Suomen oikeuden järjettömät tuomiot

[Mattih3]

Lisäksi, jos nyt lähdetään siitä että ase olisi lauennut ja uhri olisi kuollut, niin tuomio olisi tullut kuolemantuottamuksesta. Näinhän on ilmeisesti oltava, koska kerran tappamista ei yritetty? Kuolemantuottamuksesta säädetään:
Joka huolimattomuudellaan aiheuttaa toisen kuoleman, on tuomittava kuolemantuottamuksesta
Tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan (tuottamus).
Miten uhrin kuolema voidaan katsoa olevan huolimattomuudesta johtuvaa, jos tekijä laittaa tahallaan aseeseen luodin, tahallaan osoittaa aseella uhria ja tahallaan painaa liipaisinta? Eli minkälaista huolellisuusvelvollisuutta tuossa on rikottu?

Jos nyt otetaan kuvitteellinen esimerkki, jossa vaikkapa teatteriesityksessä käytetään oikeaa asetta rekvisiittana. Jos asetta käyttävä näyttelijä ei ennen näytöstä tarkista, että ase ei ole ladattu, ja tämä johtaa vastanäyttelijän kuolemaan, niin silloin kyseessä lienee kuolemantuottamus. Näyttelijä on rikkonut velvollisuuttaan tarkistaa käytetyn rekvisiitan turvallisuus, eli toiminut huolimattomasti. Nyt siis oikeuden kanta on, että itse aseen lataaminen on samanlaista "huolimattomuutta" kuin tuollaisen tarkistamisen unohtaminen?

Kuten tuosta esimerkistä pitäisi käydä ilmi, niin oleellista ei pitäisi olla se kuinka todennäköistä on että ase laukeaa, tai ainakaan se, onko todennäköisyys yli vai alle 1/2. Oleellista pitäisi olla tekijän pyrkimys. Niinkuin tuossa tahallisuutta määrittelevässä lakitekstissä lukeekin, jos tekijä on tarkoittanut aiheuttaa lopputuloksen, niin teko on ollut tahallinen. Näyttelijäesimerkissä on ilmeistä, että näyttelijä ei tarkoittanut aiheuttaa vastanäyttelijän kuolemaa. Tässä revolveritapauksessa taas on ilmeistä että tekijä tarkoitti aiheuttaa uhrin kuoleman. On täysin absurdia että teko muuttuu "huolimattomuudesta" johtuvasta tahalliseksi sen mukaan montako luotia sinne revolverin pesään tarkoituksella ladataan.

 

[Hippihippo]

Vielä on toivoa näiden tuomioiden suhteen.
Mies rauhoitteli riehunutta ystäväänsä, tämä kuoli yhtäkkiä - Etelä-Suomen Sanomat - Ess.fi

Mies rauhoitteli riehunutta ystäväänsä, tämä kuoli yhtäkkiä
KOTIMAA 19:58. Päivitetty 20:05
Päijät-Hämeen käräjäoikeudessa syytettiin miestä pitkäaikaisen ystävänsä kuoleman tuottamuksesta. Syytetty oli hillinnyt humalassa riehunutta ystäväänsä yrittämällä pitää tätä paikallaan. Apuna hänellä oli ollut toinen mies. Kun painia oli kestänyt 10-15 minuuttia, riehuja oli yhtäkkiä mennyt elottomaksi. Häntä oli yritetty elvyttää. Turhaan.

Syyttäjän mukaan mies oli painanut jossain vaiheessa riehujaa kaulasta, mikä oli aiheuttanut heijasteisen sydänpysähdyksen.

Käräjäoikeus päätti, että noin 50-vuotiaan riehujan kuolema oli ollut yllättävä tapaturma ja vapautti mökkinaapurin kuolemantuottamussyytteestä.

Syyttäjä ei aio valittaa ratkaisusta.

Tosiasiaksi jäi, että humalassa "ihan raivona" riehunut mies menehtyi mökkinaapurin äidin syntymäpäivien jälkeisessä tilanteessa Sysmässä viime vuoden heinäkuussa.

Miehet olivat tunteneet noin 30 vuotta. Syytteestä vapautettu mies oli edellisvuoden pääsiäisenä joutunut vastaavanlaiseen tilanteeseen.

Riehujaa luonnehdittiin selvin päin mitä mukavimmaksi mieheksi mutta humalassa riitaa etsiväksi.

Vaimo oli tullut naapurin syntymäpäiviltä miestä myöhemmin. Mies oli lyönyt vaimoaan ja vetänyt tätä tukasta. Vaimo oli paennut mökistä ja soittanut apua.

Kun apuun tulleet miehet olivat koputtaneet pariskunnan mökin oveen, isäntä oli käynyt heti ensin tulleen kimppuun.

Riehuja oli vahva. Hän oli treenannut päivittäin kuntosalissa. Edelliskerralla hänen rauhoittamiseensa oli tarvittu kolme miestä.

Tällä kertaa mies ei tuntunut rauhoittuvan millään. Lopputilanteessa toinen auttaja piti riehujaa kiinni jalkopäästä, ja toinen istui hänen rintansa päällä.

