Sinkut vs Lapsiperheet

[protsku]

Sinkkuus on varmasti mukavaa aikansa mutta harvemmalle koko ikäänsä. Joillekin myös niin. Itse halusin olla sinkku peräti kolmikymppiseksi. Nyt on viiden vuoden onneton avioliitto takana. Hyvääkin siitä seurasi, kolme lasta. Alkavat olla jo omillaan sen verran että en pistäisi pahakseni jos mukava mies vielä löytyisi elämääni. Elämässä on monenlaisia vaiheita.

Nuorena ärsytti käydä kylässä kavereideni luona joilla oli jo lapsia. He eivät puhuneet muusta kuin lapsistaan. Ystävyys on kuitenkin säilynyt vaikka välillä oli taukoakin.

Nyt meilla on samanlaisia keskustelunaiheita lapsista. Saan heiltä myös neuvoja, koska he ovat jo käyneet läpi niitä vaiheita jotka minulla ovat lasteni kanssa menossa. On meillä nykyisin paljon muutakin puhumisenaihetta kuin lapset, mutta ehkä lapset ovat se tärkein aihe.

En yhtään ihmettele jos sinkulla ja äidillä ei aina jutunaiheet mene yksiin.

Yh-äiskä (10.7.2006 18:21)

Minä luen tuon edellä olevan iltasanomien lainauksen niin, että nainen halusi 30-vuotiaana lapsentekokoneen (miehen), ja heti kun lapset (3 kpl) saatiin tehtyä, tulikin sopivasti ero ja mies maksamaan elatusmaksuja seuraavat 18 vuotta.

Nainen on nyt tietyllä tavalla uudestaan sinkku kolmen lapsensa kanssa. Eikun vaan verkot veteen ja mukava Playboy entisen miehen tilalle. Ex-maksaa lapsista koituvat kulut.

Minulla ei ole sinänsä mitään Yh-äitejä vastaan, mutta kyllä nuo motiivit on jotenkin niin läpinäkyviä että ihan raivostuttaa. :wall:

No sitten toinen samaan aiheeseen liittyvä juttu, eli kaverisuhteiden särkyminen siinä vaiheessa kun perheelliset alkaa viettämään aikaa pelkästään toisten lapsiperheiden kanssa. Tämäkin on nähty omassa kaveripiirissä. Jopa sellainen tapaus löytyy, missä eräs pariskunta erosi, ja vielä eron jälkeen nainen yritti pitää miehensä erossa minun kaveripiiristä. Olin siis ollut tuon miehen kaveri jo ennen sitä niitten liittoa. Siinä vaiheessa kun menivät yhteen, niin nainen tosiaan yritti eristää miehensä minun kavereista.

Mä olen vakaumuksellisesti sinkku ja iloisesti ylpeä siitä. Tämä vakaumus syvenee joka kerta kun näen kaupan kassajonossa itkuraivaria pitävän lapsen. Samoin kapakoissa ja deittipalstoilla epätoivoisesti uutta miestä metsästävät Yh-äiskät vahvistavat uskoani siihen, että nuo roolileikit jätettäköön muitten pelattavaksi.

 

[Tomppa85]

Eipä Suomen elatustuilla pääse kukaan rikastumaan. Vuonna 2004 vajaa 30000 tapauksesta 260 joutui maksamaan yli 302 € elatusapua kuukaudessa. Valtaosa oli selkeästi alle 200 €.

Nainen meni siis naimisiin 5 vuodeksi, hankki 3 lasta, erosi, ja vaivan palkaksi hän saa n. 600 € elatustukea kuukaudessa (jos mies edes maksukykyinen!), joista jokikinen sentti uppoaa lapsiin, jotka asuvat hänen luonansa. Kyllä kannatti! :jahas:

 

[Elsa]

No jaa, mun serkkutyttöni oli sinkkuna tuonne 36-vuotiaaksi asti, kova kiire oli tehdä uraa eikä perheen perustaminen ja lisääntyminen tuntunut yhtään fiksulta. Tapasi samanlaisen miehen, vähän yli nelikymppisen sellaisen, menivät aika nopsaan naimisiin, tekivät pari lasta, ja sitten aviomies jäi kiinni housut nilkoissa, kliseisesti vielä sihteerinsä kanssa. En minä ainakaan siinä vaiheessa olisi enää jatkanut, mutta hullut yrittivät vielä muutaman vuoden. Kertakaikkiaan surkeaa kuulemma.
Nykyään mimmi tapailee uutta miestä, jolla itsellään on kolme lasta. Tosi Playboy-meininkiä arkipäivät heillä :jahas: Ja omaa yritystään pyörittävällä serkkutytsällä on kyllä varaa maksaa itse kaikki mitä lapset tarvitsee, mutta ex-mies TAHTOO olla itse kuvioissa mukana.

