- Liittynyt
- 15.1.2007
- Viestejä
- 3 599
Mun mielestä jokaiselle pitäisi tarjota perustulo joka riittää kohtuulliseen elämään. Lapset saisivat sitten bonusta lapsilisän muodossa. Perustulotyypeille ei pitäisi kuitenkaan tarjota asumistukea jos on vain mahdollista sijoittaa ne kaupungin tai muiden julkisten toimijoiden asuntoihin (näin syntyy pummikasarmit). Opiskelijat ei sitten ole perustulosakkia.
Perustulon ja palkkatyön eron täytyisi olla selkeä niin, että jos tekee edes vähän duunia se kannattaa aina. Siis perustulon ja minimi kuukausiansion ero on huomattava. Tyyliin 500 € / 1000 €. Keikkatyöt, osa-aikaiset ja muut ei pienennä perustuloa niin kauan kuin ollaan rajan alapuolella.
Miksi ei? Tuollaisilla ylimääräisillä reunahuomautuksilla juuri luodaan sitä täysin turhaa byrokratiaa. Varsinkin kun nuo mainitsemasi luvut (~500 €) vaikuttavat vielä olevan about samaa luokkaa nykyisen opintotuen kanssa.
Opiskelijat siis myös perustulon piiriin ja jos opiskelija haluaa parantaa tulotasoaan niin tekee jotain osa-aikaista duunia ihan niin kuin nytkin.
Perustulon tarkka euromääräinen suuruus pitäisi varmaan määrittyä alueellisesti, koska Suomessa on niin suuria heittoja elinkustannusten välillä riippuen siitä missä asuu.
Siirryttäessä perustuloon nykyisestä kattavasta sosiaaliturvasta ei työtävieroksuvien osuus varmaankaan muuttuisi. Samat pummit saisivat edelleen rahaa, mutta paperien pyörityksen ja byrokratian määrä vähentyisi. Ei välttämättä pöllömpi vaihtoehto.
Näinpä. Samalla myös saataisiin sitä kannustavuutta järjestelmään, kun työn vastaanottaminen olisi aina järkevää. Eli saattaisi jopa vähentää pummien määrää.
Tuo tuntuisi muutenkin loogiselta siirtymältä historiallisessa perspektiivissä, kun ajatellaan Suomen sosiaalipolitiikkaa: ei mitään järjestelmää -> vaivaisapu/köyhäinhoito -> fatta -> perustulo