Korkeimmassa oikeudessa oli käsitelty vuonna 1998 tapaus, jossa lyhytaikainen kuristaminen oli yllättäen johtanut uhrin kuolemaan. Syynä oli ollut heijasteinen sydänpysähdys. Syyttäjä rinnasti tapaukset.

Ruumiinavauksen tehnyt lääkäri ei osannut arvella kuolemalle mitään muuta syytä. Hän myönsi, että poliisin alustava maininta kuristamisesta oli vaikuttanut hänen päättelyynsä uhrin kuolinsyystä.

Oikeus perusteli vapauttavaa ratkaisuaan sillä, ettei ollut mitään näyttöä kuristamisesta tai kaulan painamisesta. Oikeuden mukaan tilanteessa ei ollut käytetty enempää väkivaltaa kuin oli rauhoittelemiseen tarvittu. Mies ei ollut rikkonut huolellisuusvelvoitetta. Kuoleman riskiä ei voinut tilanteessa havaita.

 

[kodari76]

^valitus hoviin. 5 vuotta ehdotonta. Olisi tarvinut vaan selvittää tilanne rauhallisella juttelulla. Tarvittaessa juosta metsään piiloon.

 

[SirMax]

Police: MI6 agent not killed, as previously thought - CNN.com wtf? Ei kuulu nyt Suomeen mutta miten on mahdollista että toi ei ole mukamas tapettu?

 

[Karihtala]

Töyssy tiessä puolitti rattijuopon tuomion - kaveri kuoli kolariautoon | Kotimaan uutiset | Iltalehti.fi Sillä lailla. Ekstaasi, rattijuopumus, kortiton ajaminen ja tuplaylinopeus ei ole törkeä kuolemantuottamus. Eikä rikospaikalta pakeneminen rikos. Hyvä suomi, näitä lisää!

 

[duaali]

Onhan tuo aika erikoinen ratkaisu, jos uutisen referaattiin on uskominen. Törkeysarviointi on toki aina vähän käsienheilutteluhommaa, mutta silti... Voi toki olla, että tuossa on jotain yksityiskohtia, jotka toimittaja on jättänyt mainitsematta.

 

[zuunas]

Ei rikollisia kannata rangaista etenkään ehdottomalla vankeusrangaistuksella, sehän maksaa kauheasti yhteiskunnalle.

Etenkään seksuaalirikollisia ei tule tuomita vankilaan, vaan heille tulee suoda tukea ja ymmärrystä, sillä eihän ne ole edes oikeita rikoksia. Jos joskus joku joutuu vankilaan ja heti vapauduttuaan syyllistyy uudestaan rikoksiin, niin eihän se ole rikoksen tekijän vika, vaan vika löytyy automaattisesti vankeinhoitolaitoksen toiminnasta. Onhan vankilassa varmasti todella karua, eihän sieltä pääse edes joka viikko lomalle saati joka päivä. Työtäkin voi jopa joutua tekemään ja parhaimmassa tapauksessa ansaitsee enemmän kuin vanginvartija.

Seksuaalirikoksen uhreista tuntuu varmasti hyvältä ja oikeudenmukaiselta nähdä kun tekijä kävelee salista ulos paperilappu ja pienet sakot kädessä. Onhan parin tuhannen euron vahingoskorvaukset kuitenkin riittävä rangaistus, sillä eihän sillä rikoksella saatu muuta aikaan kuin tuhottua uhrin elämä.

 

[duaali]

Kai sä nyt itsekin ymmärrät että tuo tulkinta on aivan täysin absurdi ja johtaa aivan järjettömään käytäntöön? Vai onko tuo mielestäsi järkevä tapa arvioida teon tahallisuutta?

Ymmärrän päin vastoin, että se ei ole absurdi, ja että se on syntynyt järjettömien tilanteiden poissulkemiseksi. Se on toki ensi kuulemalla varsin vaikea ymmärtää. Taustalla on kuitenkin tilanteet, joissa tekijän tarkoitusta ei ole kyetty selvittämään niin hyvin, että järkevä epäilys saataisiin poistettua. Ilman tätä todennäköisyyskriteeriä sellaisissa tapauksissa pitäisi syyte tahallisesta rikoksesta hylätä.

