- Liittynyt
- 28.12.2007
- Viestejä
- 264
Ymmärrän kyllä Aatun pointin, mutta onko asia kuitenkaan nuin? Meidän luokalla oli aivan torso jätkä. Änkytti, oli tylsä ja ikävä, mutta helvetin hyvännäköinen. Kun tultiin vanhemmaksi, hän sai naisia, statusta ja hyvinvointia ulkonäöllään. Samalla nousi miehen itseluottamus ja asema. Vaikka kaikki saisivat saman verran rahaa, se ei ole välttämättä oikeudenmukaisin jako. Miksi olisi epäoikeudenmukaista, että joku hyötyisi, jos olisi lahjakas jotenkin, jos tilanne on välttämättä se, että esimerkiksi hyvännäköiseksi syntyvät saavat selvää hyötyä ulkonäöstään?Onneksi näin ei käytännössä ole missään yhteiskunnassa. Suomessa esim. lapsiaan kaltoinkohtelevilta vanhemmilta otetaan lapset pois, lapsilla on oppivelvollisuus jne. Yhteiskunta siis puuttuu vanhempien ja lasten suhteeseen monilla tavoilla, ja hyvä niin.
Se, miten hyvinvointi jaetaan yhteiskunnassa, on poliittinen päätös. Mikään luonnonlaki ei sitä määrää. Jos joillekin annetaan vähemmän kuin toisille, niin se on silloin poliittinen päätös, ja sille pitää olla perustelut. Sen sijaan poliittisella päätöksellä ei ratkaista sitä, kuka on lahjakkain painonnostaja. Rankaisemisella tarkoitan sitä, että jollekin annetaan vähemmän kuin jollekin toiselle. Yhtä hyvin voidaan puhua palkitsemisesta. Minusta rangaistuksia ja palkintoja pitäisi seurata vain asioista, joihin ihmiset voivat itse vaikuttaa. Itse asiassa tämä on minusta jopa ihan itsestäänselvää.
edit: libertaristeille - siis myös ihan ammattilaisille taloustieteilijöille ja yhteiskuntafilosofeille - tuntuu usein olevan vaikeaa ymmärtää juuri sitä, että hyvinvoinnin jakautuminen on poliittinen päätös, eikä mikään välttämätön seuraus ihmisten synnynnäisistä ominaisuuksista tai mistään muustakaan luonnon tosiseikoista.