- Liittynyt
- 12.11.2004
- Viestejä
- 7 755
Ei se intti ole naisellekaan mikään ehdoton edellytys päästä poliisikouluun, ehkä siitä voi saada jonkun pisteen työkokemuskohtaan, mutta ei kait sen enempää. Lisäksi kehottaisin, että jos aikoo miesvaltaiselle alalle naisena, niin ei kannata alkaa "raapimaan muniaan". Kovan ja hyvän jätkän rooli on aika vaikeaa ja raskasta kantaa loppuun, ehkä eläkeikään saakka. Kyllä nainen pärjää poliisina olemalla ihan nainen. Tosin sitä naiseutta ei tarvitse koko ajan erityisesti korostaa, vaan pyrkiä tekemään samat hommat kuin kuka tahansa muukin sukupuolesta riippumatta. Molempia sukupuolia kuitenkin tarvitaan poliisin työssä.
Kyllä sinne haetaan ihan tervehenkisiä ja keskiverto ihmisiä, jotka eivät ole kaikessa liian ehdottomia eivätkä ääripään ihmisiä. Poliisilla tulee olla kyky ajatella asioita monelta eri kantilta, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö omaa mielipidettä saisi olla (tämä ei tarkoita asennevammaisuutta). Eri asia on sitten se, milloin se kannattaa esittää. Poliisin pitää kyetä myös perustelemaan omat mielipiteensä samoin kuin ne syyt, minkä takia hän päätyy jossain työtehtävässä tiettyyn ratkaisuun.
Sitten on hyvä, että poliisilla on elämänkokemusta ja kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi alkaa liian ymmärtäväiseksi, jos ymmärrätte mitä tällä tarkoitan. Siis tarkoitan, ettei työn takia kannata alkaa liikaa stressaamaan ja ottamaan liikaa muiden ongelmia omille harteille kannettavaksi. Poliisilla on oma työnsä ja hänen pitää jaksaa tehdä sitä.
Mielestäni poliisi saa myös pelätä. Kysymys on loppumetreillä siitä, kuinka hän hallitsee pelkonsa. Pelko ei saa estää toimimasta ja toisaalta pelko on myös terve suojelumekanismi ihmiselle. Aika harva meistä kykenee sanomaan, kuinka reagoisi oikeasti esim. siinä tilanteessa, kun joku osoittaisi aseella tai poliisin itsensä pitäisi käyttää asetta. Tai vaikka asetta osaisi ja pitäisikin osata koulutuksen ansiosta käyttämään oikein, niin kukaan ei pysty ennakoimaan sitä, minkälaiset fiilikset tulisivat sen jälkeen.
Poliisin tulee osata työskennellä ryhmässä ja noudattaa annettuja ohjeita sekä käskyjä (poikkeuksena lainvastaiset käskyt). Vaikka persoonia onkin hyvä olla joukossa, ei liika sooloilijoita ei joukkoon kaivata, sillä mikä on työkaverille vaarallisempaa, kuin työtoveri, joka lähtee hillumaan omiin nimiin. Poliisin tulee osata myös luopua meneillään olevasta työtehtävästä, jos tärkeämpi etu niin vaatii. Tämä tarkoittaa sitä, että poliisin pitää osata huomioida ympärillä olevat olosuhteet, eikä rynniä eteenpäin laput silmillä nähden vain yhden päämäärän.
Sitä jaksaa aina ihmetellä siviili-ihmisiä, keillä on poliisin ammatista ja koulutuksesta kaikkein kärkevimmät ja omasta mielestään oikeimmat mielipiteet. Tykkäävät ajaa kovaa keikkaa, vaikka todellisuus olisi käytännössä aikalailla toista. Samaa on havaittavissa joissakin poliisikoulutuksen juuri aloittaneissa joissain henkilöissä.
Ei sillä, onhan noita varmasti poliisissakin, mutta heillä on kuitenkin kokemuspohjaa, vaikka ei aina ehkä ajattelemisen laaja-alaisuutta. Toisaalta joukkoon mahtuu ihan hyviä ja perusteltujakin mielipiteitä. Se riippuu niin ihmisestä.
Kehottaisin ihmisiä – ainakin heitä, joita poliisin työ kiinnostaa - tutustumaan Poliisilakiin (www.finlex.fi) ja siellä oleviin yleisiin säännöksiin, jotka alkavat pykälästä 1. eteenpäin. Niissä kuvataan poliisin tehtävät, toiminnan yleiset periaatteet sekä muita tärkeitä asioita.
