BB PRO Sami Jaukkuri

Ruokamääristä päätellen olet kova syömään. Onko tuo määrä safkaa uponnut helpostikin, vai meneekö syömiseen paljonkin aikaa kun ei vaan jaksaisi syödä ?
Monesti myös kuulee, ettei jaksa oikein tehdä muuta ku syödä nukkua ja treenata. Mites itse olet jaksellut näin yleisesti ruokamäärien ollessa korkealla ?
Kyllähän se on vuosien "työn tulos" ja aina kun nostoja ruokapuolella tehty on ne tehty tarpeeseen, eli alkaa paino tippuun turhanki kovasti yms. Ite oon aina pyrkinyt siihen, että ruoka tulee tarpeeseen ja sen pikku nälän koittanut pitää aina siinä mukana. Tottakai dieetin lähestyessä ootteli jo vähän, että pääsee välidrinkeistä eroon. Pääsääntöisesti ruoka upposi hyvin, tietenkin oli niitä ns. huonoja mahapäiviä, jolloin tuntu, että teki oikeasti tiukkaa. Se myös vaati iteltä aika paljon vaivaa ja aikaa nähdä mitkä ruoka-aineet sopii itselle ja mitä oli kiva syödä, eli ei ollut vaihtoehtoa, että vaikka jokin ruoka olisikin hyvää, mutta se vaikutti muihin päivin aterioihin ja ruoansulatukseen huonolla tavalla, niin se piti vaihtaa toiseen.

Joo, kyllähän sitä 1-3 päiväunet tuli päivän aikana nukuttua ja sekin meni aika käsi kädessä kokonaisuuden kanssa. Reenipätkän viimeisillä viikoilla, kun keho alkaa oleen aika tapissa ja ruoankin syöminen alko oleen vähän vaikeampaa ennen kevennystä, niin kyllä sitä oli nukkumassa aina kun mahdollisuus tuli ja sekin oli siitä jännä, että sille väsymykselle ei oikein voinut mitään, että sitä nukahti sohvalle vaikka oli juttu kesken jonkun kanssa. Sitten, kun kevennys alko, niin väsymys väheni ja ruokahalu palasi normaaliksi sitä mukaan, kun keho alkoi palautumaan ja mulla se oli aika lailla sen 5-6 päivää, jonka aikana sit muutama kevennetty jumppa.
 
Noniin, se ois leikkaus suoritettu ja sairaalasta kotiuduttu. Leikkaus meni hyvin ja nyt vaan koittaa olla tekemättä mitään sen 3 viikkoa. Pitkiä tunteja siis tiedossa.

Kerkesin tuossa todella hyvän ja kovan reenipätkänkin vetää ennen leikkausta, niin eka viikkohan menee ihan vaan siitä palautuessa. :)
 
Olisi kiva kuulla, millaisia rautoja Sami liikuttelet? Esim perusliikkeissä kuten penkki, pystäri, kulmasoutu, kyykky ?
Voimatasot ei nyt ainakaan tähän asti ole ollut mitään päätähuimaavia, mutta jtn suuntaa antavaa viime offilta ja toistot 10 luokkaa:
Penkki: 155-160kg
Pystäri kp 60kg / Smith 140kg (- harvoin teen käsipainoilla, kun noi kässärit vaikea saada itekseen tai ees kaverin kans ylös)
Kulmasoutu vastaotteella: 140-150kg
Syvä pystykyykky: 180kg
 
Sami päivitteli Facebookin urheilijaprofiiliin kuulumisia.

Road to recovery

Tosiaan torstaina kävin leikkauttaan napatyrän ja leikkaus meni hyvin. Leikkauspäivän illasta, kun puudutusaineen vaikutus laski alkoi tulemaan kivut ja sitä mietti, että mitäköhän sitä tuli tehtyä, kun ei pystynyt toimimaan eikä olemaan normaalisti. Makuuasentoon meneminen ja varsinkin nouseminen tuntui mahdottomalta tehtävältä ja yö menikin miettiessä ja kroppa ylikierroksilla, eikä paljoa unta saanu.

