- Liittynyt
- 17.4.2002
- Viestejä
- 1 917
En tiedä onko tuo otsikko/kirja kenellekään tuttu, mutta kyseessä on lihavan ruotsalaisen naistoimittajan kirjoittama kirja siitä miten lihavia ihmisiä syrjitään yhteiskunnassa. Eli taas sitä samaa: lihavuus ei ole yksilön oma vika vaan yhteiskunnan, tupakoitsija syyttää syövästään tupakkatehtaita jne..
No, joka tapauksessa Iltalehden kolumnisti Lehtola kirjoitti asiasta aika sattuvasti ja tässä muutama lainaus:
Jenny Dahlbergin kirjan tiimoilta on esitetty paljon väitteitä, joita on lähinnä todennettu vain virkkeiden passiivimuodolla. Lihavia pidetään tyhminä. Lihavia kohdellaan huonosti. Lihavia syrjitään työelämässä. Dahlberg on kertonut yhteiskunnan läskirasistisista asenteista ja lisännyt että "niin ei ole sanottu suoraan, vaan asenne on paistanut läpi". Eräässä Dahlbergin kirjan arvostelussa kuvattiin lihavan elämää toteamalla, kuinka "jokainen katse kertoo, ettet ole sopivankokoinen".
Kuulkaas nyt. Tuo ei ole argumentointia, vaan vainoharhaisuutta, jota yritetään siirtää yleiseksi totuudeksi. Vainoharhaiset ihmiset ovat puolestaan rasittavaa seuraa sekä työssä että vapaa-aikana riippumatta niiden elopainosta. Ne luulevat, että pilkkaat heitä, kun tilaat itsellesi ravintolassa "paksun pihvin" tai kun palaverissa toteat, että olipa "paksu väite". Ei niiden kanssa jaksa.
Vainoharhat ovat vaarallista maastoa. Ylikiloistaan ylihintaa pyytävä Dahlbergkin haluaa, että häntä kutsutaan "paksuksi" ja loukkaantuu, jos hänestä käytetään nimitystä "lihava". Ja kuka on keksinyt, että lihavien sisällä asuu aina kaunis ihminen, jota yhteiskunta kohtelee huonosti? Miksi siellä ei voisi edes joskus asua rumaa, vainoharhaista ja epävarmaa ihmistä, jonka kokema pettymys omasta vartalosta on alkanut vaikuttaa niin, että hän syyttää yhteiskuntaa omista tunnetiloistaan?
Yleisen käsityksen mukaan lyhyet miehet ovat epävarmoja raukkoja, jotka ylikompensoivat lyhyyttään valehtelulla, simputtamisella sekä rahan- ja vallanhimolla. Kaljuuntuva mies on menettänyt mieskuntonsa sekä nuoruutensa ja käyttäytyy sen mukaan. Kaljun tai lyhyen miehen sisällä ei koskaan asu kaunista miestä, vaan monivammainen hirviö.
Miksi lihava nainen on aina sisältä kaunis? Miksi lihavan naisen ongelmat ovat niin usein lähtöisin yhteiskunnasta, eivät lihavasta naisesta?
No, joka tapauksessa Iltalehden kolumnisti Lehtola kirjoitti asiasta aika sattuvasti ja tässä muutama lainaus:
Jenny Dahlbergin kirjan tiimoilta on esitetty paljon väitteitä, joita on lähinnä todennettu vain virkkeiden passiivimuodolla. Lihavia pidetään tyhminä. Lihavia kohdellaan huonosti. Lihavia syrjitään työelämässä. Dahlberg on kertonut yhteiskunnan läskirasistisista asenteista ja lisännyt että "niin ei ole sanottu suoraan, vaan asenne on paistanut läpi". Eräässä Dahlbergin kirjan arvostelussa kuvattiin lihavan elämää toteamalla, kuinka "jokainen katse kertoo, ettet ole sopivankokoinen".
Kuulkaas nyt. Tuo ei ole argumentointia, vaan vainoharhaisuutta, jota yritetään siirtää yleiseksi totuudeksi. Vainoharhaiset ihmiset ovat puolestaan rasittavaa seuraa sekä työssä että vapaa-aikana riippumatta niiden elopainosta. Ne luulevat, että pilkkaat heitä, kun tilaat itsellesi ravintolassa "paksun pihvin" tai kun palaverissa toteat, että olipa "paksu väite". Ei niiden kanssa jaksa.
Vainoharhat ovat vaarallista maastoa. Ylikiloistaan ylihintaa pyytävä Dahlbergkin haluaa, että häntä kutsutaan "paksuksi" ja loukkaantuu, jos hänestä käytetään nimitystä "lihava". Ja kuka on keksinyt, että lihavien sisällä asuu aina kaunis ihminen, jota yhteiskunta kohtelee huonosti? Miksi siellä ei voisi edes joskus asua rumaa, vainoharhaista ja epävarmaa ihmistä, jonka kokema pettymys omasta vartalosta on alkanut vaikuttaa niin, että hän syyttää yhteiskuntaa omista tunnetiloistaan?
Yleisen käsityksen mukaan lyhyet miehet ovat epävarmoja raukkoja, jotka ylikompensoivat lyhyyttään valehtelulla, simputtamisella sekä rahan- ja vallanhimolla. Kaljuuntuva mies on menettänyt mieskuntonsa sekä nuoruutensa ja käyttäytyy sen mukaan. Kaljun tai lyhyen miehen sisällä ei koskaan asu kaunista miestä, vaan monivammainen hirviö.
Miksi lihava nainen on aina sisältä kaunis? Miksi lihavan naisen ongelmat ovat niin usein lähtöisin yhteiskunnasta, eivät lihavasta naisesta?