Mun mitat ovat: 93-66-92, pituus 171 cm ja paino 56 kg.
Lueskelin noita aiempia viestejä tässä ketjussa ja päätinpä tällä kertaa ottaa osaa myös tähän silikoni-keskusteluun, eli:
Mun mielestä tässä asiassa on monta eri näkökantaa mutta lopunperin meillä kaikilla on, ja pitääkin olla, täysin itsenäinen päätäntävalta omaa kehoamme ajatellen. Kuitenkin tässä silikoni-tapauksessa olen sitä mieltä, että leikkauksilla pitäisi olla ikäraja, joka mielestäni tulisi olla 20 v. Tämä siksi, että monen naisen, tai siis tytön, hormonitoiminta sekä keho muokkautuu vielä murrosiän jälkeenkin ja ennen 20-ikävuotta voidaan mun mielestä vielä puhua fyysisestikin tytöistä, eikä niinkään naisista. Plus että siihen leikkiin ei liene syytä ryhtyä kovin nuorena, koska päätös on aika suuri (siis henkisestikin) ja koskaan ei voi tietää, mitä se juuri sinun kohdallasi tarkoittaa (voi tulla uusintaleikkauksia esim. kiinnikkeiden yms. takia, tai mitä tahansa muita ongelmia, vaikkeivät ne kovin yleisiä olekaan).
Mitä sitten tulee siihen, että miltä ne silarit näyttävät, niin sehän riippuu täysin siitä, miten leikkaus toteutetaan. Jälki voi tosiaan olla kauhean rumaa (kuten joku tuolla mainitsi mallin á la P. Talus), mutta kaiken voi hoitaa toisinkin. Ensinnäkin, implantteja on saatavilla eri mallisia (nk. vanhoja, pyöreitä malleja sekä uudempia, enemmin pisaraa muistuttavia). Toiseksi, implanttien koko tulee valita tarkasti: mitä suuremmat suhteessa henkilön raameihin/vartalon malliin, sitä vaikeampi ne on saada näyttämään luonnolliselta. Kolmanneksi, leikkaus voidaan tehdä joko a) rintalihaksen päälle taikka b) rintalihaksen alle. Alle laitettaessa implantit näyttävät (ja tuntuvat) hyvin luonnolliselta, mutta leikkaus on tekniikaltaan erilainen sekä esim. mammografiassa virhemarginaalin määrä lisääntyy. Lihaksen päälle laitettaessa (varsinkin, jos se alla oleva rintaLIHAS on rasvaton ja tiukka mallia kehonrakentaja) implantit tietysti helpommin erottuvat.
Ja vielä lopuksi haluaisin kommentoida sitä, että voiko leikkauksen tehdä "vain itselleen". Vastaukseni on: kyllä voi. Henkilökohtaiset perusteluni tulevat tässä: olen itse melko isopovinen ja nyt sattuu olemaan niin, että ihan rehellisesti sanottuna (vaikka tämä voikin kuulostaa oudolta tai ties miltä), satun pitämään omista rinnoistani suuresti. Siksi, että ne ovat iästäni ja niiden koosta huolimatta kiinteät ja mielestäni täysin looginen ja sopiva osa minua. MUTTA: on toki fysiologinen tosiseikka, että eivät ne sellaisenaan tule lopun elämääni pysymään, eivätkä varsinkaan, jos joskus saan lapsia. Eli kun tilanne joku päivä muuttuu ja en enää näe peilistä samaa kuin tänään, tulen ehdottomasti turvautumaan kirurgin veitseen. Miksi en sitä tekisi, kun kerran nykypäivän teknologia moisen mahdollisuuden minulle suo? Ja tästä omasta näkökulmastani katsottuna en todellakaan voi allekirjoittaa näkemystä, jonka mukaan implantit laitetaan jonkun ulkopuolisen (ihmisen taikka ihailun) takia. Ulkonäön takia? Tottakai. Mutta siksi, että MINÄ haluan näyttää siltä, miltä olen tässä tähänkin asti ihan Luojan luomana näyttänyt. Muiden läheisteni mielipiteet (myös ja etenkin miesten) ovat 99%:sti tämän omani vastaisia, joten en edes teoriassa voisi rakentaa ajatuksiani kenenkään muun varaan.
Minun näkökulmastani katsottuna tässä on oikeastaan ihan samasta asiasta kyse kuin esim. urheilussa/kunnossa pysymisessä. Jos joku henkilö on koko ikänsä ollut hyväkuntoinen ja urheilullinen ja siis TOTTUNUT siihen olotilaan/vartaloon osana omaa persoonaansa, niin hyvin harvoin hän tieten tahtoen antaa kuntonsa repsahtaa. Vaikka elämä toisikin esteitä ja ikää lisää, niin kyllä tälläisellä ihmisellä on yleensä tarve käytettävissä olevin keinoin säilyttää se oma olotilansa.
Vaikka viestistä tuli pitkä, niin mikään saarna tämän ei ole tarkoitus olla eikä se siis luonnollisestikaan poissulje muita näkökantoja. En vain osannut tätä omaani kovin lyhyesti ilmaista, koska kaikki yllä mainitsemani seikat ovat tämän näkökannan muodostamiseksi hyvinkin oleellisia.