Perjantai menikin jo vähän helpommin ja illasta pääsi ottamaan painesiteen pois ja näki vähän miltä leikkausjälki näytti. Haava näytti siistiltä, ei verestänyt ja siellähän oli semmonen vielä epämuodostuneen näköinen napakin.

Lauantaina sitä pääsi jo itse ylös makuuasennosta ja kivutkin oli vähentynyt, että pystyi olemaan ja elämään jotenkuten. Tottakai ponnistamista ja vatsalihasten käyttöä pitää varoa nyt ja jatkossakin toipumisen ollessa käynnissä. Vatsa oli vielä kovasti turvoksissa ja nestettä kehossa kovasti. Paino oli noussut 4 kiloa leikkausaamun painosta.

Sunnuntaina, eli tänään nestepöhö näyttäis, että ois vähentynyt ja painokin tippui kilon edellisestä päivästä ja kivut on vähentynyt entisestään ja ajattelinkin aloitella kevyet kävelylenkit, tottakai kivun sallimissa rajoissa ja rauhallisesti. Alkaa jo tämä istuminen ja paikallaan oleminen tuntumaan suht pitkästyttävältä. Se ois 22 päivää ja pääsis aloitteleen kevyet, nousujohteiset jumpat, jos kaikki menee hyvin myös loppuajan.
1f642.png
 
Mites Samin leikkauksesta toipuminen etenee ?

Ajattelin kirjoitella tuossa sunnuntaina taas vähän kattavamman "viikkoraportin" toipumisen edistymisestä, mutta sen verranhan tässä voi kertoa, että välillä tuntuu, että liiankin hyvin, kun pitää varomalla varoa ettei tee turhan hätäsiä liikkeitä tai ponnistele, kun toipumisvaihe on kuitenkin vielä käynnissä. Kipuja ei ole oikeastaan enää ollenkaan. :)
 
Siina on massaa, kireytta ja mallia kaikkia sopivasti. Toivottavasti kehitys puksuttaa tasaisesti eteenpain ja fysiikka paranee.
 
Facebookiin on tullut taas uutta päivitystä..

Road to recovery viikko 2

Niin se taas viikko vierähti ja 1,5-2 viikkoa olisi tylsää ja pitkästyttävää pelkkää olemista ja lepäämistä edessä. Alkaa päivät jo tuntumaan turhankin pitkiltä. Pitänyt vaan "the big picturen" mielessä, ja päivä kerrallaan, niin tulee mitä luultavammin se paras lopputulos.

Viime sunnuntaina kirjottelin ekoista leikkauksen jälkeisistä päivistä ja toipuminen sen jälkeen on ollut todella nopeaa. Tuntuu, että tullut jopa vaihe, jossa pitää jo alkaa muistuttaa itseään, että sitä on vielä "toipilas", vaikka keho ja pää saattaisi väittää muuta, ettei vaan tulisi takapakkia. Päivät menee hyvin pitkälti samalla kaavalla ja pyrkinyt elämään mahdollisimman normaalia arkea.

Viikko sitten kirjoittelin, että aloittelen päivittäiset kävelylenkit, jotta saisin päiviin sisältöä ja jos se nopeuttaisi toipumista. Sen olen tehnyt ja tuntuukin, että siitä ollut paljon apua. Ekoina päivinä kävely oli aikalailla varovaista kumarassa tassuttelua, mutta pikku hiljaa pyrin siihen, että ryhti ja käveleminen olisi mahdollisimman normaalia, jotta (mutu) vatsapeitteiden ja arven arpeutuminen tapahtuisi niin, että kun taas pääsee salille ja alueelle tulisi venytystä tai painetta pystyisi leikkaukseta johtuva arpeutuminen ja kiinnikkeet sen kestämään.

Jätin myös kipu ja särkylääkkeet alkuviikosta pois, koska haluan tietää mitä kehossa tapahtuu ja tietää mikä todellinen tilanne on. Kivut olivat jo niin pieniä ilman tai lääkityksen kanssa, että sen pystyi ihan hyvin tekemään. Leikkaushaavakin näytti jo siltä, että lääkkeet pystyi huoletta jättämään pois.