"motiivit läpinäkyviä", voi jeesus. Kaikki on erilaisia kuitenkin.

Mutta siitä olen samaa mieltä ton Iltiksen mielipidekirjoittajan kanssa, että sinkuilla ja äideillä ei hurjasti juttua keskenään ole. Paras kaverini teki ensimmäisensä seitsemäntoistavuotiaana, aika hämmentäväähän se oli mennä lukiosta käymään siellä kylässä ja katsella pari tuntia kun kaveri heiluu pitkin asuntoa vuoron perään toinen tissi paljaana ja valittaa että Jenna ei syö kunnolla. Tai että Jenna nukkui huonosti. Ohoh, nyt se kakkasi! Ohoh, nyt se puklasi! Voi miten ihanaa! Söpöä! Herttaista! Ota siinä sitten puheeksi jotain teinirakkausjuttuja tai uusia vaatteita tai sitä miten koulun ruokalassa oli taas jotain pahaa punajuurilaatikkoa tai miten käytiin edellisenä viikonloppuna alaikäisenä baarissa.

 

[Tomppa85]

Täytyy vielä kysyä, että mistä eräiden ihmisten lapsiviha/-pelko juontuu? Ainoa lapsi-syndrooma, juoppokoti-traumat, valikoiva amnesia (kaikki positiiviset kokemukset lapsista unohtuu), muutoksen/aikuistumisen pelko, narsismi (minäminäminä!) vai mikä?

Ei lapsiperheen elämä ole pelkkää huutoa ja parkua. Ainakaan missään terveessä perheessä ei riidellä jatkuvasti, itseasiassa yllättävän harvoin. Loppujenlopuksi vähemmistö lapsista itkee kaupoissa, busseissa ja muilla julkisilla paikoilla. Mikä niissä lapsissa kauhistuttaa niin?

Ongelmaperheissä kyllä riidellään ja huudetaan kovasti, paiskotaan huonekaluja ja astioita. Nämä mekkalat ovat kyllä 100% aikuisten vika, eikä lasten.

 

[Jouni Virtamo]

Hyvä kirjoitus Tomppa85! Olen viime aikoina aika murheellisena pannut merkille, kuinka innokkaasti Pakkikselle avataan uusia lapsivihamielisiä tredejä. Toivon, etteivät tredien aloittajat kuitenkaan edusta mitään enemmistötyyppiä täällä. Toivottavasti suurin osa nuorista edelleen hakeutuu pikku hiljaa parisuhteeseen ja perustaa perheen.

 

[Tahaton emissio]

Täytyy vielä kysyä, että mistä eräiden ihmisten lapsiviha/-pelko juontuu? Ainoa lapsi-syndrooma, juoppokoti-traumat, valikoiva amnesia (kaikki positiiviset kokemukset lapsista unohtuu), muutoksen/aikuistumisen pelko, narsismi (minäminäminä!) vai mikä?

Oliskohan yksi syy alitajuntainen huono omatunto? Ihmisellä on oma lisääntymisviettinsä, ja lisäksi ympäristöstäkin saattaa koitua paineita.
(***noin perheen perustamiseen vaadittavan ajan pituinen huokaus***)

Ei lapsiperheen elämä ole pelkkää huutoa ja parkua. Ainakaan missään terveessä perheessä ei riidellä jatkuvasti, itseasiassa yllättävän harvoin. Loppujenlopuksi vähemmistö lapsista itkee kaupoissa, busseissa ja muilla julkisilla paikoilla. Mikä niissä lapsissa kauhistuttaa niin?

Lapsen syyttäminen parkumisesta on aikalailla sama asia kuin syyttää koiraa haukkumisesta tai poliitikkoa valehtelusta. Ainoa mahdollinen ilmaisutapa, ei sen kummempaa. Enemmän pelkään sitä päivää, kun (vielä syntymätön) lapseni oppii muodostamaan lauseita.

 

[modified]

Ja onko se elämän tarkoitus kuitenkaan lisääntyä ja täyttää maa.

 

[Ruger]

Ja onko se elämän tarkoitus kuitenkaan lisääntyä ja täyttää maa.

Elämän tarkoitus on ikävän karkoitus. Ymmärtää kukin miten haluaa, minusta on mukava seurata lasten kasvamista. Ja löytyy iloa yllättävistä arjen pikkuasioista joita ei ennen edes huomannut.