Lisäksi he, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita poliisin työstä, suosittelisin John Websterin elokuvaa Sen edestään löytää. Tässä dokumenttielokuvassa on tuotu hienosti ja realistisesti esille se, mitä poliisityön arki pitää sisällään. Ehkä paras poliisiaiheinen dokumentti, mitä Suomessa on tehty. Elokuva on ilmeisesti jo nyt elokuvalevityksessä joissain teattereissa.
http://www.docpoint.info/katalogi/i...elokuva=171&kieli=suomi&katalogi=0&vuosi=2005
Kyllä sinne haetaan ihan tervehenkisiä ja keskiverto ihmisiä, jotka eivät ole kaikessa liian ehdottomia eivätkä ääripään ihmisiä. Poliisilla tulee olla kyky ajatella asioita monelta eri kantilta, mikä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö omaa mielipidettä saisi olla (tämä ei tarkoita asennevammaisuutta). Eri asia on sitten se, milloin se kannattaa esittää. Poliisin pitää kyetä myös perustelemaan omat mielipiteensä samoin kuin ne syyt, minkä takia hän päätyy jossain työtehtävässä tiettyyn ratkaisuun.
Sitten on hyvä, että poliisilla on elämänkokemusta ja kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että pitäisi alkaa liian ymmärtäväiseksi, jos ymmärrätte mitä tällä tarkoitan. Siis tarkoitan, ettei työn takia kannata alkaa liikaa stressaamaan ja ottamaan liikaa muiden ongelmia omille harteille kannettavaksi. Poliisilla on oma työnsä ja hänen pitää jaksaa tehdä sitä.
Mielestäni poliisi saa myös pelätä. Kysymys on loppumetreillä siitä, kuinka hän hallitsee pelkonsa. Pelko ei saa estää toimimasta ja toisaalta pelko on myös terve suojelumekanismi ihmiselle. Aika harva meistä kykenee sanomaan, kuinka reagoisi oikeasti esim. siinä tilanteessa, kun joku osoittaisi aseella tai poliisin itsensä pitäisi käyttää asetta. Tai vaikka asetta osaisi ja pitäisikin osata koulutuksen ansiosta käyttämään oikein, niin kukaan ei pysty ennakoimaan sitä, minkälaiset fiilikset tulisivat sen jälkeen.
Poliisin tulee osata työskennellä ryhmässä ja noudattaa annettuja ohjeita sekä käskyjä (poikkeuksena lainvastaiset käskyt). Vaikka persoonia onkin hyvä olla joukossa, ei liika sooloilijoita ei joukkoon kaivata, sillä mikä on työkaverille vaarallisempaa, kuin työtoveri, joka lähtee hillumaan omiin nimiin. Poliisin tulee osata myös luopua meneillään olevasta työtehtävästä, jos tärkeämpi etu niin vaatii. Tämä tarkoittaa sitä, että poliisin pitää osata huomioida ympärillä olevat olosuhteet, eikä rynniä eteenpäin laput silmillä nähden vain yhden päämäärän.
Sitä jaksaa aina ihmetellä siviili-ihmisiä, keillä on poliisin ammatista ja koulutuksesta kaikkein kärkevimmät ja omasta mielestään oikeimmat mielipiteet. Tykkäävät ajaa kovaa keikkaa, vaikka todellisuus olisi käytännössä aikalailla toista. Samaa on havaittavissa joissakin poliisikoulutuksen juuri aloittaneissa joissain henkilöissä.
Ei sillä, onhan noita varmasti poliisissakin, mutta heillä on kuitenkin kokemuspohjaa, vaikka ei aina ehkä ajattelemisen laaja-alaisuutta. Toisaalta joukkoon mahtuu ihan hyviä ja perusteltujakin mielipiteitä. Se riippuu niin ihmisestä.
Kehottaisin ihmisiä – ainakin heitä, joita poliisin työ kiinnostaa - tutustumaan Poliisilakiin (www.finlex.fi) ja siellä oleviin yleisiin säännöksiin, jotka alkavat pykälästä 1. eteenpäin. Niissä kuvataan poliisin tehtävät, toiminnan yleiset periaatteet sekä muita tärkeitä asioita.
Lisäksi he, jotka ovat oikeasti kiinnostuneita poliisin työstä, suosittelisin John Websterin elokuvaa Sen edestään löytää. Tässä dokumenttielokuvassa on tuotu hienosti ja realistisesti esille se, mitä poliisityön arki pitää sisällään. Ehkä paras poliisiaiheinen dokumentti, mitä Suomessa on tehty. Elokuva on ilmeisesti jo nyt elokuvalevityksessä joissain teattereissa.
http://www.docpoint.info/katalogi/i...elokuva=171&kieli=suomi&katalogi=0&vuosi=2005
Ehkä mä olin liian "mustavalkoinen" sanoissani, mitään en peru, mutta sanavalinta olis voinu olla toinen. Kiitos kommentoijille... ;)