Tosiaan täällä kaikki mennyt toistaiseksi todella hyvin ja odotellaan jo sitä salille paluuta. Katse on vahvasti jo tulevassa, vaikka mennäänkin päivä kerrallaan ja luotto korkealla tulevaa ajatellen. Ei tästä voi tulla kuin hyvä.
 
Road to recovery päivitystä - viikko 3

Nyt ei paljoa enää oikein kerrottavaa ole, kun keho ja toipuminen on niin hyvällä mallilla. Kirjoitetaan nyt kuitenkin jotain vielä tästä menneestäkin viikostakin jotain. Ensi viikolla mahdollisesti aloitellaan kevyesti salille paluu.

Maanantaina kävin poistattaan tikit ja hoitohenkilökunnan mielestä haava oli parantunut hyvin, eikä sen kummempia kontrollikäyntejä tarvitse enää tehdä. Haavan ympärys on vielä vähän turvonnut ja navan ympäryksen kudokset on vähän kovat ja soitinkin varmistaakseni vielä leikkauksen tehneelle kirurgille ja hän vahvisti, että kuuluu operaatioon ja kudos pehmenee ja turvotus häviää, mutta siihen voi mennä vielä useita kuukausiakin.

Paino on pysynyt aika lailla samoissa koko toipumisajan alun nousun ja sen jälkeisen rajun laskun jälkeen. Tällä hetkellä pyörii 98-99kg välillä. Ajatus itsellä oli tähän toipumisaikaankin, että kaikki tehdään ihan samalla lailla kuin muutenkin paitsi no..salilla ei saa käydä. Toimii itsellä hyvin, kun päivät on jokseenkin aikataulutettuja ja tietää mitä tuleman pitää.

Tosiaan ensi viikolla mahdollisesti aloitetaan kevyesti ja nousujohteisesti salilla käynti, mutta Jiipeen kanssa vielä käydään alkuviikosta läpi, miten se käytännössä tehdään, jos salille taas mennään. Ei ole enää pitkä aika. Katsotaan miten ukolle käy. Vaikka reenit on todellakin käsijarru päällä tekemistä, niin päälle varmasti helpotus, kun tulee päivään muutakin sisältöä kuin Netflix, seuraavan ruoan odottaminen ja nukkumaan pääseminen.

Tänään onkin sitten isänpäivä ja toivottelenkin kaikille kanssa veljille hyvää isänpäivää. Tämä on se meidän päivä, joten ottakaahan siitä kaikki ilo irti.
 
Road to recovery viikko 4 : Paluu salille ja tulevaisuuden suunnitelmia.

Alkuviikko meni jälleen hyvin pitkälti samaan tyyliin, kuin edellinenkin viikko. Vatsa tuntui jo hyvältä ja sitä vaan koitettiin kuluttaa aikaa. Soiteltiin Jiipeen kanssa alkuviikosta, kuten oli puhe ja alettiin vähän suunnittelemaan, miten paluu salille tehtäisiin.

Torstaina tuli se päivä, kun paluu tapahtui. Kevyttä jumppaa ja pumppailua. Rajoituksia reenien suhteen on vielä aika paljon, sillä keskivartaloon ei saisi tulla liikaa jännitystä tai venytystä.

Jaoin kehon lihakset kahteen osaan ja reenasin torstaina rinnan, olat ja reidet. Perjantaina vuorossa oli selkä, kädet ja pohkeet. Samalla kaavalla reenailin, kuin mitä torstain reenin.

Lauantaina kävin Torniossa Jiipeen luona kahvilla ja samalla alettiin suunnittelemaan tulevaa. Nyt loppuvuosi mennään kevyesti käsijarru päällä, mutta kuitenkin mahdollisimman nousujohteisesti ja kehittävästi. Vähän pidempää sarjaa ja eristävämpää reeniä. Reenit vedetään läpi 3-jakoisella ohjelmalla. 3 reeniä, lepo-systeemillä ja tällä mennään loppuvuosi. Tänään alkaa tämän setin toteuttaminen.