Oikeastihan monessa tapauksessa on aika vaikea selvittää tekijän tarkoitus sellaisella tarkkuudella, että kaikki järkevät vaihtoehtoiset selitykset olisi saatu suljettua pois. Ajatellaan esimerkiksi tilannetta, jossa nuori hurjapää kuljettaa autoa yleisessä liikenteessä yli 200 km/h ja ajaa risteykseen hidastamatta. Risteys on vilkas, mutta risteävässä liikenteessä on aukkoja. Risteävän liikenteen tilannetta ei kuitenkaan voi hurjapään tulosuunnasta nähdä kuin niin lyhyellä matkalla, että siihen kerkeää reagoimaan vain, jos risteykseen tulee enintään 80 km/h nopeudella. (Nopeusrajoitus on 60 km/h.) Hurjapää törmää risteävällä tiellä ajaneeseen autoon, jonka kuljettaja ja kaikki kolme matkustajaa kuolevat. Hurjapää itse selviää hengissä. Onko kyseessä tahallinen henkirikos (tappo tai murha) vai tuottamuksellinen kuoleman aiheuttaminen (kuolemantuottamus tai törkeä kuolemantuottamus)? Tekijän tarkoitus on voinut hyvin olla tappaa joku ja myös tehdä itsemurha, mutta sitä ei voida selvittää varmaksi. Tekijän oma kertomus esitutkinnassa ja oikeudessa on, että hän vain halusi kokea vauhdin huumaa ja vaarallisen tilanteen aiheuttamaa hyvänolon tunnetta. Tekijän kertomus on järkevä eikä sen antamaa vaihtoehtoa voida sulkea pois, joten tarkoitustahallisuus ei täyty riittävällä varmuudella. Todennäköisyystahallisuuden nojalla tahallisen henkirikoksen lukeminen syyksi on helppoa: tekijä on varmasti tajunnut tilanteen olevan hengenvaarallinen ja hengenmenon joltakulta olevan hyvin todennäköinen. Ks. samankaltainen tapaus KKO 1992:92. (Aiemmin mainitussa hallituksen esityksessä on selostettu muitakin aiheeseen liittyviä ratkaisuja.)

Sitäpaitsi siellä laissa sanotaan että teko on tahallinen jos lopputulos on varsin todennäköinen TAI tekijä tarkoittaa aiheuttaa lopputuloksen. Minun nähdäkseni tässä tilanteessa ei ole edes mitään epäselvyyttä siitä etteikö tekijä olisi tarkoittanut aiheuttaa uhrin kuolemaa, eli tuota naurettavaa todennäköisyysarviointia ei edes tarvitsisi tehdä.

Olet aivan oikeassa siinä, että tuo todennäköisyystulkinta ei ole ainoa tahallisuuden määritelmä. Laissa niitä mainitaan neljä, jotka kaikki on käsittääkseni alun perin oikeuskäytännössä syntyneitä: "Tekijä on aiheuttanut tunnusmerkistön mukaisen seurauksen tahallaan, jos hän on tarkoittanut aiheuttaa seurauksen taikka pitänyt seurauksen aiheutumista varmana tai varsin todennäköisenä. Seuraus on aiheutettu tahallaan myös, jos tekijä on pitänyt sitä tarkoittamaansa seuraukseen varmasti liittyvänä." (rikoslain 3 luku 6 §) Näistä tuo "tarkoittanut aiheuttaa" on se selkein, ja silloin kun se täyttyy, ei mitään todennäköisyyksiä tarvitse miettiä.

Tässä puheena olevassa tapauksessa KKO 2013:82 on KKO:n ratkaisuselosteessa kuvatuissa olosuhteissa mielestäni ilmeistä, että tekijän tarkoitus oli pelotella uhria kuolemalla ja että hänellä ei selkeästi ollut mitään uhrin kuolemaa vastaan. Tappamistarkoitusta hänellä ei kuitenkaan selvästikään ollut: mikään ei noissa oloissa estänyt häntä uhria tappamasta, joten jos hän olisi tarkoittanut tappaa, uhri olisi nyt kuollut. Sen sijaan vaaran aiheuttamisen suhteen teko oli selvästi tahallinen, ja siksi siitä tuomitseminen oli oikein.

Lisäksi, jos nyt lähdetään siitä että ase olisi lauennut ja uhri olisi kuollut, niin tuomio olisi tullut kuolemantuottamuksesta. Näinhän on ilmeisesti oltava, koska kerran tappamista ei yritetty? Kuolemantuottamuksesta säädetään:
Joka huolimattomuudellaan aiheuttaa toisen kuoleman, on tuomittava kuolemantuottamuksesta
Tekijän menettely on huolimatonta, jos hän rikkoo olosuhteiden edellyttämää ja häneltä vaadittavaa huolellisuusvelvollisuutta, vaikka hän olisi kyennyt sitä noudattamaan (tuottamus).
Miten uhrin kuolema voidaan katsoa olevan huolimattomuudesta johtuvaa, jos tekijä laittaa tahallaan aseeseen luodin, tahallaan osoittaa aseella uhria ja tahallaan painaa liipaisinta? Eli minkälaista huolellisuusvelvollisuutta tuossa on rikottu?

Jos tilannetta arvioidaan siten, kuten edellä esitin, eli tekijän tarkoituksena oli pelotella uhria, huolellisuusvelvollisuus on huolehtia siitä, että vaikka uhrille tilanne näyttäisikin hengenvaaralliselta, se ei tosiasiassa sitä ole. Tuossa tilanteessa erilaisia tapoja tuottaa uskottavan näköinen tilanne ilman todellista hengenvaaraa varmaankin oli – itselleni tulee mieleen patruuna, josta ruuti on poistettu, mutta en ole itse aseasiantuntija joten se voi olla hölmö ehdotus.

