Totta. Mutta hierarkia on ollut myös vahva. Dominoivimmat (tämä ei automaattisesti tarkoita pahimpia tappelupukareita) ovat myös päässeet perhelaumassa korkeampaan asemaan ja ansainneet sen vuoksi etuja, kuten parhaat puolisot. Voimakkaat, hallitsevat ja dominoivat (kummassakin sukupuolessa) ovat aina olleet arvoasteikon yläpäässä. Mutta tämä ei ole tarkoittanut muiden kiusaamista, alistamista (välttämättä) eikä varsinkaan väkivaltaa. Arvojärjestys on vapauttanut voimavaroja aggressiosta ja jatkuvista kahinoista. Ei tarvitse tapella kun kaikkien asema on selvä ja kaikille tarpeellinen toimeentulo turvattu. Perheyhteisö kuitenkin järkkyi aina poikkeusolosuhteissa kuten nälänhädän aikana.
Sen perusteella mitä olen lukenut jäljellä olevista metsästäjä-keräilijöistä, luulen että liioittelet hierarkisuutta. Jonkinlainen arvojärjestys varmaan löytyy, mutta se ansaitaan kyvykkyydellä, eikä oteta väkisin tai hierota toisten naamaan.
Nyt sitten kun voimme paremmin ohjata omaa käyttäytymistä ja maailma on aika pehmo, onkin mielenkiintoista se, miksi edelleen tietynlainen dominoivuus on plussaa yksilölle. Nykyään molemmille sukupuolille. Ei osaa selittää muuten kuin pienyhteisöeläimelle tyypillisellä turvahakuisuudella. Vahvempi ja sen näyttävä tuo toisille turvallisuuden tunnetta, johon pyritään. Jos maailman kokee kovana paikkana, hakeutuu mieluummin turvalliseen päin.
Maailma on varmaan fyysisten uhkien kannalta turvallisempi kuin koskaan. Sosiaalisesti pitäisin tiivistä hyvin toimivaa heimoyhteisöä turvallisemman tuntuisena kuin nykyistä maailmaa, missä suvut ovat hajaantuneet ympäri maata ja maapalloa, jossa lehdissä luetaan sodista ja työpaikkojen paosta kiinaan, jossa vanhukset ovat yksin, ja jossa joutuu kohtaamaan jatkuvasti tuntemattomia ihmisiä.
Luulen että yksi ongelma on ihmisryhmien kasvu. Vaikka tekisi kuinka paljon muiden hyväksi, ei tuloksia välttämättä näe eikä siitä hyödy itse, sillä ottajia on valtavasti ja toisten auttamista pidetään nykyään vähän naurettavana puuhana. Niinpä perinteinen kyvykkyydellä ja antamisella saatu arvostus ei toimi. Kun ihmiset joutuvat kohtaamaan tuntemattomia, he muodostavat kuvan toisista ihmisistä. Ilmeisesti käyttäytymällä kuin olisi sosiaalisesti muita korkeammassa asemassa saa ihmiset uskomaan siihen. En tiedä perustuuko tämä haluun välttää konflikteja, tyhmyyteen vai havaintoon, että on mukavampaa olla väärässä laumassa, kuin oikeassa yksin.
Käsitin tekstisi niin, että dominoiva käytös herättää sinussa turvallisuuden tunnetta. Tätä minun on vaikea käsittää. Ymmärrän kyllä että monesta tuntuu turvallisemmalta alistua hallitsevan ihmisen edessä, mutta tällöin on kyse pelosta eikä turvallisuuden tunteesta. Olen monen monta kertaa nähnyt kuinka dominoivasti käyttäytyvät ihmiset rupeavat käyttäytymään hyökkäävästi huomatessaan, ettei joku "tiedä paikkaansa". Siksi tällaiset ihmiset herättävät minussa vahvaa epäluuloa.