Kisahommiakin vähän suunniteltiin ja alustavasti tultiin siihen tulokseen, että nyt tulevan offin aikana tehdään se iso harppaus, eli kisoihin lähdetään syksyllä 2018. Saadaan varmasti hyvä ja onnistunut harjoituskausi vedettyä läpi, kunhan pysyy paikat ja pää kunnossa. Samalla se mahdollistaa sen, että pystyy tekemään sen työn ja tuloksen, että lavalla on uusi parannettu versio minusta. Hyviä suunnitelmia ja enää pitää toteuttaa ne. Kovia haasteita ja tavotteita olen itselleni laittanut ja suurempi muutos pitää saada aikaiseksi, kuin edellisinä offi-kausina.
 
mielenkiintoista seurata

kuinka paljon sarjoja teet viikossa per lihas?
kuinka paljon failureen?
yli failuren?
kuinka pitkiä palautumisaikoja käytät sarjojen välissä?
 
mielenkiintoista seurata

kuinka paljon sarjoja teet viikossa per lihas?
kuinka paljon failureen?
yli failuren?
kuinka pitkiä palautumisaikoja käytät sarjojen välissä?
Nyt tässä tulevassa progessa lihas reenataan joka 4. päivä. Jokainen sarja positiiviseen failureen, eli ns omilla ei tulis enempää. Erikoistekniikoita en ole oikeastaan ikinä käyttänyt, eli perus suoria sarjoja.
Isoille lihasryhmille tulee 8-10 sarjaa per reeni ja pienemmille 4-6 ja nyt toistot on 15 luokkaa. "Ekassa sarjassa tulee mitä pitää ja toisessa mitä jaksaa".
Sarjapalautukset 1,5-2 minuutin luokkaa ilman kelloon katsomista, että ennemmin sillä fiiliksellä, kun tuntuu, että pystyy taas tekemään hyvän ja kehittävän sarjan.
 
Samin kuulumisia

Se ois reilu viikko käyty reenaamassa ja kolmas kierto keholle menossa. Kroppa alkanut hyvin heräileen ja kropasta alkaa saamaan hyvin irti treeneissä. Nyt kun saanut taas jumppia pohjille, niin alkaa kehon lisäksi mielikin virkoamaan ja on semmonen levollinen ja luottavainen olo taas tähän hommaan. Näin jälkeen päin voi jo sanoa, kun aika kullannut muistot, että kyllä se lepo teki hyvää.

Miettinyt jonku verran tuota viime ja edellisiä harjoituskausia, kun kyselty miten ollaan saatu tehtyä se tulos aikaiseksi mikä tehtiin. Siihen ei oikein ole ollut mitään sen kummempaa vastausta, same old shit 365. Jokainen dieetti, reverse ja harjoituskausi on mennyt minulla erilailla. Ollaan pyritty aina tekemään siinä kohtaan niitä oikeita päätöksiä meidän mielestä, mitkä edes auttaa sitä hetkeä, mutta kuitenkin pitänyt mielessä sen, miten se ratkaisu vaikuttaa kuukauden, 3kk, puolen vuoden päästä, eli vaikka hetkessä eletään, niin muistaa ne pitkän ajan seuraukset. Kehoa kuunnellaan, eikä tehdä turhaan liian hätäsiä muutoksia ja päätöksiä ja nekin muutokset mitä tehty on ollut mahdollisimman pieniä. Askel askeleelta lisätty haastavuutta joka osa-alueella, ettei muutokset ole turhaan alkaan alkanut syömään kehitystä, mikä sekin on mahdollista, kun halutaan heti-kaikki-nyt ja kehittävästä tulee kuluttavaa. Tehdään vain se "pakollinen" siinä kohtaa.