Jos nyt otetaan kuvitteellinen esimerkki, jossa vaikkapa teatteriesityksessä käytetään oikeaa asetta rekvisiittana. Jos asetta käyttävä näyttelijä ei ennen näytöstä tarkista, että ase ei ole ladattu, ja tämä johtaa vastanäyttelijän kuolemaan, niin silloin kyseessä lienee kuolemantuottamus. Näyttelijä on rikkonut velvollisuuttaan tarkistaa käytetyn rekvisiitan turvallisuus, eli toiminut huolimattomasti. Nyt siis oikeuden kanta on, että itse aseen lataaminen on samanlaista "huolimattomuutta" kuin tuollaisen tarkistamisen unohtaminen?

Ei se toki samanlaista ole. Tuossa teatteriesitystapauksessa varmaankin annettaisiin vähäisempi rangaistus, ja saattaisi tapaus mennä perusmuotoisenakin kuolemantuottamuksena. Tuossa venäläisen ruletin tapauksessa teko melko varmasti arvioitaisiin törkeäksi.

Mutta kumpaa, minä pessimistinä veikkaan että ehdonalasta... eli ei mitään...

Käsittääkseni kyse oli ehdottomasta. Vankeus on aina lähtökohtaisesti ehdotonta, ehdollisuudesta pitää määrätä erikseen (joskin se on joissakin oloissa aika rutiininomaista). Katselin muita KKO:n ratkaisuselosteita, ja niissä kyllä ehdollisuus mainitaan silloinkin, kun se ei ole korkeimman oikeuden ratkaistavana olevan kysymyksen kannalta oleellista.

 

[Ray Lewis]

Elämme kukkahattuilun, sosialismin ja viherpiiperryksen keskellä niin pahasti, että moni aidosti uskoo ko. arvojen olevan erittäin suosittuja tavallisten suomalaisten keskuudessa. Sarasvuon ohjelmassa oli juuri juttua kuolemantuomiosta ja Päivi Räsänen oli siellä jeesustelemassa ja hän kuvasti tätä illuusiota puheillaan. "MEHÄN kritisoimme ja kauhistelemme maita, joissa kuolematuomiot ovat käytössä". Aijaa; ollaanko me suomalaiset oikeasti tuota mieltä selkeästi ja pääsääntöisesti yksissä tuumin? Onko meistä valtaosa kukkahattuja, sosialisteja ja viherpiiperöitä? Vai onko vain niin, että sellaiset hallitsevat meitä ja ohjaavat monia tärkeitä osia yhteiskunnasta? Oli miten oli, niin Päivin kaltaiset paskat ovat eläviä esimerkkejä siitä, miten oikeasti luullaan valtaosan ajattelevan samanlailla, kuin itsekin ajattelee.

Itse en toki kannata kuolematuomiota, mutta todella pitkiä tuomioita ja oikeita elinkautisia oikeille rikollisille.

 

[duaali]

Minun mielestäni ongelma on nimenomaan 95-prosenttisesti oikeuslaitoksessa. Suomen rikoslaki mahdollistaa minun mittapuullani ankaratkin tuomiot, mutta ankaramman pään rangaistuksia ei ikinä sovelleta, koska ne eivät ole yleisen käytännön mukaisia, ja tämän oikeuskäytännön on luonut oikeuslaitos, ei lainsäätäjä. Sitä en tiedä, onko lainsäätöelin muualla kuin laissa antanut oikeuslaitokselle ohjeistusta lain soveltamiseksi niin lievästi kuin nykyään - otan tietoa mielelläni vastaan, jos näin on. Tuskin lainsäätäjä kuitenkaan laittaisi lakiin rangaistuksia, joita ei ole tarkoitettu käytettäväksi missään tapauksessa? Jos ongelmaa aletaan nyt korjaamaan lainsäädännöllä, niin se johtaa vähimmäisrangaistusten nostoon ja sitä kautta helposti myös ensikertalaisten ja satunnaisesti harhateille eksyneiden nuorien tuomioiden nostamiseen, jotka päinvastoin tarvitsisivat lievää ojennusta ja ohjausta eivätkä linnareissua.

Rangaistuskäytäntö on tosiaan syntynyt oikeuslaitoksessa, mutta sen muuttaminen oikeuslaitoksen sisällä on aika vaikeaa. Rangaistusten kun pitäisi olla keskenään vertailukelpoisia, joten mennyt rangaistuskäytäntö ohjaa tulevaa. KKO voisi tätä halutessaan muuttaa ottamalla käsiteltäväkseen rangaistuksen mittaamiseen keskittyviä ennakkotapauksia ja antamalla uusia oikeusohjeita, jotka ohjaavat asteikon tarkempaan käyttämiseen. Hovioikeudet voisivat myös linjata rangaistuksia, mutta ne joutuisivat olemaan varovaisempia, jotta rangaistukset eivät liikaa poikkeaisi eri puolilla Suomea. Käräjäoikeus ei voi oikein sooloilla, koska hovioikeus.

