Ah, mielenkiintoinen keskustelu...
Hippa sanoi:
Tässä taas jokaisessa älykkyyskeskustelussa esittämäni kysymys:
Mitä on älykkyys?
Vielä yksi määritelmä:
The Meaning and Measurement of Intelligence
1. Intelligence is a very general mental capability that, among other things, involves the ability to reason, plan, solve problems, think abstractly, comprehend complex ideas, learn quickly and learn from experience. It is not merely book learning, a narrow academic skill, or test-taking smarts. Rather, it reflects a broader and deeper capability for comprehending our surroundings -- "catching on," "making sense" of things, or "figuring out" what to do.
2. Intelligence, so defined, can be measured, and intelligence tests measure it well. They are among the most accurate (in technical terms, reliable and valid) of all psychological tests and assessments. They do not measure creativity, character, personality, or other important differences among individuals, nor are they intended to.
[...]
6. The brain processes underlying intelligence are still little understood. Current research looks, for example, at speed of neural transmission, glucose (energy) uptake, and electrical activity of the brain.
Practical Importance
1. IQ is strongly related, probably more so than any other single measurable human trait, to many important educational, occupational, economic, and social outcomes. -- Whatever IQ tests measure, it is of great practical and social importance.
http://www.lrainc.com/swtaboo/taboos/wsj_main.html
(Suosittelen tutustumaan linkkiin, jos aihe kiinnostaa. 52 alan kansainvälisesti tunnettua tiedemiestä (mm. Lynn) linjasi 1994 älykkyystutkimuksen valtavirran käsitykset älykkyydestä, se synnystä, käytännön sovellutuksista ja ryhmien välisistä eroista.)
Älykkyyttä (so. tässä "yleisälykkyys"/g-tekijä) tosiaan ei osata määritellä täydellisesti. Mutta - kuten lainaamassani pätkässäkin sanotaan - me kuitenkin tiedämme miten sitä mitataan (yleensä ÄO:lla) ja miten sitä voidaan soveltaa. Jossain verrattiin asiaa oivasti painovoimaan: ihmiset käyttivät vaakoja menestyksellisesti kauan ennen kuin heillä oli käsitystä mittaamastaan asiasta.
Voidaan myös katsoa olevan eri älykkyyden lajeja - aina naistenlehdistä alkunsa saaneeseen "tunneälyyn" asti, ja näitä eri osia voidaan myös analysoida, mutta suurin osa psykometriikan asiantuntijoista on sitä mieltä (Snyderman ja Rothman 1988), että voidaan puhua "yleisälykkyydestä". Se kertoo
jotain aivojen suorituskyvystä, ja tuo "jotain" korreloi erilaisten asioiden kanssa. Se on kuitenkin vain yksi ihmisen ominaisuuksista.
Arvid sanoi:
Tutkimus on saanut melkoisen tyrmäyskritiikin pääasiassa sen takia, että nuo materiaalit on koottu eri tutkimuksista, joissa on käytetty erilaisia mittaustapoja. -- Lisäksi samalla tutkijalla on intohimo todistaa näillä tilastoillaan miksi mikäkin valtio voittaa sotia ja menestyy taloudessa.
Testit on kalibroitu niin, että Yhdysvaltain (valkoisen) väestön keskiarvo on 100 ja keskihajonta sekä tehtävien luonne ovat tiedossa. Erilaiset mittaustavat eivät siis ole varsinainen ongelma, jos oletetaan että ns. g-tekijä on olemassa, sillä tulokset pystytään kyllä normittamaan ja niitä voidaan vertailla. Pikemminkin ongelmana on se, että Lynn ei pysty materiaalinsa laajuudesta johtuen tarkastamaan jokaisen tutkimuksen suoritustapaa ja validiutta, joka olisi tärkeää päätettäessä millä kriteereillä tutkimuksia otetaan mukaan vertailuun. Toisaalta taas Lynn ei pääse käsiksi eri laitosten tekemiin kansallisiin mittauksiin, jotka todennäköisesti olisivat kaikkein luotettavimpia.
Mitä Lynnin "intohimoihin" tulee, hän ei suinkaan tehtaile huvikseen olettamuksia, vaan tekee yhteistyötä arvostettujen tutkijoiden, mm. kansantaloustieteilijöiden kanssa. Vanhanen todellakin osoitti, että kansan keskimääräinen ÄO selittää
parhaiten kansojen erot henkeä kohti lasketussa ja reaalisessa bruttokansantuotteessa (Vanhanen 2000).
Omskakas sanoi:
Testiälykkyys ei ole mikään muuttumaton ihmisen ominaisuus. Esimerkiksi harjoittelemalla älykkyystestejä voi omaa testitulostaan parantaa. Se, korreloiko testiälykkyys esimerkiksi elämässä menestymisen kanssa, on myöskin kyseenalaista.
