Mä vien sen jopa niin pitkälle, että Jumalalla itsellään on todistusvelvollisuus olemassaolostaan, ja Jeesuksessa Hän tuli todistuksena maailmaan, ja hyvänä sellaisena. Mutta nyt yksilöllekkin on oikeastaan itsellään Jumalalla se aloite, ilmaista itsensä. Raamattu kertoo senkin, että viimeisenä päivänä nekin iloitsee ja ylistää Jumalaa, jotka ei ole aiemmin nähnyt uskovaisissa ihmisissä sitä todistetta, vaan ovat pilkanneet tai jopa vainonneet. Jotenkin se sitten silti ilmestyy näkyväksi, se todistus. Mutta on moni saanut yhtäkkiä sen todistuksen, Jumalan maailmoista se on hoidettu. Sellasillekkin jotka ei oo ollu yhtään sen tyylisiä, tai myötämielisiä.
Mulle on vahvistunut ja varmistunut, että tää ei ole mikään sellanen peli, että Jumala nyt seuraa että miten ihmiset käyttää mahdollisuutensa. En silti vesitä ratkaisun tärkeyttä, mutta ihminen voi tehdä omia siirtojaan vain silloin kun Jumala lähestyy ihmistä. Ja ei se itselläkään ohi pystyny vahingossa menemään. Ja en usko että Jumala luomakunnan kanssa epäonnistuu, siitäkään huolimatta ettei me luotuina rajallisina ihmisinä paljoa ymmärretä, että miksi on tämä yhä jatkuva välivaihe jossa hirvittävää pahuutta ja kärsimystä kokee ihmiset. Se, että ihminen saa uskonlahjan sydämeensä, on yliluonnollinen ihme. Ja että se usko säilyy ja vahvistuu, on edelleenkin yliluonnollista konkretiaa. En minä ainakaan odota ja vaadi että joku toinen tän käsittää ja hyväksyy. Mutta oon varma että Jumala voi herättää ihmisessä kiinnostuksen, ja se päättyy hyvin. Tarve ja kaipuu voi herätä. Jumala myös yllättää, ja voi kutsua ja herätellä nopeaakin jonkun ihmisen kenen uskoontuloa ei kukaan pidä todennäköisenä.