Olen nyt kerennyt lukemaan tuon tuomiopumaskan läpi, ja aika sekavilla ajatuksilla olen. Tässä viestissä käsittelen käräjäoikeuden ratkaisua, palaan hovioikeuden ratkaisuun myöhemmin.
Käräjäoikeuden tuomio on hyvin yksityiskohtainen ja pitkä. Syytekohtaa 1 (murha) perusteluissa käsitellään KO:n tuomion sivuilla 43–70, joista sivut 43–63 kuluvat henkilötodistelun kertaamiseen.
Käräjäoikeudelle Hasselqvist tunnusti tapon ja Lilo hautarauhan rikkomisen. Käräjäoikeudelle siis se varsinainen kysymys oli, onko teko tehty vakaasti harkiten taikka erityisen raa'alla tai julmalla tavalla sekä onko teko kokonaisuutena arvioiden törkeä (suhteessa muihin tappoihin), sekä lisäksi Lilon osalta hänen osuutensa tekoon.
Käräjäoikeus piti Hasselqvistin kertomusta oikeudessa pääosin luotettavana. Heikosti luotettavana oikeus piti sitä siltä osin, kun hän oli muokannut kertomustaan vastaamaan Lilon esitutkintakertomusta. Lilon kertomusten uskottavutta KO piti heikkona. "Myös Hasselqvistin salakielellä Lilolle kirjoittama viesti – – tukee käräjäoikeuden käsitystä siitä, että asioista ja Lilon osuudesta on vastaajien kesken sovittu." (KO:n tuomion sivu 64). Todistajien kertomuksia KO piti pääosin luotettavina.
KO:n perustelut otsikon "Murha/tappo" alla etenevät suunnilleen seuraavasti (en toista todistelua, johon KO viittaa, kerron vain osapäätelmät, josta kokonaisuus muodostuu; suorat lainaukset ovat perusteluista, ei todisteista):
- On osoitettu, että Hasselqvist on tahallaan tappanut Lepomäen.
- On osoitettu, että Lepomäkeä on uhattu, koska hän oli kieltäytynyt huumausaineiden salakuljetuksesta Suomeen.
- Hasselqvist on itse kertonut, että Ilmoituksen johdosta hän on keskustellut Lepomäen kanssa ja "pelottelutarkoituksessa teroittanut veistä ja teipannut Lepomäen suun tarkoituksena estää huudon kuuluminen naapuriin. Hasselqvist on kertonut tässä vaiheessa tienneensä, mitä hän aikoo tehdä Lepomäelle." (s. 65)
- On osoitettu, että mitään yllättävää seikkaa ei ole noussut esiin Lepomäen palattua asunnolle. "Vaikka lopullinen tekohetken harkinta on voinut tapahtua Hasselqvistin kertomalla tavalla tapahtumayönä, Hasselqvistin ja Lepomäen välinen keskustelu ei osoita, että tekoon olisi ollut syynä yllättävä tai odottamaton kiihtymistila." (s. 66)
- On osoitettu, että Lepomäki on ollut tekoyötä edeltävänä päivänä pelokas, ja hän on hakenut apua. Lepomäen "on täytynyt kokea tilanne hyvin hämmentäväksi ja ongelmalliseksi joka suhteessa." (s. 66)
- On osoitettu, että Lepomäki ei olisi palannut asunnolle ilman suostuttelua.
- On osoitettu, että Hasselqvist on joutunut suostuttelemaan Lepomäkeä.
- "Hasselqvist on toiminut johdonmukaisesti etukäteen suunnittelemansa vaihtoehdon mukaisesti." (s. 67) Tätä päätelmää tukee tekotapa ja Hasselqvistin teon jälkeinen käyttäytyminen.
- "Hasselqvistin tekotapa – – osoittaa selvää päättäväisyyttä ja surmaamispyrkimystä." (p. 67)
- Näin ollen teko on ollut vakaasti harkittu.