Joissakin rutiininomaisissa rikostyypeissä on oikeuslaitoksen sisällä laadittu rangaistustaulukoita, jotka ohjaavat rangaistuskäytäntöä. Silloin, kun lautamiehet vielä istuivat rutiininomaisesti rattijuopumusjuttuja, oli kokemukseni mukaan tärkeä työkalu puheenjohtajan paperinipuissa oleva taulukko, jossa oli kullekin promilleluvulle annettu tyyppirangaistus. Harkittavaksi jäi lähinnä, poikkesiko kulloinenkin tapaus tyyppitapauksesta. Vastaavanlaisia taulukoitahan voitaisiin hyvin luoda myös muihin rikoslajeihin. Yhdysvaltain liittovaltion rikosoikeudenkäynneissä on käytössä [Sentencing] Guidelines Manual, joka on tällainen hyvin paksu taulukkokirja, jossa kuvataan tyyppirangaistukset kaikille lain tuntemille rikoksille. Alun perin se oli jopa pakollinen, mutta nykyään se on lähtökohta, josta tuomari saa perustellen poiketa. Myös Englannissa ja Walesissa on lähes pakollinen Sentencing Guidelines. Suomeenkin on vastaavanlainen taulukkokirja laadittu henkilövahinkojen vahingonkorvauksista, ja se on nykyään perustyökalu, kun asianomistajat vaativat korvauksia, vastaajat korvausvaatimuksia kommentoivat ja oikeuden jäsenet korvauksia tuomitsevat.

Tuollaisen rangaistustaulukkokirjan laatiminen on lähinnä eduskunnan tahdosta kiinni. Se voisi halutessaan perustaa neuvottelukunnan laatimaan sen ja ylläpitämään sitä. Se voisi myös antaa neuvottelukunnalle ohjeita, esimerkiksi että rangaistusten tulisi sijoittua kunkin rikosnimikkeen sisällä normaalijakaumalle, jonka odotusarvo on rangaistusasteikon puolivälissä.

 

[Mattih3]

Ymmärrän päin vastoin, että se ei ole absurdi, ja että se on syntynyt järjettömien tilanteiden poissulkemiseksi. Se on toki ensi kuulemalla varsin vaikea ymmärtää. Taustalla on kuitenkin tilanteet, joissa tekijän tarkoitusta ei ole kyetty selvittämään niin hyvin, että järkevä epäilys saataisiin poistettua. Ilman tätä todennäköisyyskriteeriä sellaisissa tapauksissa pitäisi syyte tahallisesta rikoksesta hylätä.

Oikeastihan monessa tapauksessa on aika vaikea selvittää tekijän tarkoitus sellaisella tarkkuudella, että kaikki järkevät vaihtoehtoiset selitykset olisi saatu suljettua pois. Ajatellaan esimerkiksi tilannetta, jossa nuori hurjapää kuljettaa autoa yleisessä liikenteessä yli 200 km/h ja ajaa risteykseen hidastamatta. Risteys on vilkas, mutta risteävässä liikenteessä on aukkoja. Risteävän liikenteen tilannetta ei kuitenkaan voi hurjapään tulosuunnasta nähdä kuin niin lyhyellä matkalla, että siihen kerkeää reagoimaan vain, jos risteykseen tulee enintään 80 km/h nopeudella. (Nopeusrajoitus on 60 km/h.) Hurjapää törmää risteävällä tiellä ajaneeseen autoon, jonka kuljettaja ja kaikki kolme matkustajaa kuolevat. Hurjapää itse selviää hengissä. Onko kyseessä tahallinen henkirikos (tappo tai murha) vai tuottamuksellinen kuoleman aiheuttaminen (kuolemantuottamus tai törkeä kuolemantuottamus)? Tekijän tarkoitus on voinut hyvin olla tappaa joku ja myös tehdä itsemurha, mutta sitä ei voida selvittää varmaksi. Tekijän oma kertomus esitutkinnassa ja oikeudessa on, että hän vain halusi kokea vauhdin huumaa ja vaarallisen tilanteen aiheuttamaa hyvänolon tunnetta. Tekijän kertomus on järkevä eikä sen antamaa vaihtoehtoa voida sulkea pois, joten tarkoitustahallisuus ei täyty riittävällä varmuudella. Todennäköisyystahallisuuden nojalla tahallisen henkirikoksen lukeminen syyksi on helppoa: tekijä on varmasti tajunnut tilanteen olevan hengenvaarallinen ja hengenmenon joltakulta olevan hyvin todennäköinen. Ks. samankaltainen tapaus KKO 1992:92. (Aiemmin mainitussa hallituksen esityksessä on selostettu muitakin aiheeseen liittyviä ratkaisuja.)