Sinkut kun valittaa ettei perheelliset pidä yhteyttä. Ei, en minäkään pidä, mutta en minä pidä perheellisinkään. Pikkulapsia ja paljon töitä pitää huolen että sosiaalinen elämä on aika rajoittunutta. Jos se on jollekin ongelma, "pitäköön tunkkinsa"

 

[quiz]

hassuja noi ihmiset, jotka hulluna pyrkii etenemään uralla ja sitten huomaavatkin tulevansa vanhoiksi ja yrittävät juuri tuolla tavalla epätoivoisesti ruveta normaaleiksi ihmisiksi(ihmisiksi joilla älytön kunnianhimo ei ole ajanut kaiken muun elämän ohi) täytyisi hyväksyä, että kaikkea ei voi saada. tollaset ihmiset on oikeastaan aika surullisia, vaikka kuinka hyvin urallaan etenisivät. parhaat vuodet valuu ihan hukkaan.

 

[Elsa]

parhaat vuodet valuu ihan hukkaan.

Mitäs ne parhaat vuodet oikein on?

 

[quiz]

Mitäs ne parhaat vuodet oikein on?

20 ikävuoteen asti elämä paranee vanhetessa 25-30 ikävuodesta alkaa jatkuvasti jyrkkenevä alamäki. käytännössä 50 jälkeen ei ole elämää. ei edes sillä huippufirman CEO:lla.

 

[jea]

minusta on mukava seurata lasten kasvamista. Ja löytyy iloa yllättävistä arjen pikkuasioista joita ei ennen edes huomannut.

:thumbs:

 

[Fättis]

20 ikävuoteen asti elämä paranee vanhetessa 25-30 ikävuodesta alkaa jatkuvasti jyrkkenevä alamäki. käytännössä 50 jälkeen ei ole elämää.

Ehhehe, aijaa, noinkohan on. Enpä tunnista itseäni tuosta.

 

[protsku]

Toivottavasti suurin osa nuorista edelleen hakeutuu pikku hiljaa parisuhteeseen ja perustaa perheen.

Perheen perustaminen ei tarkoita kaikille samaa kuin lapsien hankkiminen! Kaikki eivät vain halua lapsia, voi silti elää onnellisena parisuhteessa.

Olen huomannut sellaisen ikävän piirteen perheiden perustajissa, että sinkkukaverit jäävät kuin nallit kalliolle kun se perhe on perustettu ja lapsia saatu. Vaikka kuinka oltaisiin oltu hyviä ystäviä ennen sitä. Sen jälkeen sitä seurustellaan vain perheellisten kanssa eikä sinkkuystäviä juuri kutsuta kylään kuin hyvin satunnaisesti. Paitsi silloin, kun perhe-elämä menee huonosti ja tarvitaan sinkkua seuraksi pubiin hukuttamaan murheita.

Ritke Vorresteri (10.7.2006 10:12)

Unohdit mainita vielä yhden ryhmän joka monesti näyttää ärsyttävän sekä sinkkuja että lapsiperheitä, nimittäin vapaaehtoisesti lapsettomat perheet. Onnellinen, lapseton aviopari tuntuu olevan kitkerää kalkkia varsin monelle, ja on tietysti myös kummankin ryhmän ulkopuolella. Sinkut eivät pysty samaistumaan heihin, koska se elämänkumppani on heillä jo löytynyt, ja toisaalta monet lapsiperheet suhtautuvat todella nyreästi ihmisiin jotka ova tietoisesti tehneet eri valinnan kuin he. Muutenhan ei voi selittää sitä toisen asioihin puuttumista, elämän valintojen arvostelua ja suoranaista syyttelyä jota vapaaehtoisesti lapseton aviopari hyvinkin usein osakseen saa.

Babyfree zone (10.7.2006 10:31)

Yhteen aikaan minua todella riepoi joihinkin perhejuhliin meneminen kun heti alkoi kuulustelu, että no millos se sinä otat vaimon ja teet lapsia ja pälä pälä. Kai heidän oli jotenkin purettava sitä pahaa oloaan meikäläiseen kun piti nälviä ja saada meikäläinen ahdistumaan ja haluamaan pois koko paikalta. Kun siinä juttelussa oli sellainen aggressiivin veetuilun maku enkä pystynyt niitä mitenkään vitsiksi kääntämään.

Noh, nyttemmin ovat kaikki nämä "ikuisesti onnelliset liitot" hajonneet katkeriin riitoihin eikä kukaan enää minua muistuta avio-ja perhe-elämän auvosta. Päinvastoin, naureskelen itse sisäänpäin hyvinkin tyytyväisenä. En kuitenkaan viitsi kaivella menneitä ja annan heidän hoitaa omat asiansa. Minä olen kuitenkin tahdikas herrasmies.

Ritke Vorresteri (10.7.2006 14:55)

Otetaan nyt vielä tähän kertaus siitä, mitkä tilanteet tässä aiheuttavat ongelmia ihmisten kanssakäymisessä:

1.Sinkkukaverit jäävät kuin nalli kalliolle sen jälkeen, kun perhe on perustettu.

2.Vapaaehtoisesti lapseton perhe saa osakseen sekä sinkkujen että perheellisten paheksuntaa.

