periytyvä mannereurooppalainen järjestelmä, jossa perinteisesti maisterin tutkinto on ollut se lopullinen tavoite. Tässä on kyse ihan puhtaasta "maan tavasta", ei siitä että maisterin tutkinnon tekeminen kertoisi jotenkin suuremmasta sivistystasosta. Tätä on joskus aivan uskomattoman vaikea selittää Suomessa, koska meillä on niin vahvasti iskostunut ajatus siitä, että vain maisterin tutkinto on todellinen akateeminen loppututkinto.
B) Suomessa nimenomaan koulutus nähdään ammattiin valmistavana, jenkeissä ei niinkään. Tämän tietää jokainen, joka on yrittänyt Suomessa hakea töitä ns. oman alan ulkopuolelta (esim. humanisti kaupallisella alalla). Amerikassa ei olisi lainkaan tavatonta, että suuryrityksen johtaja on lukenut yliopistossa esim. englanninkielistä kirjallisuutta. Suomessa tälläinen ei tulisi yleensä kuuloonkaan, koska koulutus nähdään ensisijaisesti relevanttien teknisten taitojen oppimisena tulevaa työuraa silmälläpitäen. Tämä näkyy esim. siinä, että humanistien on perinteisesti kaikkein vaikeinta saada töitä tutkimus- ja opetusalan ulkopuolelta.
No enpä nyt näistä jaksanut kirjoitella. Se miksi yritysjohtaja on voinut lukea englanninkielistä kirjallisuutta johtuu siitä, että yritysjohtaja meni Harvardiin.
Mun mielestä tämä kertoo siitä, että koulutusta arvostetaan eri tavalla. Jenkeissä sä oot college kid, joka on se kid, ekaa kertaa poissa kotoa ja juhlii. Valmistuu 22 vuotiaana kandiksi , ihan sama mitä on lukenut kunhan on oikeassa yliopistossa. Yliopisto on leikkipaikka ja töissä opitaan ne duunit.
Tosin huippuliopistot nyt taas vähän erikseen, en tiedä kuinka leikkipaikkana se nähdään, varmasti motivoituneita opiskelijoita siellä.
Suomessa yliopisto-opiskelija on enemmän aikuinen ihminen, joka opiskelee oman alansa maisteriksi ja ajatuksena on, että hän työelämässään käyttää tuota tutkintoa. Samalla kuitenkin yliopisto nähdään sivistyslaitoksena tai on nähty. Siellä julkisesti tuetaan aloja, jotka eivät ole niin tuottavia.
Varmaan johdin harhaan tuossa, etteikö suomalainen yliopiston ammattiinvalmistamisesta. Tarkoituksena oli nostaa esiin suomalaisia yliopistoarvoja, ja sivistys on yksi niistä ja yliopisto on valmistanut myös aloille, joilla tieto on itseisarvo eikä varma työpaikka. Toki tiesin, että jenkeissä nyt pääsee töihin, jos pääsee oikeaan yliopistoon ja Suomessa katsotaan alaa mihin on yliopistosta valmistunut.
Se, että Suomessa katsotaan sitä alaa, johon on valmistunut kertoo siitä, että yliopistotutkinnolla koetaan olevan annettavaa ja arvoa tuolle alalle. Ja maisterihan nyt on lukenut tuota alaakin enemmän kuin kandi, joten voidaan odottaa, että painoa annetaan enemmän opinnoille.
Niinkö? Kuinkahan moni suomalainen työtön humanisti yhtyy tuohon näkemykseen "rakenteellisesta kannustavuudesta"? Etenkin näinä aikoina kun akateemisten nuorten työttömyys on huippulukemissa?
No et nyt oikeen saanut pointtia. Tämän talouskriisin näen poikkeustilanteena.
No niin olipas taas turhaa vääntämistä enkä jaksa enää tästä aiheesta. Hyvä kuitenkin jos korjaat.