Niin siis se absurdi kohta on se, missä varsin todennäköisen on päätetty tarkoittavan yli 1/2:n todennäköisyyttä. Jos tuota lakia tulkittaisiin niinkuin laissa lukee, eli että varsin todennäköisenä pidettävä lopputulos riitäisi tahallisuuteen, niin tuollaista ongelmaa ei olisi. Se, mikä on "varsin todennäköistä" olisi sitten aina oikeuden ihan maalaisjärkeä käyttäen päätettävissä. Mutta nyt kun oikeus (huom, ei lainsäätäjä) on tehnyt tuollaisen normaalin kielenkäytön ja logiikan kanssa täysin ristiriitaisen linjauksen, niin se johtaa näihin järjettömiin tuomioihin, kuten tämä revolveri-case. Vastaavalla logiikallahan tuossa antamassasi liikenne-esimerkissä pitäisi tehdä tilastollinen analyysi vastaavista onnettomuuksista, ja jos ei voitaisi osoittaa, että yli 50% vastaavista onnettomuuksista johtaa kuolemaan, niin teko pitäisi tuomita tuottamuksena.

On siis aivan älytöntä asettaa tuollainen kiinteä raja, varsinkin jos se asetetaan niin korkealle että hyvin moni teko joka on varsin todennäköinen siinä mielessä, mitä lainsäätäjä on aivan kiistatta tarkoittanut, ei ole varsin todennäköinen tulkintalinjan mukaan. Käytännössä siis tekemällä tuollaisen linjauksen korkein oikeus on oleellisesti muuttanut itse lakia, koska se tulkitsee sitä tavalla jota ei ilmiselvästi ole tarkoitettu lakia säädettäessä.

 

[duaali]

Lainsäätäjä on selkeästi sanonut tarkoittavansa sanoilla "varsin todennäköinen" samaa, mitä KKO. Kun tuo laki säädettiin, KKO:n linjaus yli puolesta oli jo täysin vakiintunut. Tämän tarkemmin en rupea toistamaan, mitä olen jo yllä sanonut.

 

[Sft]

Jos haluan tappaa jonkun teen sen pelaamalla venäläistä rulettia (ase siis uhria päin tietenkin) joten se on kuolemantuottamus?

 

[Mattih3]

Lainsäätäjä on selkeästi sanonut tarkoittavansa sanoilla "varsin todennäköinen" samaa, mitä KKO. Kun tuo laki säädettiin, KKO:n linjaus yli puolesta oli jo täysin vakiintunut. Tämän tarkemmin en rupea toistamaan, mitä olen jo yllä sanonut.

Joka tapauksessa, tuollaista analyysiähän ei yleensä tehdä. Esim tuossa linkittämässäsi liikenne-esimerkissä vain todetaan, että kuolema oli varsin todennäköinen seuraus. Tämä ei ole loogista. Jos varsin todennäköisen vaatimuksena on tuo 1/2, niin miksi siihen liittyvää analyysiä ei aina esitetä?

- - - Updated - - -

Lisäksi tämä, että lakitekstissä esiintyviä lauseita ja sanoja tulkitaan sellaisella tavalla joka ei ole mitenkään ymmärrettävissä sillä perusteella, mitä ne samat sanat ja lauseet todellisuudessa tarkoittavat suomen kielessä, on tietysti erittäin vakava ongelma kansalaisten oikeusturvan ja koko oikeusvaltioperiaatteen kannalta. Miten kansalaisten voidaan olettaa voivan noudattaa lakia, jos he eivät voi ymmärtää mitä lakiteksti tarkoittaa.

Termi "varsin todennäköinen" ei mitenkään voi tarkoittaa "todennäköisempi kuin 1/2" todellisessa elämässä käytetyssä suomen kielessä. On erittäin suuri ongelma että tuollaista termiä käytetään noin tarkkaan säädetyssä ja normaalille kielenkäytölle täysin vieraassa merkityksessä.

 

[duaali]

Tuo on aika hyvä kysymys Vastaan, että oikeudet harvoin perustelevat tuomionsa niin tarkasti kuin lukija voisi toivoa.

Asiaan liittyy myös edellä viittaamani hallituksen esityksen toteamus: "Todennäköisyyden käsitteellä ei tässä tarkoiteta tilastomatemaattisia laskelmia, vaan arkista, tekohetkellä tekijän näkökulmasta laadittavaa arviota siitä, kuinka uskottavana tekijä pitää tunnusmerkistön täyttymistä. Tämä on ilmaistu laissa edellyttämällä, että tunnusmerkistön toteutuminen on ollut tekijän käsityksen mukaan varsin todennäköistä. Ilmaisulla on tarkoitus kytkeä tahallisuusvastuu alkavaksi pisteestä, jossa tekijä pitää seurauksen syntymistä todennäköisempänä kuin sen syntymättä jäämistä. – – Arvio tehdään tekijän näkökulmasta ja tekohetken tilanteessa." (HE 44/2002 vp)

Matematiikkanörtti sisälläni tulkitsee tämän siten, että tarkoitetaan Bayseiläistä todennäköisyyttä eikä frekventististä. Lisäksi varmasti tarkoitetaan, ettei sen paremmin tekijältä kuin oikeudelta edellytetä todennäköisyyslaskelmien tekemistä, vaan kyse on enemmän mielikuvista. Tässä tapauksessa todennäköisyyslaskelma on helppo tehdä ja tekijäkin varmasti on todennäköisyydestä tietoinen, tuskin ihan lukutasolla mutta kuitenkin tietäen, että se jää reilusti alle puolen.