- Veitsen teroitus teatraalisesti, suun teippaus ja kuljetus kylpyhuoneeseen sekä se, ettei Lepomäki ole toiminut tilanteessa provosoivasti tai moitittavasti sekä se, että hän on ollut tilanteessa puolustuskyvytön, tekevät teosta erityisen raa'alla tai julmalla tavalla tehdyn.
- Teko on myös kokonaisuutena arvioiden törkeä mm. uhrin avuttoman tilan vuoksi.
Päättely on näin esitettynä mielestäni uskottava, joskin siinä (ja monessa sellaisessa yksityiskohdassa, jota en yllä ole nostanut esille) on monia kohtia, joiden nojalla perusteluja voi kritisoida. Alkuperäisessä muodossaan perustelut ovat sekavat, eikä niiden punaisesta langasta saanut muuten selvää kuin listaamalla olennaiset kohdat, kuten yllä tein. Pro ja contra -perustelumenetelmä (luetellaan syyllisyyttä tukevat ja sitä vastaan puhuvat seikat ja punnitaan niiden merkitystä) olisi tehnyt perusteluista paljon vakuuttavammat. Nyt tuosta herää kysymys, onko varmasti vaihtoehtoiset tulkinnat tulleet suljettua pois (tuomitsemiskynnys on korkea: ei jää järkevää epäilyä syyllisyydestä) – ja tähän on HO:n enemmistö varmasti pureutunut omassa käsittelyssään.
Lilon osuudesta asiaan KO päättelee seuraavasti:
- On osoitettu, että Lepomäen kutsuminen Espanjaan oli Lilon ajatus, ja tarkoitus oli tehdä hänellä rahaa.
- "Lilon on jo [ennen tekoyötä] täytynyt havaita tilanteen kehittyminen ja sen vakavuus ja – – hän on ollut tilanteessa mukana." (s. 69)
- On osoitettu, että Lilo on aktiivisesti osallistunut huumausaineiden salakuljetuksen valmisteluun.
- On osoitettu, että Lilo on tiennyt Lepomäen tekemästä rikosilmoituksesta häntä ja Hasselqvistiä vastaan.
- On osoitettu, että Lepomäki on ollut läheisempi Lilon kuin Hasselqvistin kanssa. Hasselqvistin mukaan oli Lilolla ja Lepomäellä oli ollut lomaromanssi. On siis uskottavaa, että Lilo on suostutellut Lepomäkeä aktiivisesti tulemaan asunnolle.
- "Lilon on täytynyt havaita ja tulla tietoiseksi Hasselqvistin tunnetilasta. – – Myös asunnon koko huomioon ottaen Lilon on täytynyt havaita ja kuulla tapahtumat." (s. 69)
- Käräjäoikeus uskoo Hasselqvistin esitutkintakertomusta paremmin kuin Lilon kertomusta siitä, miten Lilo on osallistunut tapahtumiin.
- Lilo on jälkikäteen kertonut todistajalle surmaamisesta käyttäen me-muotoa.
- "Lilo ei ole osoittanut katumusta Lepomäkeen kohdistuneen teon johdosta." (s. 70)
- "Lilon osuutta tapahtumiin voidaan pitää olennaisena ja kokonaisuuden kannalta merkityksellisenä." (s. 70)
- Näin ollen Lilo on syyllistynyt murhaan.
Samat kommentit koskevat tätä kuin edellistäkin.
KO:n käsittelyssä asianomistaja syytti Hasselqvistia ja Liloa myös ihmiskaupasta. Se syyte hylättiin. Lisäksi käsittelyssä oli tukku huumerikoksia, joissa oli eri vastaajia (mutta kaikki liittyivät jollakin tavalla toisiinsa ja Hasselqvistiin tai Liloon).
Mitä mieltä olen itse asiasta? Paha mennä sanomaan, kun en ole todistelua nähnyt ja kuullut, mutta tämän perusteella, jos olisin ollut lautamiehenä tuossa asiassa, olisin varmaankin yhtynyt ratkaisuun. Perustelujahan lautamiehet eivät kirjoita – toki perustelujen olennainen päättely rakennetaan päätösneuvottelussa päätöskokoonpanon kesken yhdessä keskustellen.