Pidän itseäni varsin kapea katseisena lajin suhteen, mikä on toisaalta hyvä ja toisaalta huono. Luotan täysin siihen systeemiin mitä teen, mikä edes auttaa sitä tekemistä, mutta olen huono ns. oppimaan uutta ilman suurehkoa varausta siihen ajatukseen. Harjoitustapoja ja malleja on niin pirusti, että sen takia nään suuren edun, että on valmentaja, jonka kanssa on yhteistyö, mikä on kestänyt jo pitkään. Se tuntee minut, miten minun kroppa toimii ja miten se reagoi muutoksiin ja saa siltä vahvistusta/toisen näkökulman asioihin. Tottakai se vaatii sen, että valmentajaan luottaa. Paras mahdollinen valmennussuhde onkin minusta sitä, että se on molemminpuolista ajatusten vaihtoa, millä pyritään saamaan aikaiseksi se paras lopputulos. Usein näiden keskustelujen seurauksena omakin ajatusmaailma avartuu ja on valmis haastamaan itsensä uudella tavalla.

Tällä hetkellä paino pyörii 99-100kg molemmin puolin, eli painossa muutosta ei ole juuri tapahtunut ja kuntokin on ihan ok. Kalorinostojakaan ei olla kisojen jälkeisen noston jälkeen tehty yhtään. Tässä ei kuitenkaan ole kuin 7 viikkoa kisoista ja itsellä tavoite on nyt ja seuraavien viikkojen aikana luoda keholle vastetta tuleville kalorinostoille, että keho pystyy sen hyödyntään maksimaalisesti.

Puhutaan paljon, että kisojen jälkeen on se paras hetki saada tulosta ja lihasta aikaiseksi ns "vuoden lihat", eli vaikka se 3-4kg, kun keho imee kaiken mitä suuhun laittaa. Minä vastaavasti pyrin siihen, että tämä tila jatkuisi ympäri vuoden ja haluan tehdä vähän pidemmällä aika välillä sen 10kg lihasta, eli kuten sanoin, että eletään hetkessä, mutta mietitään myös pitkän tähtäimen suunnitelmaa.

Tulipa taas kirjoitettua aikamoinen romaani. Pitää muistaa, että nämä ovat vain minun mielipiteitä ja ajatuksia asioista. Puhukoon työ ja tulos taas ensi kerralla sen puolesta tai vastaan, kun lavalle nousen, kuinka bs:ää loppu peleissä oli.
1f603.png
:D Tänään reenaan kolmannen reenin kinttuja ja ehkä neki sieltä alkaa ottaa paremmin ja paremmin reeniä vastaan.
 
Moro pitkästä aikaa. Suht hiljaiseloksihan se on näköjään taas mennyt, kun päässyt taas reenaan kovaan. Päivät on aikataulutettuja, että saa omat,vaimon ja lapsen tekemiset ja menemiset mahtumaan päivään.

Vuoden alusta aloittelin toipilasajan jälkeen taas reenaan kovaa ja kroppa vastannut hyvin reeniin. Paino on pikku hiljaa lähtenyt nousuun ja reenit kulkee hyvin. Leikkauksesta ei jäänyt mörköä reeneihin ja hyvin kestänyt täysipainoiset reenit. *koputtaa puuta* Ensi viikko vielä mennään tällä reeniproggiksella, missä on 5 salitreeniä ja 3 aerobista. Tuntuu, että keho kestää jo tuplareenit, niin ne aloittelen seuraavan progen myötä, eli salireenit nousee 7-8/vko ja aerot pysyy mukana, eli tekemistä viikkoon riittää. Kovaa perusreeniä ja suunnitteilla on myös vähän paikkoreeniä ainakin käsille.

Tein tuossa joku viikko sitten lopullisen päätöksen, että tämä vuosi menee lihastalkoissa, eli 2018 syksyllä seuraavan kerran lavalle. Instagramin puolelle olen jokusen kuvan laittanut hyvillä valoilla ja mahdollisimman monella filtterillä. Painon nousun myötä kondiskin on päässyt pehmenemään, eli sehän tarkoittaa, että pitää reenata kovempaa, että saa ns. kalorit käyttön. Pitkä offi tiedossa ja tarkoitus säilyttää kondis kohtuullisena rasvojen puolesta, niin pieniä ja tarkasti harkittuja muutoksia teen jos tarvis. Kiirehän tässä ei sen puolesta ole.
 
Back
Ylös Bottom