- - - Updated - - -

Olen samaa mieltä siitä, että lakitekniset termit, joiden merkitys poikkeaa yleiskielen merkityksestä, on ongelma. Toisaalta tässä tapauksessa ongelma ei ole järin iso, koska yleiskielen merkitys tarkoittaisi vieläkin matalampaa tahallisuuden kynnystä kuin lakitekninen (minusta varsin todennäköinen on luonnollista tulkita pienemmäksi kuin 50 %, mutta en halua antaa sille tarkkaa raja-arvoa) – ja siten jos toimii yleiskielisen tulkinnan mukaan, ei vahingossa syyllisty tahalliseen rikokseen.

 

[Mattih3]

Tuo on aika hyvä kysymys Vastaan, että oikeudet harvoin perustelevat tuomionsa niin tarkasti kuin lukija voisi toivoa.

Asiaan liittyy myös edellä viittaamani hallituksen esityksen toteamus: "Todennäköisyyden käsitteellä ei tässä tarkoiteta tilastomatemaattisia laskelmia, vaan arkista, tekohetkellä tekijän näkökulmasta laadittavaa arviota siitä, kuinka uskottavana tekijä pitää tunnusmerkistön täyttymistä. Tämä on ilmaistu laissa edellyttämällä, että tunnusmerkistön toteutuminen on ollut tekijän käsityksen mukaan varsin todennäköistä. Ilmaisulla on tarkoitus kytkeä tahallisuusvastuu alkavaksi pisteestä, jossa tekijä pitää seurauksen syntymistä todennäköisempänä kuin sen syntymättä jäämistä. – – Arvio tehdään tekijän näkökulmasta ja tekohetken tilanteessa." (HE 44/2002 vp)

Matematiikkanörtti sisälläni tulkitsee tämän siten, että tarkoitetaan Bayseiläistä todennäköisyyttä eikä frekventisististä. Lisäksi varmasti tarkoitetaan, ettei sen paremmin tekijältä kuin oikeudelta edellytetä todennäköisyyslaskelmien tekemistä, vaan kyse on enemmän mielikuvista. Tässä tapauksessa todennäköisyyslaskelma on helppo tehdä ja tekijäkin varmasti on todennäköisyydestä tietoinen, tuskin ihan lukutasolla mutta kuitenkin tietäen, että se jää reilusti alle puolen.

Ja tuo tulkinta olisikin muuten ihan järkevä, jos siitä jätettäisi pois tuo vaatimus yli 1/2:n todennäköisyydestä. Todettaisiin vain, että jos tekijän näkökulmasta on olosuhteet huomioiden melko todennäköistä että lopputulos tapahtuu. Tämä pitäisi mielestäni ymmärtää niin, että kyseinen lopputulos ei vaikuta erittäin epätodennäköiseltä, ts. että tekijän näkökulmasta ei tunnu uskomattomalta, mahdottomalta tai äärimmäisen epätodennäköiseltä että kyseinen lopputulos tapahtuisi. Tämä on myös mielestäni normaalissa kielessä tahallisuuden kriteeri, ei yli 50%:n todennäköisyys. Jos johonkin tekoon ryhtyy tietäen, että on hyvinkin mahdollista että se päättyy tiettyyn lopputulokseen, niin silloin tuo lopputulos on aiheutettu tahallaan.

En ymmärrä miksi haluttaisiin säätää toisin. Tuolle täysin mielivaltaisesti asetetulle numeeriselle rajalle ei ole mitään perustetta. Ja olen varma että esim liikenteessä tahallaan aiheutetussa kolarissa mitään tuollaista pohdintaa ei todellisuudessa suoriteta. Oikeus ei siis itsekään todellisuudessa analysoi, oliko kuolema "tekijän näkökulmasta" yli vai alle 50%:n todennäköinen. Mutta nyt kun tuo tapahtuman satunnainen luonne oli jollain tavalla korostetusti esillä tekotavasta johtuen, niin oikeus kampitti itsensä tuohon idioottimaiseen kriteeriin.


