Kyllä, säästöjä haetaan ihmisten terveyden kustannuksella. Näin se on ollut aina ennenkin, tarjotaan niin hyvää hoitoa kuin käytettävissä olevilla rahoilla saa. Elämän reaaliteetteja. Jos rahaa olisi kuin norjalaisilla niin mikäs siinä olisi terveydenhoitoa petratessa. Noissa lakiin kirjatuissa hoitotakuissa on se, että poliitikkojen on sellaisia kiva säätää, mutta hyvinvointialueilla sitten ollaan kusessa kun lain vaatimukset täyttääkseen joudutaan maksamaan keikkalääkäreille absurdeja summia jne.
Näinhän se näyttää menevän. Olen miettinyt, että millaiset ihmiset voivat tehdä tällaisia päätöksiä, mitä yleensä nähdään. Kieltäydyn itse uskomasta, että virastoista ja laitoksista löytyy pilvin pimein porukkaa, jotka päivätyönään miettivät, että miten saadaan mahdollisimman hyvin tuhottua terveydenhuoltoa tai vastaavaa, eli joku muu selittävä motiivi on oltava. Hyviä arvauksia otetaan vastaan.
Oma arvaus on, että nämä ihmiset miettivät vain hommaa systeeminä ja ovat jonkinlaisia kontrollifriikkeyteen ja/tai vastuun välttelyyn taipuvaisia. Eli terveydenhuoltoa ei ajatella niin, että on terveydenhoitoa tarvitsevia ihmisiä, joille pitäisi järjestää hoitoa. Vaan ajatellaan niin, että on tällainen sääntöihin perustuva himmeli, jonka pitää pyöriä. Tällöin ei ole juurikaan merkitystä, että saavatko ihmiset hoitoa vai eivät, vaan kunhan systeemi pyörii sääntöjen mukaan.
Edelleen mun nähdäkseni, koko sotesta, apoteista, jne. käytävä keskustelu pitäisi lopettaa ja miettiä asiaa vain ja ainoastaan siten, että Suomessa on niin ja niin monta terveydenhoitoa tarvitsevaa potilasta. He tarvitsevat sellaista ja tällaista hoitoa. Hoidon tarve kehittyy, esim. väestön ikääntyessä näin ja näin. Vaivat jakaantuvat vuodelle ja alueille näin ja näin (esim. kaatumisista johtuvia lonkkamurtumia tulee enemmän talvella ja varmaan liikenneonnettomuuksia enemmän tiheään asutuilla alueilla, jne.). Jne. Sitten katsotaan, että paljonkos niitä resursseja oli ja optimoidaan homma sen mukaan. Kun suoriutumista arvioidaan, niin pitäisi mitata hoidon onnistumista sillä, että kauan hoitoon meni aikaa/resursseja, kuinka kauan hoitoa piti odottaa ja millä prosentilla hoidon saanut potilas hakeutui uudestaan hoitoon samasta syystä seuraavan xx päivän aikana. Kaikenlaiset hoitajamitoitukset ja muut vastaavat pitäisi kuopata, sillä ne mittaavat vain sitä, miten hyvin järjestelmän säännöt pitävät, eikä sitä, miten potilaat saavat tarvitsemaansa hoitoa.