3.Perhejuhlissa ja muissa sukulaisten tapaamisissa sinkkuja aletaan heti kuulustelemaan puolison ja lasten hankkimisesta.

Mistä johtuu, että perheelliset elävät omissa maailmoissaan erillään sinkuista? Tällainen ghettoutuminen on särkenyt monta ystävyyttä.

Minkä ihmeen takia lapsiperheet katsovat olevansa jotenkin muita parempia ja sieltä "ylempää" sitten nauretaan sinkuille ja lapsettomille?

Ja ennen kaikkea, miksi kuitenkin tullaan lähikapakassa itkemään sinkun olkapäätä vasten kun tarvitaan lohduttajaa aviokriisien selvittämiseen?

Lukekaas hei nuo lainauksessa olevat kolme puheenvuoroa, niissä on sanottu asia juuri naulankantaan! :D

 

[Akkeli]

En kyl usko et kovin moni nainen vaan ottaa jonkun "siitosoriksi". Tosin kompromisseja naiset varmasti tekee miesten suhteen kun biologinenkello alkaa tikittää.

Mutta aihetta vielä liipaten tiedän tapauksen jossa mies ja nainen tapasivat baarissa ja menivät naisen kämpille harrastaa seksiä. No nainen sanoi että käyttää e-pillereitä joten kortsu ei ole välttämätön. No mies kuitenkin päätti silti käyttää kortsua ja hoiti homman kotiin ilman ongelmia (ja kortsun rikkoutumista). No puol vuotta myöhemmin nainen ilmoittaa olevansa raskaana hänelle. No mies ei luonnollisesti usko asiaa koska oli käyttänyt kortsua, mutta nainen, sossutantat ja oikeuslaitos apunaan, pakottaa miehen sakkojen uhalla testeihin joka osoittautuu positiiviseksi.

Tästä seuraa tietenkin elatusmaksuja ja niitä käräjäoikeuden puidessa miehelle valkenee naisen tuloselvityksistä, että tämä on pitkäaikaistyötön. Ja sitä varmaan tuleekin olemaan.

 

[quiz]

Ehhehe, aijaa, noinkohan on. Enpä tunnista itseäni tuosta.

no jos tykkäät kaikista 50v mummeleiden hommista, niin ehkä sulla on sitten parinkymmenen vuoden päästä mukavaa. :thumbs: mulla ei tule olemaan.

 

[modified]

20 ikävuoteen asti elämä paranee vanhetessa 25-30 ikävuodesta alkaa jatkuvasti jyrkkenevä alamäki. käytännössä 50 jälkeen ei ole elämää. ei edes sillä huippufirman CEO:lla.

Elämä alkaa vasta kolmekymppisenä.

 

[protsku]

25-30 ikävuodesta alkaa jatkuvasti jyrkkenevä alamäki

Niin, ja juuri tässä kohtaa 30-vuotiaat vanhatpiiat hakevat itselleen siitosorin, että saadaan nopeasti lapset tehtyä. Ja sitten vaan miehelle kenkää!

 

[Integrandi]

Minä luen tuon edellä olevan iltasanomien lainauksen niin, että nainen halusi 30-vuotiaana lapsentekokoneen (miehen), ja heti kun lapset (3 kpl) saatiin tehtyä, tulikin sopivasti ero ja mies maksamaan elatusmaksuja seuraavat 18 vuotta.

Nainen on nyt tietyllä tavalla uudestaan sinkku kolmen lapsensa kanssa. Eikun vaan verkot veteen ja mukava Playboy entisen miehen tilalle. Ex-maksaa lapsista koituvat kulut.

Minulla ei ole sinänsä mitään Yh-äitejä vastaan, mutta kyllä nuo motiivit on jotenkin niin läpinäkyviä että ihan raivostuttaa. :wall:

Voi vittu mitä tekstiä. Jätetäänpä kommentoimatta ihan kokonaan

 

[maneater]

20 ikävuoteen asti elämä paranee vanhetessa 25-30 ikävuodesta alkaa jatkuvasti jyrkkenevä alamäki. käytännössä 50 jälkeen ei ole elämää. ei edes sillä huippufirman CEO:lla.

Tuo on kuule niin paskaa kuin olla ja voi. Nuorena sitä ei tajua että ihminen muuttuu iän ja elämänkokemuksen karttumisen myötä. Sitä alkaa pitää arvossaan monesti aivan eri asioita kuin nuorempana. Kyllä se ainakin omalla kohdallani on niin että elämä on muuttunut paljon paremmaksi kun ikää on tullut. En missään nimessä haluaisi olla enää 20v, paljon mukavampi on olla yli 30v. On nähnyt ja kokenut sentään jotain.

No juu, vitsinä taisitkin ton heittää...nyt kun tarkemmin luen.