On totta, että testien suoritustapaa harjoittelemalla voi parantaa tulostaan jonkin verran, mutta testien tulosten on havaittu pysyvän keskimäärin melko vakiona aina vanhuuteen asti:
ikä ÄO
16 103
25 114
40 103
60 93
(Jensen 1972)
"Elämässä menestymistä" on vaikea määritellä, mutta ÄO ennustaa hyvin yksilön koulutettavuutta ja menestymistä ammatissa. Tämä korostuu etenkin vaativassa ympäristössä, eli mitä haastavampi koulutus/työ on älyllisesti, sitä paremmin ÄO ennustaa siinä menestymistä. Itse asiassa ÄO ennustaa selvästi
parhaiten menestymisen keskivaativissa tai vaativissa ammateissa verrattuna muihin arviointikeinoihin (mm. CV, lausunnot, koulutus) (Ahmavaara 2001).
anticatabolic sanoi:
Kaikki älykkyystestit edustavat enemmän oppimisen tuloksia kuin sitä, miten ihmiset oppivat uusia asioita. --
Tämän takia ihmisen täytyy tänäpäivänä saada n 10% parempi tulos kuin 20-vuotta sitten saavuttaakseen keskimääräisen älykkyyden tason. Pahimmillaan ollaan metsässä jos ajatellaan tämän olevan jostain poikkeuksellisesta geneettisestä toiminnasta johtuvaksi tai lahjakkuudesta johtuvaksi, ja esimerkiksi kulttuurilla ja oppimisympäristöllä ei ole mitään tekemistä asian kanssa. --
Älykkyys on uusimpien teorioiden mukaan kehittyvä ominaisuus, jota voidaan harjoittaa olosuhteissa, joissa luodaan valmiudet asiantuntemukselle ja tehtävässä vaadittaville tiedonkäsittelytaidoille. Ympäristöllä on ratkaiseva osa tässä ihmisten älyllisessä kehityksessä. --
Menestyminen älykkyystestissä ei tarkoita sitä että olisit älykkäämpi yhtään missään muussa asiayhteydessä kuin kyseisessä älykkyystestissä. Menestyminen älykkyystestissä ei tarkoita sitä että nopea ratkaisu olisi älykäs ja paras ratkaisu vrt. raketinsuunnittelu. --
Ja kaikki teoriat älykkyyden pysyvyydestä ja perinnöllisyydestä ovat itseasiassa teorioita ihmisen koulutettavuudesta.
Tuohon ensimmäiseen väitteeseen haluaisin kuulla tarkemmat perustelut. Miksi älykkyystestien abstraktien tehtävien osaaminen olisi pääasiassa oppimisen tulosta? Käsittääkseni yleisen näkemyksen mukaan älykkyystesteillä pystytään mittaamaan pysyvää kykyä, ei opittua taitoa. Entä eikö asia ole myös toisinpäin: älykkyysosamäärä korreloi oppimisen kanssa, joten älykkäät ihmiset oppivat paremmin tarvittavia taitoja älykkyystesteistä suoriutumiseen?
Flynn-efektin syitähän on etsitty vuosia, eikä selvyyteen ole päästy. Kyseessä on kuitenkin selvä ympäristövaikutus - ÄO nousee elintason noustessa, eikä kukaan käsittääkseni muuta väitäkään. Esimerkiksi samaan aikaan kun keskimääräinen ÄO on noussut 1930-luvulta lähtien on brittien aivojen koon havaittu kasvaneen, joka johtuu todennäköisesti elintason mukana parantuneesta ravinnosta. Oppimisympäristö vaikuttaa varmasti, mutta toisaalta taas joidenkin mielestä opetuksen taso on nimenomaan heikentynyt 60-luvulta lähtien, ja tämä on hidastanut keskimääräisen ÄO:n nousua (Lynn 1990)
.
Se, että älykkyyden kehittyminen vaatii sopivaa ympäristöä on itsestään selvää. Mutta kun ympäristö täyttää tietyt kriteerit, onko perimän vai ympäristön vaikutus suurempi? Ahmavaaran mukaan vuonna 2001 saatavilla olleen kaksoistutkimusaineiston perusteella perimän osuus on 95 % todennäköisyydellä 60-85 % (Ahmavaara 2001).
Älykkyystesteissä menestymisen yhteydestä opinnoissa/työelämässä menestymiseen olenkin jo maininnut. Mitä mainitsemaasi raketinsuunnitteluun tulee, ÄO:n ja koulutusmenestyksen USA:n armeijan ydinasespesialistina korrelaatio on peräti 0,88 (Ree ja Earles 1990).
Voisitko vielä selventää tuota viimeistä heittoa? En suoraan sanottuna käsittänyt sitä alkuunkaan.
anticatabolic sanoi:
Pitää myös katsoa miten tuota älykkyyttä voi kehittää jokaisen saavutettaviin eikä valjastaa siitä mitään darwinin luonnonvalinnan välinettä ja eristää näin oppimisen ja älyn kehittämisen ulkopuolelle joukkoa ihmisiä.
Kun tämä muu porukka vähän viisastuis tossa noiden "älykkyysgeenejen" ja niiden takia "suuremman" älykkyyden ja jumalallisten äo-testejen kanssa.
Kun sinulla tuntuu olevan tietoa asiasta, niin voisitko valaista vähän nykyistä "humanistista" käsitystä älykkyydestä. Itse olen hieman tutustunut asiaan ihan puhtaasta mielenkiinnosta. Eikö geenejä pidetä merkittävänä tekijänä (miksi?) vai eikö älykkyyden määriteltävyyteen uskota enää lainkaan? Eikö "yleisälykkyys"
ole luonnonvalinnan väline - myös modernissa yhteiskunnassa menestymisessä?
Toki mitään kiveen hakattuja tuomioita älykkyystestien perusteella ei pidä tehdä, ja vaikka se ei ehkä olekaan "oikeudenmukaista", on sillä mielestäni liian suuri potentiaali heitettäväksi hukkaan eettisin perustein.