Edit: Korostan nyt vielä sitä, että todellisuudessa kaikkien tekojen seuraukset ovat tekijän näkökulmasta satunnaisia. Aina kun pyrimme tekemään jotain, niin meillä on todellisuudessa jokin käsitys siitä miten todennäköistä kyseinen lopputulos on. Jos esim ajatellaan shakkipeliä, jossa suomalainen keskitason pelaaja pelaa maailman huippuihin kuuluvaa mestaria vastaan. On selvää että suomalaisen todennäköisyys voittaa tuo peli on selvästi alle 50%. Tuo todennäköisyys on myös melko suurella tarkkuudella selvitettävissä pelaajien aikaisempien esitysten perusteella. Silti sanomme ilman muuta että suomalainen yrittää voittaa ottelun, eli jos hän sen onnistuu voittamaan, niin hän voitti sen tahallaan, ei "tuottamuksellisesti". Tuollainen raja on siis arkikielelle täysin vieras. Ainoastaan tilanteessa, jossa lopputulos tuntuisi valtavan epätodennäköiseltä, olisi kyseenalaista että voidaanko puhua tahallisesta teosta. Sanotaan vaikka että yrittäisin silmät kiinni heittää koripallon koriin 20 metrin päästä. Jos se sattuisi menemään, niin ei ehkä olisi enää kovin mielekästä sanoa, että heitin sen tahallani koriin. Heitin sen jonnekin koria päin ja se sattui menemään sisään, eli siinä mielessä tapahtuma oli enemmänkin vahinko. Vastaavanlaista logiikkaa tulisi käyttää myös rikoksen tahallisuutta arvioitaessa, ja nimenomaan tilannekohtaista tekijän asemaan eläytymistä. Jos lataan revolverin, osoitan sillä toista ihmistä ja painan liipaisinta, niin jos ase laukeaa, olen ilman muuta tahallani ampunut. Kukaan suomen kieltä äidinkielenään puhuva ihminen ei sanoisi että teko ei ollut tahallinen.

 

[duaali]

Jos haluan tappaa jonkun teen sen pelaamalla venäläistä rulettia (ase siis uhria päin tietenkin) joten se on kuolemantuottamus?

Tää menee jo toistoksi Jos tarkoituksesi on tappaa, varmaankin pelaat kunnes voitat. Tällöin laukausyritysten määrä luultavasti nousee yli tuon matemaattisen puolikkaan todennäköisyyden. Usein myös olosuhteista voidaan päätellä tarkoitustahallisuus. En suosittele tulkitsemaan ennakkotapauksia kovin mekaanisesti.

 

[Mattih3]

Vielä ylläolevaan liittyen, ymmärtääkseni esim tilanteissa joissa ihmistä on lyöty puukolla tai ammuttu aseella, niin että uhri on kuitenkin vakavista vammoistaan huolimatta selvinnyt, ei tyypillisesti esim tiedustella uhria hoitaneelta lääkäriltä että kuoleeko vastaavia vammoja saaneista potilaista yli vai alle 50%, kun tuomitaan tapon yrityksestä vs törkeä pahoinpitely. Tai vastaavasti jos uhri kuoli, niin harvoin tuomitaan vain kuolemantuottamuksesta sillä perusteella että 51% samanlaisia vammoja saaneista jää eloon, ja uhri sattui nyt vain kuulumaan epäonniseen 49%:iin. Näissä tapauksissa nimenomaan arvioidaan vain, että jos lyö puukon mahasta läpi niin on "varsin todennäköistä" että siihen kuolee, riippumatta siitä onko tuo todennäköisyys todellisuudessa yli vai alle 50%. Ja tämä johtuu juurikin siitä, että tapahtumaan liittyvä satunnaisuus ei ole samalla tavalla korostetun mekaanisesti havaittavissa kuin revolverin pesää pyöräytettäessä. Mutta todellisuudessa kumpikin tapahtuma on aivan yhtä satunnainen ja aivan yhtä tahallinen.

 

[Mattih3]

Mites jos rakentaisin kolme vierekkäistä kaasukammiota, laittaisin jokaiseen niistä ihmisen, ja ohjelmoisin ne toimimaan siten että kun painan nappia niin satunnaisesti yksi niistä kaasuttaa asukkaansa hengiltä. Tuolloinhan olen kutakin uhria kohti aiheuttanut alle 50%:n riskin kuolemasta, sekä myöskin kunkin uhrin kohdalla on selvää ettei "tarkoitukseni" ole ollut tappaa tätä kyseistä uhria, sillä olisin voinut tietysti kaasuttaa uudelleen jos tämä kyseinen jäi eloon. Kokonaisuutena tarkastelleen olen tietysti ollut varma, että joku kuolee, mutta kuhunkin yksittäiseen uhriin liittyen teko ei ole ollut näiden kriteerien mukaan tahallinen. Olenko siis syyllistynyt yhden uhrin osalta kuolemantuottamukseen ja kahden muun osalta vaaran aiheuttamiseen?

 

[Cbb_Jarno]

Tää menee jo toistoksi Jos tarkoituksesi on tappaa, varmaankin pelaat kunnes voitat. Tällöin laukausyritysten määrä luultavasti nousee yli tuon matemaattisen puolikkaan todennäköisyyden. Usein myös olosuhteista voidaan päätellä tarkoitustahallisuus. En suosittele tulkitsemaan ennakkotapauksia kovin mekaanisesti.

Paitsi että toi paska päätös jättää porsaanreikiä.

Skenaario: Olen yksityisasunnossa henkilön x kanssa. Pelaamme venäläistä rulettia, henkilö x kuolee. Miten voidaan todistaa että olen tehnyt useamman kuin yhden laukaisuyrityksen? Tai edes että aseessa on ollut useampi kuin yksi patruuna jos poistan ne ennen poliisin saapumista? Ennakkotapauksen mukaan mennään tässä joten tuomio sama?